Ajatusteni harhailevat hetket
hämärän huoneen läpitunkevassa
hiljaisuudessa, kuin tyhjyydessä,
mistä ei voi mitään löytää.
Huhuilen sinua kuin tuuleen
toivoen, että ajatukseni
lentäisivät sydämeesi asti,
mutta en kuule vastausta,
pysyt vaiteliaana kuin
tuo pimeyden valtaama
syksyinen maisema.
Ajatuksesi ovat kätkettynä
kuin kiven sisään josta
en niitä tavoita vaikka
hakkaisin ikuisuuden -
ne pysyvät siellä
kivettyneenä kuin itse kivi
jota vain sade joskus
kyynelillään kostuttaa.
On vain hiljaisuus
mikä ei hellitä, ja
tuo kynttilän liekki kuin
valojen tanssi aalloilla,
hauraana ja lempeän suloisena,
niin kuin ajatusteni hapuilu
menneen ajan iloisen värisissä
kuvissa.
Ja tämä hetki vaihtuneena
loputtomaksi illaksi,
ikuisuudelta tuntuvaksi yöksi.
Puhallan kynttilän sammuksiin.
Tunnen kuin olisit siinä lähelläni -
aistin ihosi lämpimän kosketuksen ja
huuliesi pehmeyden kun suutelet minut
unieni herkimpiin hetkiin.
hämärän huoneen läpitunkevassa
hiljaisuudessa, kuin tyhjyydessä,
mistä ei voi mitään löytää.
Huhuilen sinua kuin tuuleen
toivoen, että ajatukseni
lentäisivät sydämeesi asti,
mutta en kuule vastausta,
pysyt vaiteliaana kuin
tuo pimeyden valtaama
syksyinen maisema.
Ajatuksesi ovat kätkettynä
kuin kiven sisään josta
en niitä tavoita vaikka
hakkaisin ikuisuuden -
ne pysyvät siellä
kivettyneenä kuin itse kivi
jota vain sade joskus
kyynelillään kostuttaa.
On vain hiljaisuus
mikä ei hellitä, ja
tuo kynttilän liekki kuin
valojen tanssi aalloilla,
hauraana ja lempeän suloisena,
niin kuin ajatusteni hapuilu
menneen ajan iloisen värisissä
kuvissa.
Ja tämä hetki vaihtuneena
loputtomaksi illaksi,
ikuisuudelta tuntuvaksi yöksi.
Puhallan kynttilän sammuksiin.
Tunnen kuin olisit siinä lähelläni -
aistin ihosi lämpimän kosketuksen ja
huuliesi pehmeyden kun suutelet minut
unieni herkimpiin hetkiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Upeasti olet kirjoittanut marraskuisen pimeyden, ajatusten levottomuuden ja toivon lämmöstä...!
Tuo loppu varsinkin kolahtaa minuun - siinä on jotain hyvin lempeää =)
Hieno on
Tämä sateinen ja pimeä syksy
virittää mielenkin melankolisiin
tunnelmiin, mutta tänään on
jo valoisampaa kun aurinkokin
pilvenraoista pilkahtelee :)
Aurinkoista päivää!
*merluza*
on tässä levollisessa ja kauniissa runossasi.
Ja niin kuin Myskin sanoo, päätös on upea.
Lukunautinto tämä oli.
Kun tuosta hiljaisuudesta mainitsit niin
kirjoitan tähän joskus aiheesta kirjoittamani
runon;
HILJAISUUS
Outo on tämä hiljaisuus.
Mustat ikkunat kiiluvat
katulamppujen loistetta vasten, ja
nuo puiden kalpeat luurangot,
tummina varjoina, tuulen tuudittamat.
Kosteikon yllä leijuu harsomainen usva,
ilmassa uupuneen maan lemua -
ympärillä äänetön tyhjyys.
Eilen olin vielä iloinen,
tänään suru täyttää sydämeni -
maailmani on kadoksissa.
Aistini ovat turtuneet,
ajatukseni sammuneet -
tunteeni hukkuneet
hiljaisuuteen.
*12.11.07/merluza*
Aurinkoisen päivän terveiset,
*merluza*