Taitaapa turvotukset olla melkein meillä kaikilla, joilla jo on muitakin oireita. Edellinen kiertoni oli 47 vrk, ja noin viikkoa ennen olin jo kuin Michelin-ukko. Kävin ennen menkkoja vaa´assa, kun en mahtunut enää edes pyjamaani... Sitten kävin kk:n loputtua. 3 kg oli ollut turvotusta!!!
En olen koskaan aikaisemmin kärsinyt turvotuksesta missään vaiheessa 50-vuotista elämääni. En kuumassa ilmassa, en ennen menkkoja , enkä edes kolmen raskauteni aikana. Pakko liittyä vaihdevuosiin.
En olen koskaan aikaisemmin kärsinyt turvotuksesta missään vaiheessa 50-vuotista elämääni. En kuumassa ilmassa, en ennen menkkoja , enkä edes kolmen raskauteni aikana. Pakko liittyä vaihdevuosiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen tullut siihen tulokseen, että turvotus liittyy jollakin tavalla hormoneihin, tästä on varmasti tutkittua tietoa pilvin pimein.
Olin turvoksissa aikanaan raskauden loppupuolella ja nyt turvottaa taas kun vaihtarit ovat maisemissa. Aamuisin olen hoikimmillani, tunnen oiken päivän aikana miten turvotus pikkuhiljaa lisääntyy.
Joinakin päivinä on kevyt olo ja toisinaan sitten taas olo kuin ilmapallolla.
saa nähdä loppuuko koskaan. Aluksi minullakin oli pahoja turvotuksia toisinaan ennen kuukautisia, vaatteet eivät mahtuneet päälle ykskaks. Vyötärön ympärärysmitta saattoi pahimmillaan kasvaa yli 10 senttiä parissa päivässä, eivätkä farkut mahtuneet millään jalkaan. Kasvot levenivät ja leuan alle ilmaantui makkara. Kun kuukautiset olivat ohi niin kasvot kapenivat entiselleen ja leuan alus kiinteytyi. Nyt turvotus on vallitseva olotila, hyviä päiviä on vähän. Yleensä turvotus lisääntyy iltaan mennessä niin, että olo on kamalan ähky. Vaatteet alkavat puristaa ja vatsassa tuntuu ylensyöneeltä vaikka edellisestä ateriasta olisi kulunut kuutisen tuntia. Pahimmassa vaiheessa tämä tunne on jo aamulla herätessä.
Olen v-mallia 55 ja aivan samat tuntemukset, kuin sullakin. Olen aina ollut normaalivartaloinen, mutta viime aikoina on ollut kadotetun vyötärön metsästystä. Sapettaa jo etukäteen, kun pitää lähteä bilettämään ja farkkujen yli nousee pullataikina. En itsekkään mielestäni syö kauheen lihottavaa kamaa ja liikunkin ahkerasti), mutta siitä huolimatta levistyn ihan silmissä:(
muuttanut ruokailutottumuksiani muuta kuin parempaan suuntaan. Siitä huolimatta paisuminen vain jatkuu. Olen niin kiukkuinen asiasta, että jos terveystarkastuksessa joku uskaltaa lähestyä mittanauhan kanssa, minä varmaan lyön.
Osuin ikäkausitarkastukseen juuri kun turvotus oli pahimmillaan. Siinäpä sitten sellainen laiha nuori nainen mittasi vyötärön ja totesi sen lukeman oikein sellaisella merkitsevällä äänenpainolla.
Hetken aikaa yritin selvittää, että normaalisti se on ollut kymmenisen senttiä pienempi, mutta turhaahan se oli. Lihava ja laiska vanha ämmä, mitä sitä selittelemään. Sen jälkeen se mittasi multa verenpaineen, ja arvatkaa vaan, oliko se aivan liian korkea?!
Vatsan pömpötys minustakin on tässä vaikeinta. Nöyrästi saa vahtia syömisiään, eikä sekään paljon auta, mutta ehkä se hillitsee kuitenkin. Vaihteluväli on minullakin pari kiloa. Nyt on tainnut kaikista ponnisteluista huolimatta tulla lisää joku ihan pysyväkin kilo, kun tässä syksyllä ehti mennä joku kuukausi niin, että en vaan tajunnut syöväni liikaa.
Tyttären koira, pieni ja hentorakenteinen, oli juoksuajan jälkeen pitkään tosi paksu, aivan kuin kauttaaltaan valtavasti lihonut, mutta sitä kesti aikansa ja nyt se on taas entisensä, pieni ja hento, eikä se johtunut mistään muusta kuin hormonitoiminnasta. Eli tällainen vertaus eläinmaailmaan!
Aika moni on turvoskellut ennen vaihdevuosiakin, turvotushan on mm. tyypillinen PMS-oire.
Päivän mittaan jokainen turpoaa jonkin verran, kaikilla ympärysmitat ovat iltapäivällä isommat kuin aamulla. Juuri siitä syystä on jo kauan neuvottu ostamaan kengät mieluummin illalla kuin aamulla.
Kyllä ottaa päähän, kun kaikkensa tekee, ettei vyötärö leviäsi, mutta totta on: onko turvotusta vai läskiä? Joka tapauksessa melko terveelliset ruokatottumukset, liikunta ym. ei näytä tässä iässä enää purevan kuin ennen.
Pitää kärsiä nälkää, jos aikoo pysyä normaalin kokoisena. Raivostuttavaa!!!
Joo, kyllä tässä on nyt jouduttu painonhallinnassa äärimmäisen eteen!
Paino nousee vaihdevuosissa, sen olin kuullut monta kertaa, mutta ajattelin vaan, että sehän nähdään. minun ei ainakaan. TV:stä tuttu kaksikko, jotka opettivat naisille tyylikästä pukeutumista, sanovat nettisivullaan, että vaihdevuosissa mahasi ei enää tottele dieettiä eikä jumppaa.
Ikävä sanoa (tosi ikävä!), mutta tämä pömppömasu ei valitettavasti ole vauvamaha, vaikka se sitä muistuttaakin (tein taas pari viikkoa sitten raskaustestinkin), vaan se on mummumaha...
Se tässä lohduttaa, että se tosiaan tuntuu välillä myös vähän pienenevän, eli välillä on vähän helpompi olo.
Jos ei itse näkisi itseään ja asia ottaisi päähän, voisi olla aika huvittava juttu. Me kaikki jenkkakahvaiset puristelemassa vatsaamme ja voivottelemassa..:-).
Kyllä nyt nauruttaa, mutta jonkun ajan kuluttua taas raivostuttaa, ärsyttää, itkettää ja suorastaan VITUTTAA!
Mikähän lienee se raja, että pitäisi "hyväksyä itsensä sellaisena kuin on". Toisaalta pitäisi, toisaalta varsinkin oma olo ei ole kiva, kun kroppa ei pysy kuosissa, turvotusta on kilotolkulla, väsyttää ja harmittaa. Luultavasti vielä joku terveydenhuollon edustaja heristää sormeaan: vatsa kasvanut, verenpaine noussut jne.
Ei ole lapsenlapsiakaan vielä tulossa. Jos olis, vois heittäytyä MUMMUKS. Vai voisiko?
harmittaa terveydenhuollon jankutus metobolisesta oireyhtymästä ja vyötärölihavuudesta. Kun on 45 vuotiaana painanut 72 kiloa, kuten kaikki edeltäneet 15 vuotta, ja nyt 54 vuotiaana painaa 94 kiloa. Pitää lisätä liikuntaa...Tarkkailla ruokavaliota...Vaan kun ei se auta! Tulee nivelrikko... se valitettavasti tuli jo ennen lihomista, eikä sen jälkeen...pitää liikkua, ettei pahene ja paino nouse lisää...vyötärön ympärysmitta määrää elinvuotesi... jne. jne.