Haluaisin niin kovasti tietää mikä on teidän todellinen motiivinne toimia sijaisperheenä?
Onko se teille:
- bisnes, työ, tapa ansaita?
-keino olla parempi ihminen kuin muut?
-vilpitön auttamisen halu ?
-omantuntonne sanelema velvollisuus?
-keino paikata yksinäisyyttä/muita omia tarpeitanne ?
-Muu syy (mikä?)
En kysy tätä sillä, että moralisoisin tai tuomitsisin, haluaisin vain tietää todelliset syyt.
Oma lapseni asuu myös sijaisvanhemman luona, sitä kautta olen myös itse alkanut miettiä , mitä ihmiset tästä oikein sitten saavat, kun jatkuvasti valitellaan että rahaa ei tuosta työstä tarpeeksi saa ja on milloin mitäkin ongelmaa...
Omalla kohdallani on herännyt kysymys motiiveista lähinnä siitä syystä, että sijaisvanhempi on lyömässä ensimmäisen puolen vuoden jälkeen hanskoja tiskiin "kun lapsi on niin mahdoton..."
Mitäköhän hän odotti, kenties mukavaa seuraa vanhuuden päivilleenkö, kun omat lapset ovat pesästä lentäneet....puhhuijaa.
Yksi asia vielä: asiallisia kertomuksia olisi mukava lukea :)
Onko se teille:
- bisnes, työ, tapa ansaita?
-keino olla parempi ihminen kuin muut?
-vilpitön auttamisen halu ?
-omantuntonne sanelema velvollisuus?
-keino paikata yksinäisyyttä/muita omia tarpeitanne ?
-Muu syy (mikä?)
En kysy tätä sillä, että moralisoisin tai tuomitsisin, haluaisin vain tietää todelliset syyt.
Oma lapseni asuu myös sijaisvanhemman luona, sitä kautta olen myös itse alkanut miettiä , mitä ihmiset tästä oikein sitten saavat, kun jatkuvasti valitellaan että rahaa ei tuosta työstä tarpeeksi saa ja on milloin mitäkin ongelmaa...
Omalla kohdallani on herännyt kysymys motiiveista lähinnä siitä syystä, että sijaisvanhempi on lyömässä ensimmäisen puolen vuoden jälkeen hanskoja tiskiin "kun lapsi on niin mahdoton..."
Mitäköhän hän odotti, kenties mukavaa seuraa vanhuuden päivilleenkö, kun omat lapset ovat pesästä lentäneet....puhhuijaa.
Yksi asia vielä: asiallisia kertomuksia olisi mukava lukea :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
kun 20v sitten törmäsimme mieheni kanssa siihen, että meille ei lapsia tule tuosta noin vaan vahingossa, vaan että meillä lapset tehdään sekunttikellon kanssa laboratorio olosuhteissa, niin kävimme läpi myös adoptio kysymystä.
niihin aikoíhin helsinki etsi sijaisvanhempia ja soitimme myös sinne ja keskustelimme tästä vaihtoehdosta. Hesan kansta oli, että ensin omat lapsettomuus hoidot loppuun: sijaislapsi ei oleoman korvike.
niinpä me jatkoimme yritystä ja saimme kaksi biolasta, mutta ajatus sijaisvanhemmuudesta ei rauennut. tuntui jatuntuu epäoikeudenmuakiselta, että jotkut sikiävät välinpitämättömästi ja laiminlyövät lastensa hoidon ja kasvatuksen omien itsekkäiden mielitekojensa takia (puhun päihdevanhemmista, jotka asettavat tietoisesti päihteet lastensa edelle).
niinpä hakeuduimme pride koulutukseen ja päädyimme sijaisvanhemmille. ja kaikilla lainalapsillamme on paäihdevanhemmat. vanhemmat, jotka muistavat lapsiaan kun jaksavat ja yhtä usein unohtavat kuin muistavat. katsomme, että olemme perhe paikallamme. Se tosin on yllättänyt, kuinka oirehtivia päihdevanhempien lapset ovat verratessaan heitä omiin biolapsiin. Varmaan sinunkin tapauksessasi lapsen reakstiot ovat yllättäneet sijarin, varsinkin jos lapsesi on hänelle ensimmäinen sijoitettu lapsi. silloin sitä on niin sinisilmäinen, että uskoo pelkän rakkauden riittävän korjaamaan alkulapsuuden laiminlyöntejä. aika tekee tehtävänsä ja opettaa, että apua on saatavilla ja sitä on haettava, jos omat konstit meinaavat loppua.
haluaisin nähdä kuinka omat lapsesi oireilisivat verrattuna kotona olemiseen jos heidätkin huostaanotettaisiin ja annettaisiin tavatta äitiä vain joskus ja sekin uhkailujen saattelemana... eivätkö muka oireilisi?
mistä sait päähäsi, ettälapset ovat saaneet tavat bioäitiään tai isäänsä vain joskus ja silloinkin uhkailtuna?
lapsia on viety vankilaan isää tapaamaan ja äitiä on suorastaan rukoiltu tapaamisiin. jos jotain on uhkailtu niin vanhempia. heitä on kaikin keinoin yritetty saada pitämään tapaamislupauksensa ja tulemaan paikalle. mutta ei lapsia ole uhkailtu ja aina on yritetty kääntää cvanhemman petos parhain päin. oirita tulee kun aina pettyy...
"Varmaan sinunkin tapauksessasi lapsen reakstiot ovat yllättäneet sijarin, varsinkin jos lapsesi on hänelle ensimmäinen sijoitettu lapsi. silloin sitä on niin sinisilmäinen, että uskoo pelkän rakkauden riittävän korjaamaan alkulapsuuden laiminlyöntejä."
Mikä saa sinut uskomaan automaattisesti että huostaanoton syynä olisi aina ja iankaikkisesti lapsen laiminlyönti? Avarra mieltäsi hiukan?
Onko kenelläkään juolahtanut koskaan mieleen sellainen seikka että lapsi saattaisi olla jollain tavalla sairas tai muuten niin moniongelmainen että vanhempi katsoo parhaaksi sekä lapsen että muun perheen kannalta pyytää itse sosiaalihuoltoa hätiin, tietenkin ensin apuna kotiin sekä myös terapioiden ym muodossa, mutta myöhemmin voimien ja keinojen vähetessä, sijoituksena paikkaan jossa kyetään turvallisesti ja väsymättömästi huolehtimaan lapsesta?
Näyttää siltä että tämä vaihtoehto on ikuisesti unohtunut.
Päihteillä ei ole ollut osuutta asiaan eikä sosiaalihuolto ole tuntenut koko perhettä ennen vanhemman avunpyyntöä.
Joskus näinkin.
Että se siitä...
tiedän tapauksia että niknkin on. Me olemme toimineet myös tukiperheenä ja kertomiasi elämäntilanteita on tullut esiin useitakin.
Ulkopuolista tukea ovat perheet tarvineet ja joitakin on jouduttu sijoittamaan myös sijaisperheisiin.
En usko onko se unohtunut vaan se riippuu miten apua hakee ja mitä on tarjolla. Eli tukiperheitä tarvittaisiin paljon enempi.
Se on myös lapselle eduksi oli tarve mikä tahansa niin se laajentaa elämänkokemuksena lapsen maailmaa ja näkemyksiä.
Jos perhe tai vanhempi voi huonosti ei jaksa niin se samalla rajoittaa kaikkia perheen toimintoja.
Siis kummatkin tarvitsevat omaa aikaa "huolata" oli sitten kysymyksessä sairaus tai muu ongelma, väsymys joka on rasite.
minä puhun vain niistä kokemuksista, joita olen saanut meille sijoitetuista lapsista ja heidän taustastaan.
jos lapsi on niin vaikeasti hoidettava tai moniongelmainen ettei bioperhe pärjää, niin onko sellaisen lapsen paikka todellakaan tavallisessa perheessä, niinkuin meidän perhe on?
että ihmisiä sijaritkin ovat, eivätkä mitään kaiken väsymättä jaksavia jumalia? Jos kerran itse lapsestasi luovuit siksi, ettei omat voimasi riittäneet hänen ongelmiensa kanssa elämiseen, niin onko ihmekään, jos sijaisvanhemmatkin välillä väsähtävät? Siis ajattele nyt, että lapsesi on siis niin moniongelmainen, ettet itsekään häntä kyennyt riittävästi auttamaan ja jopa katsoit parhaaksi hänet muualle antaa kasvatettavaksi. Miksi ihmettelet, etteivät muut jaksa hoitaa niin vaikeasti sairasta lasta, joka ei ole edes biologisesti oma lapsi, kun sinäkään et ihan omaa lastasi jaksanut hoitaa? Miksi sijari ei saisi väsyä, jos kerran biovanhempikin saa jopa niin paljon, että antaa lapsensa muiden hoidettavaksi?
Arvasin että joku tarttuu tähänkin aiheeseen....No, selitetäänpä sekin taas selkokielellä.
Minulla sattuu olemaan muitakin huollettavia kuin tämä sijoituksessa oleva. Olisi kai tärkeää kyetä jakamaan aikaansa ja huolenpitoaan myös heille? Jos koko perheen kaikki aika ja voimavarat menevät moniongelmaisen ( ei vammainen fyysisesti )lapsen arjessa selviämiseen, on aihetta miettiä voisiko joku muu taho hoitaa häntä paremmin kuin minä.
Sijaisvanhemman velvollisuksiin katson ehdottomasti ottaa selvää mihin on sitoutumassa, millainen on lapsen tilanne ja jaksaako sitä itsekään. Myös useita lapsia ahnehtivat voisivat kartoittaa onko järkevää ottaa lisää huollettavia. Sijoitetuilla lapsilla on niin paljon taustalla hylkäämisen tunteita ym. tunnepuolen sakkaa että uskallan sanoa ettei sijaisvanhemmilla oikein ole varaa väsähtää jos ovat kerran torvia soitellen hommaan lähteneet. Lapsen etu vaatii että aikuinen jaksaa.
Sitähän minä nimenomaan haen, väsyttyäni itse, ihmistä joka jaksaa!
Jos nimenomaan on kerrottu mistä on kysymys ja mitä on odotettavissa, on musertavaa kun sijaisvanhempi jatkuvasti nurisee milloin mistäkin mitä lapsi tekee /jättää tekemättä ja mikä nyt on taas vialla.Välillä uhkaillaan lastenkotiin viemisellä ja välillä evätään kotilomia käyttäen sitä rangaistuksena kun muut keinot loppuvat... Sijaisvanhemmilla on lisäksi käsittääkseni työnohjausta ja muuta tukea jotta pystyvät selviämään tilanteista , puhumattakaan laillisista vapaapäivistä, sairaspäivistä ja rahasta...joihon en aio sen enempää puuttua...
Eli: kysyn edelleen, miksi ihmeessä he lähtevät tähän hommaan jos on tarkoitus lyödä jo heti aluksi hanskat tiskiin? Mikä olikaan motiivi? Odotettiinko perheeseen omien tarpeiden mukaista sijoituslasta vai voisiko ajatella että lähdettäisiin lapsen tarpeista.
Kyllä, sijarit ovat myäs ihmisiä mutta heiltä odotetaan ihan oikeutetusti tuossa vaiheessa hiukan enemmän. On oikeuksia ja on velvollisuuksia.
muitakin huollettavia, joko biologisia tai vieraita, joten jos yksi lapsi aiheuttaa arjen sekaisin menon monine ongelmineen, niin kyllä se on ihan sijaisvanhemman viisautta pohtia, että onko tärkeämpää kohdistaa kaikki voimavarat vain tähän yhteen,joka vaatii eniten, niin että toiset huollettavat kärsii ja pahimmassa tapauksessa jopa oma avioliitto ja henkinen/fyysinen jaksaminen tulee päätepisteeseen. Eihän siinä ole mitään järkeä. Omalla kohdallani aikanaan, oli tilanne lisäksi sellainen, että vaikeahoitoisen lapsen meille tullessa, emme kyllä saaneet riittävästi hänestä tietoa. Yksi lause jossain lapussa ei paljon kerro. Luin juuri Anja Laurilan kirjasta, että on yleistä, että sama lapsi voi lisäksi käyttäytyä eri paikoissa ja ympäristöissä aivan eri tavalla, jopa saman lastenkodin sisällä hän voi olla erilainen eri hoitajille. Joten eipä sitä oikein voi ennustaa etukäteen, millainen lapsi hoidettavuudeltaan todella sitten on. Älä vaadi sitä siis sijaisvanhemmilta. Ja sitä tietoa lapsesta ei läheskään aina mitenkään paljon ole etukäteen saatavilla. Arki näyttää sen sitten, jaksavatko he. Sanot että lapsen etu vaatii, että aikuinen jaksaa. Täytyisikö yhden lapsen takia tosiaan uhrata vaikka koko perhe? Etköhän nyt vaadi vähän liikoja? Sinultahan sitä jaksamista olis todella odottanut, lapsen edun nimissä, kun on omasta lapsestasi kyse kuitenkin! Meillä ei ainakaan silloin vaikean lapsen kanssa saatu työnohjausta, tai pitkän ruinauksen jälkeen, olis ollut tarjolla reilun puolen vuoden päästä akuutista tilanteesta. Ja siis mitä lomapäiviä? Sairaslomia? Yhtään en ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt. Ja kyllä sitä oikeasti miettii, että pistääkö alle tonnin takia kuussa elämänsä sekaisin yhden lapsen takia. Jos sitä rahaa taas peräänkuulutat. Että rahasta en ainakaan silloin itse lasta pitänyt, että olisin siitä toimeentulosta jotenkin riippuvainen ollut. Tuskinpa kenenkään heti alkuun on tarkoitus hanskoja tiskiin lyödä, kuten epäilit, en usko. Jokainen kyllä varmasti suurella hyvällä tahdolla ja uskolla että jaksaa tähän lähtee, aina ei vain asiat mene suunnitellusti, kuten elämässä yleensäkään. Jos sijareiden velvollisuus on jaksaa tilanteessa kuin tilanteessa, niin kyllä sitä ennen kaikkea sit teiltä bioilta myös odottaisi, onhan sentään teidän oma lapsi. Siis jos sijareiden täytyisi, kuten oletat.
Meillä se lähti halusta auttaa. Tuntui, että olisi halua ja voimia antaa rakkautta vielä monille.
Tämä työ onkin ollut palkitsevaa. Ei rahallisesti mutta tunnetasolla. En valita rahasta, se on sivuseikka, meillä oli säästöjä ja miehelläni on hyvä palkka, että elelemme ihan hyvin.
Paras palkka on siinä, kun lapsi alkaa taas luottamaan ihmisiin, uskaltaa kiintyä ja tuo aidosti esille sitä kuinka tärkeitä olemme hänelle.
Olisiko tuo teidän perhe esimerkiksi kokenut, että hänen pitäisi jäädä töistä pois lapsen takia ja siihen ei olisi varaa?
Se on mielestäni väärin, jos perhettä ei tueta riittävästi niin että lapselle voitaisiin luoda sellaiset puitteet, että hän saisi rauhassa parannella itseään.
Sekin on aivan ymmärrettävää jos sijaisperhe näkee heti alussa, etteivät riitä tälle lapselle. On oikein siinä vaiheessa jo heti tuoda se julki ja vaatia lapselle toisenlaista paikkaa.
Monet sijaisvanhemmat lähteävät tähän hommaan halusta antaa tavallinen perhe lapselle. Mutkun se ei enään tänäpäivänä enään riitä useimmille lapsille.
On hyvä olla koulutusta tältä alalta tai erikoislapsista. Tai sitten julmetusta olla halua ottaa selvää asioista ja oppia koko ajan.
(näin me olemme tehneet)
Meidän syy on varmasti erittäin itsekäs, joka se on ollut hankkiessamme myös biologisia lapsiamme. Ensin ME HALUSIMME LAPSEN, sitten ME HALUSIMME LISÄÄ LAPSIA. Jos totta puhun, en pysty näkemään, miten kenenkään motiivi hankkia lapsia, tavalla tai toisella, voisi edes olla epäitsekäs.
Olin ollut nuorena parissakin lastenkodissa kesätöissä ja jo silloin ajttelin, että jos minulla joskus on tilaisuus, niin haluaisin tarjota kodin sellaiselle lapselle, jonka muuten pitäisi asua lastenkodissa.
Valmistuin ammattiin, saimme biologisia lapsia ja sijaisvanhemmuusasia pysyi taustalla. Siinä vaiheessa kun puolison mielestä meillä oli lapsikiintiö täynnä aloin ehdottaa, että ehkä resurssimme riittäisivät useammankin lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, että eihän lasten välttämättä tarvitse olla biologisia. Puolisolle sopi, että ilmoittaisimme halukkuudesta sijaisvanhemmuuteen ja sillä tiellä tässä ollaan. Yhtä päätöstä on seurannut toinen l. ensimmäiseksi meille sijoitettu lapsi on ollut niin paljon hoitoa vaativa, että kodin ulkopuoliseen työhön meno ei ole vieläkään mahdollista, joten oli helppo suostua ottamaan toinen lapsi, jota meille tarjottiin ja kun nyt kerran olin kuitenkin kotona ja isommat lapset olivat jo koululaisia, niin tarjouduimme vielä kolmannenkin lapsen sijaisvanhemmiksi.
Minulle sijaisvanhemmuus on tällä hetkellä vanhemmuutta, toiseksi elämäntapa ja kolmanneksi työ.
on asiattomia, luuletko kenenkään tosissaan vastaavan, että joo,bisnesmielessä ja että tunnemme itsemme paremmaksi kuin muut ja ei tarvitse olla niin pirun yksin???
Meidän kohdalla asiat menivät niin, että tunsimme nämä lapset jo ennestään, olin hoitanut heitä muutenkin.
Huostaanoton tullessa ajankohtaiseksi, aloimme miettiä, olisimmeko me sopivia sijaisperheeksi, olimmehan jo lapsille tuttuja.
Sitä kautta se sitten meni eikä tosiaankaan helppoa ole aina ollut, mutta en luovuttaisi vieläkään, vaikka nyt näyttää tulossa olevan ihan toisenlaisia ongelmia kuin lasten ollessa pieniä.
Omat biologiset lapsemme ovat jo isoja, toinen täysi-ikäinen ja toinen muutaman vuoden nuorempi.
Eli emme ottaneet heitä myöskään paikkaamaan omaa lapsettomuuttamme...
Hmm...en itse ole sitä mieltä että kysymykset olisivat asiattomia. Totta kuitenkin se,että tuskinpa kukaan rehellisesti vastaisi että lukee sijaislapset työkseen. Vaikka minusta sekin olisi ihan hyvä vastaus, yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Ei ollut alunperinkään kyse aiheuttaa riitaa täällä, tosin siltä se nyt taas alkaa näyttämään.
Suurin osa sijaisvanhemmista tekee ihan varmasti loistavaa työtä ja heitä kunnioitankin, mutta uskon silti, että jotkut tekevät tätä taatusti rahan takia. Ikävää että otit tämän nyt jotenkin henkilökohtaisesti. Tarkoitukseni on herättää keskustelua ja ajatuksia, sekä yrittää itse ymmärtää tuota "kääntöpuolta" sijoituksesta, olenhan itse antanut lapseni sijaisperheeseen.
Siitä tosin voidaan olla montaa mieltä, onko iäkkäämpi yksinäinen ja yksin asuva osa-aikatyöläinen sen sopivampi ja jaksavampi moniongelmaisen adhd:n vanhemmaksi kuin 30-vuotias yh:kaan...Mene ja tiedä.
Kiitokset kuitenkin vastauksestasi :)
ei siinä mitään hävettävää ole, ihan rehellisesti voin sanoa, että jos tämä ei työtä ole, niin sittenhän tämä on pelkkää hyväntekeväisyyttä. Eikös työn määritelmään kuulu, että siitä saa edes jotain rahallista korvausta. Pakko tätä on myös työn kannalta ottaa, silloin kun biologiset vanhemmat hyökkii asiasta kuin asiasta ja on lapsen kanssa muutenkin ongelmia, on oikein hyvä että osaa ainakin niinä hetkinä muistaa, että tämä on minun työtäni ja koetan sen tehdä niin hyvin kuin osaan, en ota henkilökohtaisesti syyttelyitä ja muita.
koska sijarit eivät vastaa rehellisesti. Yleensä heillä on motiivina RAHA ja huonon parisuhteen paikkaaminen.
Lapsi saattaa olla esim. muijalle rakkautta tuova "olento", kun mies ei sitä riittävästi anna.
Olen sivusta kuullut juttuja (jumpassa ym) että raha on yleinen vertailun kohde ja vaikuttaa ainoalta motiivilta lasten hoitoon.
Kyllä mulla ainaskin on surku näitä lapsia, joilla rahastetaan.
Me veronmaksajat elätämme nämä loiset!
Kyllä se niin on ettei omalla lapsella paikata parisuhdetta ja vielä vähemmän sijaislapsella. Siihen tuskin kukaan ryhtyy.
Minä kun en hevin usko, että joku jossain jumpassa rahoillaan rehostelee.
Taidat kuulla mitä haluat.
Kyllä monella lapsella on surku ollut ennen sijaisperheeseen tuloa.
missäpä muualla olisi parempi näistä asioista rehvastella kuin just joku harrastus. Eihän ne keskenään juttelevat arvaa, että joku sivullinen voi kuulla ja olla perillä tästä bisneksestä.
Kyllä joka sana on totta ja aion levittää sitä eteen päin.
Verovarojen tuhlaamisesta on tultava loppu ainakin tämän bisun tiimoilta.
Lapsi on rakkauden tuoja. Ei rahan!!
pakko vastailla tuollaisille kyselijöille!
Jokaisella on oikeus tehdä elämässä mitä haluaa, auttaako muiden kaltoin kohdeltuja lapsia tms vai eikös viitsi edes katsella niitä!
Täällä muka niin "hyvät äidt ja isät ja varsinkin äidit" ovat niin muka huolissaan omista hylkäämisistään lapsistaan, että voi voi kun niitä niin kohdellaan huonosti siellä sijarissa, kyllä minä olisin niin hyvin kohdellut kotona mun lastani! AI niinkös se menikin loppujen lopuksi vaiko???
Se lapsikos oli harrastus omassa kotona silloin muun oleilemisen jälkeen mainitsematta muita ns. harrastuksia???
oletkos sinä se positiivinen sielu, joka on käynyt heittelemässä sappea ja kiukkua moneenkin ketjuun ja haukkumassa sijareita mennen tullen?
Jos oletkin kuullut yhden ala-arvoisen sijariksi päätyneen kommentoivan tulojaan, niin pitääkö sen perusteella sulloa kaikki sijarit samaan kastiin? Ihan sama kuin minäkin sanoisin kokemani perusteella, että samanlaisia juoppoja lapsensa heitteillejättäviä ja hylkääviä iljetyksiä ovat kaikki biovanhemmat kuin nuo, joiden lapset päätyivät meille ryyppäysrallien seurauksena ja joita vanhemmat eivät sittemmin huolineet.
Sinä sitten ilmeisesti hoidat omat lapsesi ilman palkkaa, lapsilisiä, kodinhoitotukea, vanhempainrahaa tai äitiysrahaa? Elätät silkalla pyhällä hengellä ja rakkaudella?
Missä kunnassa on näin hienosti järjästetty asiat, että on katkeralle ja ilkeämieliselle biolle rahanahneelle ja miehenpuutteessa elävälle sijarille oikein yhteiset jumppahetket. Vau! Tahtoo mukaan...
ne biovanhemmat, joita minä olen tavannut eivät tosiaankaan maksa veroja vaan rahastavat sossua, valtiota ja meitä veronmaksajia. yleistäen
kyllä minulla kävi samanlaiset ajatukset mielessä kuin Kaktuksella, että onpa kysymykset asetettu mukavalla ja rakentavalla asenteella. Asiallisia vastauksia voisi saada asiallisella kysymyksellä.
Itse olen aina pitänyt lapsista. Ajattelin hankkia suuren perheen ja paljon omia lapsia, mutta sitten reissasin ympäri maailmaa ja siellä tuli nähtyä paljon köyhyyttä ja kärsiviä lapsia. Minulla on maailmalla kummilapsiakin, joita voimme tukea vain taloudellisesti. Sekin on kivaa, kun saa Afrikasta ja Intiasta kirjeitä ja kuulee miten kummilapsilla menee. Hankin kolme biologista lasta ja sen jälkeen aloin miettiä, että maailmassa on jo valmiiksi paljon lapsia, joita voisi auttaa.
Aloitimme tukilapsitoiminnalla ja siitä se sitten lähti, kun meiltä kysyttiin voisivatko muutamat tukilapset siirtyä sijoitukseen. Meillä on nyt neljä biologista lasta, kaksi adoptoitua lasta ja kaksi sukulaislasta hoidossa. Yksi lapsen kaveri on asunut meillä viimeiset kuukaudet. Sijaislapsia tuskin enää tulee, tukilapsia varmaankin.
Lapset ovat rikkaus. Minulla on aikaa, rahaa ja mahdollisuus auttaa lapsia, miksi en siis tekisi sitä, mitä minulle on tärkeää ja antoisaa.
Vilpitön auttamisen halu.
Mietimme asiaa monta vuotta ja sitten kun saimme taloudellisen tilanteemme hyväksi(=omaisuutta huomattavasti enemmän kuin velkaa) ja omat lapset isommiksi, ryhdyimme sijaisvanhemmiksi.
Mainitsin tuon taloudellisen syyn siksi, koska minä jäin työstä pois ensimmäisen sijoitetun tullessa meille. Meillä on kaksi sijoitettua, enkä saa heistä palkkiota puoliakaan siitä mitä sain entisestä työstäni palkkaa.
ei ne ole koskaan tyytyväisiä, ja miks olisivat, koska SINÄ VEIT hänen lapsensa!
Sijarin syytä, suurin osa syyttää meitä, osa kiittää, murto-osa siis, kukaan ei syytä itseään tai sossun toimia, yleensä!
En viitsi heille vastata kyselyihin, eivät tyydy niihin ilman haukkumisia,
eivät nää puuta pidemmälle, itse!
Vauvasta aikuisuuteen ollut "lainalasten" s-äiskä.
Oma kirjoituksesi näytti sen verran kypsymättömän ja kitkerän ihmisen kirjoittamalta että oli ihan pakko kommentoida :D
En tiedä mitä ihmettä sinulle on käynyt mutta kuten aluksikin sanoin, ei minulta ainakaan kukaan ole vienyt mitään. Olen itse antanut lapseni huostaan. Tarkoittaako tämä samalla sitä että sijaisperheen osaamista, tietoja tai motiiveja ei saa millään lailla kyseenalaistaa? Oletko kenties sitä mieltä että ihan kaikki pitää vain niellä siksi kun joku on suostunut ottamaan lapseni "ristikseen"? Älä nyt viitsi olla hölmö.
Sijaisvanhempien vastuu ON suurempi, heiltä on oikeus odottaa täyttä panosta. Siihen he ovat suostuneet ja ilolla hommansa aloittaneet. Siitä myös palkkionsa saavat.
Toivottavasti lapsista saamasi ilo ylittää katkeruutesi!
Terveisin itseään kaikesta syyttävä, sossun toimista ihan tyytyväinen , sijaisvanhempaa myös mm. kunnioittava Äiti (ainiin, Bio)
Hyvät Joulut vaan sinnekin!