http://dialogi.stakes.fi/FI/arkisto/2007/7/sivu/48.htm
Ihmisoikeudet
Rakenneuudistukset vieneet huomion
Vammaisten ja vanhusten oikeusturva retuperällä
Pakkotoimia koskevaa lainsäädäntöä pitäisi tarkistaa, jotta vammaisten ja vanhusten perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat.
Uudistus on jäänyt sosiaali- ja terveysalan ohjelmien ja rakenneuudistusten jalkoihin.
Jo pitkään on tiedostettu, että pakotteiden ja rajoitusten sääntelyssä on epäkohtia, joista joutuvat kärsimään kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset,
päihdehuollon ja lastensuojelun asiakkaat sekä psykiatristen sairaaloiden potilaat. Valvontaviranomaiset ovat puuttuneet epäkohtiin ja niitä on tutkittu ja selvitetty runsaasti.
Lastensuojelun pakkotoimien edellytyksistä on uutta lainsäädäntöä, mutta esimerkiksi kehitysvammaisten ja vanhusten pakkotoimien edellytyksistä valmistelu jatkuu yhä sosiaali- ja terveysministeriössä. Mistä asia kiikastaa?
Hallitusneuvos Eija Koivuranta valaisee tilannetta sanomalla, että ministeriössä on pulaa valmistelijoista, että hallitusohjelmaan kirjatut muut poliittisesti tärkeät asiat ovat ajaneet ohi. Lisäksi pakkotoimien sääntely on monella tapaa vaikeaa.
- Tämä on epätyypillisesti vaikea asia sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädännöksi, koska tämä muistuttaa vähän rikoslain valmistelua.
Eija Koivuranta arvelee, että pakon käytön edellytyksistä kehitysvammaisten ja dementoituneiden vanhusten palveluissa säädetään ehkä yhdessä laissa. Ministeriössä on elänyt myös ajatus siitä, että valmisteltaisiin laki, joka kattaisi hoidossa ja hoivassa käytettävän pakon edellytykset koko sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kolmas mahdollisuus olisi säätää pakon käytöstä sosiaalihuollon asiakaslaissa.
Lisäpöytäkirja ratifioimatta
Pakkoa koskevien tarkkaan rajattujen sääntöjen saaminen lakiin on tullut välttämättömäksi perusoikeusuudistuksen ja myös Suomen ratifioiman YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen vuoksi. Suomi ei ole vielä voinut ratifioida sopimuksen lisäpöytäkirjaa, koska maastamme puuttuu lisäpöytäkirjan edellyttämä laitosten valvontajärjestelmä.
Ulkoasiainministeriössä valmistellaan lisäpöytäkirjan ratifiointia, ja ministeriön asettamassa työryhmässä etsitään ratkaisua valvontajärjestelmään. Syyskuussa näytti siltä, että eduskunnan oikeusasiamies olisi sopivin valvoja. Tätä mieltä oli ainakin UM:n ihmisoikeustuomioistuin- ja sopimusasioiden yksikön päällikkö Arto Kosonen. Vammaisjärjestöt ovat puolestaan vaatineet, että perustettaisiin erillinen riippumaton elin, esimerkiksi vammaisasiamiesinstituutio.
UM:n työryhmässä sosiaali- ja terveysministeriötä edustava hallitusneuvos Riitta-Maija Jouttimäki on korostanut työryhmässä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen
ja lääninhallitusten valvontaroolia.
Sosiaalipalvelujen valvontaa koskevaa lainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa vuosina 2008–2009.
Tällöin vahvistetaan yksityisten sosiaalipalvelujen valvontaa. Tarkoitus on myös, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ryhtyy valvomaan sosiaalialan ammattihenkilöstöä samaan tapaan kuin terveydenhuollon henkilöstöä. Tällä hetkellä lääninhallitusten rooli on avoin, koska aluehallinnon uudistus on kesken. (KR)
---
Epäinhimillinen ja halventava kohtelu on kielletty
* YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1984. Se tuli voimaan Suomessa 1989.
* Suomi on allekirjoittanut kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan 23.9.2003, mutta ei vielä ole ratifioinut sopimuksen lisäpöytäkirjaa, joka on kansainvälisesti tullut voimaan 22.6.2006.
Lisäpöytäkirjalla perustettu kansainvälinen valvontaelin valvoo oloja paikoissa, joissa ihmisten vapaus oletettavasti on riistetty tai joissa muun muassa vammaisia ihmisiä kohdellaan epäinhimillisellä tavalla. Tällaisia paikkoja voivat Suomessa olla vammaisten asumisyksiköt, etenkin laitokset. Lisäpöytäkirja edellyttää kansallisen valvontaelimen perustamista (Lähde: Konttinen, Juha-Pekka: Vammaisten syrjintä. Teoksessa Syrjintä Suomessa, Ihmisoikeusliitto, 2007).
* Suomen ulkoministeriö asetti vuosi sitten työryhmän valmistelemaan lisäpöytäkirjan ratifioimista. Työryhmän määräaika päättyy marraskuun lopussa. Työryhmä laatii muun muassa selvityksen Suomessa olevien, pöytäkirjan alaan kuuluvien laitosten määrästä ja laadusta sekä niiden tarkastuksen tarpeesta ja riittävästä tarkastustiheydestä. Työryhmä selvittää myös, miten valinnaisen pöytäkirjan jo ratifioineet valtiot ovat ratkaisseet muun muassa etnisten ryhmien ja vähemmistöjen riittävän edustuksen kansallisessa valvontaelimessä.
Työryhmän työstä aiotaan järjestää julkinen kuuleminen ennen kuin hallituksen esitys ratifioimisesta annetaan eduskunnalle. Jos ratifiointi ei edellytä perustuslain muutosta, ratifioimaan päästäisiin viimeistään vuoden kuluttua. Tuolloin lisäpöytäkirjasta tulisi osa Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä.(KR)
Ihmisoikeudet
Rakenneuudistukset vieneet huomion
Vammaisten ja vanhusten oikeusturva retuperällä
Pakkotoimia koskevaa lainsäädäntöä pitäisi tarkistaa, jotta vammaisten ja vanhusten perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat.
Uudistus on jäänyt sosiaali- ja terveysalan ohjelmien ja rakenneuudistusten jalkoihin.
Jo pitkään on tiedostettu, että pakotteiden ja rajoitusten sääntelyssä on epäkohtia, joista joutuvat kärsimään kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset,
päihdehuollon ja lastensuojelun asiakkaat sekä psykiatristen sairaaloiden potilaat. Valvontaviranomaiset ovat puuttuneet epäkohtiin ja niitä on tutkittu ja selvitetty runsaasti.
Lastensuojelun pakkotoimien edellytyksistä on uutta lainsäädäntöä, mutta esimerkiksi kehitysvammaisten ja vanhusten pakkotoimien edellytyksistä valmistelu jatkuu yhä sosiaali- ja terveysministeriössä. Mistä asia kiikastaa?
Hallitusneuvos Eija Koivuranta valaisee tilannetta sanomalla, että ministeriössä on pulaa valmistelijoista, että hallitusohjelmaan kirjatut muut poliittisesti tärkeät asiat ovat ajaneet ohi. Lisäksi pakkotoimien sääntely on monella tapaa vaikeaa.
- Tämä on epätyypillisesti vaikea asia sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädännöksi, koska tämä muistuttaa vähän rikoslain valmistelua.
Eija Koivuranta arvelee, että pakon käytön edellytyksistä kehitysvammaisten ja dementoituneiden vanhusten palveluissa säädetään ehkä yhdessä laissa. Ministeriössä on elänyt myös ajatus siitä, että valmisteltaisiin laki, joka kattaisi hoidossa ja hoivassa käytettävän pakon edellytykset koko sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kolmas mahdollisuus olisi säätää pakon käytöstä sosiaalihuollon asiakaslaissa.
Lisäpöytäkirja ratifioimatta
Pakkoa koskevien tarkkaan rajattujen sääntöjen saaminen lakiin on tullut välttämättömäksi perusoikeusuudistuksen ja myös Suomen ratifioiman YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen vuoksi. Suomi ei ole vielä voinut ratifioida sopimuksen lisäpöytäkirjaa, koska maastamme puuttuu lisäpöytäkirjan edellyttämä laitosten valvontajärjestelmä.
Ulkoasiainministeriössä valmistellaan lisäpöytäkirjan ratifiointia, ja ministeriön asettamassa työryhmässä etsitään ratkaisua valvontajärjestelmään. Syyskuussa näytti siltä, että eduskunnan oikeusasiamies olisi sopivin valvoja. Tätä mieltä oli ainakin UM:n ihmisoikeustuomioistuin- ja sopimusasioiden yksikön päällikkö Arto Kosonen. Vammaisjärjestöt ovat puolestaan vaatineet, että perustettaisiin erillinen riippumaton elin, esimerkiksi vammaisasiamiesinstituutio.
UM:n työryhmässä sosiaali- ja terveysministeriötä edustava hallitusneuvos Riitta-Maija Jouttimäki on korostanut työryhmässä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen
ja lääninhallitusten valvontaroolia.
Sosiaalipalvelujen valvontaa koskevaa lainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa vuosina 2008–2009.
Tällöin vahvistetaan yksityisten sosiaalipalvelujen valvontaa. Tarkoitus on myös, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ryhtyy valvomaan sosiaalialan ammattihenkilöstöä samaan tapaan kuin terveydenhuollon henkilöstöä. Tällä hetkellä lääninhallitusten rooli on avoin, koska aluehallinnon uudistus on kesken. (KR)
---
Epäinhimillinen ja halventava kohtelu on kielletty
* YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1984. Se tuli voimaan Suomessa 1989.
* Suomi on allekirjoittanut kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan 23.9.2003, mutta ei vielä ole ratifioinut sopimuksen lisäpöytäkirjaa, joka on kansainvälisesti tullut voimaan 22.6.2006.
Lisäpöytäkirjalla perustettu kansainvälinen valvontaelin valvoo oloja paikoissa, joissa ihmisten vapaus oletettavasti on riistetty tai joissa muun muassa vammaisia ihmisiä kohdellaan epäinhimillisellä tavalla. Tällaisia paikkoja voivat Suomessa olla vammaisten asumisyksiköt, etenkin laitokset. Lisäpöytäkirja edellyttää kansallisen valvontaelimen perustamista (Lähde: Konttinen, Juha-Pekka: Vammaisten syrjintä. Teoksessa Syrjintä Suomessa, Ihmisoikeusliitto, 2007).
* Suomen ulkoministeriö asetti vuosi sitten työryhmän valmistelemaan lisäpöytäkirjan ratifioimista. Työryhmän määräaika päättyy marraskuun lopussa. Työryhmä laatii muun muassa selvityksen Suomessa olevien, pöytäkirjan alaan kuuluvien laitosten määrästä ja laadusta sekä niiden tarkastuksen tarpeesta ja riittävästä tarkastustiheydestä. Työryhmä selvittää myös, miten valinnaisen pöytäkirjan jo ratifioineet valtiot ovat ratkaisseet muun muassa etnisten ryhmien ja vähemmistöjen riittävän edustuksen kansallisessa valvontaelimessä.
Työryhmän työstä aiotaan järjestää julkinen kuuleminen ennen kuin hallituksen esitys ratifioimisesta annetaan eduskunnalle. Jos ratifiointi ei edellytä perustuslain muutosta, ratifioimaan päästäisiin viimeistään vuoden kuluttua. Tuolloin lisäpöytäkirjasta tulisi osa Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä.(KR)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ettei näihin sun jatkuviin aloiutuksiin ja linkityksiin viitsi kukaan vastata. Pelkkää huuhaata jolla ei ole palstan aiheen kanssa mitään tekemistä.
sijoitettujen jatkuvat uutiset esimerkiksi karkaamisista julkisuudessa
eivät siis mitenkään kuulu tälle palstalle?
Esimerkiksi ihmisoikeudet ja ihmisoikeuksien huomioiminen lastensuojelussa, nyt uuden lastensuojelulain voimaan tulon myötä,
olisivat siis tämänkin Dialogin esittäjän mielestä nyt jo kunnossa.
Mutta julksuuteen tulevat asiat, tapaukset, uutiset jne kertovat ja puhuvat esimerkiksi lastensuojelun asioiden tilasta
kyllä aivan toista.
p.s. välttämättä aloituksiin tai linkkeihin
ei edes tarvitse kommentoida tai vastatakaan. Kyseisiä linkkejä voi jopa käyttää omien asioidensa ja tilanteidensa, selvitystensä
taustana tai pohjana
viedessään lapsensa, nuorensa ja perheensä asioita eri viranomaisten käsittelyissä eteenpääin.
Myös se, että tiedostaa isänä tai äitinä,
että lainmukainen ja ihmisarvoinen kohtelu kuuluu lastensuojeluviranomaisten pyöritykseen joutuneelle lapselle, nuorelle ja myös heidän perheilleen, on tärkeä asia.
Tämä lastensuojeluviranomaisten pyörittämä huostamylly tässä maassa
on karannut kaikkien siihen sekaantuneiden eri viranomaisten käsistä
ja se olisi esimerkiksi maahan poljettujen ja nuijittujen ja häpeääkin syyttä tuntevien vanhempienkin hyvä tietää ja tiedostaa. Lastensuojeluviranomaisten tekemä työ tässä maassa
ei ole enää ollut muutamaan aikaan
kaikilta osin päivänvaloa kestävää
ja se jos mikä on erittäin valitettavaa ihan jo koko yhteiskunnankin kannalta.
palsta on vapaa
siis myös huuhaalle......