Helou kaikenkarvaiset ystäväni!
Meillä on esikoinen tulollaan ensi helmikuussa ja
niihin aikoihin myös sakumme täyttää 4v.
Voisitteko kertoa miten koiranne ovat
suhtautuneet vauvan tuloon?
Onko hyviä vinkkejä miten toimia ettei tule
mustasukkaisuutta yms?
Tiedämme toki perusasiat kuten isä tulee ensin
harsojen kanssa kotiin ja tuo vauvan hajut
tullessaan ym.
Kertokaa kokemuksenne ja vinkit kiitos!
Meillä on esikoinen tulollaan ensi helmikuussa ja
niihin aikoihin myös sakumme täyttää 4v.
Voisitteko kertoa miten koiranne ovat
suhtautuneet vauvan tuloon?
Onko hyviä vinkkejä miten toimia ettei tule
mustasukkaisuutta yms?
Tiedämme toki perusasiat kuten isä tulee ensin
harsojen kanssa kotiin ja tuo vauvan hajut
tullessaan ym.
Kertokaa kokemuksenne ja vinkit kiitos!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tärkein asia varmaan on; muistaa, että koira oli
vauveliininne ennen oikeaa lasta, ja niin sen
kuuluu olla myös nytkin!!!!!! Ja pyrkikää
välttämään koiran turhaa eristämistä vauvasta!!
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin! :)
Koirasi voi todella loukkaantua uuden hoidettavan
tulosta, kärsiä siitä ja tuoda sen ilmi eri
tavoin. Osoita sille siten entistäkin suurempaa
huomiota, ettei se saisi sieluunsa haavoja.
Jos sinulle jää sen jälkeen aikaa ja
käyttämättömiä voimavaroja, yritä edes jossakin
määrin pitää huolta myös vauvasta.
Järkevä ihminen laittaa koiran pois vauvan tulon
jälkeen. Koska riskit ovat liian suuret. Toiseksi
vauvasta on paljon työtä. On tehtävä järkeviä
luopumisia.
Järkevä ihminen varmaan myös jättää kokonaan
hankkimatta koiraa ja steriloi itsensä jo
lapsena, sillä koirista ja lapsista on paljon
työtä ja niihin liittyy monenlaisia riskejä.
Ei koiraa oteta vain muutamaksi vuodeksi ja
heitetä sitten pois kun se alkaa käydä
vaivalloiseksi.
On totta, että koira voi purra lasta, mutta ei
sen mahdollisuuden olemassaolon vuoksi koiraa
etukäteen kannata pois antaa tai lopettaa. Meillä
oli lapsen syntyessä kaksi koiraa ja päätimme
seurata kuinka lapsi ja koirat tulevat toimeen
keskenään. Alku meni erittäin hyvin, kunnes lapsi
oppi liikkumaan. Silloin toinen koiramme joutui
muuttamaan mummolaan, koska se ei sietänyt
hännästä vetämistä ja päälle istumista. Toisen
koiran kanssa ei taas ole ollut mitään ongelmia.
Minusta on järkevintä ensin seurata miten lapsen
ja koiran yhteiselo alkaa sujumaan. Meidän
mummolaan muuttanut koiramme muuttaa kylä
takaisin, kunhan lapsellemme on kertynyt sen
verran järkeä päähän, ettei kiusaa koiria
ymmärtämättömyytensä vuoksi.
Ei kannatakkaan katsoo rauhassa raateleeko se
vauvan vai ei. Jos se vaikka vain puree lasta
niin onhan lääkärit sitä varten että ne ompelee.
Olisitte varmaan antanut lapsen pois siksi aikaa
kun lapsellenne kertyy järkee pähän ettei kiusaa
piskiä. Mutta suomen laki ei antanut myöten.
...jo sinunlaisten koiranvihaajien aika vaihtaa
maisemaa. On todella sääli jos sinulle on jäänyt
lapsuudessa joku koirakammo ja nyt pelkäät
jokaista pikku-Fifiäkin joka tulee vastaan.
Tiedätkös, löytyy varmasti ammatti-ihmisiä,
joille voi käydä puhumassa, jos on tuollaisia
onkelmmie.
Miksi antaa koiraa pois turhan takia. Ymmärrän,
että sinä et ilmeisesti voi sietää koiria
muutenkaan, etkä siis ottaisi sellaista kotiisi
missään tapauksessa. Jos aletaan varomaan
etukäteen kaikkia vaaroja, saa elää yksin
pimeässä huoneessa loppu elämänsä.
Minusta koiran ja lapsen suhdetta pitää seurata
herkeämättä, eikä lasta ja koiraa saa jättää
kahdestaan, mutta en näe mitään syytä hankkiutua
mukavasta koirasta eroon syyttä. Meillä näytti
siltä, että toinen koiramme ei toistaiseksi tule
toimeen lapsemme kanssa, joten se muutti siksi
aikaa muualle, kunnes he tulevat toimeen hyvin
keskenään.
Että kaikkien vain pitäisi rakastaa koiria!
Koiranomistajista eräät ovat tosiaan omahyväisiä
itserakkaita tosikoita. Koiran hankkiminen,
silloin kun koira ei ole hyötyeläin, on osoitus
riittämättömästä kyvystä luoda ihmissuhteita.
Jos jotkut vaivoihinsa ammattiauttajaa haluaa,
niin niitä ovat juuri tuollaiset suvaitsemattomat
yksitotiset koiranpuoltajat.
Vai että osoitus riittämättömästä kyvystä luoda
ihmissuhteita. Itse en koe, että kyvyssäni luoda
ihmissuhteita olisi suurempia ongelmia, vaikka
minulla onkin koira. Onko kaikkien ei
hyötyeläinten pitäminen osoitus kyvyttömyydestä
luoda ihmissuhteita? Ratsastus menee varmasti
samaan kastiin, sillä sitä voi hyvin verrata
vaikkapa agilityyn.
Minusta koiralla on arvonsa myös lemmikkinä,
eläimenä, joka ilostuttaa olemisellaan
omistajiensa elämää, ilman että omistajan kyvyssä
toimia muiden ihmisten kanssa olisi mitään vikaa.
On julkaistu tutkimuksia, joissa on todettu, että
koiraperheiden lapset ovat sosiaalisempia, kuin
koirattomien perheiden. Oman lapseni ja koiran
rinnakkais elo näyttää ainakin minusta
hedelmälliseltä. Lapsi oppii kunnioittamaan jo
pienenä eläimiä ja oppii maailmasta paljon
sellaista, mitä lemmikittömät lapset eivät opi.
Erittäin monille koirat ovat harrastus.
Harrastetaan tokoa, agilityä,
rauniokoirakoulutusta jne... Koiraharrastusta voi
verrata aivan hyvin mihinkä tahansa
harrastukseen. Eli ovatko kaikki ihmiset, jotka
harrastavat jotain, kyvyttömiä luomaan
ihmissuhteita?
Koira voidaan ottaa monesta syystä. Joillekin se
on työ koira, joillekin harrastus, joillekin
pelkkä lemmikki ja joillekin se on varmasti myös
ihmisten korvike, mutta suotakoon se heille. On
kuitenkin typerää yleistää, kaikki koiran, muuhun
kuin työtarkoitukseen, hankkineet ovat kyvyttömiä
luomaan ihmissuhteita.
Tässä on näemmä pähkäilty sitä, että onko
koiranomistajat kyvyttömiä ihmissuhteisiin. Minä
ainakin päinvastoin saan koiran avulla
(muutettiin just uudelle paikkakunnalle) uusia
tuttavuuksia joihin kuuluu myös koirattomia
ihmisiä. Täällä ei nimittäin ollut ennestään kuin
yksi tuttu pariskunta, mutta äkkiä noita
kavereita on lisää siunaantunut!
Johtuneeko tämä nyt siitä, että koirani ja minä
olemme aika sosiaalisia yksilöitä :D
Ihanaa,että täällä palstalla saa niin paljon
lukea koiravastaisten juttuja; ne vain saavat
hulluudessaan meitä, jotka jopa kyseisestä
lajikkeesta tiedämmekin, varmistumaan omasta
kannastamme.
Kuulehan rakas ihmisen alku, se jos mikään
osoittaa taitoa ihmissuhteissa, että
epäitsekkäästi ottaa ylimääräistä huolehdittavaa
ILMAN minkäänlaista hyötymistarkoitusta.
Mikä ihme nykyään on, että ei saisi
hyötyeläimiäkään kohdella hyvin, niiltäkin vain
otetaan kaikki irti mahdollisimman vähällä
antamisella? Ennen lihaksi kasvatettaviakin
elikoita kasvatettiin rakkaudella, niillä oli
jokaisella nimetkin, vaikka pöytäänhän ne
joutuivat. Nyt Te viisaiksi itse itsenne
nimittäneet kailotatte, ettei edes
lemmikkieläimiä saisi enää kohdella hyvin! menkää
nyt herra JUMALA itseenne!! eikö maailmassa jo
tarpeeksi ole asiat päin p:tä ja paljon enemmän
inhoamista ja itsekkyyttä, kuin pyyteetöntä
rakkautta?
Ja vastatakseni kysymykseen "pitäisikö jokaisen
rakastaa koiria", niin kyllä; ainakin suvaita!
eivät läheskään kaikki nykyään hanki lapsia
eivätkä siedä niitä, mutta eivät kuitenkaan
käyttäydy noin kypsymättömästi, vaan käsittävät
että maailmaan on mahduttava muutakin elämää kuin
minä itse..
Kaikki nämä koirankakka-, koira vastaan vauva
sekä puremiskeskustelut osoittavat selvästi,
miten kypsymättömiä Te koiravihaajat olette.
Tyhmäkin tietää, että koiran toiminta on lähes
täysin sen varassa miten ihminen sitä kohtelee ja
kasvattaa, on aivan naurettavaa alkaa osoittamaan
sormella yksittäisten tapausten johdosta koko
harrastajaryhmää. Varsinkin kun siitä kärsivät
myöskin he, jotka toimivat vastuunsa tuntevasti,
ilman mitään kiitosta teiltä, koiravihaajat!
-kenties saisitte jopa aikaankin jotakin, muuta
kuin suuria itseänne-ylistäviä sanoja, jos
huomioisitte meidät jotka olemme asiallisen
koiranpidon kannalla, ja rankaisemisen
(jättisuuret koiraverot yms) sijaan vaatisitte
päättäjiltä jotakin rakentavaa ja motivoivaa,
kuten niitä kaivattuja roskiksia. Älkääkä jatkako
sitä lapsellista "ja minähän en koirien
roskiksista maksa"-rutinaanne, jokainen meistä
joutuu maksamaan jotakin mitä ei periaatteesta
suostuisi. Koirathan JO OVAT osa tätä
yhteiskuntaa, on ollut jo kymmeniä tuhansia
vuosia, että tervetuloa planeetta Maalle Te,
jotka ette sitä aijemmin ole hoksanneet!
hienoa, Te sen osasitte sanoa ihan
pähkinänkuoressa, kaiken..
Ihan samaa mieltä. Iskälle sanoisin, että heidän
sakun elämän ja olemisen tulee jatkua
rutiineiltaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin,
vaikka vauva on uusi asia. Onneksi vain olkoon
koko perheelle uusi ihminen! Koirulle esitellään
vauveli ja sillä tavalla.. tilanteen mukaan.
Koiralla on oma oikeutensa elämäänsä, sen vain
tulee sopeutua uuteen tilanteeseen ja eiköhän se
ole koirille ihan ominaista.. ja hommat sen
mukaan.
kun meille tuli vauva/vauvoja,koiramme sopeutu
todella hyvin!kyllähän se vähän haisteli ja
muutenkin tutustu..mutta,oli myös valmis
hoitamaan pikkuvauvaa..ja ihan hellästi!
se riippuu siitäkin miten koira suhtautuu,jos se
ei ole lapsirakas niin en sitten tiedä mitä
tapahtuu!onnea vauvan johdosta!
Jaa hoitelemaan vauvaa. aika syvältä tämäkin
lausahdus muka hoitamaan vauvaa. Kaikkea sitä
kuulee. Syöttikö esim, samalta ruokakipolta,
Oli koira ennen lapsen tuloa. Harkittiin ja
päästettiin koira autuaammille metsästysmaille.
Lapsi on nyt täyttänyt elämän.
Koiraa ei ole kaivattu eikä toista enää oteta.
Kyllä oma lapsi on paras kaikista. Ei siinä
piskejä silloin kaivata.
Totta kai lapsi täyttää eämän ja on kaikkein
rakkain. Ei koira mikään lapsen korvike tulekaan
olla, vaan koira. Meidän lapselle koira on
erittäin tärkeä ja olemme onnellisia, ettei sitä
ole lapsen syntymän vuoksi lopetettu.
Jotakin on vialla, jos koira on lapselle erittäin
tärkeä eikä lapsi käy metsällä tai etsi huumeita
sen kanssa. Ei koira enempää kuin muukaan eläin
lelu ole.
Ei koira tietenkään lelu ole, mutta kyllä koira
opettaa lapsille suhtautumista eläimiin
ylipäätään. Kyllä tuo kiintymys lapsen ja koiran
välillä näyttää olevan molemminpuolista. Molemmat
silminnähden nauttivat yhteisistä leikeistä.
Lapsesta on kivaa heittää palloa ja koirasta
kivaa sitä hakea. On sääli jos ihminen pitää
koiraa pelkkänä työkaluna.
Juuri eilen kylässä kuuntelin kun aikuinen poika
ja äiti muistelivat Nakki-mäyristä. Katseltiin
valokuvia. Nakki oli saanut nähdä pojan heti
vauvana, eikä ensin ollut 'tietääkseenkään', kun
vauva oli hereillä. Mutta kun vauva oli
nukahtanut se meni kuono pitkänä äärimmäisen
varovasti nuuhkaisemaan oudon tuoksuista
kääryläistä. Vauva oli tietenkin useimmin aika
korkealla Nakkiin nähden, eikä mitään
vaaratilannetta ollut. Päinvastoin, Nakki otti
tavakseen puolustaa vauvan kärryjä niin, että se
ei päästänyt asiattomia sen lähelle. Ajoi pois
tuttavan susikoirankin.. Poika koira olivat
sittemmin kavereita monta vuotta..
Vai tapoit lemmikkisi?!
Voi luoja!
Kasvattajat huom!
Katsokaa tarkemmin kenelle
koiranne myytte,ettei mene
noin vastuuttomille.
Toivottavasti et lopeta puolisoasi,
jos löydät uuden.