Siis mun kaveri sai just koiran pennun ja mäkin
oon hinkunu koiraa. Eli siis olen hinkunut koiraa
yli kolmevuotta. Isäni rakastaa koiria ja äiti
sanoo että asia on isän päätännässä. Isä sanoi
kolmevuotta sitten että ostaa koiran joskus.
Sanoin sitten että koska niin se sano et ehkä
sitten kun oot 12. No nytten mä oon 12 ja lukenut
varmaan kaikki mailman koirakirjat. Osaan kaiken.
Tai no noinhan ei voi sanoa. Isä ihastui kaverini
pentuun mutta sanoo vaan että meilkle ei vielä
koiraa oteta. Olen koittanut kaikkia konsteja
mutta mikään ei auta. kertokaa omista
kokemuksista miten ootte saanu koiran. tai
kertokaa omista koiristanne mikäli ne on
ulkokoiria. Olisin siis kiitollinen kaikesta
koiriin liittyvistä vinkeistä. Kirjotelkaa tänne
taikka mun sähköpostiin mikä on
[email protected]. Kiitti jo etukäteen!
oon hinkunu koiraa. Eli siis olen hinkunut koiraa
yli kolmevuotta. Isäni rakastaa koiria ja äiti
sanoo että asia on isän päätännässä. Isä sanoi
kolmevuotta sitten että ostaa koiran joskus.
Sanoin sitten että koska niin se sano et ehkä
sitten kun oot 12. No nytten mä oon 12 ja lukenut
varmaan kaikki mailman koirakirjat. Osaan kaiken.
Tai no noinhan ei voi sanoa. Isä ihastui kaverini
pentuun mutta sanoo vaan että meilkle ei vielä
koiraa oteta. Olen koittanut kaikkia konsteja
mutta mikään ei auta. kertokaa omista
kokemuksista miten ootte saanu koiran. tai
kertokaa omista koiristanne mikäli ne on
ulkokoiria. Olisin siis kiitollinen kaikesta
koiriin liittyvistä vinkeistä. Kirjotelkaa tänne
taikka mun sähköpostiin mikä on
[email protected]. Kiitti jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ongelma....tosin kummatkaan ei antaneet ottaa
koiraa..määkin olin lukenut varmaan biljoona
koirakirjaa ja muuta juttuu...Sain sitten
Kaksviikkoo sitten vihdoin ja viimein pennun!!!
Odotus palkittiin!!Ku huomasivat että en aio
luovuttaa ei ollu muuta vaihtoehtoo....=)=)
kaverinki koira autto kummasti äitin
päänkääntämisessä...ja puolustuspuheet...eka
huonot puolet ja sitten hyvät...;)Meiän pennusta
tulee ulkokoira...mutta saa se olla vähän
sisälläkin..Ja kaiken kukkuraksi oon vielä
allerginen,mutta mitään ei oo tullu...=)
onneks...!!voit mailata mulle jos haluut
[email protected]
Minä olen halunnut koiran aivan naperosta saakka
ja luulin välillä kuolevani kun en saa koiraa...
sitten 19 vuotiaana pystyin hankkimaan itse
koiran eläessäni omillan. Ja ymmärrän nyt miksi
minulle ei hankittu koiraa aikaisemmin, koira on
mukava seura mutta se rajoittaa elämää
hirvittävästi, sitten et enää lähdekkään
kaverille yksi jos joku ei ole koiran kanssa, ei
kesä leirejä. Eikä sillon kun joku haluaa koiran
ole se tarkoitus että se käytää sitä sillon
ulkona kun huvittaa ja vanhemmat huolehtivaat
lopusta. näin saattaa käydä kun uutuuden viehätys
menee ohi, sitä ei pysty ymmärtämään ennen kun on
omistanut koiran ja huolehtinut siitä yksin, entä
kun lähdet opiskelemaan koirat on pitkä ikäisiä,
on todella vaikea saada asuntoa koiran kanssa.
ymmärrän ettei sinun ole helppo ymmärtää tätä nyt
mutta koita vähän miettiä ja kysy vanhemmisltasi
mikä on perimmäinen syy miksi he eivät ole
valmiita siihen että omistaisit koiran vielä.
pyydä heitä selittämään asia sinulle miten he sen
näkevät.
Oletko ajatellut liittyä esim. dogsittereihin.
Niiden kautta varmaan pääsisit harjoittelemaan
koiran hoitamista ja tutustumaan monenlaisiin eri
rotuihin. Ehkä se vähän lievittäisi tämänhetkistä
tilannettasi.
Itse olen nyt aikuisena hankkimassa vasta
itselleni koiraa. Olen siitä haaveillut jo kauan
aikaa. Ja nyt lauantaina käyn hakemassa oman
pikku pentuni kotiin.
Koska isäsi on luvannut sinulle koiran, niin se
varmaan pitää paikkansa. 'Joskus' on kyllä vähän
epämääräinen käsite vaikka siihen onkin lisätty
tuo 12-v. Jos olet lähiaikoina täyttänyt 12, niin
malta sittenkin mielesi ja varo kyllästyttämästä
isääsi 'vainoamalla' häntä asian tähden. Odota
jotakin mahdollisimman mukavaa hetkeä ja ota
sitten kautta rantain koira puheeksi, noin
yleensä, äläkä välttämättä puhu 'omasta
koirasta' - asia kyllä johtuu isäsi mieleen ja
hän ottaa asian puheeksi itse jonakin päivänä.
Varo tekemästä koira-asiasta valtataistelua.
Pidät vain itsestään selvänä, että saat sen
jonakin päivänä. 'Sitten kun meillä on
koira'..saatat joskus huokaista! Älä edes
keskustele koirasta mikäli isäsi hermostuu
ajatukseen, vaan lakkaa heti puhumasta koirista.
Houkuttele isäsi katsomaan joku valittu pätkä
tv:stä - jonka olet vartavasten nauhoittanut..
Voi olla, että aika kuluu mielestäsi hitaasti,
eikä koiraa vain ilmaannu. Jonakin päivänä sinä
saat sen! Älä anna huomauttamisen aihetta esim
kouluasioista ja muustakaan, mihin koiraharrastus
voisi myöhemmin vaikuttaa aikaa vievästi.. Koiran
kanssa eletään, se otetaan huomioon ja siitä on
paljon vastuuta, sen hoitaminen, rokotukset,
yllätykset (pikkuhaaverit, joskus isommat)
maksavat.. sen on päästävä asioilleen itsestään
selvästi. Mutta tämän kaikenhan sinä varmaan jo
tiedät! Jonakin päivänä isäsi huomaa, että
sinulta puuttuu KOIRA!
mulla oli toi sama ongelma, eli oon halunnu koiraa
ties miten pitkään ja porukat on aina sanonu
EI!!mut sit neljä vuotta sit mä aloin säästää
rahaa koiraan ja käyttäydyin sillein et nyt se sit
tulee!!lopulta kärsivällisyys palkittiin ja kahden
viikon päästä olen onnellinen
koiranomistaja!!kannattaa myös harkita aikuisen
koiran ottamista..ja lycka till!!