On se niin vaikeaa sanoa samantalon asukkaille kulloinin sopiva tervehdys.
Tulemme portaissa vastaan melkein päivittäin.
Olemme asuneet samassa talossa kolmekymmentävuotta (30).
Kerostalossamme asuu monia yksinäisiä vanhuksia miehiä ja naisia.
Miten me naapurit emme rohkene sanoa,että pyydä apua jos tarvitset.
Tulemme portaissa vastaan melkein päivittäin.
Olemme asuneet samassa talossa kolmekymmentävuotta (30).
Kerostalossamme asuu monia yksinäisiä vanhuksia miehiä ja naisia.
Miten me naapurit emme rohkene sanoa,että pyydä apua jos tarvitset.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erityisesti Pohjalaiset ovat sitä mieltä että minoon meiltä! Mutta myös muut suomalaiset.
Ei paljoa houkuttele jatkamaan keskustelua, jos saa suopeaan aamutokaisuun "Huomenta, mitä teille kuuluu?", vastaukseksi "Haluatteko todella tietää?". Itse ymmärrän lopettaa small talkin silloin.
Vai mitä mieltä ollaan?
Ei taida olla hyväksi karkea yleistys, vaikka sitä on tehty kautta aikojen. Perinteisesti suomalaiskylän asukkaat ovat tervehtineet toisiaan ja muita. Kotona se lapsille opetettiin ja koulussa myös. Harjoitus käytännössä tosin puuttui. Kun 7 vuotiaana tulin metsätiellä vastakkain tuntemattoman hattupäisen rouvan kanssa, niiata niksautin päivää ja sain vastauksenkin.
Niiaaminen kesken kävelyn tuntui vain oudolta. Taidampa harjoitella sitä vielä nyt, miten se meneekään.
Nykykouluissa opetetaan lapsia käsipäivään.
Meillä naapurit moikkaa toisiaan pihalla ja luultavasti useimmat tuntevat toisensa myös ostareilla.
Olen asunut omakotitalossa, rivitalossa ja kerrostalossa. Useimmat naapurit ovat olleet ihan normaaleja, tervehtineet pihalla ja muistikyvyn puitteissa muuallakin.
Minulle ainakin käy monesti niin, etten muista, missä olen jonkun tutulta vaikuttavan naaman nähnyt. Saattaa olla joku kaupan myyjä tms. Ei kai siitä haittaa ole, jos sattuu tervehtimään "vääriäkin" ihmisiä. Hämmentyneestä vastauksesta huomaa, ettei ao. henkilö tunnistanut minua.
Tässä kerrostalossa jokainen, joka rappukäytävässä vastaan tulee, moikkaa. Kaikista en edes tiedä, asuvatko täällä. Tässä on pari nuorempaa asukasta, joiden luona käy muita nuoria. Morjenstavat aina.
Edellisessä asunnossa (siellä pääkaupungissa) oli samassa rapussa yksi asukas, joka näki aina ihmeellisen kiinnostavan ilmiön taivaalla, kun tuli vastaan. Pään pois kääntämisestä tiesi, että hän kyllä tunsi, mutta väänsi niskojaan kohti taivasta mieluummin kuin nyökäytti tervehdyksen.
Eipä siitä kannata traumaa ottaa, jos joku ei halua tervehtiä. Kummallista sellainen käytös tietenkin on.
Kerrostalossa asuneena olen usein jkiettinyt miksi joillekin on vaikeaa tervehtiä saman portaan asukkaita.
Pohdiskelun tulos,ja monien kertomaa, kun talossa kuulee seinän läpi naapureiden yksityiseen liittyviä asioita, jotkut haluavat olla luomatta liian tuttavallisia suhteita jopa seinänaapuriinsa.
Se on sitä olemattoman yksityisyyden suojaamista huonosti äänieristetyissä asunnoissa.
Me olemme kai niin eristyneisyyteen tottuneita perimältämme, ettei kaikkien kanssa voi saada kontaktia, omasta yrityksestä huolimatta.
Asun kerrostalossa, portaissa ja pihalla kaikki tervehtivät, vaihdetaan kuulumisia ja lapsetkin tulevat pyytämään apua jos jokin ovi ei eukea, tai on muuta harmia. Yksi mies on erakko, katsoo vain kohti, mutta ei sano sanaakaan.
Hänellä on oikeus olla omissa oloissaan.
Kylällä kyllä kehoittavat kaikkia puhumaan hänelle, koska hän puhuu kuulemma kun pääsee vauhtiin, mutta ja mutta, jokaisella on oikeus olla moikkaamatta.
Uskallan kyllä sanoa, että pyytäkää vain apua, minulla on aikaa.
Ja uskallan mennä lämpimien pullien kanssa soittamaan naapureiden ovikelloa; " Tässä olis lämpimäisiä Teillekin, ja kivaa viikonloppua"
Täällä kyllä talonväki tervehtii aina toisiaan.
Kauan asuneina samassa talossa jutellaan muutenkin kuulumisia. Jotkut vanhat herrat sanovat aina jotain kivaa ohi mennessään.
Apuakin on tarjottu- osa on jo tosi iäkästä ihmistä. Liukkaalla kaatuneita auteltu pystyyn, ja rauhoiteltu.
Hiljattain muutti nuori pari taloon. Itse tulivat kohteliaasti esittelemään itsensä. Heidän vieraansakin aina tervehtivät,,,
Eihän meidän sanat voi niin "kortilla"olla, etteikö joku ystävällinen sana riittäisi kanssaihmisille.
Tervehditään,myös kotiavut tervehtii meitä kaikkia.
Asuin aikoinaan tuolla 10kerroksisessa,siellä ei tervehditty kuin harvoja,jotkut meni sillai muualle katsoen,huvitti välillä.
Kait sitä kaupuki taloissa ollaan eristäytyneempiä.
Mökki kylällä kyllä tervehtivät,vaikkei tunnetakaan,
Siellä on kaksi tyttöä jotain 10-12v niiaavat nätisti kun tulevat vastaan,minusta ihan kiva,vaihdan heidän kanssaan aina jotain kuulumisia.
Silloin vielä kun kauppa-auto kulki oli kiva kokonntua ja jutustella kyläläisten kanssa,lopettivat vain senkin.