Minulla on tuskaisen ahdistava vauvakuume, tarve saada syliin se jokin jota rakastaa. Tiedänhän minä, että ei se noin helppoa ja ihanaa vaaleanpunaista pumpulia olisi. En tiedä itsekkään mikä minuun on oikein mennyt.
Olen seurustellut mieheni kanssa vasta vuoden, emme asu yhdessä ja olemme parikymppisiä. Minulla on opiskelut puolessa välissä ja mieheni on tällä hetkellä armeijassa. Olen tehnyt noin puoli vuotta sitten raskaudenkeskeytyksen, mitä kadun syvästi, menetettyä lasta ikävöin miehen tietämättä joka ilta.
En tiedä tahtoisinko lapsen kenties siksi, että haluaisin menetetylle lapselleni jotenkin "hyvittää" kaiken, tai näyttää itselleni että en olisi ollut huono äiti.
Olen pohtinut ehkäisyn salaa poisjättämistä, mutta sitä en tee, sehän olisi todella petollista kumppaniani kohtaan.
Kaiken kaikkiaan ihan tärähtänyt ja kaipaava olo!
Olen seurustellut mieheni kanssa vasta vuoden, emme asu yhdessä ja olemme parikymppisiä. Minulla on opiskelut puolessa välissä ja mieheni on tällä hetkellä armeijassa. Olen tehnyt noin puoli vuotta sitten raskaudenkeskeytyksen, mitä kadun syvästi, menetettyä lasta ikävöin miehen tietämättä joka ilta.
En tiedä tahtoisinko lapsen kenties siksi, että haluaisin menetetylle lapselleni jotenkin "hyvittää" kaiken, tai näyttää itselleni että en olisi ollut huono äiti.
Olen pohtinut ehkäisyn salaa poisjättämistä, mutta sitä en tee, sehän olisi todella petollista kumppaniani kohtaan.
Kaiken kaikkiaan ihan tärähtänyt ja kaipaava olo!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Myös mulla on kova vauvakuume. Mutta jos saan sanoa, niin älä ihmeessä tee mitään toiselta salaa. Myönnan, että olen itsekin joskus miettinyt, että mitä jos vain jättäisin pillerit pois... Mutta ajattelen myös sitä, että entä kun vauva syntyy... haluaako mies osallistua lapsen hoitoon ym. kun ei sitä ensinkään halunnut. Vaikka vihjailen miehelleni lapsi- haaveestani, olen ajatellut asian niin, että HÄN tekisi sen ehdotuksen omasta aloitteestaan, niin tietäisin, että lapsi todella on haluttu ja myös isä haluaa osallistua vauvelin hoitoon. Ettei käy niinkuin surullisissa tapauksissa, että lapsen synnyttyä isä ottaakin hatkat. Ja teilläkin on varmasti vielä suuria muutoksia edessä kun isäntä tulee armeijan harmaista ja alkaa työelämä sinä saat koulu-asiat päätökseen. Voimia sinulle. Odotetaan aikaa parempaa ;)
Kiitän rohkaisevista sanoista : ) Vilpittömästi toivon voimia sinnekkin päin!
ehkäisyn pois, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Hae ensin keskusteluapua itsellsi, että selviät abortin tuomasta kriisistä. lapsi ei olisi nyt oikeaa terapiaa sinulle. jaksamista
Moikka!
Täällä myös yksi kuumeilija, jolla elämäntilanne ei ole se paras.
Eli olen parikymppinen opiskelija, joka vasta aloitti opiskelunsa. Hirveä vauvakuume ollut jo pidemmän aikaa, mutta elämäntilanne ei todellakaan ole paras. Rahaa pitäisi säästää lasta varten, ottaa asuntolainaa ja rakentaa talo, olla opiskelut suurin piirtein hanskassa ja mennä naimisiin ennen lasta.
Siis nämä ovat minun ja mieheni suunnitelmia, jotka pitäisi hoitaa ennen lasta. Eli täytyy oottaa ainakin parivuotta. Kamalaa , mutta muukaan ei auta, kuin vaan odottaa! :(
Hämmästyttävää miten samanlaisissa tilanteissa ollaankaan. Oma mieheni tosin ei ole armeijassa vaan töissä (joskin sivariin menossa), itse opiskelen ja abortin tein puolisen vuotta sitten.
Omaa vauvakuumettani olen tulkinnut melko samalla tavalla kuin sinäkin. Jotenkin sitä ehkä tuntisi voivansa korvata sen menetyksen ja todistaa sillä jotain. Että kyllä mä oikeasti pystyn siihen.
Pahinta tässä tuskallisessa vauvakuumeessa ja abortin jälkipuinnissa oli kuulla siskoni raskaudesta. Kun pitäisi olla onnellinen toisen puolesta, muttei pysty koska tuntuu että sen olisi pitänyt tulla minulle. Tai joitain.
Suosittelen lämpimästi avun hakemista esim terveyskeskuksesta. Itse järkkäsin itseni tk:n mielenterveyshoitajan juttusille, ja siellä on käyntejä nyt useampikin.
Pillereiden jättäminen voi olla oikea ratkaisu - mutta vasta sitten, kun olette päässyt yhteisymmärrykseen lapsen hankinnasta.
Täällä päässä sovittiin, että pillerit jäävät sikseen ja lapsi tulee kun on tullakseen. Jännästi samalla katosi sellainen epätoivoinen tunne lapsen hankinnasta.
Voimia sinne :)
mutta molemmat haluaa kovasti lasta, menemme pian naimisiin ja abortista 3 vuotta... mutta minullakin opiskelut kesken :( vaikeaa ku toinen ei ole puhumassa järkeä ku molemmat vauvaa kovasti haluavat :D mutta kun pitäisi vaan pystyä odottaa, tuskaa tää on :(
Tiedän tarkalleen tunteesi. Minulla samankaltainen tilanne. Elämä kylläkin mallillaan. Olen 24 vee. Valmistun jouluna, ukon kans oltu kohta pari vuotta, asutaan omakotitalossa, taloustilanna erittäin hyvä, MUTTA mies ei halua lasta. Tein noin 8 vuotta sitten abortin koska olin liian nuori, enkä kyllä kadu sitä. Mutta olen siitä asti odottanut sopivaa hetkeä milloin lapsi voisi tulla, MUTTA mies ei missään nimessä halua, käytiin siitä aikamoiset keskustelutkin, koska olen jatkuvasti masentunut lapsi asiasta. Aina kun nään raskaana olevan tai pienen lapsen tuntuu kuin sydäntä reivittäisiin irti rinnasta. Miksi kaikki muut saavat kokea minun unelman mutta minä itse en koskaan. Tuntuu niin väärältä. Ukolla on kuulema sitoutumis kammo, ja on epävarma vielä meidän suhteesta, niin siinäpä sitä sitten yritä vain kääntää ajatukset muualle. Olen harkinnut monesti että jättäisin pillerit pois, mutta on vain yritettävä asettua itse toisen asemaan.
Voimia sulle, kannattaa muhua jollekkin asiasta.
yksi murheellinen tapaus. Vauvakuume kova, koulu kesken, eikä mies edes halua vielä lasta. Sitä koittaa vaan takoa järkeä päähän, että ei tää koulu niin kauaa kestä ja ehtii sitä vielä. Mutta ei järjen ääni tunteita sammuta ainakaan tässä päässä! Onko jollain mitään jippoja miten sais tän kuumeen hellittämään? Alkaa haitata elämää moisesta mahdottomuudesta stressaaminen. (Ja miksi oikeasti kaikki muut on yhtäkkiä raskaana..)