Paniikki-

Sinun kannattaisi varmaan mennä kyselemään mielenterveyspalstalle tai murrosikäisten palstalle, sieltä voisit saada paremmin tietoja.

Matkan varrella on kyseisestä sairaudesta ja asiasta jotain mukaan tarttunut.

Joogaamalla ja erilaisia hengitystekniikoita treenaamalla ja harjoittelemalla
voisi ainakin yrittää päästä lievissä tilanteissa itsensä herraksi ja ainakin jopa vähentää oiretta.
Myös jollain esiintymiseen ja yleensä esillä oloon liittyvissä harjoituksissa tai jopa kyseisenlaisilla esiintymiskursseilla käynneillä
voi yrittää auttaa tilannetta niin ettei pääsisi pahaksi. Arvailuja ja ehkä myös jostain matkan varrella luettujakin.
Astmassahan on myös oma osansa hoidossa
erilaisissa hengituysharjoituksissa ja rentoutusmenetelmissä.


http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Samat+suvut+sairastavat+astmaa++ja+paniikkih%C3%A4iri%C3%B6t%C3%A4/HS20070111SI1YO042un?ref=rss

Samat suvut sairastavat astmaa ja paniikkihäiriötä
Joka kolmas astmaa sairastava lapsi kärsii ahdistuneisuudesta

Julkaistu: 11.1.2007 lehdessä osastolla Kotimaa
tiina rajamäki

Astma vaikuttaa paniikkihäiriön syntyyn, ja toisin päin.

Joka kolmannella astmaa sairastavalla lapsella on myös ahdistuneisuushäiriö. Aikuisista astmaatikoista neljänneksellä on jokin psykiatrinen häiriö.
"Astmalla ja ahdistuneisuushäiriöllä saattaa olla yhteisiä perintötekijöitä", psykiatrian dosentti Jyrki Korkeila Turun yliopistosta sanoi keskiviikkona Lääkäripäivillä Helsingissä.
Jo Antiikissa Hippokrates arveli näiden kahden sairauden välillä olevan yhteyksiä, mutta vasta viime vuosina niitä on pystytty perkaamaan tarkemmin.

Tutkijat ovat huomanneet, että astma ja ahdistuneisuushäiriöt esiintyvät samoissa suvuissa.
"Todennäköisesti sairauksilla on jokin yhteinen geneettinen taustatekijä", Korkeila sanoi.
Hänen mukaansa paniikkihäiriö lisää astman riskiä kuusinkertaiseksi, ja astma puolestaan paniikkihäiriön riskiä nelinkertaiseksi.

Potilaalle on harmillista, että usein astmapotilaan psyykkinen häiriö jää tunnistamatta. Usein ahdistunut astmaatikko käy tiuhaan lääkärissä, tiuhempaan kuin ruumiillinen sairaus vaatisi. Silti lääkärit eivät huomaa epäillä mielialahäiriöitä.
Esimerkiksi paniikkihäiriössä on tunne hengitysvaikeuksista, joten voi olla vaikeaa tunnistaa, onko kyse astma- vai paniikkikohtauksesta.
"Yhdysvalloissa vuoden 2001 iskujen jälkeen astmaatikkojen oireet lisääntyivät selvästi", Korkeila kuvasi.
Myös astman hoidossa käytetyt lääkkeet saattavat lisätä ahdistuneisuutta. Astmapotilaan mielialahäiriön syntyä ei voi kuitenkaan selittää sillä, kuinka vakavaa astmaa hän sairastaa.
___________________

TIETOKULMA
Yhteistä myös hengitysoireet

Julkaistu: 11.1.2007 lehdessä osastolla Kotimaa

helsingin sanomat

Astmassa keuhkoputkissa on pitkäaikainen tulehdustila, johon liittyy taipumus keuhkoputkien ahtautumiseen.

Kuudella prosentilla suomalaisista on astma.

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsii vajaat viisi prosenttia suomalaisista.

Paniikkihäiriölle tyypillisiä ovat toistuvat paniikkikohtaukset ja huoli niiden uusiutumisesta.

Yksi tyypillinen paniikkikohtauksen oire on tunne hengenahdistuksesta.

Kohtaukset ovat sinänsä vaarattomia, mutta niiden hoito vaatii usein lääkkeitä tai terapiaa.

__________________________


http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2007pressi.pl?1491,newsitem,LP2007_KE
Ruumiillisen sairauden taakka mielenterveyden häiriöissä
10.01.2007

Astmaa pidettiin aiemmin psykiatriassa tyypillisenä psykosomaattisena sairautena. Tästä oletuksesta luovuttiin lääketieteellisen tiedon lisäännyttyä. Uusi tutkimus kertoo, että psykiatrisen sairastamisen ja astman välillä on olemassa merkittäviä yhteyksiä, mutta nämä ovat erilaisia kuin ennen oletettiin.

Astmaa sairastavilla lapsilla on muita lapsia enemmän mielialaan ja ahdistuneisuuteen liittyviä häiriöitä (30 %:lla). Aikuisiässä jopa joka neljännellä astmapotilaalla voidaan diagnosoida jokin psykiatrinen häiriö. Etenkin vaikeasta astmasta kärsivän potilaan psykiatrinen häiriö jää usein diagnosoimatta ja hoitamatta.

Paniikkihäiriö lisää elinaikaista astman riskiä kuusinkertaiseksi ja astma paniikkihäiriön riskiä yli nelinkertaiseksi. Nämä sairaudet näyttävät esiintyvän suvuittain, sillä esimerkiksi astmapotilaitten suvussa esiintyy paniikkihäiriötä.

Paniikkihäiriöstä kärsivät astmapotilaat käyttävät huomattavasti muita astmapotilaita enemmän terveyspalveluja ja he kokevat somaattisen tilansa huonommaksi riippumatta astman vaikeusasteesta.

Tunne hengitysvaikeuksista on tavanomaista myös paniikkihäiriössä, minkä vuoksi potilaan voi olla vaikea tunnistaa, kummasta kohtauksesta on kyse. Astmapotilas suhtautuu hengitysvaikeuksiinsa tavanomaista paniikkihäiriöpotilasta pelokkaammin.

Astman hoidossa käytetyt lääkkeet saattavat lisätä ahdistuneisuutta ja aiheuttaa paniikkikohtauksia. Astmapotilaan psykiatrinen häiriö ei kuitenkaan selity astman vaikeusasteella. Psykiatrinen häiriö heikentää selvästi elämänlaatua, mutta etenkin masennustilat heikentävät myös hoitomyöntyvyyttä.

Ahdistuneisuuden hyvä hoito astmassa ei poikkea tavanomaisen ahdistuneisuuden hoidosta, jonka myötä potilaan kyky toimia hoito-ohjeitten mukaisesti kohenee. Jos astma on vaikeahoitoinen, tulee muistaa ahdistuneisuushäiriön mahdollisuus sairautta ja sen hoitoa vaikeuttavana tekijänä. Ahdistuneen astmaa sairastavan lapsipotilaan hoidossa on hyödyllistä kiinnittää huomioita vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.

Jyrki Korkeila Psykiatrian dosentti, puh. 040-551 4249 Professori mvs. Turun Yliopisto

__________________


http://www.astmatesti.fi/nuortenastma.pdf


_________________

http://www.jyvaskylankaupunkilehti.fi/Uutiset/Paivan-puheenaihe/Oikea-tapa-hengittaa-vahentaa-astman-oireita
Oikea tapa hengittää vähentää astman oireita

24.10.2008 14:15

Mikko Lundell
Osteopaatti Pekka Niemi opettaa kurssillaan, millainen hengitystapa auttaa vähentämään astman oireita. Nenän kautta, palleahengitystä, eikä liikaa, hän sanoo. Buteyko-menetelmä on Suomessa uutta. Keski-Suomen Allergia- ja Astmayhdistys suhtautuu menetelmään varauksellisesti.

Osteopaatti Pekka Niemi opettaa kurssillaan, millainen hengitystapa auttaa vähentämään astman oireita.
Nenän kautta, palleahengitystä, eikä liikaa, hän sanoo. Buteyko-menetelmä on Suomessa uutta. Keski-Suomen Allergia- ja Astmayhdistys suhtautuu menetelmään varauksellisesti. KUVA: MIKKO LUNDELL

Luontaisklinikka Hiawathan isäntä Pekka Niemi on maahantuonut Jyväskylään uuden tavan hoitaa astmaa ja muita hengitysongelmia.

Buteyko-menetelmä on lääkkeetön, luonnonmukainen ja sivuvaikutukseton keino saada astman oireet kuriin, ja siksi se teki vaikutuksen osteopaatti Niemeen. Hän kävi aiheesta viime keväänä Isossa-Britanniassa kurssin ja alkaa jakaa oppia marraskuussa eteenpäin omalla vastaanotollaan.

Tämä täydentävä hoitomenetelmä perustuu kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeanlaiseen hengittämiseen.
–Kolme asiaa. Opetellaan hengittämään nenän kautta, palleahengitystä, eikä liikaa, Niemi tiivistää.

Oireet vähenevät

Menetelmän isä, ukrainalainen lääketieteen tohtori Konstantin Buteyko, lähti siitä oletuksesta, että astmalle tyypilliset oireet johtuvat astmaatikkojen taipumuksesta hengittää enemmän kuin tarvitsisi.

Buteykon mukaan ylihengittämisestä seuraa, että hapen ja hiilidioksidin määrät eivät ole tasapainossa. Se heikentää aivojen hengityskeskuksen toimintaa.
–Oikea hengitysrytmi tervehdyttää keuhkoputkien tulehdustilaa ja vähentää astman oireita jo muutamassa viikossa. Samalla avaavien lääkkeiden käytön tarve vähenee pysyvästi ja voi jopa poistua, Niemi väittää.

Buteyko-menetelmästä voi saada apua moneen muuhunkin vaivaan: toistuviin hengitystietulehduksiin, tukkoiseen nenään, allergiseen nuhaan, krooniseen yskään, uniapneaan ja kuorsaamiseen sekä muihin kroonisen hyperventilaation aiheuttamiin sairauksiin.
Buteyko kehitti menetelmänsä jo 50-luvulla, mutta Suomessa hänen oppejaan on alettu hyödyntää vasta nyt. Niemi on Suomessa toinen henkilö, joka järjestää hengityskursseja Buteykon oppien mukaisesti.

”Asenne muuttuu”
Isossa-Britanniassa menetelmä sai tänä vuonna tunnustusta. Se mainitaan maan vuoden 2008 astmanhoitosuosituksissa menetelmänä, jota lääkärit ja astmahoitajat voivat suositella asiakkailleen.
Taustalla on tieteellisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan Buteyko-menetelmä helpottaa tehokkaasti astman oireita ja vähentää sekä avaavien että hoitavien lääkkeiden käytön tarvetta. Myös Australiassa viranomaiset ovat määritelleet Buteykon opin tehokkaaksi täydentäväksi hoitomuodoksi.
–Suomessa lääkärit eivät todennäköisesti vielä tunne Buteyko-menetelmää, ja täällä koululääketiede suhtautuu lääkeettömiin hoitoihin muutenkin epäluuloisesti. Asenne tulee muuttumaan, kun tieto lisääntyy, Pekka Niemi ennustaa.

Hänen järjestämällään kurssilla tehdään hengitysharjoituksia. Niemi sanoo, että viiden viikon jakson aikana oppii halutessaan hengittämään oikein, vaikka olisi sitä ennen hengittänyt vuosikymmeniä väärin. Kurssilla puhutaan myös ruokavaliosta.
Niemi uskoo, että lisäaineet ja antibiootit ovat yksi syy, miksi Suomessakin viisi prosenttia kansasta kärsii astmasta tai sen tapaisista oireista.............

_______________

http://www.hel.fi/wps/portal/Terveyskeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/terke/fi/Terveyspalvelut/Lapsille+ja+nuorille/Lastenneuvonta/Leikki-ik_isen+hoito-ohjeita/Allergia+ja+astma

Allergia ja astma        
   
Tavallisimmat allergian oireet alkavat nuhana, ihottumana, astmana tai hengitysoireina. Ruoka-aineyliherkkyydet ilmenevät puolestaan usein vatsakipuna, ripulina ja ihottumana. Varsinkin pikkulapsilla ruoka-aineyliherkkyys tulee esiin usein erilaisina iho-oireina. Tyypillisimpiä ruoka-aineyliherkkyyttä aiheuttavia ruoka-aineita ovat mm. kananmuna, lehmänmaito, viljat ja hedelmät.

Lasten astman oireet ovat samantyyppiset kuin aikuisten:

* limanmuodostusta,
* yskää,
* hengityksen vaikeutumista ja hengenahdistusta ja
* väsymystä tai keskittymiskyvyn puutetta.

Monet lapset oireilevat yöaikaan, mikä voi aiheuttaa heille myös päiväväsymystä. Lapsen allergian hoito alkaa omalta terveysasemalta. Tarvittaessa lapsi lähetetään jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon.

Lisätietoa allergiasta saatte:

* terveysasemalta ja
* allergia- ja astmaliitosta

Paniikkihäiriö
Lääkärikirja Duodecim
8.9.2008
Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri
Oirekuva, esiintyminen ja kulku
Tausta ja syyt
Itsehoito
Hoito

Paniikkihäiriölle ovat ominaisia tiheästi toistuvat paniikkikohtaukset, jatkuva huoli niiden uusiutumisesta tai kohtausten pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtauksille on ominaista äkillisyys ja odottamattomuus. Jos kohtauksiin liittyy julkisten paikkojen pelko 1 (esim. liikennevälineet, kauppa), tilaa kutsutaan myös agorafobiaksi.

Oirekuva, esiintyminen ja kulku
Kohtauksen aikana ilmeneviä oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Seurauksena oireista on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen menetyksen tai sekoamisen pelko, epätodellisuuden tunne tai itsensä vieraaksi tunteminen. Sydänoireet ja pelot saavat kohtauksesta kärsivän pelkäämään äkillistä kuolemaa tai "hulluksi" tuloa. Kohtauksia voi ilmetä myös nukkuessa, mutta ne eivät liity unien näkemisvaiheeseen.

Paniikkikohtausten tiheys vaihtelee, niitä voi ilmetä viikoittain tai harvemmin ja voimakkuudeltaan eriasteisina ryppäinä. Paniikkihäiriön diagnoosi edellyttää, että henkilö on huolissaan joko kohtausten toistumisesta tai kohtausten pelko on johtanut paniikkia aiheuttavien tilanteiden välttämiseen, mikä kaventaa jokapäiväistä elämää. Tällöin henkilö ei kohtausten pelossa uskalla mennä kauppaan, julkisiin liikennevälineisiin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin.

Paniikkihäiriö on selvästi yleisempää naisilla. Noin 1–3 % aikuisista kärsii paniikkihäiriöstä jossain elämänsä vaiheessa, suuri osa heistä kärsii myös paniikkikohtausten pelon aiheuttamasta julkisten paikkojen pelosta. Yli puolella alttius eriasteisiin ja eri tiheydellä ilmeneviin kohtauksiin säilyy vuosia tai vuosikymmeniä. Kohtausten pelko, niihin liittyvä häpeä ja niiden tuloksena kehittyvä sosiaalinen eristäytyminen lisäävät alttiutta depressioihin, alkoholin ongelmakäyttöön, työkyvyttömyyteen ja itsetuhoisuuteen.

Tausta ja syyt
Paniikkikohtausten syy ja tausta on monisyinen ja osin tuntematon. Osa ihmisistä on keskimäärin selvästi herkempiä reagoimaan paniikkikohtauksella sekä pelkoreaktion laukaisemiin hengitystiheyden muutoksiin että ero- ja traumatilanteisiin. Lapsuuden ja muut aikaisemman elämän äkilliset traumaattiset kokemukset lisäävät alttiutta paniikkikohtauksiin.

Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat kilpirauhasen liikatoiminta (ks. kilpirauhasen sairaudet 2), lisäkilpirauhasen liikatoiminta (ks. kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt 3), lisämunuaisen ytimen kasvain feokromosytooma, (ks. lisämunuaisen sairauksia 4) sisäkorvan toiminnan häiriö tai tietyt sydämen rytmihäiriöt 5.

Itsehoito
Paniikkihäiriön itsehoidossa ja hoidossa on olennaista estää paniikkikohtausten aiheuttama jokapäiväistä elämää kaventava sosiaalisten tilanteiden, liikennevälineiden tms. välttäminen.

Tämä päämäärä on helpompi saavuttaa, jos lähi-ihmiset ymmärtävät odottamattomiin kohtauksiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Pelkojen väheksyminen tai mitätöinti pahentaa niiden hallinnan oppimista.

Paniikkikohtauksista ja -häiriöstä kärsiville on monilla paikkakunnilla järjestetty erilaisia oma apu- ja rentoutusryhmiä. Saatavilla on myös hyviä itsehoitokirjoja.

Hoito
Vaikka paniikkikohtaukset ovatkin sinänsä vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumisen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

Käytettyjä lähteitä
Isometsä E. Paniikkihäiriö. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 5.painos. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 157–195.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.

Lisää tietoa aiheesta
Lääkkeet mielen hoidossa: Paniikkihäiriön lääkehoito 6.

Artikkeli on tarkastettu 8.9.2008
Artikkelin tunnus: dlk00404 (019.500)
© 2008 Kustannus Oy Duodecim



Ahdistus ja paniikkihäiriö

Paniikkikohtaus on eräänlainen ahdistustila, jossa ahdistuskohtaus tulee yhtäkkiä. Ihminen joutuu kauhun valtaan ilman mitään näkyvää syytä. Toistuvia paniikkikohtauksia nimitetään paniikkihäiriöksi. Ne ovat naisilla kaksi kertaa niin yleisiä kuin miehillä. Tutkijoiden mukaan syy saattaa piillä naisen progesteronihormonimäärän vaihteluissa. Ne ehkä laukaisevat kohtaukseen liittyvät aivotoiminnot.

Ensimmäinen kohtaus voi sattu missä vain milloin vain. Eräs paniikkikohtauksen kokenut nainen kertoo: "Ahdistus ja pelko vain vyöryivät ylitseni, en tiedä miksi. Olin yliopiston asuntolassa ystävieni kanssa juomassa hiukan olutta. Yhtäkkiä sydämeni alkoi hakata rajusti ilman mitään ymmärrettävää syytä, ja minulla oli hengitysvaikeuksia. Ryntäsin ulos huoneesta saadakseni ilmaa. En ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kysymys. Olin vain kauhuissani. Tuntui kuin olisin ollut kuolemaisillani. Myös seuraavana päivänä tunsin oloni epävarmaksi ja sekavaksi. Pelkäsin koko ajan uutta kohtausta, ja lopulta se tulikin. Tuntui kuin olisin ollut tulossa hulluksi."


Kun elämä häiriintyy
Ahdistus on elämän luonnollinen osa. Paniikiksi yltyvä ahdistus ei kuitenkaan ole normaalia. Joidenkin kohdalla ahdistus voi käydä niin ankaraksi, että se estää heitä elämästä.

Luolaihmisten aikaan vaarallisen tilanteen, jossa sydän yltyi lyömään liian nopeasti, saattoi aiheuttaa esimerkiksi karhu. Nykyisin meidän sydämemme voi hakata, kätemme hiota ja vatsaamme kääntää kun joudumme pitämään puheen, menemme tenttiin tai poliisi viittaa meidät pysähtymään tien sivuun. Sillon kyseessä on normaali reaktio rasittavaan tilanteeseen, tunne, jonka kuka tahansa meistä voi kokea.

Oireita voi ilmaantua ennen pelättyä tapahtumaan, sen aikana tai sen jälkeen, mutta niin kauan kuin ihminen kykenee ymmärtämään oireiden syyn, eivätkä ne vie hänen toimintakykyään, kyseessä on normaali reaksio. Normaali ahdistus väistyy varsin pian. Esim. kun tentti alkaa sujua aivan mukavasti, alkaa sydämesi rauhoittua muutaman minuutin kuluttua.


Kun ahdistus jatkuu
Kaikki eivät kuitenkaan rauhoitu ahdistavan hetken mentyä ohitse. Ahdistus tuntuu vain jatkuvan, ja seurauksena on tila, jota psykologit nimittävät yleiseksi ahdistuneisuudeksi. Kyseessä on tila, jossa ollaan jatkuvasti äärettömän huolestuneita ja pelokkaita ilman erityistä syytä.

Normaali ahdistus muuttuu ahdistushäiriöksi silloin, kun aivan yksinkertaiset ja harmittomatkin tapahtumat saavat aikaan taistele-tai-pakene -reaktion. Reaktio ei silloin ole oikeassa suhteessa tilanteeseen. Ei ole mitään karhua, ei ole tenttiä parin minuutin kuluttua eikä poliisi ole antanut merkkiä pysähtyä tien sivuun - ja silti keho käyttäytyy ikään kuin jotain tällaista olisi tapahtunut.


Paniikki
Paniikkikohtaus on hyvin voimakas ahdistustila, jonka aikana keho ikään kuin pyrkii taistelemaan karhua vastaan.

Paniikkikohtauksen aikana ahdistus kasvaa ilman näkyvää syytä nopeasti, ja johtaa vähintään neljän seuraavan kahdentoista oireen ilmaantumiseen:

sydämentykytys tai sydämen hakkaaminen
hengitysvaiheudet
huimaus
sormien ja jalkojen pistely
rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa
tukehtumisen tunne
pyörrytys
hikoilu
vapina
kuumat tai kylmät aallot
epätodellisuuden tunne
kuoleman pelko
Oireet kestävät tyypillisesti 5-20 minuuttia, ja tänä aikana moni tuntee menevänsä aivan sekaisin. Paniikkikohtaus on siis varsin lyhytaikainen, mutta se jättää jälkeensä hermoja raastavan ahdistuksen, joka voi kestää tunteja, jopa päiviäkin. Ja vaikka kohtaus voi itse asiassa olla yksittäin ilmiö, joka ei enää koskaan toistu, pelkkä kohtauksen pelko voi johtaa siihen, että yhdenkin oireen ilmaantuminen laukaisee täysimittaisen kohtauksen.

Psykologit arvelevat, että 2 prosenttia amerikkalaisista naisista ja 1 prosentti miehistä kokee paniikkikohtauksen joskus elämänsä aikana. Uskotaan kuitenkin, että oikeat luvut ovat huomattavasti näitä korkeammat.

Paniikkikohtauksen aiheuttajaa ei ole saatu täsmällisesti selvitetyksi. Nykyiset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että taipumus kohtauksiin kulkee suvussa, ja että suuret elämänmuutokset - työpaikan vaihto, suuri menetys, leikkaus, sairaus, eri rakkaasta henkilöstä tai kouluvaikeudet - voivat laukaista ensimmäisen kohtauksen.


Ahdistukseen ja paniikkihäiriöön löytyy apua
Ahdistushäiriöitä voidaan hoitaa. Joskus pelkkä asiantuntijan kanssa puhuminen (terapia) riittää, joskus taas tarvitaan lisäksi lyhytaikaista lääkitystä. Tällaisista ongelmiasta kärsivän oloa voidaan joka tapauksessa huomattavasti hepottaa noin 3-6 kuukaudessa. On huomattava, että jonkinlainen ahdistus on täysin normaalia. Terapeutin avulla ahdistusta voi oppia hallitsemaan niin, ettei se enää hallitse elämää.

Asiantuntijan kanssa voidaan selvittää, mitkä tuntemuksista ja peloista ovat todellisia ja mitkä vääriin uskomuksiin perustuvaa epärealistista ajattelua. Realistinen ajattelu on vahva ase. Paniikkikohtauksen syytä ei ehkä koskaan saada selville, mutta voidaan muuttaa tapaa suhtautua kohtaukseen. Ei tarvitse ajatella, että näkö todella menee tai että pyörtyy tai että tulee hulluksi. Tuollaisen ajatusketjun voi katkaista ja keskittyä tutkimaan oireita sellaisenaan - ne ovat ahdistuksen, eivät hengenvaarallisen sairauden oireita.

Paniikkikohtaus on tutkimuksen todettu fyysiseksi ilmiöksi. Sydän todella hakkaa, näkö saattaa todella hämärtyä ja väärentää aivan oikeasti. Eivät nämä oireet ole pelkästään kokijan päässä. Jos se, että oire käsitetään omassa ruumiissa tapahtuvaksi todelliseksi asiaksi, on suuri helpotus. Joskus pelkästään tämä tietoisuus auttaa. Joskus taas voidaan tarvita rentoutus- ja hengitysharjoituksia, mielikuvaterapiaa tai jopa hypnoosia ahdistuksen lievittämiseksi siedettävälle tasolle.

Pelosta on saatava ote henkisellä tasolla. Sen jälkeen kannattaa kokeilla pelon hallintaa käytännössä. Toisin sanoen ei pidä välttää tilanteita, joissa voimakasta ahdistusta tai paniikkikohtauksia on sattunut. Nämä tilanteet on kohdattava. Suosittu terapiamuoto on se, että hankaliin tilanteisiin totutellaan vähitellen. Näin opetellaan keskustelemalla itsensä kanssa hallitsemaan mahdollisesti ilmeneviä oireita.

Tärkeätä on se, että jos ahdistusoireita tulee, tilanteessa pysytään ja annetaan ahdistuksen vähetä itsestään. Ellet ryntää heti oireiden ilmaantuessa turvaan, opit hallitsemaan ahdistustasi ja pelkojasi.



Takaisin Anxiety-sivulle

Itse kärsin paniikkihäiriöstä, joten voin vain kuvitella kuinka rankkaa nuorellasi on, kun ei osaa vielä edes käsitellä kaikkia tunteitaan.

En ole itsekään voinut kouluvuosina syödä kouluruokalassa, ellen ole päässyt aina ehdottomasti samallepaikalle, pöydän ulkoreunaan.

Paniikkikohtaus on sama kuin sydänkohtaus;
Eka pelkää, että kuolee, sitten pelkää ettei kuolekkaan.

Sain itse beetasalpaajat vuoden alussa, mutta edelleen tuntuu että lääkärit vähättelevät oireitani.

Olen lakannut edes menemästä tilanteisiin joissa tiedän kohtauksen tulevan.

Toivottavasti löydätte nuorellenne avun, sillä lopulta tuo sairaus vie kaiken, kun vain pelkää seuraavaa kohtausta.

Psykanpolillakin lääkäri vain sanoo "Kohtaa tilanteita, niillä siitä selviää" Mutta JUMALAUTA kun ei selviä! En tietentahtoen menisi muutenkaan aiheuttamaan itselleni sydäriä!

Beetasalpaajat auttavat, mutta nekin pitää osata ottaa ennakkoon, tosin minulla ne ovat auttaneet jo ihan taskussa ollessaan.

Alkoholi pahentaa tilannetta, itse juon ja paljon, koska tuntuu että sitten uskallan viedä edes roskat. :(

Oma paniikkihäiriöni alkoi 15- vuotiaana
koulukiusaamisen seurauksena,
ihmispelkoa, julkisten paikkojen pelkoa ja varsinkin kassajonossa ja pankissa nimikirjoituspaniikki.
Olin työelämässäkin vuosia, kunnes 29- vuotiaana pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle
(pysyvälle) pelkotilojen vuoksi.

Nyt äitinä teen paluuta työelämään, oireet
ovat kurissa:
1.Aamuisin otan yhden 15mg:n rauhoittavan
pystyäkseni seuraavat 5-6 tuntia toimimaan
ilman ahdistuskohtauksia.
2.Jos joudun "esiintymään" vähänkin
vieraiden ihmisten edessä kl14:n jälkeen,
otan lisäksi puolikkaan lääkkeen;
jos joudun kokoukseen tms., missä aion puhua,
joudun ottamaan kokonaisen iltapäivälläkin.
3.Pystyn tekemään töitä, keskustelemaan
kenen kanssa tahansa pelkäämättä, sekä
hoitamaan lapset, heidän harrastuksensa ja
mahd. lastenkutsut ilman hirveää pelkäämistä ja
jännittämistä.
4.En joudu käyttämään lääkkeitä ollenkaan,
jos saan liikkua tutun tai ystävän
käsikynkässä, ns. sosiaalisesti turvassa.
Harvoin vain tulee aikuisena liikuttua
ystävien kanssa, jos niitä edes on enää!
5.Jos olen vihainen, täynnä raivoa tai
sitten hyvin tohkeissani jostain asiasta,
en saa paniikkikohtauksia lainkaan.
6.Tärkeää on käyttää PIENTÄ lääkitystä
ja pyrkiä jättämään se välillä kokonaan pois-
jos saa seurakseen turvallisen ystävän,
eikä tarvitse liikkua yksin.
Joukossa on voimaa, eivät nuoret muuten
liikkuisi kaupungilla ryhmässä, eivätkä välitunnilla herjaisi sitä raukkaa, jonka ovat valinneet kiusatuksi.

Ei kannattaisi kiusata:
minunkin eläkkeeni maksoivat kiusaajat vuosien ajan.

psyyken oireet voivat aiheuttaa huostaanoton ja toisaalta pelkkä huostaanotto voi pahentaa lapsen/nuoren oirekuvaa.

Sosiaalisia tilanteita ei pysty väkisin sietämään, lääkäri joka tuollaista sanoo, osoittaa oman ammattitaidottomuutensa.

Oma nuoreni kärsi aiheettoman ja kauhean huostaanoton jälkeen kotiuduttuaan saman tyylisistä oireista. Hänen kohdallaan auttoi logoterapia ja sen lisäksi hän itse haki lohtua meditaatiosta ja jopa uskonnosta, jotka kaikki auttoivat omalla tavallaan. Nykyisin hän on terve ja omastakin mielestään tasapainoinen 35-v aikuinen. Terapeutin mukaan huostaanottotraumat aiheuttivat vihaa ja koska hän ei kilttinä ihmisenä halunnut osoittaa vihaansa, patoutunut viha aiheutti pelkoa sosiaalisiin tilanteisiin, siis tavallaan muita ihmisiä kohtaan, koska alitajuisesti vihantunteita piti pidätellä koko ajan. Järkevä selitys, mutta siitä voi toipua, kuten kerroin.

Toivottavasti lapsesi saa apua! Ja hyvää jatkoa teille molemmille!

Rosen-terapiasta.
Mulla lähti sillä niin masennukset, kuin muutkin häiriöt.
Vasta jälkikäteen olen tajunnut, että mistä kaikesta vapauduin ja olen ihan erilainen, vapaampi kuin ennen.
Psykoterapialla saattaa saada saman avun vuosien kuluttua ja lisäksi on otettava lääkkeitä, koska yleensä ne kohtaukset vain pahenevat ilman lääkitystä.
Tilaa vain aika sinne Roseniin. Saattaa olla, et jopa ensimmäisestä kerrata on jo huomattavaa apua.

Minulla ollut jo vuosia samanlaisia oireita kun tyttärelläsi. Olen nykyisin 27-vuotias ja kokonaan en oireista ole eroon päässyt, mutta pikkuhiljaa olen oppinut hallitsemaan niitä.

Tällähetkellä otan aamulla yhden aurorix (300mg) tabletin jonka ainakin itse olen kokenut hyvänä lääke vaihtoehtona. Kyseinen lääke auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja lisäksi masennus oireisiin. Lääke ei aiheuta riippuvuutta, ei lihota ja kun tilanne paranee olen ymmärtänyt että sen voi lopettaa ihan koska vaan. Lisäksi tarvittaessa otan rauhoittavan, mutta tämä on huono siinä mielessä koska rauhottaviin jää helposti koukkuun.

Asioita olen käynyt yhdessä psykologin tai erikois sairaanhoitajan kanssa läpi. Niissä ollaan käyty yhdessä läpi vaikeita tilanteita ja mietitty selviytymiskeinoja. Kaikkein eniten hyödyin kuitenkin toiminnallisesta avusta. Sain vapaaehtois työntekekijän jonka kanssa kävin kaupungilla ja altistuin hänen kanssaan tilanteisiin jotka tuntuivat yksin hankalilta. Harjoittelimme yhdessä esim.kauppaan menemistä, linja-autoon yms menemistä pienin askelin joita lisättiin pikkuhiljaa kun rohkeutta ja itseluottamusta alkoi tulla lisää. Sain myös joskus kotitehtäviä jolloin menin tilanteeseen yksin ja keskustelimme siitä miten tilanne sujui.

Jos joskus kohtaus tulee päälle, soitan yleensä jollekkin tutulle ja aletaan puhumaan ihan muista asioista tai koitan kiinnittää huomioni vain tiettyyn asiaan, lasken vaikka numeroita. Sellaisestakin olen kuullut, että joku voi pitää jotain esinettä taskussaan tai laukussa ja kun paniikkikohtaus tulee, puristaa sitä.

Uskoisin että iänmyötä nämäkin oireet lievittyvät. Myös omaa ajattelutapaa voi yrittää muuttaa esim.ajattelemalla että "se menee kohta ohi" "eikä tähän kuole". Suosittelen myös paniikkihäiriö kurssia jos teidän paikkakunnalla sellaisia joskus järjestetään. Sieltä löytyy varmasti kohtalotovereita ja yleensä kurssit ovat erittäin hyödyllisiä.

vastaajille. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, mutta tulostin muutamia omakohtaisia kokemuksia paperille ja näytin tytölle. Hän on itsekin kaivellut netistä tietoa aiheesta. Olemme myös avoimesti keskustelleet ja hän rohkaistui kertomaan siitä jopa koulunsa ryhmänohjaajalle. Tämä helpottaa toivottavasti osaltaan koulussa olemista. Hänelle on itselleen herännyt pieni toivonkipinä ettei vaiva ehkä sittenkään ole ikuista. Minusta oli upeaa, että hän rohkaistui ongelmasta puhumaan. Ensin minulle ja sitten jopa koulussa tuolle opettajalle. Enenpää en uskalla tällä hetkellä edest toivoa. Ensi viikon alussa hänellä on psykologille aika ja tarkoituksena on sitten kartoittaa lääkehoidon tarpeellisuus. Askaruttaa tosi paljon mahdollinen riippuvuuden syntyminen. Ajatus tuosta Rosen-terapiastakin heräsi, mutta mennään nyt askel kerrallaan. Kiitos vielä kerran kaikille.

Itsellä oli paniikkihäiriö viikon verran tuli menneisyyden tapahtumista jne. Mun kohdalla autto opamax lääke ja lääkärin kanssa keskustelu jossa käydään läpi menneitä tapahtumia. Harrastan liikuntaa ja mulla on hyviä kavereita ja sukulaisia jotka edesauttaa tilannetta. Löysin hyvän lääkärin jonka kanssa käyn keskustelemassa jatkossa kerran viikossa asioista pitää uskaltaa puhua lääkärille niin kyl se siitä. Paras lääke on liikunta,kaverit,keskustelu,mielekäs tekeminen.

tuollaisia oireita lapsille ja nuorille aikaan saavat. Jos kiusaamisen lisäksi lapsi on vielä joutunut kokemaan, että häntä on siitä vielä rangaistu huostaanotolla johonkin hirveään sijoituspaikkaan, on kaikki mahdolliset mielenterveysongelman ainekset saatu kasaan, mitä nyky-yhteiskunta voi nuorelle järjestää. Meillä on kokemusta aivan samasta.

Kaiken taustalla on yleensä huono itsetunto. Ihmisen alitajunta kun on niin merkillinen koneisto, että se tulkitsee omalla tavallaan sen, että on tullut kohdelluksi huonosti, ensin ikätovereiden taholta ja sitten vielä yhteiskunnankin taholta. Lapsi tuntee alitajuisesti, että hän on niin huono, että hän on ansainnut vain sen huonon kohtelun. Järki voi sanoa toisin, mutta alitajunta puhuu toista. Huono itseluottamus yhdistettynä siihen, että joutuu pidättelemään suurta määrää aggressiivisia tunteita pahoinpitelijöitään kohtaan, ne ovat ne asiat, jotka ovat vastassa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Kaiken tämän takia on jotain niin järkyttävää, että kiusaajia ei laiteta kouluissa kuriin ja laittomat huostaanotot ovat törkeintä, mitä lapselle voidaan järjestää.

Meillä paniikkihäiriön oireita ilmeni lyhyen aikaa ala-asteen viimeisellä luokalla, kun tilanne koulussa oli todella kamala häiriköinnin osalta. Lapsi pelkäsi (aiheesta) väkivaltaisesti käyttäytyneitä oppilaita niin, että oireita alkoi ilmetä. Tilanne rauhoittui kun pahimmat häiriköt saatiin koulusta pois ja lisäksi meillä oli onni onnettomuudessa, että lapsella oli jo olemassa oleva erittäin hyvä terapiasuhde. Toisen henkinen voimaannuttaminen on taitolaji ja hyvän terapeutin löytäminen onnenkauppaa, koska terapiasuhde on aina ihmissuhde siinä kuin mikä tahansa muukin. Ei varmaan kannata katsella paljon kuin yksityisen puolen suuntaan ja yrittää saada Kela tai sairaanhoitopiiri auttamaan terapiakustannuksissa.