Hei. Juon teetä ja uneksin.

aitiparta kirjoitti:

YÖT PUTOAVAT
runosikermä 15. 11. 08.




juon teetä ja uneksin

uneksin että
emme enää uneksisi
vain eläisimme, hörppään teetä, onpa hyvää

uneksin että käsi kohtaisi käden

uneksimatta
käsi kohtaisi käden

lauantaina iltapäivällä juon teetä








Yöt putoavat
kuin pilvet ja niiden liike
kuin putoavat kädet
ja ajatus

Odotettuasi kyllin kauan
mielestäsi
ja kun hän ei tullut vaikka lupasi
kaikki putoavat yöt

Sulautuvat yhdeksi
mielessäsi ajatus
mitä mikään hyödyttää
ehkä pitäisi

Päättää päivänsä

Älä

Parahdan öidesi läpi
älä sido arvoasi häneen
joka ei tullut
älä edes niihin jotka tulevat

Olethan sinäkin jollekin heistä juuri hän

Yksi niistä
jotka tulivat tai jättivät tulematta

Ethän tahdo että kenenkään arvo olisi riippuvainen sinusta

Sinun katseestasi ja käsistäsi ja suudelmistasi

Sydämesi ajatuksista ja tunteista

Älä, rakkaani

Niin kuin jokainen on arvokas ilman sinuakin
arvokas itsessään
niin sinä olet itsessäsi arvokas

Täysin riittävä

Tulevat tai eivät tässä loputtomien öiden karusellissa

Tulevat tai jättävät tulematta
rakkaani

Elämä on suuri ihme
ja seikkailu
jokainen kohtaaminen on lahja
ja jokainen hengenveto ja askel vielä sittenkin
on lahja

Yöt putoavat, putoavat
jättävät tulematta tai tulevat

Anna masennuksen peiton pirstoutua yltäsi
anna sydämesi ihastua
ihmeeseen

Tule!

Sinä olet arvokas,
ja kohtaa jokainen ihminen
osoittaen olemuksellasi, katseellasi
että juuri hän on arvokas

että juuri hän on arvokas katseestasi riippumatta

että juuri hän on arvokas tulet tai et

Anna todellisuuden laulaa lävitsesi

Kohdattuasi pimeimmät yösi
voittajana

Koska et suostunut riistämään henkeä itseltäsi
etkä suostunut jatkamaan kyynisenä ja kaikkea epäillen

Löysit kipusi keskellä vastauksen

Elämän arvon

Ei, et sinä ole täydellinen
eikä kukaan rakasta täydellisesti

Emme me kykene

Mutta raskaimpienkin öiden pudotessa
kun pilvet
ja niiden liike
putoavat kuin kädet jotka eivät koskaan tulleet
tiedämme hiljaa

Kukaan ei voi riistää arvoani

Kukaan ei voi minulle annettua
elämän ihmettä mitätöidä





aika

kosketukset joihin emme kyenneet
katseet jotka jäivät katsomatta
ja kaikki kauniit sanat mitkä pyrkivät huulille
mutta emme puhuneet

minuuteista muodostui sata vuotta

tuhat vuotta

sukupolvi toisensa jälkeen
mutta kiitos
aina jossain kohdassa historiaa
välähti valo

pienen ihmisen hymy
rakastava kosketus vihan ja epäluulon rakentamista muureista välittämättä

ja ihmeellinen uskallus
itsensä hylätyksi kokevan sydämessä
keskellä hirvittävän masennuksen syöveriä

uskallus

laittaa pois itsetuhoiset ajatukset
lakata rypemästä itsesäälissä
luopua syytöksistä

kysymyksistä



miksi



ajan virrassa tärkeintä ei sittenkään ole tietää
miksi

miksi jotain tapahtui

tärkeintä on löytää vastaus kysymykseen
kuinka tästä eteenpäin

kuinka nyt

näiden tunteiden
näiden ajatusten kanssa
näiden

ja jos päätämme vielä rakastaa
päätämme vieläkin hyväksyä
itsemme ja lähimmäisemme osana
historiaa

kohisevaa historiaa

osana elämän huikaisevaa ihmettä

välähtää jossain kirkas ja hymyilevä valo

kuolema on voitettu
pirullinen epätoivo on voitettu

aika
ei ole vain päämäärättömiä
irrallisia tekoja, mielettömiä parahduksia pimeässä
aika on tämä hetki

mahdollisuus katsoa sisimpäänsä
ja nähdä oma raadollisuutensa
ja sittenkin hyväksyä itsensä elämän arvoisena

ja rakastaa lähimmäistä
hänen virheistään huolimatta

aika on tässä




juon teetä ja uneksin
uneksin ettemme enää uneksisi




http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1226760589313_3_large.jpg

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1226760589313_1_large.jpg



http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1226698062623_3_large.jpg

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä