Isomummoni kertoi, että ennen lentokoneiden aikaa hänen kotiseudullaan jotkut ihmiset lensivät vakoissa. En nyt voi nimetä tätä aluetta, koska se on sen verran pieni paikkakunta, enkä ole lainkaan varma, haluavatko siellä asuvat tällaista julkisuutta. Paikka on kuitenkin maaseutua lounaisessa Suomessa. Isomummoni, jonka puheesta oli vaikea saada selvää (osin murteen ja iän vuoksi), ei osannut kunnolla selittää, mitä tämä vakassa lentäminen tarkoitti. Arvelin silloin, että se oli ilmapalloilua, ja että vakka tarkoitti ilmapallon koria.
Isomummon jo kuoltua kyselin asiasta hänen kylällään, ja sainkin kuulla kylän ukolta samantapaisen jutun, että sielläpäin olisi nähty ihmisiä lentämässä vakassa. Tämä ukko ei kuitenkaan osannut sanoa siitä sen enempää, koska hän oli vain kuullut siitä puhuttavan joskus nuorena. Hän myös kielsi kertomasta asiasta "millekään tutkijoille". Kunnioitan tätä toivetta, enkä kerro siksi mikä paikkakunta on kyseessä. Hän kertoi myös, että ne jotka tiesivät asiasta enemmän, ovat jo kuolleet aikoja sitten.
Mummoni ei muista isomummoni vakkajutuista sen enempää kuin minäkään, joten häneltä en ole saanut lisätietoa. Tulin kuitenkin kerran kysyneeksi, että mikä se vakka oikein on. Olin arvellut, että se tarkoittaa monenlaisia purkkeja ja saaveja. Mummo kaivoikin vakan esiin, siis esineen, josta hänen perheessään oli käytetty nimitystä vakka. Se oli litteähkö puinen, luukullinen rasia. Ei se muistuta ilmapallon koria yhtään - pikemminkin sellaista "lentävää lautasta", joista nykyisin kerrotaan. Mummo "nykyhöpötyksistä" tietämättömänä ei ollut tehnyt tätä rinnastusta ufoihin, mutta hän joka tapauksessa uskoo, että isomummoni tarinat koskivat juuri tällaista esinettä. Mummoni on itse miettinyt, että kyseessä voisi olla noitaa koskeva kansanperinne, koska väitettiinhän noitien lentävän monenlaisilla esineillä. Ei isomummo eikä kylän ukkokaan kuitenkaan puhunut noidasta.
Isomummon jo kuoltua kyselin asiasta hänen kylällään, ja sainkin kuulla kylän ukolta samantapaisen jutun, että sielläpäin olisi nähty ihmisiä lentämässä vakassa. Tämä ukko ei kuitenkaan osannut sanoa siitä sen enempää, koska hän oli vain kuullut siitä puhuttavan joskus nuorena. Hän myös kielsi kertomasta asiasta "millekään tutkijoille". Kunnioitan tätä toivetta, enkä kerro siksi mikä paikkakunta on kyseessä. Hän kertoi myös, että ne jotka tiesivät asiasta enemmän, ovat jo kuolleet aikoja sitten.
Mummoni ei muista isomummoni vakkajutuista sen enempää kuin minäkään, joten häneltä en ole saanut lisätietoa. Tulin kuitenkin kerran kysyneeksi, että mikä se vakka oikein on. Olin arvellut, että se tarkoittaa monenlaisia purkkeja ja saaveja. Mummo kaivoikin vakan esiin, siis esineen, josta hänen perheessään oli käytetty nimitystä vakka. Se oli litteähkö puinen, luukullinen rasia. Ei se muistuta ilmapallon koria yhtään - pikemminkin sellaista "lentävää lautasta", joista nykyisin kerrotaan. Mummo "nykyhöpötyksistä" tietämättömänä ei ollut tehnyt tätä rinnastusta ufoihin, mutta hän joka tapauksessa uskoo, että isomummoni tarinat koskivat juuri tällaista esinettä. Mummoni on itse miettinyt, että kyseessä voisi olla noitaa koskeva kansanperinne, koska väitettiinhän noitien lentävän monenlaisilla esineillä. Ei isomummo eikä kylän ukkokaan kuitenkaan puhunut noidasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuohivakkaa. Saattaa joku sanoa vakaksi pientä pärekoriakin. Ennen naisväki leipoi karjalanpiirakoita ja piirakoille oli erikoinen tuohesta tehty vakka. Se on tehty samalla lailla, kuin pärekori, mutta materiaali on tuohta. Puinen lipas ei olekaan vakka. Nämä murresanat ovat karjalaisia, eivätkä ehkä ole kaikille tuttuja.
Ajattelen, että mummosi ovat voineet nähdä kuvia ilmapallojen koreista. Se on melko suoraa kieltä, kun on nähty kuvassa ihmisiä korissa.
http://www.pohjois-savonmuisti.fi/historia/esineisto_ja_vaatetus/koristemaalatuista_puuesineista_pohjois_savossa/vakka/
Kiitos kuvista! Kyseinen vakka ei ole täsmälleen tuollainen, vaan vielä litteämpi. Muodoltaan muistuttaa lähinnä jääkiekkoa, paitsi että leveämpi.
Erilaisia vakkoja on varmasti tunnettu eri puolilla Suomea, mutta ainakin tällainen tunnettiin samassa paikassa, missä tunnettiin myös kertomus lentävistä vakoista. Ensi kesänä käyn taas sielläpäin, niin voisin samalla katsoa, löytyykö kylältä muita vanhoja vakkoja - tai tarinoita.
Täällä meillä vakat olivat muuten samanlaisia kuin noissa kuvissa, mutta ne eivät yleensä olleet noin koristeltuja.
Kuulemasi tarina on hyvin mielenkiintoinen. Olen tällä suunnalla haastatellut lukuisia vanhoja ihmisiä enkä ole vastaavaan ainakaan vielä törmännyt. Aika uskomattomia tarinoita esimerkiksi verenseisauttajista olen muistiin taltioinut.
Muutamia haamuja ja kaikenlaista muuta, mutta ufot vanhojen ihmisten puheissa antavat vielä odottaa itseään.
on pohjoiskarjalassa hyvin tunnettu,
http://images.google.se/images?q=tuohivakka&btnG=Etsi kuvia&gbv=2&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:sv-SE:official&sa=2
Tällaisia tuohitöitä sanottiin aina vakaksi.
Nuo ovat hienoja. Kyllä tuohestakin osaavissa käsissä syntyy vaikka mitä. Täällä meillä ainakin tuohivirsuja tehtiin ja minullakin on sellaiset koristeena.
Ei kannata kuitenkaan ulkomaalaisille näyttää niitä virsuja, koska muuten luulevat että ennen Suomessa käveltiin sellaisissa kesät talvet. Vaikka kesäsandaaleja enintään vastasivat. Kyllä saappaat on tunnettu jo rautakaudesta lähtien, tällaiset tuohivirsut lienevätkin uudempaa hienostelua.
En tiedä miten muualla, mutta täällä meillä todelliset metsien miehet upottivat jalkansa ensin tervaan ja sitten kävelivät kuivien lehtien päällä. Lehdet tarttuivat tervaan kiinni ja näin saatiin aikaiseksi eräänlainen jalkine.
Ilmeisesti tuossa oli kyse siitä, että metsämiehen haju ei tarttunut maahan hänen tarkastaessaan metsään virittämiään riista-ansoja.
Pitäisi varmaan ruinata paikallisia wanhoja patuja joskus tekemään mulle tuohivirsut kun en itse osaa. Ne tosiaan saattaisivat olla todella hyvät kesäsandaalit. Olisi siinä ihmisillä ihmettelemistä kun sellaiset jalassa talsisi pitkin kaupungin katuja. :D
Taas on menetetty kiinnostavaa kansanperinnettä, kun ihmiset eivät ole halunneet tarinoida tutkijoille, ja ovat vieneet tietonsa mukanaan hautaan :( Tätähän päivittelivät perinteenkerääjät jo 1800-luvulla! Vaikka taustalla ei olisikaan UFO, niin kiinnostava juttu joka tapauksesa.
Tuolla on tulta tuuviteltu, vaavutettu valkiata, Kuun luona, valossa päivän, Taivon tähtiin tasalla, Otavaisten olo kapäillä; Tuolla pyöri pyyn munana, Heilu hernehen jyvänä. Tuli tuolta laskettihin, Kerän kultasen sisässä, Vaskisessa vakkasessa, Hiihnóssa hoppeisissa...
meteoriitti.
Voisi olla melkein mitä vain, mutta kyllä vaikuttaa meteorilta, joka jättää jälkeensä sinervän vanan taivaalle- "hopeiset hihnat".
Jätti kertomatta miten loitsu loppuu:
...Läpi maan, läpi manalan,
läpi kuuen kirjokannen,
halki taivahan yheksän.
Poltti maita, poltti puita,
kaato miehiä pahoja.
Tuost on valkia varattu
iloksi inehmisille.
...
Kyllä se taisi olla vain kivenmurikka.
kyseessä on Viroon tippunut kivenmurikka ja siitä on aikaa kauan. En muista paikannimeä, mutta joku varmasti muistaa paremmin.
Nimittäin tuota samaa runonlaulusontaa on kuulunut muiltakin lähikansoilta ja heimoilta.
Saivat siitä myös raudan aseisiin ja työkaluihin ennenkuin se olisi alkanut tänne muutoin tulla.
Eefa-mitta oli kuten suomalainen perunakappa, laatikko, jolla mitattiin viljaa.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?hakuehto=5&kirjat=sak