Olen tosi hankalassa tilanteessa...Olen tuntenut yhden naisen 10vuotta,ikäeroa meillä on 20vuotta,mutta todella loistavasti tullaan juttuun..Erittäin hyviksi ystäviksi olemme tulleet n.4vuotta sitten.Voisin jopa sanoa,että paras ystävä mitä olla voi.No meillä on aina ollut hieman erikoinen suhde tämän naisen kanssa.Minä olen avoimesti bi ja hän ei niin avoimesti,mutta pitää naisistakin,ainakin seksimielessä.No mehän olemme tutut silläkin saralla...ei mitenkään jatkuvalla syötöllä,mutta toisinaan eksymme samaan sänkyynkin,olemme vapaita naisia kumpikin ja kummallekin se on ollut ihan ok eikä haitannut ystävyyssuhdetta mitenkään.Vietämme todella paljon yhdessä aikaa,ketselemme elokuvia,tehdään ruokaa,lenkkeilemme ja baareilemme jne.Nyt olen huomannut,että luultavasti olen rakastunut häneen.Hänen seurassaan aika lentää ja mietin häntä jatkuvasti.Viihdyn todella hänen kanssaan.Minua hämmentää kovasti syvenneet tunteeni häntä kohtaan,pelkään jatkuvasti,että hän huomaa sen ja sitä en halua,koska en todella tiedä miten hän suhtautuisi,jos tietäisi.Nyt pelkään sitä,että minä satutan itseni tämän vuoksi.Minä olen meistä se nuorempi,mutta paljon avoimempi kaiken suhteen yleensäkin elämässä.Hän on enempi varautunut ja estoisempi liki kaikessa joten senkin vuoksi pelkään tunteitani.Tiedän kyllä,että olen hänelle todella tärkeä ja rakas,mutta luultavasti vain ystävänä.Kuinka haluaisinkaan olla enemmänkin.Kaikki ainekset olisi siihen,mutta en uskalla ajatellakkaan mitä hän sanoisi,jos tietäisi ajatukseni.Nyt mietin monesti,että onko mun järkevää viettää niin paljon aikaa tämän ihmisen kanssa,kun tuntuu,että tunteeni vain syvenee.Luopua en haluaisi mistään hinnasta,enkä vältellä tms.Onko kellään vastaavaa tilannetta/mitä tekisitte tässä tilanteessa?Itse olen neuvoton ja yritä tukahduttaa tunteeni,mutta luultavasti pidemmän päälle siitä ei hyvää ehkä seuraa....
Pitipä sattua...
..että näin kävi...
61251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Kaikki ainekset olisi siihen,mutta en uskalla ajatellakkaan mitä hän sanoisi,jos tietäisi ajatukseni."
Uskalla vaan.
Tunnistin itseni tarinastas niin hyvin. Olen ihan hulluna erääseen lesbonaiseen. Me myös tapaillaan, käydään elokuvissa, baarissa, lenkillä ja muutenki harrastetaan yhdessä... kaikkea kivaa tehdään, mutta ollaan myös lähekkäin. Itse olen ihan hulluna tähän naiseen, mutta viimeksi ku asiasta puhuttiin, hänen mielestä tunteet ja järki taistelee keskenään. En uskalla enää ottaa asiaa puheeksi, etten menetä häntä vaan haluan vain nauttia hänestä. Myös pelkään, että satutan itseni tässä, jos olen ja tulen aina olemaan hänelle vain ystävä. Ahdistaa, mutta sydän on täynnä lämpöä ja rakkautta.
tosin ikäeroa meillä on 8 vuotta ja emme ole tunteneet kuin n. kaksi vuotta joista oikeastaan vasta viime kuukaudet ovat olleet intensiivisempiä. Tosin, emme ole millään seksi-asteella edes "ystävinä", vaikka en pahakseni panisikaan..edes suutelua ;) Mutta meillä on niin uskomaton yhteys, että ole ihan äimän käkenä. Kaiken lisäksi hän on sanonut olevansa hetero, seurustellut aina miesten kanssa..mutta en jotenkin voi olla uskomatta, että hänkin tuntee välillämme jotain (onko se sitten pelkkää lämmintä ystävyyttä vai mitä..?) koska usein haluaa olla kanssani tekemisissä ja tulee mielellään luokseni jos pyydän ym.. Jotkin eleet ja katseet ja sanat kertovat välillä mielestäni jotain..mutta toisessa hetkessä hän on aivan "kylmästi" kaveri...Olen aivan sekaisin tästä tilanteesta, hänestä ja tunteistani, joita olen yrittänyt takoa sammuksiin - tuloksetta toistaiseksi. Tuntuu, että pidän hänestä aina vain enemmän ja todella pelkään sitä, että jos tää "tunteilu" käy mulle liian vaikeeks, niin mun pitää ottaa etäisyyttä siihen ainoaan ihmiseen josta mä en haluis olla erossa hetkeäkään :/ Ja pelkään, että kertominen hänelle laittaisi pisteen tällaiselle ystävyydelle..vaikka uskonkin, että se jotenkin jatkuisi. Toisaalta kangastaa pieni toivon kipinä mielessä, että mitä jos hänkin on hämmentynyt ja odottaa, että minä tekisin jonkin aloitteen koska hän tietää että pidän myös naisista. Hankalaa. Tsemppiä kaikille samankaltaisessa tilanteessa oleville. Auttaisin teitä jos voisin, mutta olen ihan yhtä hukassa :(
Niih, täällä kanssa samaan "veneeseen" joutunut.
Itse olen lähes kolmekymppinen nainen ja aina pitänyt itseäni heterona ja elänyt pitkässä suhteessa miehen kanssa. Vuosi sitten tutustuin nykyiseen ystävättäreeni ja meistä tuli todella läheiset. Vietämme hirveästi aikaa yhdessä ja meidän välillä on uskomattoman vahva henkinen yhteys.
Olemme joskus piloillamme jutelleet, että voisimme elää yhdessä ja muutaman kerran olemme myös pussailleet leikillämme.Olemme molemmat tietoisia, että rakastamme toisiamme valtavasti emmekä osaa kuvitella elävämme ilman toisiamme.
Kokeilimme eloa ilman toisiamme lyhyen välirikon aikana ja kummatkin voivat sinä aikana todella pahoin.
Tunteiden syvetessä olen kuitenkin huomannut, miten kuluttava tämä ihmissuhde on.Aluksi pelästyin hurjasti, kun tajusin vahvat tunteeni ystävääni kohtaan. Meni tovi ennenkuin hyväksyin, että rakkaus ei katso sukupuolta eikä ihmisiä tarvitse sen takia luokitella mihinkään lokeroon.
Kirjoitin ystävälleni kirjeen, jossa paljastin tunteeni.Joskin tiesin etteivät ne tulleet yllätyksenä. Asiasta ei kuitenkaan ole puhuttu, sillä ystäväni ei ole sanallakaan maininnut kirjeestä.Ystäväni on tällä hetkellä muuttamassa yhteen poikaystävänsä kanssa.En haluaisi sotkea toisen suhdetta tms. Toisaalta olen miettinyt,että nämä tunteet ovat käyneet niin vahvoiks, että minun on kohta pakko hakea etäisyyttä ystävääni etten vain hajoittaisi itseäni.Ajatus siitä, että joutuu eroon tärkeimmästä ihmisestään tuntuu vain niin pahalle :( Mutta ihmisen on kuitenkin kuunneltava sisintään, jos voi pahoin.
Eipä tämä minunkaan tarinani tainnut avuksi olla, mutta kohtalotoverin kertomus siittä, että tämmöistä sattuu...
Eipä tästäkään mitään hyötyä ole varmasti, mutta näköjään saman ongelman kans muutkin painii näköjään ku minä ja moni muu...
Olen tutustunut n. reilu vuosi sitten uudessa työpaikassani naiseen jonka kanssa olemme käyneet myös bilettämässä silloin tällöin. Näinä kertoina olemme aina olleet toisissamme kiinni lähes koko illan. Ystäviäni olen montaakin suudellut/pussannut mutta vasta tämän naisen kanssa se on tuntunut erilaiselta. Tämä toinen nainen on myös kertonut minulle meilissä että tuntee vahvaa vetovoimaa mua kohtaan ja mitä haluaisi minulle tehdä seksin puolella ja mitä mielikuvia hänellä on minun kanssani... Molemmat olemme siinä tunnustaneet, että tunnemme toisiamme kohtaan sellasta jota ei ennen toista naista kohtaan ja olemme ihmeissämme ko. asiasta.
Minä olen ollut aina hetero, samoin tämä toinen nainenkin. hän on naimisissa miehen kanssa ja minä tapaillut vain miehiä. En itse seurustele tällä hetkellä. Tilanne on vaikea, koska emme pysty ko. asiasta koskaan keskustelemaan. Viestejä olemme lähetelleet jonkin verran, mutta nyt ne ovat vähentyneet hänen puoleltaan sen jälkeen (ja vähän ennen) kun hölmö menin kertomaan että ikävöin häntä. Näemme kuitenkin joka päivä, mutta töiden puolesta. Nyt emme sitten juuri edes puhu toisillemme kuin pakolliset asiat.
Ennen flirttailimme aina kun kukaan ei nähnyt ja pystyimme puhumaan myös vapaa-ajalla tapahtuvista asioista. Nykyään hän ei halua kuulla minun ja muiden kavereideni asioista enkä minä hänen ja hänen miehensä. Mökötämme myös toisillemme välillä jos toinen kertoilee jostain "kivoista jutuista" toisten kanssa jne... Hänen miehensä kanssa minä en tule toimeen kun tämä mies on kuulemma mustasukkainen siitä, että nainen pitää minusta (ja vastaavasti taas toisinpäin...)
Turhauttavaa on kyllä tällainen ja kun on ihan uusi tilanne tuntea näin ni yrittää vaan olla "ns. välinpitämätön" tunteilleen vaikka ne puskee joka päivä ajatuksiin. Toisen ajatuksista en enää tiedä mitään, kun emme asiasta pysty puhumaan eikä viesteilykään enää näköjään onnistu.
lohduttavaa kuulla että mä en olekaan ainoa jolla on tän kaltainen proplemus! voisin kirjoittaa tähän koko pitkän tarinan, mutta en tee sitä. lyhyempi versio liene riittää.. on se jo niin raastavaa muutenkin!
vasta vähän aikaa sitten huomasin itsessäni jotain mitä en aikaisemmin ollut huomannut, tai oikeastaan en ollut myöntänyt sitä itselleni.. että olen rakastunut hyvään ystävääni. tätä ennen olen kuvitelmissani haaveillut naista, ystävääni, mutta en ole koskaan myöntänyt itselleni olevani bi tai mitään muuta kuin hetero. nyt kuitenkin voin sen myöntää että tykkään miehistä ja naisista.
rakkaus syvenee koko ajan tähän naiseen.. varattu, naimisissa oleva ja lapsia, oma elämä, perhe.. (hänellä siis..itse olen sinkku) mä oon kertonut tunteistani hänelle, ja hän ajattelee samoin musta.. aluksi en vain sitä meinannut uskoo, mut nyt uskon. meillä on ollut tiivistä yhteistä aikaa, peiton alla ja ilman. kumpikin voi myöntää haluavansa ja rakastavansa toista, mutta tää kaikki on vaan niin ristiriitaista ja niin kiellettyä.. luulin menettäväni ystävän kun kerroin, mutta asia kääntyikin niin, että hän alko pelkäämään että mä en kestä olla enää ystävä, sen takia että rakastan häntä niin paljon. kuitenkin kaikki on mennyt hyvin tähän saakka.. vaan en tiedä mihin tää johtaa, kun tunteet vahvistuu koko ajan, ajattelen häntä koko ajan, kuvittelen, mietin... hämmentävää on tää tunteiden pyörre, ja niin oikeesti sydäntä raastavaa!