entäs sellainen sanonta?
Elämältä
pohja pois
541538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
...pohjatonta elämän nälkää.
entäs sellainen sanonta?
sitä, että olipa elämällä pohjaa tai ei, niin elämä on aina syvältä. Viittaan tuohon aloitukseen, jossa on elämältä pohja pois.
elää, ja tehdä asioita eteenkin-päin.
Näin tulkitsen sanonnan, pohjatonta elämän nälkää.
...jano pohjattomaan elämän nälkään,
sellaisella ihmisellä,
jolta on viety pohja elämältä :)
Hauskaa, tämä suomen kieli.
Täytyy myös muistaa, että Pohjalta on vain yksi suunta -ylös.
Hmmmm..... tuli mieleen, että onks "Pohja"-sana hyvä vai huono sana?
Kun on semmonenkin, että maasta/pohjalta se pienikin ponnistaa.
Tultasko ees toimeen ilman pohjaa.
Äsh..nyt meni vaikeeks, taidan lähteä tonne pihalle tonkimaan, lapioimaan pohjia myöten :)
taas hosua ja kirjoittaa väliin, vaikka en vielä lukenut loppuun ketjua.
Pohjalta ei aina pääse ylös, joku putoaa pohjan läpi ja se on menoa se.
Ja minulle se sanana on ollut sekä hyvä että paha.
Kun en ole "jäänyt tuleen makaamaan" eli olen noussut ylös pohjalta se on hyvä.
sattunut, kun elämältä pohja pois.
...kun moisia yksinkertaisuuksia täällä pohditaan? - ja ikää on?
Mitä asioita ei saa pohtia?
Mitkä asiat ovat itsestäänselvyyksiä?
Mitkä asiat eivät koskaan aukea, kaikille?
Tekeekö ikä ihmisen?
eiköhän suomenkielentunnilla alaluokilla tuon sanan sisältö ensimmäistä kertaa tullut selväksi. Myöhemmin sitten että, mitä vertauskuvannoillisesti tällä sanonnalla tarkoitetaan. Vai pumpulissako sitä ollaan vielä 50 , sitä minä taas ihmettelen. Mutta, kyllähän jotkut vielä 80 vuotiaana ihmettelee silmät pyöreinä? Että, miten tämä oma elämä ja maailma ymprärillä sitten pyörikin? Ei siinä mitään.
Pohtia saa; minusta vaan tuntuu kuin 10 vuotiaan pohdinnalta. Sori.
kokea kovaa elämää kymmenvuotiaana enemmän, kuin joku toinen koko elämänsä aikana, vaikkapa olisi elänyt 100 vuotiaaksi.
Kukaan ei voi verrata kokemuksiaan, kärsimyksiään toisen vastaaviin.
Suomen kielen tunneilla opittiin hyvää suomen kieltä, onneksi meille.
..olen kanssasi samaa mieltä.On kokenut ja edelleen uusia sukupolvia jotka jälleen saavat vastaisuudessa kokea.Siitä ei pääse mihinkään. Näin vaan on. Maailma ja elämä ei ole oikeudenmukainen. Mutta, jokainen voimme omalla asenteellamme ja avoimuudella. Muuttaa suuntaa parempaan.
En itse pidä vertailusta. En ole koskaan, pitänyt. Se on vastenmielestä. Suomenkieli on tulkinnaltaan vaan niin monimutkainen, että näin kirjoitetutussa muodossa tulemme väärinymmärretyiksi helpommin. Kuin puhekielessä oikeassa ympäristössä. Sielläkin näitä väärinkäsityksiä syntyy. Johtuen taas ihmisten elämänkokemusten erilaisuudesta. Kaikilla meillä on omat yksilölliset taustamme mitä vastaan elämäämme peilaamme.
Mutta, on olemassa myös ihmisiä jotka, koko elämänsä elävät ns. pumpulissa. Toinenkin ääripää löytyy.
täysin.
Taidetaan kuitenkin olla kaikki siellä ekalla luokalla jossakin asiassa. Ei tämäkään aloitus "elämältä pohja pois" ole niin itsestään selvyys. Kuten tuolla jatkossa sanoitkin, meillä on ne kokemukset ja eläminen jokaisella omanlaisensa. Kyllä se pohja voi lähteä pois alta 50 iässäkin, ja joskus hyvinkin herkästi.
Sanontahan on tietenkin tuttu varmaan jokaiselle, sanomaa kuitenkin joutuu pohtimaan vielä tässä iässäkin.
saa kait täällä pohtia mitä hyvänsä vai eikö?
Mielestäni parempi pohtiminen ainakin kuin että mitään tänään laitetaan ruokaa???????????
Ruuanalitto on jokapäiväinen pakko ja jokainen kokkaa mitä kokkaa, ruokaohjelmat ovat erikseen.
ei ollut mitään tekemistä suomen kielen oppitunnin kanssa vai häärääkö täällä jotain paskantärkeää yliopistoväkeä taas = pikkueinsteineja???
ihmetten aina ja kaikkea silmät pyöreinä.
Yksinkertaisia asioita ja välillä tosi vaikeita ja kinkkisiä asioita joihin ei viisaatkaan ole vastausta löytäneet.
Siksi en ymmärrä kun ihmiset puhuu että elämä on tylsää. Minun elämäni ei juuri kerkeä tylsäksi.
Nykyinen tehtaan tyttö, tavallinen duunari jota kiinnostaa kaikki maan ja taivaan välillä ja välillä jopa avaruudestakin.
sellaiseenkin, mitä et milloinkaan tulisi kysyneeksi.
...täällä on todella paljon Aloituksia, joihin itse en piittaa vastata. Aloitukset ovat niin moninaiset, että jokaiselle löytyy varmasti sellainen ketju, johon huvittaa kirjoittaa.
Jos jossakin ketjussa ihmiset jutustelevat/pohtivat jotakin asiaa, niin ei tulisi mieleenkään ängetä siihen väliin, vain sanoakseni "voi, ku ootte typeriä, ku tämmösiä tuumailette. Ootte 10 vuotiaan tasolla."
Minulla ei ole tarvetta sekaantua joka ketjuun.
Muita aliarvioiva kommentti kertoo myös sanojasta paljon. Minun mielestäni.
..ei millään pahalla. Yksi lause voidaan tulkita monella eri tavalla, mitä useampi keskustelija, sen "syvemmälle" itse asiassa päästään....jos, päästään. Täällä keskustelupalstalla ei aina saa mieleisiään vastauksia, varaudu siihen, kun teet aloituksen. Tiedoksi, vaan.
:)))sormi pystyssä opettajia, niitä täällä keskustelupalstalla riittää. Oma kehu paras kehu. Kuka täällä sotkeutuu mihinkin ketjuun? Pidätkös jotain kirjanpitoa? - minä en ainakaan moista viitsisi tehdä. Jutut tulee, ja menee. Ei siinä sen kummempaa mielestäni pitäisi olla? Vai pitäisikö?- syväanalyysia kenties. Kirjoittajasta? - no, joh! Huvinsa kullakin.
Teit hyviä kysymyksiä :)
Kirjanpitoako? No, kun nyt tulit kysyneeksi, niin pakkohan sitä on vastata.
Ensin syttyi pikkuruinen Ahaa-lamppu. Eihän siinä nyt mitään, niitähän syttyilee ja sammuilee tämän tästä. Mutta kun saman henkilön kohdalla syttyi Taas Ahaa-lamppu, niin tulin uteliaaksi.
Tässä vaiheessa tulee tuo mainitsemasi Syväanalyysi kuvioihin mukaan.
Kyllä, on se Huvittavaa. Ennenkaikkea se, että Etukäteen arvaa/tietää toisen suunnitelmallisen käyttäytymisen :)
Kohdallasi on käynyt näin.
Oot tehnyt muutamia kertoja sellaisia virheitä, että ne eivät ole olleet edullisia sinulle.
Noh, noh, noh, noh....*sormi pystyssä*
..juttu, kun joku välittää. Ihan totta, itse en pidä itseäni niin mielenkiintoisena persoona. Noh, ei minulla mitään suunnitelmaa, ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Olen vaan tällainen tavallinen kirjoittaja. Kirjoittelen silloin kun huvittaa, ja osallistun milloin huvittaa. En siis systemaattisesti suunnittele yhtään mitään. Aivan totta, kirjoitan, kun sanon että, mieleen tulee pitävätkö täällä ihan tosissaan jotkut jotain kirjanpitoa toisten kirjoituksista? Mitä mieltä sinä olet?
Koska, ei siinä ole minusta mitään järkeä? Vai onko? Pitäisiköhän minunkin? Ei oikein istu minun luonteeseeni. Mutta, me kaikki olemme erilaisia.
Syväanalyysillä tarkoitan sitä, että, siinä ei ole järkeä. Perusteluna yksinkertaisesti se: että kirjoitettu ja puhuttu viestintä ovat kaksi eriasiaa. Kirjoitetetussa keskustelussa virhe-arviot toisesta ihmisestä ovat suuremmat. Kuin se että, tämä keskustelu käytäisiin face to face. Siksi, turhaa. (mukaan lukien oma kehonkieli), joka jää näkemättä.
*sormi pystyssä* taas, onko syytä? Jokaisellahan meillä kuitenkin on aina oma yksilöllinen lähestymistapa asioihin, ovat ne nyt mitä asioita tahansa. Toista ei voi opettaa. Ei ainakaan tämän ikäisiä ihmisiä, jokaisella on takanaan oma elämänhistoriansa, millä tavalla asioita tarkastelee. Ja mielipiteitä vapaassa maassa, saa olla erilaisia? Kamalaa, jos olisimme toisemme kopioita. Kammottavaa, eikö totta? Pelkkä ajatuskin.
Virheitä? Mitä ihmeen virheitä? Minä olen minä, ja virheellinen ihminen ja siksi onnellinen. En ole vielä koskaan tähän mennessä tavanut yhtäkään täydellistä ihmistä? En usko, että kukaan meistä on. Täydellistä ihmisestä ei minun mielestä ole vielä syntynyt.
..Tuo selitys :) *pieni kumarrus näytölle*
Taidatkin olla aikamoinen Älykkö, kun noin suuria jutskareita napsuttelit.
Hyviä ja mielenkiintoisia.
Taidetaan molemmat olla tyytyväisiä :)
Elämässäni on useita kertoja mennyt pohja pois ja monin eri tavoin. Ainakin siltä on tuntunut.
Asunnottomuus tuntui aika pohjattomalta elämältä aikoinaan.
Työpaikan katoaminen alta vei pitkäksi aikaa turvallisuuden tunnetta elämästä ja arjesta.
Kaikista vaikeinta oli kuitenkin se, kun eli onnellista perhe-elämää
ja tuudittautui siihen, että hyvä elämä jatkuu ja jatkuu.
Sitten paras osa elämääni revittiin pois.
Joutui monen sellaisen asian eteen, jotka olisi halunnut jakaa,
mutta ei ollut ketään kenen kanssa sen olisi tehnyt.
Tukiverkostot roikkuivat hennosti
ja elämä tuntui joskus pohjattoman yksinäiseltä.
Siitä vaan aamulla ylös ja eteenpäin pikku hiljaa.
Sen jälkeen olenkin ollut pohjattoman halukas luomaan kaikenlaisia verkostoja.
Hän voi olla naapuri postilaatikolla tai kaupankassa
niin silti se voi tärkeä piste yksinäisen ihmisen verkostossa ja pelastaa taas yhden päivän.
ne juuri ovat niitä asioita, jotka useimmiten mielletään elämältä pohjan pois vieviksi asioiksi.
Asunnottomuus ei varmasti ole helppoa kenellekkään.
Helppo kuvitella, että siinä voi vaikka oma ihmisarvon tunne kärsiä, jos joutuu ilman asuntoa elämään vähänkään pidempään.
Itse olen suurimman osan elämästäni omistanut asuntoni ja tuota kurjuuttaa en ole joutunut kokemaan.
Työpaikka katoaa näinä aikoina taas monilta ja varsinkin asuntovelallisille se on hetki, jolloin se pohja elämältä tuntuu katoavan.
Sitäkään en ole itse joutunut kokemaan joskin nyt on ensimmäistä kertaa elämässäni tiedossa lomautus.
Monille kuitenkin se pahin elämältä pohjan vievä asia saattaa olla suuri muutos perhe-elämässä. Oli se sitten avioero tai puolison taikka lapsen kuolema. Sellaisessa tilanteessa on suureksi avuksi, jos on olemassa hyvä ystävä, aito ja empaattinen ihminen, jolta saa tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Valitettavasti sellainen ystävä taitaa olla vain harvoilla vaikka kaikilla pitäisi olla.
taitaa olla parempi kun tänne yliopistoväen ja terveydenhuoltolaisten sekaan ei kirjoittele mitään.
ilkeämielsen arvostelun vuoksi, sellaiseen palstoilla törmää kun on niin monenluonteista kirjoittajaa. Joillakin on vain pätemisen tarve, niinhän se on tuolla livessäkin.
Avauksesi on todellakin miettimisen arvoinen, elämältä voi kadota pohja niin monellatavoin, ja tuon lausahduksen voi käsittää jopa eri elämäntilanteessa eritavoin. Hyvä avaus tämä on.
oli hyvä ketju ja minusta on hauskaa miettiä sanontoja.
Lisää vain samanlaisia kysymyksiä.
..kirjoitettu ja puhuttu viestintä on kaksi eri juttua. Joten virhetulkintoja tulee? - vai eikö saisi tulla?- kannattaa lukea koko viestiketju. Niin aloittajan, kun osallistujankin. Jos, lukee vain välistä. Kokonaisuus helposti pirstaloituu. Se tässä nettikeskustelussa onkin yksi pointti. Jos, lukee vain välistä. Jää paljon olennaista huomaamatta, helposti.
tai vararikko voi viedä elämältä sen pohjan.
eihän elämältä pohjaa vie mikään niin kauan kun henki pihisee ja sydän lyö. Jos vähän saivarrellaan, niin joltain elämäntyyliltä voi pohja mennä vararikossa tai sairastumisessa, mutta jatkoohhan sitä pitää, jos ei pane narua kaulaan ja potkase tuolia alta pois. Silloin kyllä on elämältä pohja pois. Jos oekeen ruvetaan miettimään, niin onhan se pohja semmosennii elämällä, joka on täysin dementtoitunut, se vaan on silloin toisten varassa.
niin että ihminen rakentaa pohjan elämälleen, tuen jonka varassa seisoo (elää). Se voi olla työ, perhe, rakkaus tai terveys. Jos menettää sen minkä varaan on elämänsä rakentanut, katoaa pohja pois.
vähän intän. Jos minä joutuisin liikuntakyvyttömänä vaikka pyörätuoliin, niin tältä elämältä menisi pohja. Mutta kyllä minun pitäisi uusi pohja rakentaa niillä eväillä mitä silloin on.
koska näinhän me ihmiset teemme elämämme aikana useinkin, rakentelemme uusia pohjia entisten hävinneiden tilalle sitämukaa kuin elämämme muuttuu. Elämämme kriisit ovat niitä jolloin pohja putoaa, mutta kriiseistä selviämme tekemällä uudet pohjat joihin turvata. Kasvamista.
Tai näin elämän pohjan merkityksen minä näen :)
..kanssasi samaa mieltä, helppo on puhua idealogisesti asiasta. Mutta, kun se pohja sitten lähteekin omalta kohdalta, äkkiarvaamatta, ja yllättäen, ilman että, ihmiselle jää aikaa edes orjentoitua muutokseen. Silloin kysytäänkin jo toisenlaisia kysymyksiä.
Auto-onnettomuuksista ym. jäädään myös henkiin. Halvaantuminen on usein pienestä kiinni. Ei näihin suurin elämän muutoksiin voi kukaan ennalta sopeutua. Sitä mennään sitten hiljaa, askel kerrallaan...eteenpäin. Ja aina ei eteenpäin, vaan välillä myös taaksepäin. Ihmisen on itse vaikea etukäteen edes tietää, mitä todellisia henkisiä- ja fyysisiä voimavaroja omaa. Kaikki me olemme yksilöitä, senkin suhteen. Kirjoista ei silloin paljon ole apua. Vaikka niitä, olisi kuinka etukäteen tutkinut ja lukenut. Kukaahan tätä ei toivo omalle kohdalleen tai läheisilleen, mutta elämä vaan on.
Ja on aina ollut.
tiedä, mitä tarkoitat toisenlaisilla kysymyksillä. Olen hyvinkin lähipiirissä nähnyt halvauksen ja siitä jonkinmoisen toipumisen. Sen jälkeen pikkuhiljaa dementoitumisen. Kun siinä ei tarpeeksi, toinenkin dementoituminen tuli vielä kohdalleni. Kummassakin tapauksessa minä jouduin näiden elämälle sen pohjan luomaan. Siinä olet täysin oikeassa, että kirjoista ei saa niin paljon tietoa, mitä minulla on.
Tästä johtuen olen ajatellut kysyä , onko sellaista vakuutusta sen varalle, että jos en pystyisi itsestäni huolta pitämään, saisin hyvän hoidon.
astiselta elämältä menee se pohja jonka varassa on eletty. Tietenkin pakko on elää ja rakentaa uusi pohja sen uuden elämäntilanteen sallimin eväin - se on totta..niin kauan kuin on elämää on toivoa, ja mutta, ilman Toivoakin on elämää..ja ainakin turhat Toivot voi jättää elämästään..hi
vain ei ole henkistä / fyysistä voimaa nousta "pohjan" pettäessä vaan se vie mennessään... Myös valitettavan usein ympäristön "osoittava sormi" on osasyynä siihen...
voima on a ja o, jos sitä ei ole, ei fyysisestä voimasta juuri apua ole. Vaikka ei fyysistä voimaa ole, ja henkinen puoli on kunnossa, voi ihminen kuitenkin elää laillaan mielekästä elämää.
Suomessa ei häviäjän eikä epäonnistujan osa ole helppo.
lopussa on kiteytetty kaikki oleellinen, ymmärsitköhän itsekkään, miten hyvin elämänkaaren ilmaisit.
..riippuu aina siitä minkälaisen vakuutuksen itselleen ottaa, ja onko työnantaja vakuuttanut ja miten jne. Otappa yhteyttä omaan Vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiöt kyselevät nämä terveyteen liittyvät tiedot. Vakuutuksen laajus, ja korvaukset ja maksut riippuvat sitten siitä. Vaikea sanoa minkälaisen vakuutuksen myöntävät sinulle henkilökohtaisesti ja mitä tarjoavat. Hoitotestamentti on myös hyvä tehdä, jos olet yksin.
Potilasjärjestöt jakavat myös tietoa. Aivohalvaus- ja Dysfasialiitto on yksi sellainen taho. Yhteystiedot löydät täältä netistä.
Tarkoitan tällä kysymyksellä samaa kuin sinäkin; läheltä kun olen minäkin muita vastaavassa tilanteessa joutunut auttamaan. Kyllä siinä elämä muuttuu ja totaalisesti potilaan kohdalla. Terveyskeskuksen neuvontapalvelua myös käyttäisin. Jos, potilas on sairaalassa niin sinuna käyttäisin Sairaaloiden sosiaalityöntekijää. Hän on minusta se työntekijä jonka puoleen sinuna kääntyisin. Varaa aika myös heiltä. Jos, taas kotona, niin kotisairaanhoidonpiirin puoleen.
Dementoitumisessa on se ikävä puoli, että pikku hiljaa sairaus etenee..ja vaikka välillä sitten on näitä hyviäkin kausia potilaalla. Niin, sekin on sitten aika yksilöllistä kuinka "nopeasti" tai "hitaasti". Sairaus etenee. Vaikea kirjoittaa enempää, kun en tiedä missä asut ja minkälaista apua olet saanut. Hoidatko itse, jos hoidat oman kunnan sosiaalityöntekijä auttaa myös, näissä hoito-asioissa. Toivon, sinulle kuitenkin paljon voimia ja Rohkeutta.
Hoitotasoissa ja paikoissa on suuriakin eroja. Riippuen missä kunnassa asuu. Erihintaisia nämä paikat vielä ovat.
t.tehtaantyttö
vanhempani ovat jo haudassa. Tässä nuo ajatukseni vakuutuksesta tulisi kysymykseen vain siinä tapauksessa, että itse en olisi niin paljon järjissäni, etten pystyisi asioitani hoitamaan. Nämä on niitä pohdintoja elämänpohjalle, silloin kun ei itse pysty enää vaikuttamaan.
..jos, käy niin ettei omaa tahtoaan pysty sitten ilmaisemaan. Näin mekin olemme omalta osaltamme jo tehneet.
Mutta, sitten loppupelissä paljon on kiinni tuossa hoitotasojutussa myös siitä mitkä ovat oman kunnan resurssit juuri sinä hetkenä tarjota Näitä hoitopaikkoja. Vakuutukset kuintenkin kannattaa tarkistaa. Eikä tuo hoitotestamentti nyt huono juttu ole. Meilläkin on joitakin tuttavia mitkä invalisoitumisen jälkeen saavat ns.kokonaispaketin hoitoineen, asuntoineen, päivineen. Siinä ei kyllä eläkkeestä paljon käteen jää, mutta pärjäävät. Joillakin on omaa rahaa säästössä että, pärjäävät paremmin. Toisilla sitten ei.
Ja, jos niin käy niin ettet itse pysty asioitasi hoitamaan, niin oman kunnan sosiaalityöntekijä joka ne hoitaa niin kotona kuin sairaaloihin päin. Sairaaloissa taas on omat sosiaalityöntekijät jotka, hoitavat kuntaan päin potilaiden asioita. Tämän avun saavat kaikki Suomessa. Siis eräänlaisen minitason. Ei täällä yksin jätetä. Eriasia sitten on aina kuka milläkin tavalla asioita hoitaa. Toiset ovat parempia ja toiset taas huonompia.
ilmaus.
Pirrepä keksi yhdistää asiat sujuvasti. Ei tämä Lainatonkaan elämä ihan Toivotonta ole, varsinkin jos sattuisi itse olemaan Toivossa elävä tyyppi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Johtuu siitä, että jokainen varmaan tuntee jonkun mummon tai vaarin, jolla on omaisuutta miljoona-tolkulla ja saa vain minimi hoidon,kun ei ymmärrä enää. Tämän kuollessa, jos ei lähiomaisia ole verottaja vie omaisuudesta lähes puolet, toisen puolen perii sekalainen sukulaispiiri, kukaties lakimiehet vielä osansa. Minusta olisi mukava, jos tuollaisessa tilassa olisin, että se, joka hoitaisi, ajattelisi muutakin kuin että, voi herrajestas, joutas tuokin jo potkasta tyhjää.
Mutta eihän sitä tiedä millainen Suomi on 30-50 vuoden kuluttua, ja mitkä asiat ovat silloin arvossa.
välit lapsiin, ja rahaa yksityiseen hoitoon..eipä niitä muita vakuutuksia taida olla..:/
Tai oma kulta, - en tarkoita sitä kiiltävää ja keltaista..
..eräänlainen puolueeton, edunvalvoja. Tälläinenkin palvelu on olemassa? Tätäkin kannattaisi kysellä. Saako sen ja mistä, ja mitä se palvelu pitää sisällänsä? Ellen nyt ihan väärin muista. Jotkut hoitavat tämän verotusasian lahjatestamentilla. Eli jakavat, ennen varsinaista omaisuudenjakoa. Oliko se summa nyt alle 20.000, mistä ei mene veroa. Kannattaisi tarkistaa. Tarkoitan, että, summanhan voisi pilkkoa? näin ollen. Jos, tuota omaisuutta on paljonkin. Kannattaisi kysyllä veroasiantuntijalta mikä on järkevää.
Tämä on niin ikävää, meissä suomalaisissa, tämä periahneus ja toinen on kateus. Ihmisestä viis. Ja vielä aika yleistä. Kanssasi täysin samaa mieltä.
Nämä testamenttiasiat, voi kyllä laittaa ajoissa kuntoon. Ja kannattaa laittaa. Jos, lähisukulaisia ei ole suoraan perimässä. Kummallisesti sitten ollaan kiinnostuneita, vaikka muuten sukulaiset eivät olisi vuosiin välittäneet. Nähnyt olenkin minäkin näitä haaskalintuja ihan tarpeeksi. Valitettavan yleistä tämäkin. Mutta, ihmisluonto on vaan tällainen. Ei voi mitään.
Otapa nyt itseäsi "niskasta" ja lähde kyselemään ajoissa; ja kuitenkin samalla toivoen; sinulle, pitkää ikää ja terveyttä.
t.tehtaantyttö
hakeakin itsensä holhouksen alaisuuteen ennenkuin on oikeustoimikelvoton :/
Tuossa kullassa meinaan. Mullahan on jo lapinkultaa, nyt tarvii kehitellä jokin tiimalasi juttu, joka pudottaa hipun silloin kun hoito on hyvää. Ei tuo muutama kymmenen grammaa pitkälle riitä, mutta onhan tässä aikaa hankkia lisää.
Se vanhanajan syytinki oisi ihan toimiva; se kuka ottaa niskoilleen saa koko valtakunan ..ja minut :)..
P.s. toivottelenpa Kottonille kunnon isomusta ..
Putoaa aina kultahippuna hoitajalle. Eikös se silloin ole oikein.
Kyllä ne siihen mennessä tekee sellaiset anturit, jotka mittaa milloin olisin tyytyväinen. Mitä tyytyväisempi, sitä enemmän hippuja tippuu.
Joo ei tässä enää huolta.
anturi oisi kyllä hyvä monessa parisuhteessakin, ja vilkkuvilla huomiovaloilla varustettuna.
Punaista kun kaikki olisi hyvin, ja sinistä kun ei..puhumattomia kun ollaan..:)
silloin kun kokee että elämällä ei ole enää mitään tarkoitusta tai annettavaa ja silloin kun ei näe enää yhtään valonpilkkua edes tunnelin päässä.