Tämä on jatkoa aiemmin samasta aiheesta käydylle keskustelulle.
Nyt on kulunut kahdeksan viikkoa leikkauksesta. Kuntoutuminen siis jatkuu edelleen. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Töissä olen ainakin toistaiseksi käynyt, vaikkakin polvitukeen olen joutunut turvautumaan. Vähän on sellainen Robocop-mainen fiilis, mutta ei auta valittaa. Viime vuorossa kolahti ensimmäisen kerran, polvi turposi ja taas on polven ojentumisen kanssa isompia ongelmia. Ei se suoraksi ole tähänkän asti mennyt, mutta nyt ei senkään vertaa. Koukistumisen kanssa on vähän sama peli, mutta sillä tasolla on sentään edetty jonkin verran...arghh.... Ja toisekseen, nyt siihen remontoitun polveen "pistää" ja vihloo lähes jokaisella askeleella, ennen sentään suoraan kävely onnistui ongelmitta...
Viimeisimmän arvion mukaan menee tuonne vuodenvaihteen tienoille ainakin ennen kuin pystyn täysin varaamaan tuolle korjatulle polvelle. Kahdeksaan viikkoon en ole juoksuaskeltakaan ottanut, joten saa nähdä kuin käy. Pelaaminen toivottavasti onnistuu sarjakauden alkaessa toukokuussa, muuten menee hermot (tosin ne ovat menneet jo aika monta kertaa ennen sitäkin)
Taas lävähti märkä rätti naamalle, kun asian kuulin. Treeneissä olen käynyt pitämässä lähinnä vain päätä kunnossa. Salilla käydessäni huomasin, että juuri tällä hetkellä minulla eri paria olevat jalat :o) Operoitu jalka on polvesta alaspäin edelleen huomattavasti turvoksissa ja reisi on, totta tosiaan, surkastunut jonkin verran. En olisi uskonut, mutta niin siinä vain on käynyt. Menee varmaan tovi jos tonenkin, ennen kuin sen saa taas palautetuksi ennalleen.
Mutta kyllä vähän syö naista juuri tällä hetkellä. Kurjaa tällainen epävarmuudessa eläminen. Tasapainolauta on osoittautunut oivaksi apuvälineeksi silloin kun sitä pystyy tekemään - suosittelen!
Mutta tästä on mentävä eteenpäin päivä kerrallaan - rustot rutisten! Kirjoitelkaa kokemuksistanne polven rustovaurioleikkauksen jälkeen kuntoutumisesta. Huumorilla on monessa kohtaa menty eteenpäin, mutta aina sekään ei auta...
Nyt on kulunut kahdeksan viikkoa leikkauksesta. Kuntoutuminen siis jatkuu edelleen. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Töissä olen ainakin toistaiseksi käynyt, vaikkakin polvitukeen olen joutunut turvautumaan. Vähän on sellainen Robocop-mainen fiilis, mutta ei auta valittaa. Viime vuorossa kolahti ensimmäisen kerran, polvi turposi ja taas on polven ojentumisen kanssa isompia ongelmia. Ei se suoraksi ole tähänkän asti mennyt, mutta nyt ei senkään vertaa. Koukistumisen kanssa on vähän sama peli, mutta sillä tasolla on sentään edetty jonkin verran...arghh.... Ja toisekseen, nyt siihen remontoitun polveen "pistää" ja vihloo lähes jokaisella askeleella, ennen sentään suoraan kävely onnistui ongelmitta...
Viimeisimmän arvion mukaan menee tuonne vuodenvaihteen tienoille ainakin ennen kuin pystyn täysin varaamaan tuolle korjatulle polvelle. Kahdeksaan viikkoon en ole juoksuaskeltakaan ottanut, joten saa nähdä kuin käy. Pelaaminen toivottavasti onnistuu sarjakauden alkaessa toukokuussa, muuten menee hermot (tosin ne ovat menneet jo aika monta kertaa ennen sitäkin)
Taas lävähti märkä rätti naamalle, kun asian kuulin. Treeneissä olen käynyt pitämässä lähinnä vain päätä kunnossa. Salilla käydessäni huomasin, että juuri tällä hetkellä minulla eri paria olevat jalat :o) Operoitu jalka on polvesta alaspäin edelleen huomattavasti turvoksissa ja reisi on, totta tosiaan, surkastunut jonkin verran. En olisi uskonut, mutta niin siinä vain on käynyt. Menee varmaan tovi jos tonenkin, ennen kuin sen saa taas palautetuksi ennalleen.
Mutta kyllä vähän syö naista juuri tällä hetkellä. Kurjaa tällainen epävarmuudessa eläminen. Tasapainolauta on osoittautunut oivaksi apuvälineeksi silloin kun sitä pystyy tekemään - suosittelen!
Mutta tästä on mentävä eteenpäin päivä kerrallaan - rustot rutisten! Kirjoitelkaa kokemuksistanne polven rustovaurioleikkauksen jälkeen kuntoutumisesta. Huumorilla on monessa kohtaa menty eteenpäin, mutta aina sekään ei auta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
itselläni myös sama rustonpehmentymä molemmissa polvissa.oik.tähystettiin vuosi sitten oli repeämä ja rustonpehmentymää.kipeä edelleen kyykkyyn meno vaikeaa.Vas.polvi tähystettiin syyskuussa samajuttu.Istuminen polvet koukussa tekee kipeää on kuin luut ottaisivat yhteen tosi tuskallista,rappuja ylöspäin kiivetessä kuluu kova rutina.Töisssä olen ollut,välillä ollut erittäin vaikeaa.Uiminen ollut hyväksi(vesijuoksu)vaika uinnin jälkeen onkin otetttava särkylääkettä.Saa nähdä miten jatko,tuskin on mitään tehtävissä.
...polvivamma syö naista,, todellakin,, tiedän! Oma polvileikkaukseni juhannuksena, vieläkään en ole juoksuaskelta ottanut!!
Eri operaatio kuin sinulla, mutta tuo polvi taitaa kokonaisuutenaan olla niin inhottava paikka, että ongelmia on,, alan uskoa, aina!!
Kiinnitin huomioni kirjoituksessasi että polvesi turpoilee uudelleen ja liikkeet on siksi huonontuneet jo saavutetusta.
TARKKAILE,, jos turvotus jatkuu ja polvi tuntuu kuumalta,, mene lääkäriin!
Siellä on silloin tulehdus,, näin kävi minulle!!
Palasin työelämään lokakuussa, kuukausi töitä, nyt taas sairaslomalla. Polvi turposi, kuumotti, alkoi rajoittaa liikkumista taas, aloin ontua..
Viime viikolla lääkärissä sen vuoksi,, nivel on tulehtunut!
Viikon tulehduskipulääkitys, kylmäpussia monta kertaa päivässä, liikunta minimiin kunnes nivel rauhoittuu.
Kolme päivää kuljin vain sohvan ja vessan väliä, nyt tuntuu rauhoittuvan,, olen jo hieman käynyt ulkona. Jumppaamisen taidan aloittaa taas tänään. Takana on sis syksyltä jo 15 fysioterapiakertaa ja muuta liikuntaa ihan runsaasti.
Tsemppiä,, tarkkailkaa leikattuja polvianne ja reagoikaa muutoksiin!!
Tosiaan, eteneminen tapahtuu enemmän tai vähemmän polven naksahdellessa. Noin huumorimielessä olen sanonut, että ei minun menemistäni niin tarvitse nähdä, sen kyllä varmasti kuulee.
Viikonloppuna aloitin Arthryl-kuurin (glukosamiinia). Kaikkea kannattaa kuulemma koittaa, vaikkei apu taattu olekaan. No, antaa mennä vain...
Taas reippaan kävelylenkin jälkeen polvi on enemmän tai vähemmän jähmeä. Kuumotusta en siinä ainakaan toistaiseksi ole havainnut. Ja kun yhtä paikkaa koittaa saada kuntoon, niin eikö jo ole sata muuta hajalla. Ilmeisesti, kun vielä tuota kävelemistä ja nousemista ym. aika lailla varoo, niin eikös nyt ole vasemmalta puolelta selkä juntturassa ja lonkkaa ja nivusta vihloo (oikea polvi operoitiin). Taitaa olla vaan parempi alkaa etsiä sopivaa pyörätuolia...
Ja pään korjaajaa. Joku tuossa aiemmin sanoi, että pari vuotta oli ko. ongelman kanssa painiessa mennyt...hooh...
...mun lääkäri sanoi, että vuosi leikkauksesta alkaa tuntua ehkä normaalilta!
Fysioterapeutti sanoi vaikka silmät ummessa tunnistavansa mun polven,, narinasta......
Ei ainakaan voi tehdä mitään salaa.
Se hyvä puoli tuossa naksumisessa on, että yleensä ainakin minulla tuntuu tuossa polvessa paineentunne juuri ennen naksahdusta ja naksahduksen jälkeen helpottaa.
Mutta sitten tulee myös noita kivuliaita naksahduksia, ja se ei tunnu lainkaan kivalta. Kerran on lähtenyt jalkakin sen takia alta.
Joten kyllä näitä ongelmia vielä on... ja lisää varmaan tulee! Ja toisekseen, oikein jännittää, että milloinkahan sitä pääsee kyykkyyn. Tuo työ kun on vähän sellaista, että siitä olisi hyötyä.
Huomenta
Tuo kyykistely se tais munkin polvelle olla "viimeinen pisara". Työssäni kyykistelen viitisenkymmentä kertaa päivässä!! Heti työt aloittaessani se sujui suht hyvin, mutta kun turvotus alkoi uudelleen loppui kyykistelytkin nopeasti. Ei vaan pystynyt!
Nyt viikko sairaslomaa takana tulehduksen toteamisen jälkeen, lääkekuuri lopuillaan. Kylmäpussia olen käyttänyt ahkerasti, polvi pienimmillään tänä vuonna. Kaikki turvotus tällä hetkellä poissa!! Tuntuu ihmeelliseltä, tunnen ekaa kertaa polvilumpion tuosta ihon läpi kunnolla!!
Mitehkähän tämän saisi jäämään pysyväksi olotilaksi, se on tämän hetken miete, mikä on se kohtuumäärä liikuntaa, työtkin pitää taas jossain vaiheessa aloittaa.....???? Tosi vaikea yhtälö,, toisaalta pitää rasittaa ja käyttää, toisaalta ei saa tehdä sitä liikaa!!??
Määmikäänlääkärioo!!!
Ja kaiken lisäksi täällä itäsuomessa satoi tällä viikolla ensilumen. Nyt on sitten ulkona yli 5 senttiä sohjoista lunta, lisää tulee koko ajan.
Ja meikäläistä pelottaa jo ikkunasta ulos katsominenkin, lenkille tekisi mieli, mutta liukastuminen pelottaa uskomattoman paljon nyt!!
Ostin jo nastat kengänpohjiin, on minulla sauvatkin,, mutta silti,,se on tuolla pään sisällä!!
Mielestäni olisikin hyvä, että ison polvileikkauksen jälkeen pääsisi vuodeksi etelään, pois tästä arktisesta ilmastosta. Sairasvakuutuksen piikkiin tietysti!!!!
Kannatatteko?
;)
Kerrankin järkevä ehdotus. Varsinkin nimittäin kun tulin nuo mökin rappuset alas aamulla vähemmän hallitusti. Eilen satoi koko päivän vettä ja ihme, että se oli jäätynyt tuohon portaisiin. Laskeutuminen oli taidonnäyte balettitanssijan taidoista - 200 kiloisen balettitanssijan.
Polvi ei sitten ihan hirveästi pidä noista tempuista, joten tuo etelän lämpö olisi ratkaisu kyllä tuohon ongelmaan. Muutenkin polvi on ollut ärhäkkänä, kun eilen, ensimmäistä kertaa, jouduin työssä sitten lopulta ottamaan muutaman lennokkaamman askeleen. Eli eipä tuo vieläkään kestä juoksuaskelta. Ja kyykkykin on korvattava vielä korkealla polviasennolla. Hah... ja rutina senkun lisääntyy.
Kovasti kehuvat tuota sauvakävelyä polviongelmien kuntoutuksessa. Ajattelinpas koittaa, tulisi kumminkin tehdyksi vähän monipuolisemmin, kun tulee nuo kädet mukaan. Sinäkin on vain sellainen ongelma, että kun on tottunut etenemään vähän livakkaampaa, niin pitäisi osata vähän siitä vauhdista tiputtaa. Onneksi on muistutin...
Mutta tällä hetkellä pää on ok. Joten koitetaan nyt vaan mennä eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Huomenna ajatukset voivat olla taas ihan toisin...
Moi,
Täällä on keskustelua rustovaurion korjauksesta rustosolusiirre nimisen toimenpiteen avulla -> http://www.niveltieto.net/nivelklubi/cgi-bin/yabb/YaBB.pl?num=1289898664 . Onko ortopedinne keskustellut kanssanne tästä vaihtoehdosta?