Ei enää kauno-

Minä sitten yläkoulussa poimin tämän uudistuksen hedelmät.

Totuus on, ettei juuri kukaan oppilas yläkouluun tullessaan osaa/halua/suostu kirjoittamaan kaunoa eli sidottua tekstausta. Alakoulun voi monessa koulussa läpäistä tekstaten lukuun ottamatta joitakin äikäntunteja, jotka on nimenomaan omistettu tälle asialle. Käsiala ei siis ehdi mitenkään kehittyä, kun muistiinpanot, koevastaukset ym. kirjoitetaan tekstaten.

Uudet tyyppikirjaimet, joista on karsittu nuo "ylimääräiset koukerot" ovat oikeasti hankalia, koska juuri ne kaukerot mahdollistaisivat kirjainten sujuvan sitomisen yhteen.

Toivoisin todella, että siirryttäisiin takaisin vanhaan eli ensin opetellaan kirjoittamisen alkeita ns. tikkukirjaimilla ja sitten siirrytään kaunoon eli käsialakirjoitukseen, joka on siitä eteenpäin ainoa tapa kirjoittaa missään mitään. Ei enää tarvitsisi käydä keskustelua siitä, että pitääkö tehdä tämä tai tuo teksti kaunolla. Samalla voitaisiin suunnitella uudet kirjaimet, jotka olisivat vähemmän pelkistettyjä ja suoraviivaisia.

Tällä välillä luokanopettajien tulisi vaatia sidotun tekstauksen eli käsialakirjoituksen käyttämistä kaikessa kirjoittamisessa, jotta oppilaat oikeasti oppisivat asian. Nyt näin ei ole.

Kirjainten ja kirjoittamisen motoriikan opettaminen ja harjoittaminen ole yläkoulun aineenopettajan hommaa. Sille ei ole enää aikaa, koska opetussuunnitelmassa mainitutkin asiat pitäisi ehtiä opettaa.