Ei varmaankaan ole oikea paikka tälle asialle, mutta kun nimistä keskustellaan, niin kuulisin mielellään mielipiteitänne...
Olen 33 vuotias nainen. Ikäni olen kärsinyt hyvin oudosta, ulkomaalaisesta ja rumasta nimestä. Äiti päätti sen ja toteutti aikeensa kaikkien vastusteluista huolimatta - ja minut kastettiin todella irvokkaalla nimellä. Sisareni ja veljeni saivat kauniit, tavalliset (ja suomalaiset) nimet.
Nimi ei sovi sukunimen kanssa, ei tyttönimeni eikä nykyisen. Se on vaikea lausua, en osaa sitä lausua nätisti itsekään. Suomalaisen suuhun se ei sovi ja kuulostaa oudolta. (Siksi minulla on lempinimi jota kaikki läheiset ja työkaverit käyttävät.)
Viimeksi eilen illalla esittäydyin eräässä tilaisuudessa vieraalle ihmiselle, joka heitti typerän vitsin nimestäni kaikkien kuullen - menetin kasvoni ja juhlamieli oli pilalla. Tiedän, että hänhän siinä se moukka oli, mutta minä pahotin mieleni. Liika on liikaa, kun sitä on 33 vuotta kuunnellut, niin raja tulee vastaan.
Mutta mitä voin tehdä?? Tiedän että nimen voi vaihtaa, mutta miten helppoa se on yhtäkkiä olla joku "toinen ihminen"?! Onhan nimi iso osa ihmisen identiteettiä. Onko noloa alkaa selittää nimen muutosta kaikille, onko se VIELÄ oudompaa kuin tämä outo nimeni? Olen tosi masentunut asiasta, juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan.
Tarvitsen jonkun ratkaisun tähän, en vaan jaksa enää...
Olen 33 vuotias nainen. Ikäni olen kärsinyt hyvin oudosta, ulkomaalaisesta ja rumasta nimestä. Äiti päätti sen ja toteutti aikeensa kaikkien vastusteluista huolimatta - ja minut kastettiin todella irvokkaalla nimellä. Sisareni ja veljeni saivat kauniit, tavalliset (ja suomalaiset) nimet.
Nimi ei sovi sukunimen kanssa, ei tyttönimeni eikä nykyisen. Se on vaikea lausua, en osaa sitä lausua nätisti itsekään. Suomalaisen suuhun se ei sovi ja kuulostaa oudolta. (Siksi minulla on lempinimi jota kaikki läheiset ja työkaverit käyttävät.)
Viimeksi eilen illalla esittäydyin eräässä tilaisuudessa vieraalle ihmiselle, joka heitti typerän vitsin nimestäni kaikkien kuullen - menetin kasvoni ja juhlamieli oli pilalla. Tiedän, että hänhän siinä se moukka oli, mutta minä pahotin mieleni. Liika on liikaa, kun sitä on 33 vuotta kuunnellut, niin raja tulee vastaan.
Mutta mitä voin tehdä?? Tiedän että nimen voi vaihtaa, mutta miten helppoa se on yhtäkkiä olla joku "toinen ihminen"?! Onhan nimi iso osa ihmisen identiteettiä. Onko noloa alkaa selittää nimen muutosta kaikille, onko se VIELÄ oudompaa kuin tämä outo nimeni? Olen tosi masentunut asiasta, juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan.
Tarvitsen jonkun ratkaisun tähän, en vaan jaksa enää...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos et kestä, vaihda.
Muista, että et ole itse outoa nimeäsi valinnut!
onko se sitten vielä oudompaa, vaihtaa nyt yhtäkkiä aikuisena nimensä kokonaan toiseksi?? Pitääkö sitäkin vielä ruveta selittelemään...? Inhottaa vaan niin, kun nimi on kuitenkin niin oleellinen asia ja itseään joutuu jatkuvasti esittelemään ja aina törmää niihin moukkamaisiin ihmisiin jotka tekevät pilaa tajuamatta ehkä itsekään miten pahalta se tuntuu. Pilkata nyt sellaista asiaa jolle ihminen ei itse mitään voi.
Kyllähän etunimen voi vaihtaa, jos ei pidä nimestään. Uuteen nimeen kaikki tottuvat yllättävän nopeasti, niin sinä itsekin. Ota jokin tavallinen mukava nimi. Sellainen joka on ikäluokassasi yleinen.
Yksi mahdollisuus on myös, että otat lempinimesi viralliseksi nimeksi. Näin ei tarvitse kokonaan vaihtaa nimeä.
vasta oikeastaan nyt alan kunnolla käsittää nimen merkityksen ja miten kauhea asia tämä on ollut ja miten olen koko elämäni siitä kärsinyt. Ehkä nimi sitten vaan pitää muuttaa. Inhottaa vaan se rumba mikä siitäkin tulee kun jo nyt haluaisin vaan unohtaa koko jutun (kun voisikin!).
Mutta jo tänne (ylipäätään johonkin) kirjoittaminen auttoi ja etenkin kun sain kannustusta, kiitos siitä. Tänään olen (eilisen jäljiltä) jotenkin niin pahoilla mielin ja ihan itku kurkussa miettinyt asiaa. sitten päätin että nyt pitää saada ulkopuolista näkönkantaa kun vellon asiaa täällä yksinäni..
Pystyisitkö virallistamaan sen lempinimesi? vai haluatko kokonaan uuden nimen? Tätini virallisti lempinimensä viralliseksi nimekseen ja nimi ei ollut edes väännös etunimestä. Tsemppiä!
Kyllä ihmiset vaihtavat nimeään kevyemmistäkin syistä. Olet kärsinyt nimestäsi koko ikäsi - eikö siinä ole jo riittävästi syytä vaihtaa nimeä. Mitä se kenellekään kuuluu? Voithan toki kertoa että et ole koskaan pitänyt alkuperäisestä nimestäsi etkä tuntenut sitä millään tavoin omaksesi. Tsemppiä sinulle ja rohkeasti vain nimeä vaihtamaan, sillähän siitä pääsee! :)
Uskallatko tai haluatko kertoa täällä mikä on nykyinen nimesi? vain jotta saisimme jonkunlaisen käsityksen "outoustasosta". Sinänsä olen samaa mieltä kuin muutkin, eli vaihda nimeä jos siltä tuntuu. Lempinimen ottaminen olisi hyvä ratkaisu, tai sitten toisen nimen ottaminen kutsumanimeksi. Näin et joutuisi kokonaan uuden nimiseksi, vaan nimessä olisi jotain tuttua. Ei kannata miettiä hetkeäkään sitä mitä muut ajattelevat nimenmuutoksestasi, elämässä joutuu vaikeuksiin jos tekee päätöksiä sen perusteella mitä muut ajattelevat.
Kiitos todella sydämen pohjasta näistä kannustavista kommenteista ja mielipiteistä. Kiitos että viitsitte ottaa ajan ja nähdä vaivan ventovieraan kannustamiseksi. Se merkitsee paljon ja tuntuu hyvältä, että ainakin osa ihmisistä kokee näin, ettei nimenvaihto ole maailman kummallisin asia.
Hyvä idea muuten tuo toisen nimen ottaminen käyttöön, kiitos siitä. Sitä voisinkin harkita, koska se on suomalainen ja ns. tavallinen nimi.
Sitten, en oikein haluaisi tässä kertoa oikeaa etunimeäni, mutta voin kertoa että se viittaa itänaapuriin. Eikä ole mikään näistä jo totutuista ja suomen nimiin aikaa sitten tulleista Tanja tms. nimistä, jotka ovat sieltä suunnalta kotoisin. Tämä nimi huutaa "venäjää" ja se on ollut jotenkin tosi negatiivinen asia ihmisten mielissä. Usein saan jopa rasistista kommenttia, että oletko joku venakko tai polski - lapsenahan se oli outoa, kun ei itse ymmärtänyt miten se liittyy nimeeni, mutta aikuisena se tuli hyvin selväksi. Niin että sekin vielä, suomi on edelleen hyvin rasistinen maa... Vielä tarkennukseksi, että en siis ole ulkomaalaissyntyinen eikä ulkomuotoni ole muuta kuin perussuomalainen ja elovenan vaalea. Joten ainoastaan tuo etunimen outous kalskahtaa itänaapuriin ja aiheuttaa outoa suhtautumista.
joko lempinimen tai toisen nimen ottamista viralliseksi etunimeksi. Itse vaihdoin kutsumanimeä 11-vuotiaana, kun vaihdoin koulua. Ensin minua kutsuttiin kolmannella nimelläni. Se oli vaikea lausua sukunimen kanssa ja niin vaihdettiin ensimmäinen nimi kutsumanimeksi. Tunnen muitakin vastaavia tapauksia.
Ota rohkeasti käyttöön lempinimesi, tai toinen nimesi. Muutosprosessin ei pitäisi olla suuri, jos alat esim. toista nimeä käyttämään virallisena nimenä esim. posteissa. Lempinimi olisi sitten käytössä arjessa kuten tähänkin saakka.
Tiedän useita, jotka ovat aikuisiällä ottaneet käyttöön jonkun toisen nimen kuin alkuperäisen. Muutama on virallistanut lempinimensä - siinä saattaa mennä metsään, aina ei mene läpi - toiset taas ovat ottaneet nimilitaniastaan toisen tai kolmannen nimen käyttöön.
Sinun nimesihän se on! Älä ajattele, mitä muut ajattelevat, sinä itse olet tärkein. Ja ei se sinun identiteettisi mihinkään siitä katoa, vaikka nimeä vaihtaisitkin. Sinä olet silti sinä.
että virallistat sen lempinimesi.
Jos se suinkin on nimilain mukainen niin senhän jo kaikki/ tai tuttusi jo tuntevat niin sinun ei tarvitse sen kummemmin edes selitellä...
Ihan yleinen käytäntö nykyään tuntuu olevan että otetaan lempinimi käyttöön.
Keski-ikäisissä naisissa on paljon Tupuja, Siruja, Taruja, Evejä, Aneja, Kittoja, Iinoja ym.
Voisi kuvitella että se on alun perin ollut lempinimi.
Tiedän yhden joka vaihtoi inhoamansa ensimmäisen nimensä Tirlittaniksi.
Mulla on harvinainen toinen nimi, älä itke ja masennu. :)