Mikähän siinä on, että naisille iskee jokin
kamala vaihde päälle, ku ne tajuaa saavuttavansa
30:n vuoden iän.
Mut on lempattu ulos ihanasta parisuhteesta, kun
naiseni on ruvennut lähestymään kolmeekymmentä.
Ekalla kerralla mä heitin naisen ulos ja toisella
kerralla päätettiin lopettaa suhde. yhdessä ei
asuttu.
Ja voitte uskoa, että kyllä sattuu!
Olen aika menevä mies ja monessa aktiivisesti
mukana, mutta aina olen huomioinut rakkaani.
Miksi, miksi naisten pitää olla joskus vaikeita??!
Pitääkö tässä lähtee johonkin munkkiluostariin?
kamala vaihde päälle, ku ne tajuaa saavuttavansa
30:n vuoden iän.
Mut on lempattu ulos ihanasta parisuhteesta, kun
naiseni on ruvennut lähestymään kolmeekymmentä.
Ekalla kerralla mä heitin naisen ulos ja toisella
kerralla päätettiin lopettaa suhde. yhdessä ei
asuttu.
Ja voitte uskoa, että kyllä sattuu!
Olen aika menevä mies ja monessa aktiivisesti
mukana, mutta aina olen huomioinut rakkaani.
Miksi, miksi naisten pitää olla joskus vaikeita??!
Pitääkö tässä lähtee johonkin munkkiluostariin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisko se se biologinen kello? Kello, jonka
käyntiin sinä et halua sovittaa omaa kelloasi.
Ihminen ja hänen tarpeensa muuttuvat iän myötä,
myös parisuhteessa, sitä sinä et näytä hyväksyvän
vaan elät itsekkäästi omaa elämääsi.
Sitten sattuu, mutta se on vaan kestettävä osana
omat polkunsa valitsevan miehen elämää.
Tuskinpa löydät rauhaa luostarista, mutta sitä et
löydä myöskään naisista. Mitä jää jäljelle? Sinä
itse.
Ei se oo ollu siitä kii, ettenkö mä olis joustanu
ja ettenkö myös mä olis halunnu eri asioita. Asia
on varsinkin mun pitkän suhteen kanssa juuri
päinvastoin. Mä olisin halunnut elämältä muutakin
(hänen kanssaan) kuin jokaviikonloppuista
ryyppäämistä. Ja jälkimmäisen kanssa. Niin, en
oikein tiedä. molemmat haluttiin samoja asioita.
Esim. lapsia. Mutta, mutta jotain meni pieleen.
Ehkä meitä ei sitten oltu tarkoitettu
toisellemme. No, mennyttä on turha surra. Se aika
ei koskaan enää palaa. On elettävä huomista
varten ja myös sen takia. Ehkäpä huomenna minäkin
löydän sen elämäni naisen, jonka jo olen
ajoittain luullut hukanneeni maailman
äärettömyyteen.
ne hyppii alasti olohuoneessa
ja kiroilee, kunnes menet
pubiin rauhottumaan ja jätät
sen esittelemään pilluansa
pölykoirille