Digikuvauksen suurin ongelma on kameran takana.
Millä tahansa nykyjärkkärillä saa ihan kelvollisia kuvia, myös monilla pokkareilla. Jos sinulla on 400€ joutilasta rahaa ja piipahdat lähimpään kodinkoneliikkeeseen sinusta tulee valokuvaaja - tai ainakin digijärkkärin omistaja. Kuvauksen aloittaminen ei edellytä mitään tietoa kuvaamisesta ja sen kyllä tälläkin foorumilla huomaa. Vaikuttaa myös siltä, että monelle nykynuorelle asian opiskelu vaatii liikaa aikaa. Kaikki on oltava tässä ja nyt, kuka kerkee mitään lukemaan. On helpompi kysäistä vaikka keskustelufoorumilta, miten kamera toimii tai mikä mättää kun kuvaa ei synny.
Kun joillekin aukeaa bittimaailman ihmeellisyydet, etsitään ratkaisua mahtimerkeistä ja tekniikan ylivertaisuudesta. Toki joukkoon mahtuu myös ihan oikeasti kuvausharrasteesta kiinnostuneita uusia kuvaajia. Se tekniikka tai tietty merkki ei ole avain onneen. Kuvausergonomia, nopeus ja kestävyys paranee rungoissa hinnan myötä, mutta loppukuvassa se näkyy hyvin vähän. Nyt valitetaan jos runko/objektiivi ai aina tarkenna kohdalleen joka tilanteessa, kuvasin Nikonilla 70 luvun alussa usein ilman valotusmittaria....50..70% onnistui
Kaikkein tyhmin kysymys kuluu; mitä kuvaisin?. Kamera ei vielä valitse kuvauskohteita kuvaajan puolesta, ehkä sekin aika vielä tulee. Jo vuosia on wanhat wiisaat ovat valittaneet , että liika automaatio tyhmentää ihmistä - siinä lienee perää, moni on jo unohtanut päässälaskutaidon. Sinänsä on positiivista että ihmiset enevissä määrin kuvaavat onhan se jo "melkein ilmaista", mutta tuo uusavuttomuus naurattaa tai joskus hatuttaa.
Millä tahansa nykyjärkkärillä saa ihan kelvollisia kuvia, myös monilla pokkareilla. Jos sinulla on 400€ joutilasta rahaa ja piipahdat lähimpään kodinkoneliikkeeseen sinusta tulee valokuvaaja - tai ainakin digijärkkärin omistaja. Kuvauksen aloittaminen ei edellytä mitään tietoa kuvaamisesta ja sen kyllä tälläkin foorumilla huomaa. Vaikuttaa myös siltä, että monelle nykynuorelle asian opiskelu vaatii liikaa aikaa. Kaikki on oltava tässä ja nyt, kuka kerkee mitään lukemaan. On helpompi kysäistä vaikka keskustelufoorumilta, miten kamera toimii tai mikä mättää kun kuvaa ei synny.
Kun joillekin aukeaa bittimaailman ihmeellisyydet, etsitään ratkaisua mahtimerkeistä ja tekniikan ylivertaisuudesta. Toki joukkoon mahtuu myös ihan oikeasti kuvausharrasteesta kiinnostuneita uusia kuvaajia. Se tekniikka tai tietty merkki ei ole avain onneen. Kuvausergonomia, nopeus ja kestävyys paranee rungoissa hinnan myötä, mutta loppukuvassa se näkyy hyvin vähän. Nyt valitetaan jos runko/objektiivi ai aina tarkenna kohdalleen joka tilanteessa, kuvasin Nikonilla 70 luvun alussa usein ilman valotusmittaria....50..70% onnistui
Kaikkein tyhmin kysymys kuluu; mitä kuvaisin?. Kamera ei vielä valitse kuvauskohteita kuvaajan puolesta, ehkä sekin aika vielä tulee. Jo vuosia on wanhat wiisaat ovat valittaneet , että liika automaatio tyhmentää ihmistä - siinä lienee perää, moni on jo unohtanut päässälaskutaidon. Sinänsä on positiivista että ihmiset enevissä määrin kuvaavat onhan se jo "melkein ilmaista", mutta tuo uusavuttomuus naurattaa tai joskus hatuttaa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Eiköhän ongelma ole siinä, että ihmiset eivät vielä tiedä järjestelmäkameraa ostaessa millaisen kameran hankkivat. Joku voi pärjätä pelkällä KIT-paketilla, mutta monelle se on yllätys, ettei kuvanlaatuun tule välttämättä parannusta pokkariin verrattuna ja järkkärissä on lyhyempi "zoomi".
Jos ei aio tai halua hankkia ylimääräisiä objektiiveja, lienee parasta pysyä pokkareissa. Varmasti itse kullekin riittäisi pitkäzoominen pokkari siihen kuvaamiseen, mitä harrastaa.
Markkinointi, esimerkkikuvat yms. loistavat kuitenkin esimerkeillään - niissä vaan unohdetaan kertoa, ettei kuvia olla otettu kit-objektiivilla.
Itse en kuitenkaan koe ongelmaksi sitä, että ihmiset kyselevät forumeilla termeistä tai neuvoja. Parhaiten ne toki oppii kokeilemalla itse toimintoja, mutta ei se ole tyhmä joka kysyy ;) Ja kyllä, tässä hektisessä ympäristössä ei välttämättä jaksa tai halua syventyä parisataa sivuiseen oppikirjaan valokuvaamisesta. Tokihan se plussaa olisi, jos lukisi netistä / kirjoista peruskäsitteitä.
Opetelkaa ensimmäisenä ottamaan kuvia manuaalisilla säädöillä, siis valotus, ei välttämättä tarkennus. Siinä huomaa kaksi asiaa, se oikea valotus on kiinni vain kolmesta seikasta eli aika, aukko ja herkkyydestä. Se toinen asia saattaa yllättää, manuaali on monasti nopeampi ja tarkin tapa kuvata.
...ikävä kyllä puolet uusista digijärkkärin omistajista ei edes tiedä mitä "manuaaliset säädöt" käsitteenä tarkoittavat, saati sitten käytännössä.
RTFM! siis niille jotka aikovat ottaa täyden hyödyn uudesta ja hienosta kamerastaan.
Suurin ongelma on valine keskeisyys ja se, että pelkällä kameralla et tee mitään. Pitää olla kasa oheislaitteita ja kaikki ne, myös kamerat vanhenee kolmessa vuodessa ja aina pitää olla jotakin uusimassa.
Tietysti voi teetää pienet paperikuvat, mutta niidenkin valinta ilman jotakin kameraa parempaa näyttölaitetta on vaikeaa ja lopputulos arvaamaton.
Suurempien ja parempien kuvien teettäminen aiheuttaa äkillisen konkurssin.
Kameroihin tungettu liika automatiikka myös aiheuttaa sen, ettei moni osaa edes kääntää valotuksen valintanappia pois oletuksena päällä olevasta "Vihreästä" linjasta. "Sehän on pääkuvaustila". Sitten ihmetellään, kun salama räpsyy auringonpaisteellakin maisemia kuvattaessa, jos kameran suuntaa varjoon.
Valkuvaus oli ennen yksinkertaisempaa ilman valotusmittariakin. Ohjeet katsottiin filmipurkista ja laitettiin arvot kameraan. Harvoin meni täysin pieleen.
Negojen ja diojen tarkasteluun tarvitsi vain parin kymmenen markan suurennuslasin tai lupin.
"Valokuvaus oli ennen yksinkertaisempaa ilman valotusmittariakin. Ohjeet katsottiin filmipurkista ja laitettiin arvot kameraan. Harvoin meni täysin pieleen.
Negojen ja diojen tarkasteluun tarvitsi vain parin kymmenen markan suurennuslasin tai lupin."
Samalla tavalla voi tehdä myös nyt.
"Suurin ongelma on valine keskeisyys ja se, että pelkällä kameralla et tee mitään. Pitää olla kasa oheislaitteita ja kaikki ne, myös kamerat vanhenee kolmessa vuodessa ja aina pitää olla jotakin uusimassa. "
Välinekeskeisyys ei kylläkään ole mikään digiajan ilmiö vaan aina sitä on ollut. Lisäksi välinekeskeisyys on puhtaasti oma valinta. Kameroita ja tietokoneita ei tarvitse uusia kolmen vuoden välein jos ei halua.
"Tietysti voi teetää pienet paperikuvat, mutta niidenkin valinta ilman jotakin kameraa parempaa näyttölaitetta on vaikeaa ja lopputulos arvaamaton.
Suurempien ja parempien kuvien teettäminen aiheuttaa äkillisen konkurssin. "
Juu tietokone kyllä melkeen tarvitaan jos haluaa perusteellisemmin harrastaa.
"Kameroihin tungettu liika automatiikka myös aiheuttaa sen, ettei moni osaa edes kääntää valotuksen valintanappia pois oletuksena päällä olevasta "Vihreästä" linjasta. "Sehän on pääkuvaustila". Sitten ihmetellään, kun salama räpsyy auringonpaisteellakin maisemia kuvattaessa, jos kameran suuntaa varjoon."
Olen pitkälti samaa mieltä. Automatiikka ei vapauta luovuutta, vaan tuhoaa sen. Lisäksi vituttaa, että etsin on kuin joku helvetin joulukuusi varoitussymboleineen jos koittaa kuvata manuaaliasetuksilla. Automatiikankin vielä sietää, mutta näitä nykyisiä "nalkuttavia" kameroita on kohtuullisen vaikea sietää.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, montako kuvaa onnistuit ylivalottamaan filmiaikana, ja miten arvioisit tuon ylivalotettujen kuvien määrän muuttuneen digiin siirryttäessä. Onko niitä tullut enemmän vai vähemmän digiaikana? Niin, saahan tähän tietysti muutkin vastata.
Jos kuvasin dioja toki haarukoin, yleensä alaspäin ja siinä syntyi jonkin verran hävikkiä....10...30% riippuen siitä mitä kuvasi. Vastavalo piti arvioida ihan omasta kokemuksesta, välillä meni pieleen joskus meni täysin nappiin.
Se oli selvä sääntö, että värinegat yli positiivit ali. Kuten tuolla jo alan mies kertoi filmien mukana tuli aina perusohje valotukseen joka vallankin negatiivimateriaalilla toimi kun junan vessa.
Olihan minulla Nikonissa tämä:
http://www.manuals2go.com/manuals/nikon_ftn_finder.jpg
Silläkin täytyi vähän haarukoida jotta sai jonkun käsityksen valaistuksesta ja loppu tuli kokemuksesta.
Eihän silloin kuvattu nykyisiä määriä. Kuvasin työnantajani yhtiötä esitelevään multivisioesitykseen reilun 2000 ruutua dioja määrä oli siihen aikaan huikea. Näistä käytettiin noin 10%. Valintaa ei tehty huonon teknisen laadun vuoksi vaan, vaan sen määräsi esitettävän ohjelman pituus.
... siinä mielessä että varsinkin paperifilmien dynamiikka on laajempi kuin tavan digikameroiden kennon. Eli kun filmi kehiteteään niin siinä yhteydessä voidaan "säätää" valotusta vähän samaan tapaan kuin RAW-kuville, mutta säätövaraa on enemmän. Tästä syystä varsinkin jos kuvalabrassa viitsivät käyttää aikaa niin harrastelijoiden vähän pieleen menneitäkin valotuksia saadaan vielä korjattua. Diafilmillä käsittääkseni pelivaraa on vähemmän.
Tätä pelivaraa korjauseekn ei digikameroilla niin ole paljon ja tuskin nykyään enää labroissaa muuten mitään säädetään kun automaattikoneet hoitaa kaikki hommat.
Kyllä jo 70-luvulla automaattikoneet tekivät harrastajakuvat. Se aika olikin isojen kuvalaboratorioiden kulta-aikaa.
Tekniikan kehittyessä tulivat likkeissä olevat "mini-laboratoriot" yleisiksi ja isot valmistamot alkoivat menettää otettaan.
Säädä photoshopilla digikuvan dynamiikkaa kohdalleen,eräänlaista pimiötyöskentelyä sekin....ihan kuin ennenvanhaan.
Ole sitä säätövaraa? Raw-kuvassa on hieman, mutta jpg ei siedä koskea, oli millainen photoshoppi tahansa. Se ei lisäsävyjä kuvaan loihdi.
http://www.dantestella.com/technical/dynamic.html
Kai se on tämä internetaika kun mahdollistaa ahaa elämysten jatko kyselyt lähes reaaliajassa?
Jos jollain tulee kutka ......kainaloon ,niin ensin asiaa selvitetään netistä ja sitten vasta lääkäriin :)
Jos citikka leviää ,niin ensin sitä kysyy sitruunapatongista,saitten vasta rekarasta heh :)
Lisäksi tämä suomi24 ei ehkä ole paras foorumi kyselyiden suhteen,koska käyttäjiä on hyvin paljon ja tieto vyöryy nopeasti pois silmistä, haulla sitä on ilmeisesti hankala löytää .....joku kirjoitti näin tovi sitten.
Googlella on valtava arsenaali, mutta hakujakin on syytä opetella, jotta haut eivät tuota pelkkää puppua.
Kyselyissä ei ole sinänsä mitään pahaa, minäkin vastaan mielelläni jos sattuu aihe kohdalle josta on tietoa. Silloin kun kysyjällä ei ole mitään hajua tai hän provosointimielessä tekeytyy tyhmäksi, ei niihin oikein viitsi vastailla.
tosin hieman vanhanaikainen mutta toimiva.
Otetaan kamera kätöseen ja kokeillaan niitä eri mahdollisuuksia ja sitten koneen ääreen katsomaan sekä analysoimaan tulokset. Jos tätä ei viitsi tehdä niin silloin järjestelmäkamera on väärä valinta eli kannattaa ostaaa pokkari (ja tätä en sitten sanonut vinoillakseni).
Olen myös huomannut että osa kirjoittajista on liikkeellä provosointimielessä,mutta niitä on joka paikassa.Citikka foorumillakin joku 12h päivässä 5p viikossa pelkkää höpöjuttua.
Pahimmilaan häröt pilaa palstan,mutta tuomiojan sanoin "Ei pidä provosoitua jos provosoidaan" ,usein se ei vaan ole niin helppoa :)
Henkilökohtaisesti lupaan vastata parhaan käsitykseni ja kykyni mukaan,rauhallisesti ja asiallisesti.
Olisi muuten kiva tietää näistä "mikä kamera mulle" kyselijöistä että mihin he sitten päätyivät ja mikä vaikutti valintaan :)
Minua se ainakin kiinnostaisi.
Google on hyvä apuri. Samoin täältä (Suomi24) löytyy kanssa välillä oikeaakin ja hyvää tietoa, mutta se vaan on valitettavasti opeteltava etsimään provojen joukosta. Tosin täällä monesti helpottaa kun pystyy erottamaan rekisteröityneet kirjoittajat helpommin, toki niissäkin joillakin palstoilla on puutaheinää, mutta harvemmin.
Ja netistä kun etsii tietoa, niin kannattaa myös lukea samasta asiasta useampia eri artikkeleita, jos jossakin sivustossa on asia virhe niin sen huomaa silloin helpommin kuin pelkästään luottamalla siihen yhteen sivustoon.
Itsekin täältä (myös muualta) juuri nyt hakemassa tietoa..........mutta pelkästään yhteen tietolähteeseen en aio turvautua, juuri sen takia, ettei tulisi liian suppea katsantokanta aiheeseen/asiaan.
Itse aikoinaan rupesin lukemaan valokuvauskirjoja jo vuosia ekan järkkärin hankkimista.
Niissä on aidosti asiaa!
Siis vaikka olisi vuodelta 1980 jne.
Aukot, ISO:t ja polttovälit tuntuu olevan hepreaa useille... ja sitten vielä se, että milloin F2.8 on järkevä ja milloin F8 jne.
Veljellä on Nikon D40 ja asenne on se, että mie kuvaa automaatilla, en mä aukkojen kaa rupea pelleilemään.
Mä taas olen vastakohta, kuvaan poikkeuksetta sisätiloissa asennolla M, pistemittauksen kera.
Ulkona on tuo valintakiekko kohdassa A, tilanteen mukaan EV-korjausta.
Ja salaman heijastaminen vaalean pinnan kautta tuntuu olevan vieras juttu... sitten ostetaan F1,4 primejä ja valitetaan kapeaa terävyysaluetta :D
Onko olemassa harrastuslajia, jossa tulee mestariksi ilman harjoitusta ja opiskelua ?
En oikein saa selvää mikä tuon purkauksesi motiivi on. Siitä saa sellaisen käsityksen, että siinä vanha katkeroitunut papparainen kaipailee vanhoja hyviä aikoja, ja kaikki mitä tulee uutta on pahasta. Tarkoitushakuista provoa siis.
Sinällään tarinassa on paljon asiaakin, mutta ihan liian yksipuolisesti olet käsitellyt aihetta. Tarkoitushakuista provoa siis.
Käsitys, että filmiaikana kaikki olisivat olleet oikeasti kuvausharrasteesta kiinnostuneita uusia kuvaajia on vailla pohjaa. Minäkin tunsin monia, joilla ei ollut oikein mitään käsitystä kuvaamisesta, mutta silti usein piti katsella esimerkiksi niitä mitään sanomattomia lomadioja seinältä ja oli siellä mukana ne epäonnistuneetkin kuvat. Kuvausaiheista oli jo silloinkin pulaa...
Totta olisi se, että huonoja kuvia tuotetaan ja jopa julkaistaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Kameran takana oleva ei ole ainoa asiaan vaikuttava tekiijä. Asiaan vaikuttaa myös ne tahot, jotka "maksavat" niistä kuvista. Maksusta kun puhutaan, niin lähes ilmaiseksi pitäisi saada, kun digiaikana kuvaushan on melkein ilmaista.
Ehkä kuitenkin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota niihin nykyteknikalla tuotettuihin hyviin kuviin. Digitekniikka on tuonut paljon uusia mahdollisuuksia joka suhteessa, mutta digitekniikka ei sinällään estä tekemästä asioita niin kuin sinä olet ne aikoinaan tehnyt. Esimerkiksi useimmissa kameroissa valotuksen voi säädellä ihan manuaalisesti, eikä kameran tekniikkaa tai valotusmittaria ole pakko käyttää apuna. Sille vaan pitäisi olla melko hyvät perusteet, miksi niin tekisi varsinkin, kun kamera osaa hoitaa tarvittaessa kaikki tilanteet myös automatiikalla. Tuskin sinäkään ilman valotusmittaria kuvailit ilman hyvää perustetta?
Ennen kuin joku perustetullisti kyseenalaistaa y.jurrin kirjoituksen. Guinesin ennätyskirjaan?
No kysymysmekki y.jurrin aiheessa varmaan kertookin, että asiasta on lähdetty puhumaan keskustelumielellä.
Odotan vastausta ihan vain oppiakseni.
Alea iacta est, sano joku.
Perusajatus kuitenkin on, että täällä keskustellaan asioista. Ja yleensä tarvitaan aloitukseksi vähän sellainen piiloprovo, jotta keskustelu sujuu.
Mutta lähtökohtana voisi olla kysymys, että tuleeko Yrjö-Jurristakin huono kuvaaja, jos hän alkaa "räpsimään" kuvia digikameralla? Miksi tekniikan muutos muuttaa kuvaajaa suuntaan tai toiseen? Nykyisen kuvainflaation aiheuttaja on mieluummin lisääntynyt varallisuus ja rahan käyttö, kuin se tekniikka, jolla kuvia tuotetaan. Jos filmikuvaaminen olisi ajankohtaista, niin silloin niitä räpsyjä tuotettaisiiin sillä hienolla ja kalliilla filmikameralla.
Minä katson y.jurrin kirjoitukset hyvinä. Myöskin sinun kirjoituksesi on hyvä, koska siinä oli perusteltuja kysymyksiä.
Perustellut kysymykset/vastaukset, kun ovat niitä joita viitsii lukea. Ei tyyliin 50mm/1.4 on paras...
Y-jurrista en varmaan saa huonoa "teknistä" kuvaajaa millään keinoin, paukutti hän sitten millä laitteistolla tahansa, koska tekniikka tuntuu olevan hallussa. Tämä antaa mahdollisuudet onnistua kuvaamisessa ja saada aikaan haluamansa näkymä=valokuva.
Kun tämä tekniikka on hallussa voi kuvaaja päättää mitä kuvaa ja rajata pois ne mitä ei halua kuvaan ja näissä on kutakuinkin sama millä kuvaat; diginä tai filmille. Samat säännöt pätevät monessa muussakin digi tai ei.
"Tekninen heittomerkeissä, koska en ole nähnyt y.jurrin valokuvia, enkä usko hänen niitä ilmaiseksi jakelevankaan."
Etuja löytyy kummallekkin puolelle; sekä filmille että digille.
Tämä kun on tällainen teinisivu jossa mielipiteet ovat ;joko tai, on syytä hieman täsmentää. Tervehdin ilolla järjestelmäkameroiden ja bittipohjaisen kuvanteon kehitystä, en todella haikaile mennyttä.
Kuvausharrastuksen aloitin 1965 kesällä venäläisellä Lubitel II kameralla. Kehitin ja vedostin filmit, eihän lopputulosta muuten olisi nähnyt. Tein 70 luvulla pimiötöitä ihan tarpeekseni, yhteen lehteen piti kuvata 200...500 ruutua tavaraa. Välillä meni pimiössä vuorokausi että humahti. Se on varmaa, että kuvaus-kehitys-vedostusprosessin kun käy läpi se opettaa enemmän kun tuhat räpsyä
Onhan tämä bittilaboratoriohomma paljon siistimpää kun ei tarvitse, suurennuskoneen, litkujen ja kuivaimien kanssa pelata. Minulle on filmiskanneri tällä hetkellä tärkeämpi kun digikamera, koska vanhaa materiaalia on kiva digitoida uuteen kuosiin ja sitä riittää.
Voitko valottaa hieman tuota skannausprosessiasi, olen digitoinut vanhoja negoja ja dioja, mutta tulokset ovat varsinkin diojen osalta aika rakeisen näköisiä verrattuna originaalin katseluun vaikkapa projektorilla. Tietysti jostain Kodachrome II:a saa aika hyvää jälkeä.
Miten käsittelet skannattua materiaalia? Käytätkö kohinanpoistoa tai loivennatko, ja pakkaatko ne lopulta jpg:ksi?
Skannailen HP:n Scanjetillä jossa on filmipitimet ja diakansi. Photoshopilla ja Photopaintilla olen korjaillut lopputulosta, siinä rajoissa kun tuolla tekniikalla on mahdollista. Mustavalkoiset ovat yllättävän hyviä, mutta tosiaan dia ja ja negatavara on tuolla skannerilla jo aika tuhnua.
Tämä Nikon on hinta/laatu ~600€ ihan ok:
http://www.microglobe.co.uk/catalog/product_info.php?pName=nikon-coolscan-v-ed-ls50-4000-dpi-35mm-film-scanner
Se on ensimmäisenä listalla. Tuo riittää minulle ihan hyvin ja maksaa sekin sen mitä kaksi halvemmanluokan filmiskanneria. Kun saan koneen kokeilen eri menetelmiä ja ohjelmia siinä selviää mikä toimii parhaiten. Kyse ei ole yksin resoluutiosta nuo Nikonit kaivaa sävyjä enemmän kun monet muut filmiskannerit.
Räpsiminen on oikea termi mitä voidaan sanoa tämän päivän "valokuvauksesta" - tallennetaan "jotain" jollakin laitteella mikä voi olla kamerakännykkä, pokkari.... mitä vain. Useimmat perhe- ja ns. normaalikuvat kuuluvat tähän ryhmään.
Sitten on erikseen vielä "se" valokuvaus. Siinä sitten jo harkitaan mitä kuvataan, mitä halutaan sanoa/näyttää, millä kuvataan.....
Itselleni valokuvaus on ilmaisua. Jotta voin tehdä sitä tarvitsen välineitä ja jotta tulos olisi sellainen kuin haluan "joudun" oikeasti perehtymään tekniikkaan jotta pääsen siihen mitä haluan (edes joskus).
Olen aika lailla samaa mieltä aloittajan kanssa - jos haluaa oppia kuvaamaan perehtyy vaikka kirjallisuuteen tai netissä olevamaan materiaaliin. Siitä se lähtee.
Pakko myöntää että jos et räpsi niin ei niitä onnistuneita kuviakaan tule, jos suunittelet tunnin ja käytät viiden tonnin vehkeitä ei auta, niin tosi tilanteet ja parhaat kuvat karkaa käsistäsi.
Kyllä nopeasti summassa räpsimälläkin voi onnistua. Trap-ammunnassakin kun tarpeeksi laukoo niin kyllä se aina joskus osuu. Talonrakennuksessakin kun tarpeeksi roiskii nopeasti taloja pystyyn niin kyllä sinne joukkoon aina mahtuu asumiskelpoinenkin talo.
Digikuvaus ei ole suinkaan ilmaista. Jos lasketaan vaikka halpa perusrunko noin 400€, ja jos se kestää sen 100000 laukausta, niin yhden laukauksen hinnaksi tulee 0,004€ eli "filmirullallinen" (36 kuvaa) maksaisi digillä 0,144€ vaikkei kuvia teettäisi edes paperille. Maksat siis digilläkin jokaisesta laukauksesta vaikkei kuva onnistuisikaan. Jos runko on kalliimpi niin maksat enemmän. Miksi siis maksaa kuvista jonka pistää pilalle tarkoituksella? Jos maksaa digirunkoa ostaessa etukäteen niistä noin 100000 laukauksesta jonka ne suunnilleen kestää, eikö se ole järkevämpää käyttää ne maksetut laukaukset järkevästi? Tietysti jokainen kuvaa tyylillään.
Nopeita tilannekuvia ei voi eikä tarvi suunnitella tuntia, hommansa osaava tietää parissa sekunnissa mitä pitää tehdä että kuva onnistuu. Osaamaton ei saa kuvaa onnistumaan vaikka antaisi viikon aikaa valmistautua yhteen otokseen.
tätä asiaa vaan sitä että on "tallentamista" ja sitten "valokuvausta". On eri asia kuvata tarkoituksellisesti reippaasti (joka on ihan perustelua ja normaalia monissa kuvaustilanteissa) kun se että ilman "mitään ajatusta" räiskitään.... ja sitten on kovot täynnä "kuvia" joilla tekee... niin mitä?
Itse tylysti painan x-näppäintä eil "Reject" Lightiroomissa jos vähänkään epäilen kuvan "tarpeellisuutta".
Kukin tavallaan mutta jotenkin (vaikka en ole kovin vanha setä) olen sitä mieltä että tänä päivänä "tehdään" paljon silkkaa roskaa ja digisaastetta... ripaus kriittisyyttä ei olisi pahasta ;)
Toisaalta taas digi mahdollistaa asiat joita ei ennen tullut tehneeksi tai kokeilleeksi eli olen ehdottomasti digin kannattaja - kukin tavallaan.
Aina oli joku "DeeViis" joka tiesi paremmin miten se viesti siihen seinää pitää maalata.
Lisäksi DeeViis mielellään mainosti että hänelläpäs onkin strutsinsulkaa pensselinä ja toi hönö vielä sormella maalaa.
Mä en lähtisi räpsyjä väheksymään,jos mummo tykkää räpsiä lapsenlapsia joka vaiheessa ja niitä tykkää katsella niin ei se mua häiritse.
Jatka sä vaan sitä ilmaisua äläkä välitä räpsyistä.
räpsiä vaikka mitä mutta sitten on turha tulla täällä netissä "itkemään" kun tulee kylmää kommenttia jos laitaa räpsyjä näytille ns. valokuvina.
Hauska vertaus tuo kivikauteen, olen samaa mieltä että homma on nykyään aivan helvetin teknistä enkä itsekään aina ole "riemuissani" tekniikan kanssa pelaamisesta. Itse muuten "opettelin" digiä ihan ns. tavallisella pokkarilla monta vuotta, kyllä silläkin saa mutta ei sitten ihan kaikkea mitä haluaisi.
Ei mun tarvi mainostaa mitään - kuvat puhuvat puolestaan enkä edes yleensä kerro millä kalustolla ja miten kuvat ovat syntyneet - mitä merkitystä sillä on? Silti kaipaan sitä kriittisyyttä - mielummin vähän ja hyvää kuin paljon ja silkkua.
Ihan noin pointtina muuten ajan Volvolla ;)
:) heh
> Digikuvauksen suurin ongelma on kameran takana.
...loppusuoralla, kun esim. allekirjoittanut koittaa survoa tuota RAW aihiota purkkiin LightZonessa, niin nuo netin video-oppaat menee hiiren kanssa niin lujaa että meikäläinen ainankin putoaa auttamatta kyydistä. Mitenkäs tuokin nyt tehtiin? Ei ...kele!