Taisin olla suunnilleen kolme, kun aloin nimittää itseäni pikku-Eetuksi. No, äiti tietysti ajatteli että mitä nyt lapsi leikkii, mutta kun tilanne vaan jatkui ja jatkui, niin alkoi uorilta keinot loppua. Sen jälkeen sitä kuljettiin oikein somissa prinsessamekoissa pitkin poikin ja aina muistuteltiin, kuinka suloinen pikku tyttö olen.
Jotenkin ne eivät vaan koskaan onnistuneet täysin kääntämään päätäni, ja koska yleensä hyväksyn jokaisen, myös itseni, sellaisena kuin ovat, olen ollut jo pari vuotta sinut itseni kanssa. Kun vuoden päästä tulen täysi-ikäiseksi, ajattelin pistää itseni likoon ja lähteä sukupuolenvaihdosprosessiin, jahka vain ehdin imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon siitä.
Mutta tämä ei ole ongelmani, vaan se, etteivät vanhempani millään kykene hyväksymään minua.
Äidille kun yrittää jankuttaa, etten ole mikään "äidin prinsessa" niin heti tulee jyrkkiä vastalauseita. Se ei suostu kuuntelemaan, vaikka tolkuttaisi tuntikaupalla, mikä raastaa hermojani päivä päivältä enemmän...
Joten, jos kukaan osaa auttaa minua ongelmassani ja kertoa, kuinka saisin vanhempani uskomaan minua ja hyväksymään minut pojakseen, olisin äärimmäisen kiitollinen.
Jotenkin ne eivät vaan koskaan onnistuneet täysin kääntämään päätäni, ja koska yleensä hyväksyn jokaisen, myös itseni, sellaisena kuin ovat, olen ollut jo pari vuotta sinut itseni kanssa. Kun vuoden päästä tulen täysi-ikäiseksi, ajattelin pistää itseni likoon ja lähteä sukupuolenvaihdosprosessiin, jahka vain ehdin imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon siitä.
Mutta tämä ei ole ongelmani, vaan se, etteivät vanhempani millään kykene hyväksymään minua.
Äidille kun yrittää jankuttaa, etten ole mikään "äidin prinsessa" niin heti tulee jyrkkiä vastalauseita. Se ei suostu kuuntelemaan, vaikka tolkuttaisi tuntikaupalla, mikä raastaa hermojani päivä päivältä enemmän...
Joten, jos kukaan osaa auttaa minua ongelmassani ja kertoa, kuinka saisin vanhempani uskomaan minua ja hyväksymään minut pojakseen, olisin äärimmäisen kiitollinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerran kun olin 15... Se vaan jankkas, että "jokainen, joka syntyy ilman penistä on tyttö". Nykyään se järkyttyy, kun muistutan sitä siitä. Mutta siihen aikaan se ei ymmärtänyt tätä ollenkaan. Sano niille, että sana "tyttö" tarkottaa ihmistä, jolla on tytön identiteetti, eli susta ei voi silloin käyttää sitä sanaa, vaikka ruumiillisesti sitä oletkin. Ja jos ne ei hyväksy sua, muuta kotoa äläkä oo niihin yhteydessä.
Kannattaa käyttää sanaa "sukupuolenkorjaus" ennemmin kuin "vaihdos".
kiitos. Olen kyllä yrittänyt jankuttaa sille, että on loukkaavaa sanoa mua tytöksi, mutta se ei sitten millään suostu uskomaan. Ja kotoa muutan onneksi jo vuoden päästä kun tulen täysi-ikäiseksi :D
Tiedän tunteesi täysin koska itse kokenut saman mutta vain päinvastoin, anna äidillesi aikaa sulatella asioita ja sano hänelle että toivoisit ettei minkäänlaisia välirikkoja tule ja että ennenkaikkea asiasi koskee sinun elämääsi, sitä mitä itse tunnet ja millaisena olet onnellinen, tunnet elämän olevan elämisen arvoista.
Itselläni kesti prosessi reilun 4 vuotta jonka aikana muuttui äitini näkökannat moniin asioihin kummasti, ja tänäpäivänä hän hyväksyy minut sellaisena kun mitä itse tunnen olevani ja olen myös siitä onnellinen.
Voimia ja jaksamista prosessiin oikein paljon ja vielä jonain päivänä kaikki muuttuu iloksi niin että vanhempasikin ymmärtää asiat sellasina kuin ne kohdallasi on.
Mulla tuli tää korjaus ihan aikuisena. Silti mun mutsilta kesti kolmisen vuota ennenkuin hän hyväksyi mut tyttärekseen. Se avauslause oli jotenkin tämmöinen: "olen tajunnut ettei kaikki mene niinkuin minä haluan". Ja siitä se lähti. Nyt ollaat toai hyvät kaverit, äiti ja tyttäret.
mun isosisko tuntuu jo ymmärtäneen ainakin osittain ja ensimmäinen pikkuveli sanoo mieluummin isoveljeksi kuin siskoksi. Vaikka kyllähän se tuntuu aika pahalta, kun on 7 pikkusisarta, joista 5 on vielä niin pieniä, ettei ne ymmärrä asiasta mitään. Onneksi saan sentään aloitettua hoidot ennen kuin ne kasvaa liian isoiksi ymmärtämään, miten "friikki" veli niillä on :3
että sinulla on käynnissä sama asia kuin kirkkoherralla.