Rikotut

nuoren kanssa nimenomaan siltä kantilta, että omaa elämäänsä hän tässä säätää. Tottakai se aiheuttaa huolta ja murhetta myös meille vanhemmille, mutta nimenomaan hänen omasta elämästään on kyse. Hän se kyllä tajuaa, ainakin hetken aikaa. Sitten taas alkaa tapahtumaan ja kaikki tuntuu olevan se ja sama. Lähes viisi vuotta on kulunut erilaisissa kuvioissa, milloin mitäkin pientä ja vähän suurempaa yllätystä. Itselleni ei tule enää mieleen yhtään keinoa, mitä ei olisi kokeiltu. Myös tuo on käyty läpi, että nyt hänellä olisi mahdollista tehdä asiat helposti, eikä sitten aikuisiällä opiskella ja järjestellä elämäänsä uuteen uskoon. Ei vaan auta. Kai tässä itse vaan yrittää viimeiseen asti taistella, mutta kohta ei kai voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja antautua. Tervemenoa lapseni... kaikkeni tein, mutta se ei riittänyt.

käyty kirjoitti:

nuoren kanssa nimenomaan siltä kantilta, että omaa elämäänsä hän tässä säätää. Tottakai se aiheuttaa huolta ja murhetta myös meille vanhemmille, mutta nimenomaan hänen omasta elämästään on kyse. Hän se kyllä tajuaa, ainakin hetken aikaa. Sitten taas alkaa tapahtumaan ja kaikki tuntuu olevan se ja sama. Lähes viisi vuotta on kulunut erilaisissa kuvioissa, milloin mitäkin pientä ja vähän suurempaa yllätystä. Itselleni ei tule enää mieleen yhtään keinoa, mitä ei olisi kokeiltu. Myös tuo on käyty läpi, että nyt hänellä olisi mahdollista tehdä asiat helposti, eikä sitten aikuisiällä opiskella ja järjestellä elämäänsä uuteen uskoon. Ei vaan auta. Kai tässä itse vaan yrittää viimeiseen asti taistella, mutta kohta ei kai voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja antautua. Tervemenoa lapseni... kaikkeni tein, mutta se ei riittänyt.

kanssa ihan samoilla linjoilla.
Tuosta, mitä kerroit tuli ajatus, että jospa oletkin yrittänyt ihan liikaa ja nuori ei rupea ollenkaan ottamaan vastuuta tekemisistään, kun tietää, että kyllä se äiti sieltä taas tulee pelastamaan, tai ianakin huolehtimaan.
Nyt annat hänelle mahdollisuuden kapinoida sinua vastaan sillä, että hän tietää miten sinä haluaisit asioiden olevan, niin tekee just päinvastoin.
Uskon, että kun päästät irti, niin jonkun ajan kuluttua hän tajuaa, että onkin nyt omillaan ja ainut kelle tarvii tekemisistään vastata on hän itse.
Se voi pysäyttää ajattelemaan. Vie ainakin pohjan pois kapinoinnilta.
Päästä siis irti, kun et kuitenkaan voi hänen tekemisiins vaikuttaa.
Joskus se koulukin ahdistaa vain siksi, että sinne pakotetaan menemään.
Nuorille pitäis viestittää, että opiskelu on ihan vapaaehtoista ja kaikki mitä oppii on vain hänelle hyödyksi, ei kellekään muulle.
Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, joskus sitten.
Minä antaisin ajan kulua ja odottelisin järkiintymistä ihan rauhassa.
Sanoit, että hän on pian täysi-ikäinen, niin olen huomannut, että niihin aikoihin huonosta ennusteesta huolimatta alkaa sitä järkeä kuitenkin tulla ja loppuu hölmöilyt.
Riippuu vähän siitäkin, et onko kysymyksessä tyttö, vai poika.
Pojat järkiintyy vähän myöhemmin.
Tee vielä se irti päästäminen oikein näyttävästi, eli "jätät"nuoren omilleen niin et hän varmasti tajuaa, että on nyt omillaan ja sai mitä halusi.
Usein käy niin, ettei se lopulta niin hauskaa olekaan, kuin mitä oli kuvitellut.
Luulen, että se pitää nuorellasi jonkun tolkun kuitenkin, et on rakastavat vanhemmat ja hän tietää, että hänestä on välitetty ja välitetään edelleen.
Jos pohja on vakaa, niin saa aika paljon kokeilla ja silti pääsee jaloilleen, kun kokeilut on ohi.
Mulla on tunne, että ylenpalttinen huolehtimisesi vain lisää tarvetta irtiottoon, sen sijaan, et alkais ottaa vastuuta itsestään.
Nyt hän vielä ajattelee, et vastuu on sulla.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Jos et, niin kysy, selvitän lisää.

amalia kirjoitti:

kanssa ihan samoilla linjoilla.
Tuosta, mitä kerroit tuli ajatus, että jospa oletkin yrittänyt ihan liikaa ja nuori ei rupea ollenkaan ottamaan vastuuta tekemisistään, kun tietää, että kyllä se äiti sieltä taas tulee pelastamaan, tai ianakin huolehtimaan.
Nyt annat hänelle mahdollisuuden kapinoida sinua vastaan sillä, että hän tietää miten sinä haluaisit asioiden olevan, niin tekee just päinvastoin.
Uskon, että kun päästät irti, niin jonkun ajan kuluttua hän tajuaa, että onkin nyt omillaan ja ainut kelle tarvii tekemisistään vastata on hän itse.
Se voi pysäyttää ajattelemaan. Vie ainakin pohjan pois kapinoinnilta.
Päästä siis irti, kun et kuitenkaan voi hänen tekemisiins vaikuttaa.
Joskus se koulukin ahdistaa vain siksi, että sinne pakotetaan menemään.
Nuorille pitäis viestittää, että opiskelu on ihan vapaaehtoista ja kaikki mitä oppii on vain hänelle hyödyksi, ei kellekään muulle.
Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, joskus sitten.
Minä antaisin ajan kulua ja odottelisin järkiintymistä ihan rauhassa.
Sanoit, että hän on pian täysi-ikäinen, niin olen huomannut, että niihin aikoihin huonosta ennusteesta huolimatta alkaa sitä järkeä kuitenkin tulla ja loppuu hölmöilyt.
Riippuu vähän siitäkin, et onko kysymyksessä tyttö, vai poika.
Pojat järkiintyy vähän myöhemmin.
Tee vielä se irti päästäminen oikein näyttävästi, eli "jätät"nuoren omilleen niin et hän varmasti tajuaa, että on nyt omillaan ja sai mitä halusi.
Usein käy niin, ettei se lopulta niin hauskaa olekaan, kuin mitä oli kuvitellut.
Luulen, että se pitää nuorellasi jonkun tolkun kuitenkin, et on rakastavat vanhemmat ja hän tietää, että hänestä on välitetty ja välitetään edelleen.
Jos pohja on vakaa, niin saa aika paljon kokeilla ja silti pääsee jaloilleen, kun kokeilut on ohi.
Mulla on tunne, että ylenpalttinen huolehtimisesi vain lisää tarvetta irtiottoon, sen sijaan, et alkais ottaa vastuuta itsestään.
Nyt hän vielä ajattelee, et vastuu on sulla.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Jos et, niin kysy, selvitän lisää.

sanoista, kuten myös muille vastaajille. Olen miettinyt itsekin ja sanonut joskus tälle rakkaalle "paukapäälle" että sinä teet tätä kaikkea tietäen että minä pelastan (tai ainakin yritän) sinut pulasta kerta toisensa jälkeen. Asiassa on kuitenkin ristiriitaista tunnetta aiheuttavana tuo takana oleva huostaanotto. Jos ns. antaisi mennä vaan niin pelottaa, että nuori on pian jossain kovan luokan laitoksessa. Kerta kun on oltu jo sijoituksessa. Lohtu tosiaan on se, että ei hän lastensuojelun piiriin kuulu kuin vajaat puoli vuotta enää, mutta mitä sen jälkeen jos ei järki voita.

käyty kirjoitti:

nuoren kanssa nimenomaan siltä kantilta, että omaa elämäänsä hän tässä säätää. Tottakai se aiheuttaa huolta ja murhetta myös meille vanhemmille, mutta nimenomaan hänen omasta elämästään on kyse. Hän se kyllä tajuaa, ainakin hetken aikaa. Sitten taas alkaa tapahtumaan ja kaikki tuntuu olevan se ja sama. Lähes viisi vuotta on kulunut erilaisissa kuvioissa, milloin mitäkin pientä ja vähän suurempaa yllätystä. Itselleni ei tule enää mieleen yhtään keinoa, mitä ei olisi kokeiltu. Myös tuo on käyty läpi, että nyt hänellä olisi mahdollista tehdä asiat helposti, eikä sitten aikuisiällä opiskella ja järjestellä elämäänsä uuteen uskoon. Ei vaan auta. Kai tässä itse vaan yrittää viimeiseen asti taistella, mutta kohta ei kai voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja antautua. Tervemenoa lapseni... kaikkeni tein, mutta se ei riittänyt.

Hei.Tiedän tilanteesi ja tunteesi.Oma nuoreni on juuri samalainen "paukapää".Vaikeimman kautta mennään.
Nyt en kerkeä kirjoitella,mutta voimia sinulle.
Älä kuitenkaan hylkää nuortasi vaikeuksien keskellä vaikka kuinka hankalaa olisi.

viisaista kirjoitti:

sanoista, kuten myös muille vastaajille. Olen miettinyt itsekin ja sanonut joskus tälle rakkaalle "paukapäälle" että sinä teet tätä kaikkea tietäen että minä pelastan (tai ainakin yritän) sinut pulasta kerta toisensa jälkeen. Asiassa on kuitenkin ristiriitaista tunnetta aiheuttavana tuo takana oleva huostaanotto. Jos ns. antaisi mennä vaan niin pelottaa, että nuori on pian jossain kovan luokan laitoksessa. Kerta kun on oltu jo sijoituksessa. Lohtu tosiaan on se, että ei hän lastensuojelun piiriin kuulu kuin vajaat puoli vuotta enää, mutta mitä sen jälkeen jos ei järki voita.

järkiintyy.
Tuossa joku sanoikin, että älä kuitenkaan hylkää lastasi ja ole tukena.
Sanoisin näion, että ei tietenkään lasta kukaan kokonaan hylkää ja huoli on varmasti kova koko ajan, mutta tälle sun nuorelle on nyt annettava sellainen kuva, että hän on omillaan, eikä kukaan tule pelastamaan.
Jos haluaa kokeilla miten siivet kantaa, niin antaa mennä.
sieltä se sitä nopeammin tupsahtaa takas sun "syliin".
Tulee vaan ihan toisella asenteella.
Älä sano mitään siihen suuntaan, että epäilisit nuoren pärjäämistä. Sano vaan, että tehköön mitä tekee, olet jo kyllästynyt isoa ihmistä vahtimaan ja suojelemaan.
Sano, että näyttäköön nyt et pärjää ilman sinua, kun ei sun huolenpito hänelle näytä kelpaavan.
Sano, ettet edes aio pakottaa kouluun tai muuta, et häneltä itseltä on kaikki pois jos ei mene.
Sulla on nyt mitta täys ja tehköön minkä parhaaksi näkee.
Olen huomannut, että tossa kohtaa alkaakin tulla jotenkin hätä ja nuorelle tulee tarve varmistella, et on edelleen paikka kotona ja menee niin päin, et nuori taallaan alkaa vahdata niitä omia oikeuksiaan sen sijaan, että pakenee koko ajan kotoa.
en nyt osaa lyhyesti selittää, mutta tämä on sellasta käänteispsykologiaa.
Eli mitä nyt olet huolehtinut, niin se on kääntynyt sinua vastaan, mutta kun teet täys käännöksen ja esität, ettei vois vähempää kiinnostaa, niin se saattaa kääntyä sun puolelle ja nuoren parhaaksi.
Korostan sitä, et saattaa, mutta kokeile kuitenkin.
aika usein on meillä toiminut juuri näin päin.

meilläkin kirjoitti:

Hei.Tiedän tilanteesi ja tunteesi.Oma nuoreni on juuri samalainen "paukapää".Vaikeimman kautta mennään.
Nyt en kerkeä kirjoitella,mutta voimia sinulle.
Älä kuitenkaan hylkää nuortasi vaikeuksien keskellä vaikka kuinka hankalaa olisi.

kommenteista. Ehkä juuri olen hänen tietään liikaa tasoitellut, tavallaan yrittänyt hyvitellä tuota sijoitusta mikä oli hänelle ikävä kokemus. Senkin hän tajuaa, että sijoitus oli vain ja ainoastaan hänen omien toilailujen tulosta, mutta on nyt luottanut takuuvarmasti siihen että uutta ei tule. Ihan sentään samaan, sijoitusta edeltävään tilanteeseen, ei olla palattu. Rikoskierre on onneksi poissa, mutta muuta kaikkea kyllä. Koulusta lintsaaminen tietysti huolestuttaa, hän itse välttämättä halusi opiskelemaan kyseiseen kouluun (en minä häntä sinne halunnut vaikka Helinä-keiju tuntui näin "tietävän" tuolla alempana) ja ko. ala tuntui olevan se ainoa oikea. Nyt hän tuntuu lyövän "läskiksi" tämän valitsemansa koulun. Olisin toki mielelläni hänet kotona pitänyt, mutta täältä paikkakunnalta ei kuulemma löytynyt koulua mikä olisi kiinnostanut. Eikä 17-vuotiasta voi pakottaa siihen kouluun, mihin äiti tahtoo ;) Huoli on tosiaan kova, mutta pieni toivonkipinä tässä heräsi kun poitsu kertoi menevänsä opinto-ohjaajan juttusille kuinka voisi korvata rästiin jääneitä tehtäviä ja tenttejä. Täytyy ottaa vielä tuo asunto asioiden sotkeminen puheeksi siten, että hän itse vastaa kaikista tekojensa seurauksista. Häätö jo tulee niin vaikea on pikkukaupungissa uutta vuokra-asuntoa saada. Tosiasia on vaan se, että minähän se huoltajana vastaan koska alaikäinen ei voi allekirjoittaa vuokrasopimusta, joten vastuu loppukädessä on minun. Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi. En sitten tiedä olisiko tiiviimpi yhteistyö tukihenkilön kanssa tuonut tulosta vai ei, kunhan vaan mietiskelen kaikenlaista.

lämminhenkisistä kirjoitti:

kommenteista. Ehkä juuri olen hänen tietään liikaa tasoitellut, tavallaan yrittänyt hyvitellä tuota sijoitusta mikä oli hänelle ikävä kokemus. Senkin hän tajuaa, että sijoitus oli vain ja ainoastaan hänen omien toilailujen tulosta, mutta on nyt luottanut takuuvarmasti siihen että uutta ei tule. Ihan sentään samaan, sijoitusta edeltävään tilanteeseen, ei olla palattu. Rikoskierre on onneksi poissa, mutta muuta kaikkea kyllä. Koulusta lintsaaminen tietysti huolestuttaa, hän itse välttämättä halusi opiskelemaan kyseiseen kouluun (en minä häntä sinne halunnut vaikka Helinä-keiju tuntui näin "tietävän" tuolla alempana) ja ko. ala tuntui olevan se ainoa oikea. Nyt hän tuntuu lyövän "läskiksi" tämän valitsemansa koulun. Olisin toki mielelläni hänet kotona pitänyt, mutta täältä paikkakunnalta ei kuulemma löytynyt koulua mikä olisi kiinnostanut. Eikä 17-vuotiasta voi pakottaa siihen kouluun, mihin äiti tahtoo ;) Huoli on tosiaan kova, mutta pieni toivonkipinä tässä heräsi kun poitsu kertoi menevänsä opinto-ohjaajan juttusille kuinka voisi korvata rästiin jääneitä tehtäviä ja tenttejä. Täytyy ottaa vielä tuo asunto asioiden sotkeminen puheeksi siten, että hän itse vastaa kaikista tekojensa seurauksista. Häätö jo tulee niin vaikea on pikkukaupungissa uutta vuokra-asuntoa saada. Tosiasia on vaan se, että minähän se huoltajana vastaan koska alaikäinen ei voi allekirjoittaa vuokrasopimusta, joten vastuu loppukädessä on minun. Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi. En sitten tiedä olisiko tiiviimpi yhteistyö tukihenkilön kanssa tuonut tulosta vai ei, kunhan vaan mietiskelen kaikenlaista.

Laitatko poikasi suuhunkin sanoja samalla tavalla kuin minun. Poika ilmiselvästi on keksinyt hyvän verukkeen pysyä läheisriippuvaisesta äidistään erossa ja valitsi opinahjon, jota ei löydy teidän paikkakunnalta.
Ja miski ihmeessä jonkun ulkopuolisen pitäisi vielä tukea poikaasi sijoituksen jälkeenkin meidän verovaroilla, kun pojalla kerran on äiti. Mikä niinku sinun rooli nyt lopulta pitäisi olla siinä pojan elämässä. Täysin skitsoa touhua, kun äiti yrittää muka olla poikansa tukena ja samaan aikaan uikuttaa, että sossutantta ei tee työtään. Johan se sijoitus päättyi, eikö?
Lisäksi vielä tuo peitelty uhkaus, että vielä ei olla otettu yhteyttä sossuun uuden sijoituksen toivossa. Hah! Inhottavaa.

lämminhenkisistä kirjoitti:

kommenteista. Ehkä juuri olen hänen tietään liikaa tasoitellut, tavallaan yrittänyt hyvitellä tuota sijoitusta mikä oli hänelle ikävä kokemus. Senkin hän tajuaa, että sijoitus oli vain ja ainoastaan hänen omien toilailujen tulosta, mutta on nyt luottanut takuuvarmasti siihen että uutta ei tule. Ihan sentään samaan, sijoitusta edeltävään tilanteeseen, ei olla palattu. Rikoskierre on onneksi poissa, mutta muuta kaikkea kyllä. Koulusta lintsaaminen tietysti huolestuttaa, hän itse välttämättä halusi opiskelemaan kyseiseen kouluun (en minä häntä sinne halunnut vaikka Helinä-keiju tuntui näin "tietävän" tuolla alempana) ja ko. ala tuntui olevan se ainoa oikea. Nyt hän tuntuu lyövän "läskiksi" tämän valitsemansa koulun. Olisin toki mielelläni hänet kotona pitänyt, mutta täältä paikkakunnalta ei kuulemma löytynyt koulua mikä olisi kiinnostanut. Eikä 17-vuotiasta voi pakottaa siihen kouluun, mihin äiti tahtoo ;) Huoli on tosiaan kova, mutta pieni toivonkipinä tässä heräsi kun poitsu kertoi menevänsä opinto-ohjaajan juttusille kuinka voisi korvata rästiin jääneitä tehtäviä ja tenttejä. Täytyy ottaa vielä tuo asunto asioiden sotkeminen puheeksi siten, että hän itse vastaa kaikista tekojensa seurauksista. Häätö jo tulee niin vaikea on pikkukaupungissa uutta vuokra-asuntoa saada. Tosiasia on vaan se, että minähän se huoltajana vastaan koska alaikäinen ei voi allekirjoittaa vuokrasopimusta, joten vastuu loppukädessä on minun. Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi. En sitten tiedä olisiko tiiviimpi yhteistyö tukihenkilön kanssa tuonut tulosta vai ei, kunhan vaan mietiskelen kaikenlaista.

ammattikoulusta, että viimeistään armeijan jälkeen niille tulee hätä suorittaa rästit pois, että saavat todistuksen, kun tajuavat, ettei ilman sitä alan töitä mistään saa.
Kokeiles kysyä sellasta tuettua asumista, mitä monilla paikkakunnilla nuorille järjestetään.
Siellä käy joku seuraamassa, miten menee ja niissä on tarkat säännöt.
Teillä on nyt menossa vielä se pahin vaihe, kun näyttää, että tilanne vain pahenee. Vielä se jonkun aikaa ehkä paheneekin, mutta koska lapsesi on kuitenkin saanut pienenä ilmeisesti kotonaan turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön, niin hän on vahvoilla ja helpommin palautuu näistä "hulluista" vuosista, kuin huonoissa oloissa kasvaneet. Ne äidin neuvot on kuitenkin siellä takaraivossa ja niitä vastaan vielä nyt kapinoi, mutta kun järki voittaa, niin ymmärtää, että olet ollut oikeassa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Laitatko poikasi suuhunkin sanoja samalla tavalla kuin minun. Poika ilmiselvästi on keksinyt hyvän verukkeen pysyä läheisriippuvaisesta äidistään erossa ja valitsi opinahjon, jota ei löydy teidän paikkakunnalta.
Ja miski ihmeessä jonkun ulkopuolisen pitäisi vielä tukea poikaasi sijoituksen jälkeenkin meidän verovaroilla, kun pojalla kerran on äiti. Mikä niinku sinun rooli nyt lopulta pitäisi olla siinä pojan elämässä. Täysin skitsoa touhua, kun äiti yrittää muka olla poikansa tukena ja samaan aikaan uikuttaa, että sossutantta ei tee työtään. Johan se sijoitus päättyi, eikö?
Lisäksi vielä tuo peitelty uhkaus, että vielä ei olla otettu yhteyttä sossuun uuden sijoituksen toivossa. Hah! Inhottavaa.

vedit Hellu mutkat suoriksi.
Sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu vielä siihen jälkihuoltoon ja seurantaan. Sen toimimattomuudesta tämä äiti puhui. Sillä puolella on todella paljon toivomisen varaa.
Toi on osittain varmaan totta, että lapsi on halunnut äitiään karkuun.
Tässä on äiti, joka huolehtii lapsestaan aivan liikaa, että lapsen pitää mennä ihan karkuun.
Lapsi tietää, että äiti tulee perässä ja hänellä on aina turva kelkassa.
Sikäli skitsoa, että nuori haluaa olla itsenäinen, mutta samaan aikaan toivoo ja olettaa, että äiti huolehtii kaikesta.
Äiti kelpaa rahan antajaksi, siivoojaksi vaatehuollon hoitajaksi ym. mutta muutoin nuori haluaa olla itsenäinen.
Näinhän se menee kaikkien kanssa jossain määrin ja jossain kohtaa.
Silloin jää äidin tehtäväksi tehdä nuorelle selväksi, että jos haluaa olla itsellinen, niin vastaa sitten kaikesta itse.
Se on joko tai.
Jos äitiä tarvitsee, niin sitten myös toimii kuten äiti sanoo, tai vastatkoon sitten itsestään kaikin puolin.

amalia kirjoitti:

ammattikoulusta, että viimeistään armeijan jälkeen niille tulee hätä suorittaa rästit pois, että saavat todistuksen, kun tajuavat, ettei ilman sitä alan töitä mistään saa.
Kokeiles kysyä sellasta tuettua asumista, mitä monilla paikkakunnilla nuorille järjestetään.
Siellä käy joku seuraamassa, miten menee ja niissä on tarkat säännöt.
Teillä on nyt menossa vielä se pahin vaihe, kun näyttää, että tilanne vain pahenee. Vielä se jonkun aikaa ehkä paheneekin, mutta koska lapsesi on kuitenkin saanut pienenä ilmeisesti kotonaan turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön, niin hän on vahvoilla ja helpommin palautuu näistä "hulluista" vuosista, kuin huonoissa oloissa kasvaneet. Ne äidin neuvot on kuitenkin siellä takaraivossa ja niitä vastaan vielä nyt kapinoi, mutta kun järki voittaa, niin ymmärtää, että olet ollut oikeassa.

Ota amalia huomioon, että tuo nuori on jo ollut huostaanotettuna, joten se siitä turvallisesta kodista. Nuorelle ei siis tarvitse tehdä mitenkään selväksi, että jos et tee niin kuin äiti sanoo, niin saat sitten tulla toimeen omillasi, näin on nuorelle jo todellisuudessa tapahtunut huostaanoton myötä.
Kuule amalia, eiköhän ole parasta nuorelle itselleen, että äiti nyt lopettaa sotkemasta enemmälti tämän pojan elämää. Meinaan vaan, että se huostaanottohan kertoo jo missä on menty.
Ongelma on äidillä, ei pojalla.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ota amalia huomioon, että tuo nuori on jo ollut huostaanotettuna, joten se siitä turvallisesta kodista. Nuorelle ei siis tarvitse tehdä mitenkään selväksi, että jos et tee niin kuin äiti sanoo, niin saat sitten tulla toimeen omillasi, näin on nuorelle jo todellisuudessa tapahtunut huostaanoton myötä.
Kuule amalia, eiköhän ole parasta nuorelle itselleen, että äiti nyt lopettaa sotkemasta enemmälti tämän pojan elämää. Meinaan vaan, että se huostaanottohan kertoo jo missä on menty.
Ongelma on äidillä, ei pojalla.

noin suorasukaiseen johtopäätökseen mitenkään tullut tuon kirjoituksen perusteella.
Äitihän siinä kertoi, että lapsi joutui huostaan omien töppäystensä ja epäsosiaalisen elämänmenonsa takia.
Usko tai älä, niin murkkuikäiset nuoret osaavat protestoida, vaikka heillä olisi kuinka hyvät vanhemmat.
Sanotaan, että mitä parempi on kotona ollut, sitä kivuliaampaa on se irtiotto vanhemmista.
Nuoret siis toimivat siten, että välit tulehtuvat vanhempiin ja siten on helpompi todeta vanhemmat vain paukapäiksi ja muuttaa pois.
He siis tiedostamattaan hakevat "syytä" muutolleen. Jos kaikki olisi hyvin, niin lähteminen olisi tosi vaikeaa.
Kuitenkin aivan normaaliin kasvuun kuuluu määrätty irtiotto ja itsenäistyminen.
Olen jopa kuullut, että sellaiset, jo aikuiset lapset, jotka ovat ikäänkuin huomaamatta
kivuttoman tuntuisesti muuttaneet kotoa, niin saattavat ottaa sen irtioton, eli henkisen napanuoran katkaisemisen jopa vielä kolmekymppisinä. Jostain mitättömästä jutusta järjestävät kamalan riidan ja sitä kautta saavat välit vanhempiin joksikin aikaa lähes poikki.
Näyttävät siis riidan kautta, kuinka muka pärjäävät omillaan, eivätkä tarvitse enää vanhempia mihinkään, jne.
Kun ovat saaneet itselle todistelluksi, miten hyvin omillaan pärjäävät palaavat alkujuurilleen lähes häntä koipien välissä. Tällästä siis tapahtuu ihan tavallisissa perheissä.
En vetäisi liian hätiköityjä johtopäätöksiä ap:n tarinasta.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Laitatko poikasi suuhunkin sanoja samalla tavalla kuin minun. Poika ilmiselvästi on keksinyt hyvän verukkeen pysyä läheisriippuvaisesta äidistään erossa ja valitsi opinahjon, jota ei löydy teidän paikkakunnalta.
Ja miski ihmeessä jonkun ulkopuolisen pitäisi vielä tukea poikaasi sijoituksen jälkeenkin meidän verovaroilla, kun pojalla kerran on äiti. Mikä niinku sinun rooli nyt lopulta pitäisi olla siinä pojan elämässä. Täysin skitsoa touhua, kun äiti yrittää muka olla poikansa tukena ja samaan aikaan uikuttaa, että sossutantta ei tee työtään. Johan se sijoitus päättyi, eikö?
Lisäksi vielä tuo peitelty uhkaus, että vielä ei olla otettu yhteyttä sossuun uuden sijoituksen toivossa. Hah! Inhottavaa.

olla oikeasti sairas ja katkeroitunut ihminen. Hankkiudu hoitoon! Hoidata omat lapsuudenaikaiset traumasi muutoin kuin haukkumalla kerta toisensa jälkeen vanhemmat, joilla on ongelmia nuorensa kanssa. Väkisin saa sen käsityksen, että sinut on murkkuikäisenä hylätty ja kaltoin kohdeltu vanhempiesi taholta, kun AINA syyllistät murrosikäisen "paukapää"-nuoren vanhemmat, jotka tältä palstalta vertaistukea kyselevät. Jätä edes vastaamatta heille, kun sinulla ei oikeasti ole mitään järkevää ja käytännön läheistä sanottavana. Ja todellakin, hoidata itsesi kuntoon.

amalia kirjoitti:

noin suorasukaiseen johtopäätökseen mitenkään tullut tuon kirjoituksen perusteella.
Äitihän siinä kertoi, että lapsi joutui huostaan omien töppäystensä ja epäsosiaalisen elämänmenonsa takia.
Usko tai älä, niin murkkuikäiset nuoret osaavat protestoida, vaikka heillä olisi kuinka hyvät vanhemmat.
Sanotaan, että mitä parempi on kotona ollut, sitä kivuliaampaa on se irtiotto vanhemmista.
Nuoret siis toimivat siten, että välit tulehtuvat vanhempiin ja siten on helpompi todeta vanhemmat vain paukapäiksi ja muuttaa pois.
He siis tiedostamattaan hakevat "syytä" muutolleen. Jos kaikki olisi hyvin, niin lähteminen olisi tosi vaikeaa.
Kuitenkin aivan normaaliin kasvuun kuuluu määrätty irtiotto ja itsenäistyminen.
Olen jopa kuullut, että sellaiset, jo aikuiset lapset, jotka ovat ikäänkuin huomaamatta
kivuttoman tuntuisesti muuttaneet kotoa, niin saattavat ottaa sen irtioton, eli henkisen napanuoran katkaisemisen jopa vielä kolmekymppisinä. Jostain mitättömästä jutusta järjestävät kamalan riidan ja sitä kautta saavat välit vanhempiin joksikin aikaa lähes poikki.
Näyttävät siis riidan kautta, kuinka muka pärjäävät omillaan, eivätkä tarvitse enää vanhempia mihinkään, jne.
Kun ovat saaneet itselle todistelluksi, miten hyvin omillaan pärjäävät palaavat alkujuurilleen lähes häntä koipien välissä. Tällästä siis tapahtuu ihan tavallisissa perheissä.
En vetäisi liian hätiköityjä johtopäätöksiä ap:n tarinasta.

että älä nyt enää mihinkään tuettuun asumiseen tai muihin luuseritouhuihin nuorta miestä ole passittamassa. Ihan se on älykäs ja varmasti pärjää, jos hänet vaan tuo hanhilauma ja äiti jättäis rauhaan touhotukseltaan.

sinä taidat kirjoitti:

olla oikeasti sairas ja katkeroitunut ihminen. Hankkiudu hoitoon! Hoidata omat lapsuudenaikaiset traumasi muutoin kuin haukkumalla kerta toisensa jälkeen vanhemmat, joilla on ongelmia nuorensa kanssa. Väkisin saa sen käsityksen, että sinut on murkkuikäisenä hylätty ja kaltoin kohdeltu vanhempiesi taholta, kun AINA syyllistät murrosikäisen "paukapää"-nuoren vanhemmat, jotka tältä palstalta vertaistukea kyselevät. Jätä edes vastaamatta heille, kun sinulla ei oikeasti ole mitään järkevää ja käytännön läheistä sanottavana. Ja todellakin, hoidata itsesi kuntoon.

Tulikin tässä täysin tuohon asiaan liittymättömänä mieleen, että ovatkohän nämä kouluampujat juuri sitä sukupolvea, jotka eivät saaneet pikkupoikana leikkipyssyjä. Se oli kanssa sen ajan "ammattikasvattajien" sen ajan mantra ja huoli, että jos muovipyssyllä ampuu 3 vuotiaana, niin sitten poika liittyy heti vähintään muugalaislegioonaan, kun kynnelle kykenee.

Nyt on käynyt päinvastoin, kenties juuri sellainen poikasukupolvi, joka ei pienenä saanut toteuttaa hyvät vastaan pahat leikkejä poikien luonnollisella pojalle ominaisella tavalla, räiskivät nyt oikeilla aseilla koulutovereitaan.
Ikä täsmää melkoisella varmuudella juuri tuohon tantta-aikakauteen, joka lähes kriminalisoi pikkupoikien muovipistoolitkin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tulikin tässä täysin tuohon asiaan liittymättömänä mieleen, että ovatkohän nämä kouluampujat juuri sitä sukupolvea, jotka eivät saaneet pikkupoikana leikkipyssyjä. Se oli kanssa sen ajan "ammattikasvattajien" sen ajan mantra ja huoli, että jos muovipyssyllä ampuu 3 vuotiaana, niin sitten poika liittyy heti vähintään muugalaislegioonaan, kun kynnelle kykenee.

Nyt on käynyt päinvastoin, kenties juuri sellainen poikasukupolvi, joka ei pienenä saanut toteuttaa hyvät vastaan pahat leikkejä poikien luonnollisella pojalle ominaisella tavalla, räiskivät nyt oikeilla aseilla koulutovereitaan.
Ikä täsmää melkoisella varmuudella juuri tuohon tantta-aikakauteen, joka lähes kriminalisoi pikkupoikien muovipistoolitkin.

että aloittaja ei ole antanut poikansa leikkiä pyssyillä, niin erehdyt.
Meillä on pojan leikkipyssyjä varmaan osa vieläkin tallessa, kuten on myös tyttärieni nukkeja. Heillä kaikilla oli myös pehmoleluja, sekä pojalla että tytöillä ;) Vapaasti on poika saanut pyssyillä leikkiä, kuten myös autoilla ;)Ei mahda mitään, vaikka meillä on tosi hankala tilanne tällä hetkellä, niin tämän keskusteluketjun naiivi käänne lähes naurattaa. Tämä on siis niin kaukana käytännöstä ettei millään väliä.

vihjaista, kirjoitti:

että aloittaja ei ole antanut poikansa leikkiä pyssyillä, niin erehdyt.
Meillä on pojan leikkipyssyjä varmaan osa vieläkin tallessa, kuten on myös tyttärieni nukkeja. Heillä kaikilla oli myös pehmoleluja, sekä pojalla että tytöillä ;) Vapaasti on poika saanut pyssyillä leikkiä, kuten myös autoilla ;)Ei mahda mitään, vaikka meillä on tosi hankala tilanne tällä hetkellä, niin tämän keskusteluketjun naiivi käänne lähes naurattaa. Tämä on siis niin kaukana käytännöstä ettei millään väliä.

Kuten viestissäni kerroin, se pyssyjuttu ei liittynyt tähän aiheeseen, kirjoitin siitä, koska se sattui tulemaan mieleeni. Jokainen voi tarkistaa päiväkotien toimintasuunnitelmista ne vuodet, jolloin leikkipyssyt olivat pannassa ja verrata niitä kouluampujien ikäryhmään, siis jos asiayhteys tuntuu kiinnostavalta.

Sensijaan minua harmittaa aloittajan pojan puolesta, joku asia, johon en pysty kunnolla saamaan sormea päälle. Tunnetasolla. Siksi tekstini voi vaikutta lapselliselta. No mitä sitten.

amalia kirjoitti:

vedit Hellu mutkat suoriksi.
Sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu vielä siihen jälkihuoltoon ja seurantaan. Sen toimimattomuudesta tämä äiti puhui. Sillä puolella on todella paljon toivomisen varaa.
Toi on osittain varmaan totta, että lapsi on halunnut äitiään karkuun.
Tässä on äiti, joka huolehtii lapsestaan aivan liikaa, että lapsen pitää mennä ihan karkuun.
Lapsi tietää, että äiti tulee perässä ja hänellä on aina turva kelkassa.
Sikäli skitsoa, että nuori haluaa olla itsenäinen, mutta samaan aikaan toivoo ja olettaa, että äiti huolehtii kaikesta.
Äiti kelpaa rahan antajaksi, siivoojaksi vaatehuollon hoitajaksi ym. mutta muutoin nuori haluaa olla itsenäinen.
Näinhän se menee kaikkien kanssa jossain määrin ja jossain kohtaa.
Silloin jää äidin tehtäväksi tehdä nuorelle selväksi, että jos haluaa olla itsellinen, niin vastaa sitten kaikesta itse.
Se on joko tai.
Jos äitiä tarvitsee, niin sitten myös toimii kuten äiti sanoo, tai vastatkoon sitten itsestään kaikin puolin.

Se, että sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu siihen jälkihuoltoon ja seurantaan on merkityksetön, tai sen pitäisi olla merkityksetön äidille, joka on saanut lapsensa pois huostasta. On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa.
Jos koulut maksetaan, niin ymmärrän köyhän käyttävän sen ja muut rahalliset edut hyväkseen, mutta että emotionaaliset edut, sitä en tajua.
Toivottavasti amalia tajuat, mistä yritän tässä puhua, kun minut on leimattu tässä ketjussa mielipiteitteni vuoksi bioäitejä mollaavaksi. Siitä ei ole kyse, itsehän jotkut teinejen äidit vapaaehtoisesti luovuttavat lapsensa jonkun sossuhörhön käsiin, vain siksi, että se kuuluu jälkihoitoon. Eikö näillä ole ylpeyttä sen vertaa, että kieltäytyisivät. Ihmeellistä minusta.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Se, että sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu siihen jälkihuoltoon ja seurantaan on merkityksetön, tai sen pitäisi olla merkityksetön äidille, joka on saanut lapsensa pois huostasta. On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa.
Jos koulut maksetaan, niin ymmärrän köyhän käyttävän sen ja muut rahalliset edut hyväkseen, mutta että emotionaaliset edut, sitä en tajua.
Toivottavasti amalia tajuat, mistä yritän tässä puhua, kun minut on leimattu tässä ketjussa mielipiteitteni vuoksi bioäitejä mollaavaksi. Siitä ei ole kyse, itsehän jotkut teinejen äidit vapaaehtoisesti luovuttavat lapsensa jonkun sossuhörhön käsiin, vain siksi, että se kuuluu jälkihoitoon. Eikö näillä ole ylpeyttä sen vertaa, että kieltäytyisivät. Ihmeellistä minusta.

missä kohtaa tätä ketjua aloittaja on ilmaissut tahtonsa olevan tämän:
"On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa."

Eiköhän viesti ole ollut aivan päinvastainen, mutta voihan sitä lukea tietysti rivien välistä mitä itse haluaa ellei ymmärrä lukemaansa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Se, että sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu siihen jälkihuoltoon ja seurantaan on merkityksetön, tai sen pitäisi olla merkityksetön äidille, joka on saanut lapsensa pois huostasta. On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa.
Jos koulut maksetaan, niin ymmärrän köyhän käyttävän sen ja muut rahalliset edut hyväkseen, mutta että emotionaaliset edut, sitä en tajua.
Toivottavasti amalia tajuat, mistä yritän tässä puhua, kun minut on leimattu tässä ketjussa mielipiteitteni vuoksi bioäitejä mollaavaksi. Siitä ei ole kyse, itsehän jotkut teinejen äidit vapaaehtoisesti luovuttavat lapsensa jonkun sossuhörhön käsiin, vain siksi, että se kuuluu jälkihoitoon. Eikö näillä ole ylpeyttä sen vertaa, että kieltäytyisivät. Ihmeellistä minusta.

minulle, mistä juontaa juurensa sinun suunnaton viha murrosikäisten lasten vanhempia kohtaan? Tekstisi on oikeasti välillä aivan sairasta.

Höyry-Helinä kirjoitti:

missä kohtaa tätä ketjua aloittaja on ilmaissut tahtonsa olevan tämän:
"On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa."

Eiköhän viesti ole ollut aivan päinvastainen, mutta voihan sitä lukea tietysti rivien välistä mitä itse haluaa ellei ymmärrä lukemaansa.

"
Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi.
"
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000039478313

Tässä yhteydessä voin kerrankin uskoa lastensuojelijoiden lähteneen samasta oletuksesta kuin kanssani, että lapsen ei ilmeisesti uskottu olevan yksin ja omillaan huostaanoton päätyttyä, vaan on kuviteltu erheellisesti, että pojan perhe astuu takaisin alaikäisen pojan elämään ottaen sen vastuun minkä kunnon perhe ottaa ja haluaa ottaa. Muutenhan huostaanottoa olisi pitänyt jatkaa vielä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Se, että sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu siihen jälkihuoltoon ja seurantaan on merkityksetön, tai sen pitäisi olla merkityksetön äidille, joka on saanut lapsensa pois huostasta. On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa.
Jos koulut maksetaan, niin ymmärrän köyhän käyttävän sen ja muut rahalliset edut hyväkseen, mutta että emotionaaliset edut, sitä en tajua.
Toivottavasti amalia tajuat, mistä yritän tässä puhua, kun minut on leimattu tässä ketjussa mielipiteitteni vuoksi bioäitejä mollaavaksi. Siitä ei ole kyse, itsehän jotkut teinejen äidit vapaaehtoisesti luovuttavat lapsensa jonkun sossuhörhön käsiin, vain siksi, että se kuuluu jälkihoitoon. Eikö näillä ole ylpeyttä sen vertaa, että kieltäytyisivät. Ihmeellistä minusta.

ymmärrän mitä ajat takaa, mutta minusta olet väärillä jäljillä.
Syyllistävään sävyyn moitit äitiä sellaisesta, mistä et itse ilmeisesti mitään tiedä.
Muutoin et noin voisi ajatella.
En tiedä kuinka paljon edes tämä äiti niitä tukia kaipaa, minusta hän vain totesi, että eipä sekään toimi, kuten on luvattu.
Ihan samat kokemukset on mulla.
Lupauksia sossuilta kyllä saa, mutta kun on toteutuksen aika niin.... ha-haa, sanon vaan.
Itsellä sen yhden sijoitetun kanssa ollut vähän samalaisia ongelmia, onneksi ei ihan samaa luokka, mut kuitenkin. Tiedän tarkkaan mitä tää äiti yrittää sanoa.
Tiedän senkin, että vaikka kuinka haluaisit nuortasi tukea ja ymmärtää, niin jos hän on päättänyt sitä pesäeroa tehdä, on muka jo niin äijää, et pärjää ja tietää kaiken, niin ei tollaselle 17 v, melkein jo 18 enää mitään mahda.
Turha siis täällä on kenenkään äitiä syyllistää yhtään mistään.
Tuettu asuminen avaa nuoren silmät.
Pelkästään jo se, kun näkee ne säännöt mitä pitäisi noudattaa, niin koti alkaa tuntua paratiisilta. Näin ainakin kävi tän meidän ongelma tapauksen kanssa.
Niissä säännöissä ei kylläkään ole mitään sellaista, mitä ei normaalit ihmiset muutenkin noudattaisi yleisesti.
Tossa iässä, kun vain bilettäminen on päällimmäisenä, niin kaikki sitä estävät toimenpiteet julistetaan pannaan.
Odotan vain koska tälle meidän pojallekin se totuus pamahtaa kunnolla päälle ja hän joutuu ymmärtämään, et elämä ei voi ikuisesti olla van yhtä biletystä, et välillä pitää tehdä töitäkin ja vakavoitua. Sitä odotellessa...

Helinä-keiju3 kirjoitti:

"
Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi.
"
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000039478313

Tässä yhteydessä voin kerrankin uskoa lastensuojelijoiden lähteneen samasta oletuksesta kuin kanssani, että lapsen ei ilmeisesti uskottu olevan yksin ja omillaan huostaanoton päätyttyä, vaan on kuviteltu erheellisesti, että pojan perhe astuu takaisin alaikäisen pojan elämään ottaen sen vastuun minkä kunnon perhe ottaa ja haluaa ottaa. Muutenhan huostaanottoa olisi pitänyt jatkaa vielä.

ole aivan selvästi sanottu, äiti ei ole pojalle kaivannut mitään sossutanttojen kyttäystä:
"Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi."

Tulkita voi tietysti jokainen miten tahtoo, kaikenhan voi kääntää vaikka päälaelleen jos oikein kovasti tahtoo kaikesta olla periaatteesta eri mieltä. Lapsellista kinaamista aivan päivänselvästä mielipiteestä; perhe ei ole tahtonut sosiaalin sotkeutuvan elämäänsä. Se lukee teksteissä useammassa kohti, koita jo tajuta sinäkin se Helinä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

"
Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi.
"
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000039478313

Tässä yhteydessä voin kerrankin uskoa lastensuojelijoiden lähteneen samasta oletuksesta kuin kanssani, että lapsen ei ilmeisesti uskottu olevan yksin ja omillaan huostaanoton päätyttyä, vaan on kuviteltu erheellisesti, että pojan perhe astuu takaisin alaikäisen pojan elämään ottaen sen vastuun minkä kunnon perhe ottaa ja haluaa ottaa. Muutenhan huostaanottoa olisi pitänyt jatkaa vielä.

Helinälle on jälleen kerran jäänyt jankutus päälle. Miksi yrität ihan selvää sanomaa vääntää mieleiseksesi... siis siihen suuntaan kun itse haluat asiat nähdä. Ihme tyyli, ei voi muuta sanoa. Etkö sinä oikeasti hellu tajua, että teet itsesi aivan naurettavaksi. Ihan sama kun tässä väitettäisiin että ei nimimerkkisi oikeasti ole Helinä vaan se on Kolina.

terv. nimim. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Se, että sijoituksen päätyttyä lapsi kuuluu siihen jälkihuoltoon ja seurantaan on merkityksetön, tai sen pitäisi olla merkityksetön äidille, joka on saanut lapsensa pois huostasta. On käsittämätöntä, että kunnon äiti vielä haluaa huostaanoton jälkeenkin lapsensa roikkuvan sossutanttojen liekanarussa ja ohjauksessa eikä torju hörhöä lapsensa elämästä. Jälkihoitoahan ei ole pakko ottaa vastaan. En ymmärrä tuota, että äiti haluaa jonkun ulkopuolisen vielä paimentavan lastaan itsensä sijasta tuossa vaiheessa.
Jos koulut maksetaan, niin ymmärrän köyhän käyttävän sen ja muut rahalliset edut hyväkseen, mutta että emotionaaliset edut, sitä en tajua.
Toivottavasti amalia tajuat, mistä yritän tässä puhua, kun minut on leimattu tässä ketjussa mielipiteitteni vuoksi bioäitejä mollaavaksi. Siitä ei ole kyse, itsehän jotkut teinejen äidit vapaaehtoisesti luovuttavat lapsensa jonkun sossuhörhön käsiin, vain siksi, että se kuuluu jälkihoitoon. Eikö näillä ole ylpeyttä sen vertaa, että kieltäytyisivät. Ihmeellistä minusta.

vuoksi lukemassa tuolta alempaa pitkä kirjoitukseni, johon itsekin olet aikaisemmin vastannut niin jospa sinulle vähitellen valkenisi. Vaikka kuinka haluat toista väittää, niin olemme karttaneet sosiaalitoimea niin paljon kuin vaan mahdollista. Tämä riittää tästä aiheesta, tiedän itse olemmeko olleet "vinkumassa" kyttääjiä elämäämme vai emme. Sinä et sitä tiedä, vaikka kuinka yrität muuta väittää. Jatkossa skippaan sujuvasti sinun viestisi, ei moista puppua viitsi kukaan lukea kovin montaa kertaa.

amalia kirjoitti:

ymmärrän mitä ajat takaa, mutta minusta olet väärillä jäljillä.
Syyllistävään sävyyn moitit äitiä sellaisesta, mistä et itse ilmeisesti mitään tiedä.
Muutoin et noin voisi ajatella.
En tiedä kuinka paljon edes tämä äiti niitä tukia kaipaa, minusta hän vain totesi, että eipä sekään toimi, kuten on luvattu.
Ihan samat kokemukset on mulla.
Lupauksia sossuilta kyllä saa, mutta kun on toteutuksen aika niin.... ha-haa, sanon vaan.
Itsellä sen yhden sijoitetun kanssa ollut vähän samalaisia ongelmia, onneksi ei ihan samaa luokka, mut kuitenkin. Tiedän tarkkaan mitä tää äiti yrittää sanoa.
Tiedän senkin, että vaikka kuinka haluaisit nuortasi tukea ja ymmärtää, niin jos hän on päättänyt sitä pesäeroa tehdä, on muka jo niin äijää, et pärjää ja tietää kaiken, niin ei tollaselle 17 v, melkein jo 18 enää mitään mahda.
Turha siis täällä on kenenkään äitiä syyllistää yhtään mistään.
Tuettu asuminen avaa nuoren silmät.
Pelkästään jo se, kun näkee ne säännöt mitä pitäisi noudattaa, niin koti alkaa tuntua paratiisilta. Näin ainakin kävi tän meidän ongelma tapauksen kanssa.
Niissä säännöissä ei kylläkään ole mitään sellaista, mitä ei normaalit ihmiset muutenkin noudattaisi yleisesti.
Tossa iässä, kun vain bilettäminen on päällimmäisenä, niin kaikki sitä estävät toimenpiteet julistetaan pannaan.
Odotan vain koska tälle meidän pojallekin se totuus pamahtaa kunnolla päälle ja hän joutuu ymmärtämään, et elämä ei voi ikuisesti olla van yhtä biletystä, et välillä pitää tehdä töitäkin ja vakavoitua. Sitä odotellessa...

Ja minä kun olen pitänyt poikia paljon helpompina tapauksina kuin tyttöjä.
Joo, täytyy sanoa, että tulkitsin äidin kirjoitukset siten, että hän halusi pojan jälkipalvelutukihenkilön enemmän harrastavan lastaan, ja oli kai tiedustellutkin asiaa, kun kerran vastaus oli että kiirettä piisaa.
Voi olla, että poika itse ei tukihenkilöhörhönsä seuraa kaipaa.
Ainakaan aloittajan pettyneistä kirjoituksista päätellen huostaanotto ja sijoitus, eli lastensuojelusysteemi ei sitten ole ollut onnistunut ratkaisu. Siitä pitäisi viedä viestiä lastensuojelun suunnittelusta vastaaville, että palvelussa on puutteita. Kuinka surkeeta se sitten onkaan niiden lasten ja nuorten kohdalla, joilla ei ole ketään kunnon äitiä ja isää. Sitä voi vain arvailla ja erikoisesti minua harmittaa, että hyvien vanhempien lapset rangaistusluontoisissa huostaanotoissa nyt syövät näiden resursseja.
Koko maan lapsiväestö ei kuitenkaan voi olla huostaanotettuna, joten pitää ehkä vähän nyt ruveta kehittelemään systeemiä.

amalia kirjoitti:

kanssa ihan samoilla linjoilla.
Tuosta, mitä kerroit tuli ajatus, että jospa oletkin yrittänyt ihan liikaa ja nuori ei rupea ollenkaan ottamaan vastuuta tekemisistään, kun tietää, että kyllä se äiti sieltä taas tulee pelastamaan, tai ianakin huolehtimaan.
Nyt annat hänelle mahdollisuuden kapinoida sinua vastaan sillä, että hän tietää miten sinä haluaisit asioiden olevan, niin tekee just päinvastoin.
Uskon, että kun päästät irti, niin jonkun ajan kuluttua hän tajuaa, että onkin nyt omillaan ja ainut kelle tarvii tekemisistään vastata on hän itse.
Se voi pysäyttää ajattelemaan. Vie ainakin pohjan pois kapinoinnilta.
Päästä siis irti, kun et kuitenkaan voi hänen tekemisiins vaikuttaa.
Joskus se koulukin ahdistaa vain siksi, että sinne pakotetaan menemään.
Nuorille pitäis viestittää, että opiskelu on ihan vapaaehtoista ja kaikki mitä oppii on vain hänelle hyödyksi, ei kellekään muulle.
Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, joskus sitten.
Minä antaisin ajan kulua ja odottelisin järkiintymistä ihan rauhassa.
Sanoit, että hän on pian täysi-ikäinen, niin olen huomannut, että niihin aikoihin huonosta ennusteesta huolimatta alkaa sitä järkeä kuitenkin tulla ja loppuu hölmöilyt.
Riippuu vähän siitäkin, et onko kysymyksessä tyttö, vai poika.
Pojat järkiintyy vähän myöhemmin.
Tee vielä se irti päästäminen oikein näyttävästi, eli "jätät"nuoren omilleen niin et hän varmasti tajuaa, että on nyt omillaan ja sai mitä halusi.
Usein käy niin, ettei se lopulta niin hauskaa olekaan, kuin mitä oli kuvitellut.
Luulen, että se pitää nuorellasi jonkun tolkun kuitenkin, et on rakastavat vanhemmat ja hän tietää, että hänestä on välitetty ja välitetään edelleen.
Jos pohja on vakaa, niin saa aika paljon kokeilla ja silti pääsee jaloilleen, kun kokeilut on ohi.
Mulla on tunne, että ylenpalttinen huolehtimisesi vain lisää tarvetta irtiottoon, sen sijaan, et alkais ottaa vastuuta itsestään.
Nyt hän vielä ajattelee, et vastuu on sulla.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Jos et, niin kysy, selvitän lisää.

Minusta on sangen itsekeskeistä ajatella, että 17-vuotias poika vaivautuisi kapinoimaan äitiään vastaan. Eheeiii, kyllä sen ikäsellä on mielessä ja ajatuksissa paljon ihan kuin äidin vastustamista miettiminen. Ei sen ikäinen halua äitinsä mieltä tahallaan pahoittaa, eikä sen ikäinen yleensäkään tee ratkaisuja sen perusteella, että haluaisi osoittaa nimenomaan äidille mieltään. Hän on jo melkein mies, ja sopisi kohdella häntä hänen ikänsä edellyttämällä kunnioituksella.
Hän suuntaa kyllä ajatuksensa toimintansa äidin sijasta ihan muualla, tai ainakin se olisi toivottavaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

"
Olemme luonnollisesti karttaneet sosiaalitoimistoon yhteydenottoja niin paljon kuin mahdollista, mutta se ihmetyttää kuinka "omilleen" nuori jätetään sijoituksen jälkeen. En kaipaa mitään kyttäyssysteemiä, mutta poika on tosiaan vaan kerran tavannut ns. tukihenkilöään. Heillä on kuulemma riittämiin niitä tuettavia, jotka pitää suurinpiirtein saattaa kouluun. Näin tämä tukihölö itse kertoi.
"
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000039478313

Tässä yhteydessä voin kerrankin uskoa lastensuojelijoiden lähteneen samasta oletuksesta kuin kanssani, että lapsen ei ilmeisesti uskottu olevan yksin ja omillaan huostaanoton päätyttyä, vaan on kuviteltu erheellisesti, että pojan perhe astuu takaisin alaikäisen pojan elämään ottaen sen vastuun minkä kunnon perhe ottaa ja haluaa ottaa. Muutenhan huostaanottoa olisi pitänyt jatkaa vielä.

just noin tapahtuikin ihan varmasti, mutta kun sinä et nyt kerta kaikkiaan suostu ymmärtämään ongelman ydintä.
Tuo ikäinen just ei kuuntele vanhempiaan ollenkaan ja tekee kaiken päin vastoin kuin vanhemmat toivoo.
Hän kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin ja vanhemmista on tullut maailman tyhmimmät ihmiset. Kuka nyt niitä voisi uskoa.
Siitä syytä vanhemmat toivovat, että saisivat tukea sanoilleen, joltain ulkopuoliselta, joltain sellaiselta jota ehkä tämä nuori herra voisi edes kuunnella ja ehkä uskoakin.
Kun on kysymys irtiotosta ja sen vaikeudesta, niin ei kait se poika sinne pyri takaisin, mistä haluaa eroon. Hän siis vain yksinkertaisesti haluaa itsenäistyä, mutta ei vain osaa.
Siinä ei ole kyse mitenkään kotioloista tai vanhempien huonoudesta. Pikemminkin päin vastoin.
Hyvistä vanhemmista on vain tuskallisempaa vielä yrittää sitä irtiottoa. Pitää mennä vaikeimman kaavan kautta.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tulikin tässä täysin tuohon asiaan liittymättömänä mieleen, että ovatkohän nämä kouluampujat juuri sitä sukupolvea, jotka eivät saaneet pikkupoikana leikkipyssyjä. Se oli kanssa sen ajan "ammattikasvattajien" sen ajan mantra ja huoli, että jos muovipyssyllä ampuu 3 vuotiaana, niin sitten poika liittyy heti vähintään muugalaislegioonaan, kun kynnelle kykenee.

Nyt on käynyt päinvastoin, kenties juuri sellainen poikasukupolvi, joka ei pienenä saanut toteuttaa hyvät vastaan pahat leikkejä poikien luonnollisella pojalle ominaisella tavalla, räiskivät nyt oikeilla aseilla koulutovereitaan.
Ikä täsmää melkoisella varmuudella juuri tuohon tantta-aikakauteen, joka lähes kriminalisoi pikkupoikien muovipistoolitkin.

luvulla ja jatkui vielä parikymmentä vuotta.
Muistan, kun nää meidän sijoitetut oli pieniä, niin hepä näppärinä poikina ruokapöydässä istuessaan hyvin nopeasti muotoilivat leivän palastakin pyssyn ja ampuilivat toisiansa.
Joka ikinen kepinpalanen, missä vain oli oksan kohta, muuttui pyssyksi.
Oli heillä ihan lelupyssyjäkin, en heiltä niitä kieltänyt, mutta sen lisäksi "löysivät" niitä pyssyjä joka paikasta.
Ei sitä poikien luontoa voi millään lailla kieltää ja muuksi muuttaa. Parempi vain, et leikkivät tarpeekseen lapsena pyssyleikkejä, ettei enää aikuisena jaksa kiinnostaa.
Kuitenkin näissä erittäin traagisissa koulusurmissa on taustalla hyvin paljon rankemmat syyt, joten ei voi kuitata vain leikkipyssyjen puutteella.

amalia kirjoitti:

luvulla ja jatkui vielä parikymmentä vuotta.
Muistan, kun nää meidän sijoitetut oli pieniä, niin hepä näppärinä poikina ruokapöydässä istuessaan hyvin nopeasti muotoilivat leivän palastakin pyssyn ja ampuilivat toisiansa.
Joka ikinen kepinpalanen, missä vain oli oksan kohta, muuttui pyssyksi.
Oli heillä ihan lelupyssyjäkin, en heiltä niitä kieltänyt, mutta sen lisäksi "löysivät" niitä pyssyjä joka paikasta.
Ei sitä poikien luontoa voi millään lailla kieltää ja muuksi muuttaa. Parempi vain, et leikkivät tarpeekseen lapsena pyssyleikkejä, ettei enää aikuisena jaksa kiinnostaa.
Kuitenkin näissä erittäin traagisissa koulusurmissa on taustalla hyvin paljon rankemmat syyt, joten ei voi kuitata vain leikkipyssyjen puutteella.

En ole väittänytkään että kouluampumiset kuitattais leikkipyssyjen puutteella, mutta siitä se tanttasota alkoi. Sitä väitän. Siitä alkoi mentaliteetti ja kasvatuskulttuuri, jossa tytöt kyllä saivat leikkiä kotia, mutta poikien piti leikkiä kotia kanssa. En usko nykyisten teoreetikkojen juttuja yhtään enempää kuin leikkipyssynkieltäjienkään juttuja.
Nythän nämä huolihörhötkin joutuvat vetämään teorioitaan takaisin täyttä häkää.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En ole väittänytkään että kouluampumiset kuitattais leikkipyssyjen puutteella, mutta siitä se tanttasota alkoi. Sitä väitän. Siitä alkoi mentaliteetti ja kasvatuskulttuuri, jossa tytöt kyllä saivat leikkiä kotia, mutta poikien piti leikkiä kotia kanssa. En usko nykyisten teoreetikkojen juttuja yhtään enempää kuin leikkipyssynkieltäjienkään juttuja.
Nythän nämä huolihörhötkin joutuvat vetämään teorioitaan takaisin täyttä häkää.

kanssasi ihan samaa mieltä noissa jutuissa.
Kaikki entinen vedettiin vessan pöntöstä alas, mutta mitään ei annettu tilalle.
Nyt maksetaan sen seurauksia, joita me jo silloin aikuiset omalla järjellä varustetut osasimme pelätäkin.
Nyt on tavallaan myöhäistä vikistä, kun paskat on jo housussa.
Yksi tai ehkä kaksikin sukupolvea on jo menetetty tässä kokeilussa.
Nyt pitäisi kiireesti ruveta pelastamaan, mitä pelastettavissa on.
Vieläkään viranomaiset eivät ymmärrä mistä näissä koulusurmissa todellisesti oli kysymys.
Koulun avuttomuudesta ja oppilaiden epäoikeuden mukaisesta kohtelusta.
Lasten ja perheiden jättämisestä yksin, silloin kun olisivat tarvinneet kaiken tuen.
Lista on pitkä, mutta siihen ei sisälly aselaki tai aseenkantoluvan saaminen.
Koulun voi räjäyttää vaikka millä ei aseita tarvita.
Pääpointti ei siis ole estää katkeroituneita nuoria toteuttamasta kostoaan, vaan estää syntymästä lisää niitä katkeroituneita nuoria, jotta ei kenelläkään olisi vastaaviin tekoihin enää tarvetta.
Tämä Jokelan tapauksen poikakin oli selvästi jättänyt testamentissaan toivomuksen, että tämä hänen tempauksensa riittäisi vakuuttamaan päättäjät ja kaikki aikuiset, et asioihin on puututtava ja jotain tehtävä lastemme turvaksi.
Hän siis toivoi, ettei enää muiden tarvis vastaavaan ryhtyä.
vaan mitä tapahtui, ha haa. Ei mitään. Koko homma vaiettiin pikku hiljaa tapahtumattomaksi.
Kaikki tuet mitä luvattiin oli vain sanahelinää jne.
Ihan sama taitaa toistua tän Kauhajoenkin kanssa.
Lupaukset jää lupauksiksi. Tai kuten niin monesti olen todennut, vain lume-toiminnaksi.
Muodon vuoksi perustetaan virkoja ja palkataan muka auttajia. Tuloksista ei kukaan piittaa, mutta on muka tehty kaikki mitä voidaan.
Ongelma on siinä, et ne joiden kuuluisi tehdä jotain, eivät ole riittävän motivoituneita, siis ketä kiinnostaa. Toisten ongelmia, mähän olen täällä vaan töissä tyyliin.

amalia kirjoitti:

kanssasi ihan samaa mieltä noissa jutuissa.
Kaikki entinen vedettiin vessan pöntöstä alas, mutta mitään ei annettu tilalle.
Nyt maksetaan sen seurauksia, joita me jo silloin aikuiset omalla järjellä varustetut osasimme pelätäkin.
Nyt on tavallaan myöhäistä vikistä, kun paskat on jo housussa.
Yksi tai ehkä kaksikin sukupolvea on jo menetetty tässä kokeilussa.
Nyt pitäisi kiireesti ruveta pelastamaan, mitä pelastettavissa on.
Vieläkään viranomaiset eivät ymmärrä mistä näissä koulusurmissa todellisesti oli kysymys.
Koulun avuttomuudesta ja oppilaiden epäoikeuden mukaisesta kohtelusta.
Lasten ja perheiden jättämisestä yksin, silloin kun olisivat tarvinneet kaiken tuen.
Lista on pitkä, mutta siihen ei sisälly aselaki tai aseenkantoluvan saaminen.
Koulun voi räjäyttää vaikka millä ei aseita tarvita.
Pääpointti ei siis ole estää katkeroituneita nuoria toteuttamasta kostoaan, vaan estää syntymästä lisää niitä katkeroituneita nuoria, jotta ei kenelläkään olisi vastaaviin tekoihin enää tarvetta.
Tämä Jokelan tapauksen poikakin oli selvästi jättänyt testamentissaan toivomuksen, että tämä hänen tempauksensa riittäisi vakuuttamaan päättäjät ja kaikki aikuiset, et asioihin on puututtava ja jotain tehtävä lastemme turvaksi.
Hän siis toivoi, ettei enää muiden tarvis vastaavaan ryhtyä.
vaan mitä tapahtui, ha haa. Ei mitään. Koko homma vaiettiin pikku hiljaa tapahtumattomaksi.
Kaikki tuet mitä luvattiin oli vain sanahelinää jne.
Ihan sama taitaa toistua tän Kauhajoenkin kanssa.
Lupaukset jää lupauksiksi. Tai kuten niin monesti olen todennut, vain lume-toiminnaksi.
Muodon vuoksi perustetaan virkoja ja palkataan muka auttajia. Tuloksista ei kukaan piittaa, mutta on muka tehty kaikki mitä voidaan.
Ongelma on siinä, et ne joiden kuuluisi tehdä jotain, eivät ole riittävän motivoituneita, siis ketä kiinnostaa. Toisten ongelmia, mähän olen täällä vaan töissä tyyliin.

Jokelan ja Kauhajoen aiheuttamia reaktioita ja toistaiseksi seuraava potentiaalinen koulusurmaaja ei ole saanut mitään todistelua tai viestiä siitä, että asia olisi ymmärretty, muutoksia tapahtuisi ja asenne ja arvomaailma syrjätettyä lasta ja nuorta kohtaan olisi konkreettisesti muuttumassa. Ehkä ei ole taitoa, ehkä ei ole keinoja, ehkä ollaan vaan niin byrokratian syövereissä, että sieltä ei pääse kiipeämään ylös. Jokatapauksessa, niin kauan kun hymistellään, että "valtaosalla lapsista ja nuorista menee hyvin, mutta sitten on pieni joukko joilla menee entistä huonommin" on uhka olemassa. Nyt olisi tosiaan korkea aika tunnustaa julkisesti virheet, ilmoittaa julkisesti korjaustoimenpiteet ja kysyä julkisesti syrjäytetyiltä nuorilta että kelvataanko me enää teille.
Mitä aselakiin tulee, niin ilman laillista käsiasetta kouluammunnan suorittaminen on joka tapauksessa hankalampaa kuin laillisen aseen kanssa. Vastustan nykyistä aselakia, en pelkästään koulupoikien aseen saantia vaan myös aikuisten miesten ja naisten käsiaselupia ja sitä, että he, maassa jossa 16.000 lapsen molemmat vanhemmat eivät edes lapsiaan hoida, on uskottu niin suuren joukon aikuisia olevan kykenevä pitämään pyssyä kotonaan. Huh!
Näen ristiriidan kyvykkyyden arvioinnissa. Jompi kumpi on harhaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen aiheuttamia reaktioita ja toistaiseksi seuraava potentiaalinen koulusurmaaja ei ole saanut mitään todistelua tai viestiä siitä, että asia olisi ymmärretty, muutoksia tapahtuisi ja asenne ja arvomaailma syrjätettyä lasta ja nuorta kohtaan olisi konkreettisesti muuttumassa. Ehkä ei ole taitoa, ehkä ei ole keinoja, ehkä ollaan vaan niin byrokratian syövereissä, että sieltä ei pääse kiipeämään ylös. Jokatapauksessa, niin kauan kun hymistellään, että "valtaosalla lapsista ja nuorista menee hyvin, mutta sitten on pieni joukko joilla menee entistä huonommin" on uhka olemassa. Nyt olisi tosiaan korkea aika tunnustaa julkisesti virheet, ilmoittaa julkisesti korjaustoimenpiteet ja kysyä julkisesti syrjäytetyiltä nuorilta että kelvataanko me enää teille.
Mitä aselakiin tulee, niin ilman laillista käsiasetta kouluammunnan suorittaminen on joka tapauksessa hankalampaa kuin laillisen aseen kanssa. Vastustan nykyistä aselakia, en pelkästään koulupoikien aseen saantia vaan myös aikuisten miesten ja naisten käsiaselupia ja sitä, että he, maassa jossa 16.000 lapsen molemmat vanhemmat eivät edes lapsiaan hoida, on uskottu niin suuren joukon aikuisia olevan kykenevä pitämään pyssyä kotonaan. Huh!
Näen ristiriidan kyvykkyyden arvioinnissa. Jompi kumpi on harhaa.

mihin yleensäkään rauhan aikana kukaan kotonaan asetta tarvii.
Ymmärrän harrastajat, mutta he voivat säilyttää lukitussa tilassa harrastusasettaan, siellä ampumaradoilla.
Säilö avattaisi vain harjotus ampumista varten ja ase pitäisi palauttaa välittömästi harjotuksen jälkeen.
Se ei kuitenkaan vielä nuorten pahaa oloa paranna, korkeintaan vaikeuttaa ihmisten ampumista, luvallisella aseella.
Mitään muuta ei aseiden kieltäminen korjaa.

vaihtoehto.

Mutta ihan tavallinen nuorikin voi joskus uhmata, kuten oma tyttäreni on jälkeenpäin kertonut, että vielä siinä vaiheessa kun muutti poikakaverinsa luo parikymppisenä, heillä kuulema molemmilla oli vielä SILLOINKIN sellainen asenne, että mahdollisimman kauas vanhemmista ja ei vahingossakaan tehdä mitään vanhempien toiveiden mukaan.

Ne on ne omat siivet kun ne on kokeiltava jossain vaiheessa joko uhmaten tai ilman uhmaa. Mutta täydellinen irtirepäisy vanhemmista on monesti se, joka herättää oman vastuun ottamiseen. Hyviä mielipiteitä on jo edellä tästä kirjoitettu.

teidän nuoren asiohin sekaantuu,
voisi kustantaa nuorellenne.

Lastensuojelusossuhan se voisi yleisestikin nuorille tälläistä lastensuojelun kautta kustantaa,
kun on niiiiin huolissaan nuorten elämäntavoista, elämisestä,
että huostaanottoa annetaan jo 2 %:lle nuorison ikäluokista!



http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=764793

Kiire murtaa elämänhallinnan
2000-luvun Suomeen on syntynyt uusi ammattikunta, elämäntaitovalmentajat. Heidän puoleensa kääntyviä yhdistää kiire.

"Kiire tuo mukanaan paljon ongelmia. Ihmiset eivät ehdi pysähtymään ja kuuntelemaan itseään. Ei ole ihme, että tulee paineita ja mieli on kireänä", kertoo elämäntaidon valmentaja Sari Koli.

Kolin mukaan elämäntaitokonsultit ovat monelle vielä uusi juttu. "Pääkaupunkiseudulla meistä tiedetään jo enemmän, mutta täällä Pirkanmaalla meitä on vain kaksi."

Helsingin yliopiston filosofian professori Timo Airaksinen uskoo elämäntaitokonsulttien kysynnän johtuvan kulttuurin muutoksesta. "Kulttuurimme painottaa tällä hetkellä mielenterveyttä ja sen hoitamista."

Elämänhallinnan haasteesta kirjoittaneen Airaksisen mukaan nykymaailma on niin vaativa ja kova, että mielenterveys vaarantuu joka tapauksessa. "Jos hoitoa ei ole saatavissa, kukaan ei jaksaisi", Airaksinen korostaa.

Myös elämäntaidon valmennusakatemian rehtorin Marika Borgin mukaan kyseessä on kulttuurin muutos.

"Ennen ihmiset tiesivät, mitä he tekevät. Jos syntyi suutarin perheeseen, tiesi, mitä oli edessä. Silloin ei tarvinnut miettiä, pyrkiikö yliopistoon vai ei. Nyt ihmisillä on näennäisesti vaihtoehtoja enemmän, ja siihen tarvitaan myös apua", Borg tietää.

Elämäntaitovalmentajan puoleen käännytään monenlaisissa ongelmissa. Apua haetaan parisuhteeseen, lastenkasvatukseen ja isä- tai äitisuhteeseen.

"Myös taloudellisiin ongelmiin ja motivaatio-ongelmiin haetaan apua. Kun halutaan aloittaa uusi liikuntaharrastus tai pudottaa painoa", kertoo Koli.

Elämäntaidonvalmentajan tehtävänä on auttaa asiakasta tuomaan tasapainoa ja selkeyttä kiireiseen elämään ja tekemään merkittävät muutokset vähemmällä stressillä.

"Elämäntaitovalmentaja sortteeraa asiakkaalle vaihtoehtoja, joista hän näkee, mihin suuntaan kannattaisi lähteä", Borg kertoo.



Elämää ei voi hallita


Airaksinen ei pidä elämänhallintaa uutena ilmiönä.

"Antiikin Kreikassa kyse oli hyve-etiikasta, joka ohjasi elämää oikeille raiteille. Myös kirkko on puhunut synnistä ja varoittanut huonosta elämästä jo kaksituhatta vuotta. Kyseessä on sama asia, vain sanat ovat muuttuneet", Airaksinen paukauttaa.

Airaksisen mukaan ihmiset eivät ole koskaan hallinneet elämäänsä. "Elämä ei ole hallittavissa. Tavat ja tottumukset ovat vahvoja. Tupakointia on vaikea lopettaa, saati sitten viinan juontia, ja avioliittokin rakoilee. Silti annamme muille sellaisen kuvan, että kaikki on hallinnassa ja hyvin menee. Siksi ihmiset usein uskovat, että muilla on elämä hallinnassa ja itsellä ei."

Airaksisen mielestä parempi olisi, ettei edes yrittäisi hallita elämäänsä. Tärkeämpää olisi ottaa itsensä ja elämänsä sellaisena kuin se on.



Valmennusta, ei terapiaa


Elämäntaitovalmennus alkaa valmennuspaketilla. "Siinä ihminen kartoittaa nykyisen elämäntilanteensa ja selkeyttää sitä, missä mennään", Koli tietää.

Valmennuksessa elämänhallintakonsultti esittää kysymyksiä.

"Neuvonta ei kuulu meille. Voimme antaa näkökulmia tai vaihtoehtoja", Koli kertoo.

Kolin mukaan noin neljä käyntikertaa riittää yksityisasiakkaalle. "Siinä ehtii käydä muutaman asian läpi."

"Elämäntaitovalmennus ei ole terapiaa vaan eteenpäin suuntautuvaa valmennusta, jossa keskitytään nykyisyyteen ja toivotun tulevaisuuden luomiseen", Koli toteaa.

Borg vertaa elämäntaitoa it-alaan.

"It-alalla tarvittiin isot määrät tukihenkilöitä opettamaan tietokoneen käytössä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ihmisten elämään on tullut valtavasti erilaisia muutostekijöitä. Ihmiset ovat tienhaarassa, jossa on paljon vaihtoehtoja", Borg sanoo.

Borgin mukaan asiakkaat hakevat apua jaksamiseen.

"Kyllä työ on tänä päivänä kauniisti sanottuna vaativaa. Arkeen halutaan myös suurempaa nautintoa ja tasapainoa", toteaa Borg.

kommentti, huh huh!

kerrassaan kirjoitti:

kommentti, huh huh!

mitä muut vastaajat ovat jo kirjoittaneet. Helinän tyyli vain on joskus kirjoittaa vähän töykeän tuntuisesti, vaikka siihen ei syytä olisikaan.

Tai no, huonon seuran nimeämisestä ei kukaan muu kuitenkaan varoittanut. Muut ilmeisesti ymmärsivät sen, että jos ei ihan rikollisista tai jatkuvasti päihteitä käyttävistä tyypeistä ole kyse, niin tuskinpa muut "nimittelevät" kuin sossut. Ja ilmeisesti ei tämän kaverin seurapiiri ihan puhtoisinta on sossujen silmissä ollut, kun on ihan huostaanottoon johtanut.

Siksi huomauttelu, miten "mammoille ei mikään riitä", on lapsellista jopa Hellun huonot päivät tuntien. Ei nykyisin kaikkien perheiden ylle luotu sossun pelko ole suinkaan sitä, että mammoille ei mikään riittäisi! Monen perheen kohdalla saa sanoa, että hitto, kun saisivatkin kasvattaa rauhassa lapsensa ilman sossun välissä sörkkimistä. KYllä ihmiset pärjäävät ilman sossua kun ovat hyvin pärjänneet tähänkin asti.

Mutta todella huonosti pärjääviä on ilmeisesti niin pieni joukko, että se ei kasvaneen sijaishuollon tarpeisiin riitä ollenkaan.

siihen verrattuna, kirjoitti:

mitä muut vastaajat ovat jo kirjoittaneet. Helinän tyyli vain on joskus kirjoittaa vähän töykeän tuntuisesti, vaikka siihen ei syytä olisikaan.

Tai no, huonon seuran nimeämisestä ei kukaan muu kuitenkaan varoittanut. Muut ilmeisesti ymmärsivät sen, että jos ei ihan rikollisista tai jatkuvasti päihteitä käyttävistä tyypeistä ole kyse, niin tuskinpa muut "nimittelevät" kuin sossut. Ja ilmeisesti ei tämän kaverin seurapiiri ihan puhtoisinta on sossujen silmissä ollut, kun on ihan huostaanottoon johtanut.

Siksi huomauttelu, miten "mammoille ei mikään riitä", on lapsellista jopa Hellun huonot päivät tuntien. Ei nykyisin kaikkien perheiden ylle luotu sossun pelko ole suinkaan sitä, että mammoille ei mikään riittäisi! Monen perheen kohdalla saa sanoa, että hitto, kun saisivatkin kasvattaa rauhassa lapsensa ilman sossun välissä sörkkimistä. KYllä ihmiset pärjäävät ilman sossua kun ovat hyvin pärjänneet tähänkin asti.

Mutta todella huonosti pärjääviä on ilmeisesti niin pieni joukko, että se ei kasvaneen sijaishuollon tarpeisiin riitä ollenkaan.

Tyyli ratkesi jo aloitutuksessa, Paukapää, sillä mennään.
Niin vekkulia juttua että. Mutta jos joku pistää samaan tyyliin, sehän ei sitten sovikkaan enää. Uik, uik, nyyh, nyyh.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tyyli ratkesi jo aloitutuksessa, Paukapää, sillä mennään.
Niin vekkulia juttua että. Mutta jos joku pistää samaan tyyliin, sehän ei sitten sovikkaan enää. Uik, uik, nyyh, nyyh.

huomaamatta jotain tärkeää... Aloittaja ei tuosta paukapää-sanasta huolimatta hauku poikaansa ja taisi tuo paukapääkin olla sitaateissa. Mielestäni tekstistä paistaa lämpö ja välittäminen, sekö oli tällä kertaa liikaa sinulle keijukainen?

onnistuu:
"Itse en antaisi poikaani huostaan rötöksestä, vaan vaatisin tuomioistuinkäsittelyn, "
Kuinka tuo onnistuu, kun ja jos kyseessä on alle 15-vuotias nuori?

käytännössä kirjoitti:

onnistuu:
"Itse en antaisi poikaani huostaan rötöksestä, vaan vaatisin tuomioistuinkäsittelyn, "
Kuinka tuo onnistuu, kun ja jos kyseessä on alle 15-vuotias nuori?

Eikös nämä rangaistusluontoiset huostaanotot tehdä pääasiassa yli 15-vuotiaille.
Vielä karmeempaa, jos alle 15-vuotias tyttö tai poika saa töpeksimisestään raingaistukseksi niinkin rajun kakun, kuin huostaanotto määräämättömäksi ajaksi.
Jättäisin nämä rangaistusluontoiset huostaanotot kokonaan toteuttamatta. Onko ne edes lainmukaisia?
Jos joku pentu nyt näpistää jotain kaupasta, niin eihän hän vielä siinä ole vaaraksi itselleen tai muille lain tarkoittamassa mielessä, että ihan eristyksiin pitää toimittaa johonkin lastenkotiin tai nuorisokotiin mentaaliseen hoitoon.

Mielestäni huostaanottoa ei saa käyttää lapsen rangaistuskeinona. Ennenvanhaan uhattiin tuhmia tyttöjä ja poikia, että jos et ole kiltti, niin sut viedään lastenkotiin. Tänä päivänä se on totta.
Pidän huostaanottoa vääränä rangaistu- tai kasvatuskeinona, eikä yllä oleva kirjoitus muuttanut käsitystäni.
Huostaanoton alkuperäinen tarkoitus ei toteudu hoidollisissa huostaanotoissa eikä hyvine kotien lapsen rankaisemiseksi toteutetuissa huostaanotoissa.
Hienosti on saatu taas tämäkin kaltoin kohdeltujen lasten suojaamiseksi tarkoitettu systeemi vääristettyä lasten tappioksi. En hyväksy sitä, että vanhemmat vapaaehtoisesti antavat lapsen huostaan ja sijoitukseen siksi, että lapsi ei vastaa hyvien vanhempien odotuksia.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mielestäni huostaanottoa ei saa käyttää lapsen rangaistuskeinona. Ennenvanhaan uhattiin tuhmia tyttöjä ja poikia, että jos et ole kiltti, niin sut viedään lastenkotiin. Tänä päivänä se on totta.
Pidän huostaanottoa vääränä rangaistu- tai kasvatuskeinona, eikä yllä oleva kirjoitus muuttanut käsitystäni.
Huostaanoton alkuperäinen tarkoitus ei toteudu hoidollisissa huostaanotoissa eikä hyvine kotien lapsen rankaisemiseksi toteutetuissa huostaanotoissa.
Hienosti on saatu taas tämäkin kaltoin kohdeltujen lasten suojaamiseksi tarkoitettu systeemi vääristettyä lasten tappioksi. En hyväksy sitä, että vanhemmat vapaaehtoisesti antavat lapsen huostaan ja sijoitukseen siksi, että lapsi ei vastaa hyvien vanhempien odotuksia.

samaa mieltä huostaanotoista. En minäkään niitä hyväksy, mutta ei se estänyt poikaani joutumasta sellaisen kohteeksi kun riittävän monta merkintää oli poliisin ja lastensuojelun kirjoissa.

älä tosta Hellusta välitä.
Hän ei tosiaan tiedä yhtään mistä puhuu.
Hän ei yleensäkään ymmärrä lapsista mitään.
Silti, olen huomannut, että hän puhuu just läpiä päähänsä ja saa monen mielenkin pahoittumaan, mutta luulen, ettei hän siltikään ole ihmisenä niin paha, mitä antaa itsestä ymmärtää.
Useimmiten hän vain sitkeästi pitää kiinni alkup.kannastaan, vaikka olisi sen kanssa aivan metsässä.
Minä sen sijaan ymmärrän tasan mitä tarkoitat ja miltä sinusta tuntuu, vaikka mun kohdalla onkin kysymyksessä sijoitettu poika, mutta kun on meillä asunut alle kolme vuotiaasta, niin omalta tuntuu ja siksi ymmärrän sinua.
Kun sitä äitinä lapsilleen toivoo vain sitä kaikkein parasta ja tajuaa, ettei lapsi sitä omaa parastaan ymmärrä niin kyllä siinä huoli kasvaa.

Rauhottaisin sinua kuitenkin, et tuskin mistään huostasta enää on pelkoa.
Ei sossuja oikein jaksa 17 vuotta täyttäneet kiinnostaa, kuin pakon edessä.
Sulle nyt sanoisin vaan ihan kylmästi, et relaa ja kunnolla.
Tolla huolehtimisella ja murehtimisella vain poltat itsesi loppuun, mutta lastasi se ei auta.
Nyt et voi, kuin antaa ajan kulua ja toivoa, et järki voittaa, ennen kuin jotain pahempaa ehtii tapahtua.
No, voit tietty, mutta tuskin tässä minua uskot.
Voisit viedä lapsesi Rosen-terapiaan.
Aivan selvästi hän siitä voisi hyötyä, etenkin kun mainitsit vielä tuon koulukiusaamisenkin. Lapsellasi on paljon asioita mitä olis tarvis käsitellä, ettei niitä enää aikuisena tarvis prosessoida, tai nyt enää niitä oireilla.
Hyvää se tekisi sullekin. Puhun nyt kokemuksesta. Et arvaakaan kuinka paljon saat siitä uutta voimaa, kun saat karistettua entiset "synnit" pois ja tehtyä tilaa uusille asioille.
Todella lämpimästi sitä suosittelen teille molemmille.
Meidän yksi lapsista varasteli aivan sairaalloisesti ja olin varma, että se tulee olemaan hänen tuhonsa.
Hän kävi muutaman kerran Rosen-terapiassa ja teki terapeutin kanssa sopimuksen, että on 100 päivää varastamatta, vaikka millä keinolla.
Siinä poika onnistui ja varastelu ilmeisesti jäi kokonaan. Ei ainakaan ole mistään mitään kuulunut.
Toinen mikä mulla tuli mieleen, et onko lapsesi tutkittu, ettei ole jotain ADHD:tä tai vastaavaa. Vaikuttaa impulsiiviselta ja vilkkaalta???
Meinaan vaan, että jos on se ADHD, niin siihen on saatavana tosi hyvät lääkkeet ja sen jälkeen elämä kirkastuu.
Meillä toinen käyttää lääkkeitä ja pärjää hienosti.
Toinen ei suostu kirveelläkään, juuri tämä ongelmatapaus ja hänellä alamäki jatkuu.
Hän ei pysty pitämään kasassa mitään, eikä pitkäjännitteisyyteen tai suunnitelmallisuuteen.
Ei pysty pysymään missään suunnitelmassa ja sitten hän itse eniten pettyy, mutta periksi ei voi antaa niiden lääkkeiden suhteen, vaikka niiden avulla pystyy aivan normaaliin elämäänja toimimaan kuten muutkin. Hän on todella mukava nuori mies, kun ottaa lääkkeensä. Ilman, hmm.
Raivostuu todella helposti, ei kestä kuunnella mitään, koska ei ymmärrä mitä puhutaan, on kaikin puolin ärtynyt, jumittaa, eikä saa mitään aikaseksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mielestäni huostaanottoa ei saa käyttää lapsen rangaistuskeinona. Ennenvanhaan uhattiin tuhmia tyttöjä ja poikia, että jos et ole kiltti, niin sut viedään lastenkotiin. Tänä päivänä se on totta.
Pidän huostaanottoa vääränä rangaistu- tai kasvatuskeinona, eikä yllä oleva kirjoitus muuttanut käsitystäni.
Huostaanoton alkuperäinen tarkoitus ei toteudu hoidollisissa huostaanotoissa eikä hyvine kotien lapsen rankaisemiseksi toteutetuissa huostaanotoissa.
Hienosti on saatu taas tämäkin kaltoin kohdeltujen lasten suojaamiseksi tarkoitettu systeemi vääristettyä lasten tappioksi. En hyväksy sitä, että vanhemmat vapaaehtoisesti antavat lapsen huostaan ja sijoitukseen siksi, että lapsi ei vastaa hyvien vanhempien odotuksia.

suuressa viisaudessasi, diploomikasvattajan nyt mulle hölmölle kertoa, et mitä meidän äitien pitäisi tehdä ja miten menetellä, et saadaa näille pölhöille edes joku tolkku ja katkaistua ryyppy/rikoskierre esim.
Huomaatko, oikein nyt sulle hermostuin, mutta kerro nyt. Olen itse sentään monta lasta kasvattanut, mutta en osaa, enkä tiedä mitä pitäis tehdä, joten kerro, ole niin kiltti.
Et voi vain kieltää jotain, jos ei ole ehdottaa parempaa mallia tilalle. Siis jään odottamaan.

amalia kirjoitti:

suuressa viisaudessasi, diploomikasvattajan nyt mulle hölmölle kertoa, et mitä meidän äitien pitäisi tehdä ja miten menetellä, et saadaa näille pölhöille edes joku tolkku ja katkaistua ryyppy/rikoskierre esim.
Huomaatko, oikein nyt sulle hermostuin, mutta kerro nyt. Olen itse sentään monta lasta kasvattanut, mutta en osaa, enkä tiedä mitä pitäis tehdä, joten kerro, ole niin kiltti.
Et voi vain kieltää jotain, jos ei ole ehdottaa parempaa mallia tilalle. Siis jään odottamaan.

Minusta lapsen pitää juuri niinä vaikeimpina hetkinä saada nähdä ja kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen ja että he pitävät hänestä kiinni, eivätkä anna häntä huostaan.
Mitä tulee alkoholikokeiluihin, niin ihmettelen minkälaisen nuoruuden sossutantat ja sijarit itse ovat viettäneet, kun ainakin me, minä ja mun kaverit kyllä kokeiltiin alkoholia nuorina. Kaikki bailas ja viikonloppusin keräännyttiin viinipullojen kanssa metsään isolla revohkalla, kun ei päästy mihinkään ravintoloihin vielä vuosiin.
Ei meistä mitään alkoholisteja tullut kenestäkään, mitä olen tavannut niitä nuoruuden kavereita. Tosin, silloin ei rikosrekisteri pamahtanut niin pahasti päälle pikkurötöksistä, että se olisi sulkenut hairahtuneen ovia samalla totalitäärisellä tavalla kuin nykyään näyttää käyvän. Eli neuvoni on, pahimmilla hetkillä pidä kiinni, älä uhoo ja uhkaile aikuista miestä.
No niin amalia, nyt voit jatkaa pottuiluasi taas minulle, jota ivailet diplomikasvattajaksi ja henkilöksi, joka ei tiedä lapsista mitään. Minulle on ihan sama. Tärkeämpää on, että näiden terapeuttien kynsissä tässä maassa ei kohta ole yhtään tervejärkistä lasta tai nuorta ja vanhempien pitää ruveta katsastamaan miniä- ja vävyehdokkaita muista maista, jotta ei lapsenlapset joudu huostaan sekopäiseksi terapoitujen vanhempien takia. Se huoli tässä pitäisi koko Suomen ottaa ihan tosissaan, vaikka alkaakin olla juna jo mennyt.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta lapsen pitää juuri niinä vaikeimpina hetkinä saada nähdä ja kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen ja että he pitävät hänestä kiinni, eivätkä anna häntä huostaan.
Mitä tulee alkoholikokeiluihin, niin ihmettelen minkälaisen nuoruuden sossutantat ja sijarit itse ovat viettäneet, kun ainakin me, minä ja mun kaverit kyllä kokeiltiin alkoholia nuorina. Kaikki bailas ja viikonloppusin keräännyttiin viinipullojen kanssa metsään isolla revohkalla, kun ei päästy mihinkään ravintoloihin vielä vuosiin.
Ei meistä mitään alkoholisteja tullut kenestäkään, mitä olen tavannut niitä nuoruuden kavereita. Tosin, silloin ei rikosrekisteri pamahtanut niin pahasti päälle pikkurötöksistä, että se olisi sulkenut hairahtuneen ovia samalla totalitäärisellä tavalla kuin nykyään näyttää käyvän. Eli neuvoni on, pahimmilla hetkillä pidä kiinni, älä uhoo ja uhkaile aikuista miestä.
No niin amalia, nyt voit jatkaa pottuiluasi taas minulle, jota ivailet diplomikasvattajaksi ja henkilöksi, joka ei tiedä lapsista mitään. Minulle on ihan sama. Tärkeämpää on, että näiden terapeuttien kynsissä tässä maassa ei kohta ole yhtään tervejärkistä lasta tai nuorta ja vanhempien pitää ruveta katsastamaan miniä- ja vävyehdokkaita muista maista, jotta ei lapsenlapset joudu huostaan sekopäiseksi terapoitujen vanhempien takia. Se huoli tässä pitäisi koko Suomen ottaa ihan tosissaan, vaikka alkaakin olla juna jo mennyt.

multa meni hermo vähäks aikaa sun kanssa, kun et anna periksi.
Omalla tavallasi olet oikeassa siinä mitä yrität sanoa, mutta kun se ei liity mitenkään tähän kyseiseen juttuun.
Voin sulle kertoa, että itsekin otin ekat kännit jo 14 vuotiaana ja pirtusta vielä.
Eniten ryyppäsin varmaan joskus 15-16 vuotiaana, siis joka viikonloppu. Sitte uudestaan, kun 18 v pääsi kapakkaan. Siinä sai eräätkin kaljat kyytiä.
Minustakaan ei tullut alkoholistia, mutta molemmista ystävättäristäni, joiden kanssa alottelin, tuli. Todella surullista.
Juuri siksi, että on itsekin elämää nähnyt ja maistanut, tajuaa, että se ryyppääminen ei ole enää ihan normaalin nuorten harrastaman ryyppämisen rajoissa ja siitä se huoli nousee.
Kyllä munkin tutuista, sen aikaisista nuorista pojista tuli alkoholisteja.
Niin mukavia poikia, mutta viina maistui heille jo silloin alaikäisenä muita paremmin ja sille tielle jäivät.
Joillekin se ei vain sovi. Onhan se tutkittu juttu, että toiset alkoholisoituvat helpommin, kuin toiset.
Näillä meidänkin lapsilla on vielä sitä sukurasitetta taustalla, niin kyllä se huolettaa.
Tarina ei kerro, onko pojan isä kuvioissa ja onko suvussa alko-ongelmaa, mut jos on niin syytä huoleen on sitäkin enemmän.
En halua mitenkään huolestuttaa äitiä entisestään, mutta pakko katsoa totuutta silmiin.
Faktat ratkaisee. Ihan sama mitä tunteet sanoo.

amalia kirjoitti:

multa meni hermo vähäks aikaa sun kanssa, kun et anna periksi.
Omalla tavallasi olet oikeassa siinä mitä yrität sanoa, mutta kun se ei liity mitenkään tähän kyseiseen juttuun.
Voin sulle kertoa, että itsekin otin ekat kännit jo 14 vuotiaana ja pirtusta vielä.
Eniten ryyppäsin varmaan joskus 15-16 vuotiaana, siis joka viikonloppu. Sitte uudestaan, kun 18 v pääsi kapakkaan. Siinä sai eräätkin kaljat kyytiä.
Minustakaan ei tullut alkoholistia, mutta molemmista ystävättäristäni, joiden kanssa alottelin, tuli. Todella surullista.
Juuri siksi, että on itsekin elämää nähnyt ja maistanut, tajuaa, että se ryyppääminen ei ole enää ihan normaalin nuorten harrastaman ryyppämisen rajoissa ja siitä se huoli nousee.
Kyllä munkin tutuista, sen aikaisista nuorista pojista tuli alkoholisteja.
Niin mukavia poikia, mutta viina maistui heille jo silloin alaikäisenä muita paremmin ja sille tielle jäivät.
Joillekin se ei vain sovi. Onhan se tutkittu juttu, että toiset alkoholisoituvat helpommin, kuin toiset.
Näillä meidänkin lapsilla on vielä sitä sukurasitetta taustalla, niin kyllä se huolettaa.
Tarina ei kerro, onko pojan isä kuvioissa ja onko suvussa alko-ongelmaa, mut jos on niin syytä huoleen on sitäkin enemmän.
En halua mitenkään huolestuttaa äitiä entisestään, mutta pakko katsoa totuutta silmiin.
Faktat ratkaisee. Ihan sama mitä tunteet sanoo.

Voihan olla niinkin, että jos tarinan poika on ollut rangaistusluonteisessa huostaanotossa tiukkoine sääntöineen, rajoituksineen ja erossa kasvuympäristöstään ja tutusta koulustaan niin pidän melko loogisena, että hän ottaa täysillä takaisin huostaanottopaikkaan menettämäänsä vapauttaan. Pidän näitä ammatillisiin perhekoteihin rangaistusluontoisesti huostaanotettujen tyttöjen ja poikien tulevaisuutta tältä osin jonkin verran riskinä. En ihmettele yhtään, jos he vähän irrottelevat, kun ei ole päällystakit niskassa ja terapeutit nurkan takana. Toisaalta, positiivinen fakta lienee, että he eivät ole sit kai laitostuneet vaan pyrkivät "tasaamaan tilit".

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta lapsen pitää juuri niinä vaikeimpina hetkinä saada nähdä ja kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen ja että he pitävät hänestä kiinni, eivätkä anna häntä huostaan.
Mitä tulee alkoholikokeiluihin, niin ihmettelen minkälaisen nuoruuden sossutantat ja sijarit itse ovat viettäneet, kun ainakin me, minä ja mun kaverit kyllä kokeiltiin alkoholia nuorina. Kaikki bailas ja viikonloppusin keräännyttiin viinipullojen kanssa metsään isolla revohkalla, kun ei päästy mihinkään ravintoloihin vielä vuosiin.
Ei meistä mitään alkoholisteja tullut kenestäkään, mitä olen tavannut niitä nuoruuden kavereita. Tosin, silloin ei rikosrekisteri pamahtanut niin pahasti päälle pikkurötöksistä, että se olisi sulkenut hairahtuneen ovia samalla totalitäärisellä tavalla kuin nykyään näyttää käyvän. Eli neuvoni on, pahimmilla hetkillä pidä kiinni, älä uhoo ja uhkaile aikuista miestä.
No niin amalia, nyt voit jatkaa pottuiluasi taas minulle, jota ivailet diplomikasvattajaksi ja henkilöksi, joka ei tiedä lapsista mitään. Minulle on ihan sama. Tärkeämpää on, että näiden terapeuttien kynsissä tässä maassa ei kohta ole yhtään tervejärkistä lasta tai nuorta ja vanhempien pitää ruveta katsastamaan miniä- ja vävyehdokkaita muista maista, jotta ei lapsenlapset joudu huostaan sekopäiseksi terapoitujen vanhempien takia. Se huoli tässä pitäisi koko Suomen ottaa ihan tosissaan, vaikka alkaakin olla juna jo mennyt.

mikä helvetin luupäänauta?
Etkö käsitä millään, että riittävän monta merkintää sossun tai poliisin papereissa niin kyse ei ole enää ANTAAKO lapsen huostaan. Voi perkele, että voi ihminen olla tyhmä!!!!!!!!
"Minusta lapsen pitää juuri niinä vaikeimpina hetkinä saada nähdä ja kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen ja että he pitävät hänestä kiinni, eivätkä anna häntä huostaan." ughhh, grrrrrrrr...

tyhmä vai kirjoitti:

mikä helvetin luupäänauta?
Etkö käsitä millään, että riittävän monta merkintää sossun tai poliisin papereissa niin kyse ei ole enää ANTAAKO lapsen huostaan. Voi perkele, että voi ihminen olla tyhmä!!!!!!!!
"Minusta lapsen pitää juuri niinä vaikeimpina hetkinä saada nähdä ja kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen ja että he pitävät hänestä kiinni, eivätkä anna häntä huostaan." ughhh, grrrrrrrr...

Olen niin agressiivinen tämän asian suhteen siksi, että täällä tai sijaripalstalla on tullut esiin tapauksia, jossa äiti on itse hakenut lapsensa huostaan. Äiti on kunnon kodin hyvä äiti kertomansa mukaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olen niin agressiivinen tämän asian suhteen siksi, että täällä tai sijaripalstalla on tullut esiin tapauksia, jossa äiti on itse hakenut lapsensa huostaan. Äiti on kunnon kodin hyvä äiti kertomansa mukaan.

yleistää...?
Tästäkin ketjusta sait aikaan rähinäremmin, vaikka aloittaja selvästi toi esille että kiertävät sossut niin kaukaa kuin mahdollista. Viestissä ihmeteltiin vain sen paljon mainostetun ja ylistetyn jälkihuollon tasoa, tosin sitä ei kyllä kaivattukaan. Ihmetellä kai voi vaikka ei ko. palvelua itselleen haluaisikaan.

viisasta kirjoitti:

yleistää...?
Tästäkin ketjusta sait aikaan rähinäremmin, vaikka aloittaja selvästi toi esille että kiertävät sossut niin kaukaa kuin mahdollista. Viestissä ihmeteltiin vain sen paljon mainostetun ja ylistetyn jälkihuollon tasoa, tosin sitä ei kyllä kaivattukaan. Ihmetellä kai voi vaikka ei ko. palvelua itselleen haluaisikaan.

Koska aloittajan tapausken yksityiskohdat ja luojan kiitos pojan yksityisyys on hyvin säilynyt, niin emme voi keskustella asioista muuta kuin yleisellä tasolla ja siis yleistää. Minä ainakin.
Jos arvaa väärin, niin ei se ole tyhmyyttä vaan väärä veikkaus. Jos jälkihoitotukihenkilöllä ei mitään merkitystä ole äidille, niin olis vaan onnellinen, että jättävät pojan rauhaan. Itse ainakin olisin, sossuja kammoksuvana henkilönä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Koska aloittajan tapausken yksityiskohdat ja luojan kiitos pojan yksityisyys on hyvin säilynyt, niin emme voi keskustella asioista muuta kuin yleisellä tasolla ja siis yleistää. Minä ainakin.
Jos arvaa väärin, niin ei se ole tyhmyyttä vaan väärä veikkaus. Jos jälkihoitotukihenkilöllä ei mitään merkitystä ole äidille, niin olis vaan onnellinen, että jättävät pojan rauhaan. Itse ainakin olisin, sossuja kammoksuvana henkilönä.

"Koska aloittajan tapausken yksityiskohdat ja luojan kiitos pojan yksityisyys on hyvin säilynyt"
Miksi siis pitää yleistää ja teilata koko perhe tai siis huolissaan oleva äiti? Eihän se tietenkään näin netin välityksellä kovinkaan merkityksellistä ole enkä tunnusta olevani kovin herkkänahkainen, mutta turhaa aikaa menee vaan näiden sontaviestien läpikäymiseen kun itsellä tarkoitus oli vain kysellä onko toisilla samankaltaisia kokemuksia ja siten saada ns. vertaistukea. Käsittääkseni se on tämän palstan tarkoitus, ei jauhaa peetä tuntemattomista ihmisistä. Eikö täällä voisi ihan sivistyneellä tasolla antaa vertaistukea?

Terveisin paukapään (rakkaan sellaisen) äiti

siis???? kirjoitti:

"Koska aloittajan tapausken yksityiskohdat ja luojan kiitos pojan yksityisyys on hyvin säilynyt"
Miksi siis pitää yleistää ja teilata koko perhe tai siis huolissaan oleva äiti? Eihän se tietenkään näin netin välityksellä kovinkaan merkityksellistä ole enkä tunnusta olevani kovin herkkänahkainen, mutta turhaa aikaa menee vaan näiden sontaviestien läpikäymiseen kun itsellä tarkoitus oli vain kysellä onko toisilla samankaltaisia kokemuksia ja siten saada ns. vertaistukea. Käsittääkseni se on tämän palstan tarkoitus, ei jauhaa peetä tuntemattomista ihmisistä. Eikö täällä voisi ihan sivistyneellä tasolla antaa vertaistukea?

Terveisin paukapään (rakkaan sellaisen) äiti

Johan nyt on ihmeellistä, että se tehokas ajankäyttö on niin sanomattoman tärkeää. Se on yksi syy, että lapsille ei sitä aikaa riitä, kun pitää olla niin tehokkaassa ajankäytössä koko perhe ja kaikki valmiina just, tässä ja heti instant. En tunnusta viestejäni sontaviesteiksi.

Ei täältä voi mitään tilata, tämä on keskustelupalsta. Eiköhän sieltä sossulasta järjesty vertaistukea eksyksissä oleville teinejen äideillekin, kun perhe kerran on lastensuojelun asiakasperhe. Heidän kuuluis.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Johan nyt on ihmeellistä, että se tehokas ajankäyttö on niin sanomattoman tärkeää. Se on yksi syy, että lapsille ei sitä aikaa riitä, kun pitää olla niin tehokkaassa ajankäytössä koko perhe ja kaikki valmiina just, tässä ja heti instant. En tunnusta viestejäni sontaviesteiksi.

Ei täältä voi mitään tilata, tämä on keskustelupalsta. Eiköhän sieltä sossulasta järjesty vertaistukea eksyksissä oleville teinejen äideillekin, kun perhe kerran on lastensuojelun asiakasperhe. Heidän kuuluis.

että olet mies, niin voisi luulla että sinulla on tavallista hankalampi PMS-oireyhtymä. Älyätköhän itse ollenkaan, kuinka nalkutat ja naputat... väännät ja käännät. Tartut toisen tekstissä yksittäiseen sanaan ja alat sitten suoranaisesti vittuilemaan. Olet varmasti erittäin hankala ihminen ja jos olet työelämässä, niin roolisi on se työpaikan vihattu "besserwisser" joka ärsyttää kaikkia. Samaa ärsytystä saat aikaan tälläkin palstalla. Nytkin pilasit aivan asiallisen ketjun, jossa alunperin kysyttiin aivan täyttä asiaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Johan nyt on ihmeellistä, että se tehokas ajankäyttö on niin sanomattoman tärkeää. Se on yksi syy, että lapsille ei sitä aikaa riitä, kun pitää olla niin tehokkaassa ajankäytössä koko perhe ja kaikki valmiina just, tässä ja heti instant. En tunnusta viestejäni sontaviesteiksi.

Ei täältä voi mitään tilata, tämä on keskustelupalsta. Eiköhän sieltä sossulasta järjesty vertaistukea eksyksissä oleville teinejen äideillekin, kun perhe kerran on lastensuojelun asiakasperhe. Heidän kuuluis.

keskustelua siihen suuntaan että sossusta pitäisi apua hakea! Ensin haukut aloittajan kuvitteellisesta sosiaalin kyttäämisen toivomiselta ja sitten kun sinun on varmaan ollut pakko itsellesi myöntää että ehkä erehdyit, niin kehoitat kääntymään sossulaan! Voi hyvät pojat, olet sinä oikeasti pelle.

syystä epäilisi, kirjoitti:

että olet mies, niin voisi luulla että sinulla on tavallista hankalampi PMS-oireyhtymä. Älyätköhän itse ollenkaan, kuinka nalkutat ja naputat... väännät ja käännät. Tartut toisen tekstissä yksittäiseen sanaan ja alat sitten suoranaisesti vittuilemaan. Olet varmasti erittäin hankala ihminen ja jos olet työelämässä, niin roolisi on se työpaikan vihattu "besserwisser" joka ärsyttää kaikkia. Samaa ärsytystä saat aikaan tälläkin palstalla. Nytkin pilasit aivan asiallisen ketjun, jossa alunperin kysyttiin aivan täyttä asiaa.

kunpa et lastasi puhuttelisi yhtä öykkärimäisesti, jos hän sattuu olemaan kanssasi eri mieltä eikä tajua, että SINÄ OLET OIKEASSA.
Se on varmaan kamalaa, kun maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä faktaa.

alat vääntämään kirjoitti:

keskustelua siihen suuntaan että sossusta pitäisi apua hakea! Ensin haukut aloittajan kuvitteellisesta sosiaalin kyttäämisen toivomiselta ja sitten kun sinun on varmaan ollut pakko itsellesi myöntää että ehkä erehdyit, niin kehoitat kääntymään sossulaan! Voi hyvät pojat, olet sinä oikeasti pelle.

aloittajaa se, että minua on ryhdytty haukkumaan tällä palstalla. En suostu.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

kunpa et lastasi puhuttelisi yhtä öykkärimäisesti, jos hän sattuu olemaan kanssasi eri mieltä eikä tajua, että SINÄ OLET OIKEASSA.
Se on varmaan kamalaa, kun maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä faktaa.

samaan tyyliin kuin itse kirjoitat. Lapseni kanssa minulla on kyllä rehellisesti sanottuna fiksumpia keskusteluja kuin sinun kanssa, vaikka hän lähes kaikessa onkin eri mieltä kanssani. En tiedä mitä sinä olet lapsuudessasi vaille jäänyt, mutta äärettömän lapsellinen olet ja sinulla on mieletön halu haastaa riitaa. Olitko kenties lapsena niin alistettu että et uskaltanut mielipidettäsi ilmaista ja nyt toteutat itseäsi täällä anonyymina? Nyt kuitenkin totean, että minulla on parempaa tekemistä kuin kinata idiootin kanssa.

aivan siihen kirjoitti:

samaan tyyliin kuin itse kirjoitat. Lapseni kanssa minulla on kyllä rehellisesti sanottuna fiksumpia keskusteluja kuin sinun kanssa, vaikka hän lähes kaikessa onkin eri mieltä kanssani. En tiedä mitä sinä olet lapsuudessasi vaille jäänyt, mutta äärettömän lapsellinen olet ja sinulla on mieletön halu haastaa riitaa. Olitko kenties lapsena niin alistettu että et uskaltanut mielipidettäsi ilmaista ja nyt toteutat itseäsi täällä anonyymina? Nyt kuitenkin totean, että minulla on parempaa tekemistä kuin kinata idiootin kanssa.

Vaikka sinusta nyt saattaa tuntua pahalta tämä keskustelu, niin laajemmin ottaen uskon, että tämä meidän välinen dialogi, joksi tohdin tätä lapselliseksi todettua keskustelua kutsua, on kenties nostanut esiin kysymyksiä ja vastauksia lapsen aseman parantamiseksi Suomessa siellä huostaanottojen syövereissä. Olen varma siitä, että tässä ketjussa on kaikkien keskustelijoiden toimesta omalla joskus vaatimattomallakin tavallaan tullut esiin asioita, jotka muuten olisivat jääneet pimentoon. Jos katsot lukijamäärää, niin ole ylpeä. Asiasi on tiedostettu ja luettu. Ehkä joku ryhtyy jopa ajattelemaan.

Ap. kirjoittaa vitsiensä olevan nyt vähissä. Olisi ollut aikanaan lapsensa saatuvilla eikä vitsiä väännellyt silloin. Edelleen hän on vitsijä vailla ja niitä vertaiset pyrkivät kertomaan. Ei ap:n pojan parhaaksi vaan ettei poika vain tasaantuisi. Kurjuudesta ei päästettäisi toistakaan kun oma elämä on kurjaa.

kiitoksia kirjoitti:

Ap. kirjoittaa vitsiensä olevan nyt vähissä. Olisi ollut aikanaan lapsensa saatuvilla eikä vitsiä väännellyt silloin. Edelleen hän on vitsijä vailla ja niitä vertaiset pyrkivät kertomaan. Ei ap:n pojan parhaaksi vaan ettei poika vain tasaantuisi. Kurjuudesta ei päästettäisi toistakaan kun oma elämä on kurjaa.

että en ensin meinannut vastata, mutta...
uskallan sanoa, että takuuvarmasti sinulla on kotonasi kurjemmat oltavat kuin meillä. Jos olisit ymmärtänyt lukemaasi, niin olisit ymmärtänyt että kysymys ei ollut siitä että poikaa ei olisi kotoa pois päästetty, vaan aivan muusta. Rakkaistaankin täytyy osata terveellä tavalla luopua, mutta rakkaistaan voi siitä huolimatta edelleen välittää. Utopistinen asia sinulle kenties.

Terveisin
aloittaja

oli niin älytön, kirjoitti:

että en ensin meinannut vastata, mutta...
uskallan sanoa, että takuuvarmasti sinulla on kotonasi kurjemmat oltavat kuin meillä. Jos olisit ymmärtänyt lukemaasi, niin olisit ymmärtänyt että kysymys ei ollut siitä että poikaa ei olisi kotoa pois päästetty, vaan aivan muusta. Rakkaistaankin täytyy osata terveellä tavalla luopua, mutta rakkaistaan voi siitä huolimatta edelleen välittää. Utopistinen asia sinulle kenties.

Terveisin
aloittaja

persoonallisuushäiriö. Tuli väistämättä mieleeni.

todettuna kirjoitti:

persoonallisuushäiriö. Tuli väistämättä mieleeni.

pääsi, jos et muista onko sinulla todettu persoonallisuushäiriö vai ei ;)