EN ole enään varma seksuaalisuudestani, ja se on pelottavaa, siispä kerron tarinani alusta tähän päivään ja toivon että annatte minulle diagnoosin mikä olen.
Eli siis, ennen kuin tajusin minussa olevan mitään erikoista, että olisin bi tms, katselin muita naisia hyvin tarkasti, katse saattoi kiinnittyä takapuoleen, rintoihin, kasvoihin...
No sitten eräänä päivänä ihastuin erääseen naiseen, olin itse ihan sekaisin tunteistani. Käyttäydyimme kuin seurustelisimme, sitten aloin kyselemään että mitä mieltä hän suhteestamme on oikeasti. No, hän taisi järkyttyä hieman, ja sanoi että hän on tarkoittanut asiaa leikillään, ja on pahoillaan jos olen saanut eri käsityksen. Olin tosiaan silloin itsekkin täysin sekaisin tunteistani.
vähän tuon jälkeen tajusin olevanu bi. Katselin naisia, suutelin monien naisten kanssa jne. (seksiä en ole koskaan harrastanut naisen kanssa). Ajattelin että saattaisin olla jopa lesbo.
Nykyään seurustelen minua hieman vanhemman miehen kanssa, ja olen huomannut että vaikka välillä katselen naisia, niin kiinnitän miehiin nykyään enemmän huomiota kuin ennen, mikä on aiheuttanut minulle identiteettikriisin.
Olenko bi, vai hetero? Onko tämä vain joku "vaihe". Vai olenko vain joskus luullut olevani bi?
Eli siis siinä on tilanne, auttakaa.
Eli siis, ennen kuin tajusin minussa olevan mitään erikoista, että olisin bi tms, katselin muita naisia hyvin tarkasti, katse saattoi kiinnittyä takapuoleen, rintoihin, kasvoihin...
No sitten eräänä päivänä ihastuin erääseen naiseen, olin itse ihan sekaisin tunteistani. Käyttäydyimme kuin seurustelisimme, sitten aloin kyselemään että mitä mieltä hän suhteestamme on oikeasti. No, hän taisi järkyttyä hieman, ja sanoi että hän on tarkoittanut asiaa leikillään, ja on pahoillaan jos olen saanut eri käsityksen. Olin tosiaan silloin itsekkin täysin sekaisin tunteistani.
vähän tuon jälkeen tajusin olevanu bi. Katselin naisia, suutelin monien naisten kanssa jne. (seksiä en ole koskaan harrastanut naisen kanssa). Ajattelin että saattaisin olla jopa lesbo.
Nykyään seurustelen minua hieman vanhemman miehen kanssa, ja olen huomannut että vaikka välillä katselen naisia, niin kiinnitän miehiin nykyään enemmän huomiota kuin ennen, mikä on aiheuttanut minulle identiteettikriisin.
Olenko bi, vai hetero? Onko tämä vain joku "vaihe". Vai olenko vain joskus luullut olevani bi?
Eli siis siinä on tilanne, auttakaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluaisin epätoivoisesti muiden ihmisten mielipiteitä asiasta :/ itse olen nyt 20 vuotias.
oon vähän nuorempi, mutta kuulostaa kumminkin tosi tutulta. jos ihastun mieheen alan katsella enemmän miehiä muutenkin. sitten kun ihatun naiseen, se kuitenkin tuntuu tavallaan paremmalta ja ihastuksia sitten tulee paljonkin.. mutta jos saan jotain huonoja kokemuksia naisista esim. pari tyyppiä on alkanut ahdistaa, alan pitämään lesboutta jotenkin inhottavana vaikka enää en tunne miehiä kohtaan samoin. ja silti siis miehet tuntuu tavallaan oikeammalta vaihtoehdolta.
sekavaa:s
minkä lokeron alle kuulut? Eikö olis paljon vapaampaa ajatella, että rakastat ketä rakastat ja se siitä :)? Ihmisen seksuaalisuushan saattaa vaihdella elämän aikana rajustikin. Minun arveluni olisi kuitenkin, että olet bi, joka nyt tällä hetkellä on rakastunut mieheen ja voihan olla, että joskus et muita osaa rakastaakaan kuin miehiä..tai sitten koko loppuikäsi kaipaat ja katselet myös naisia sillä silmällä. Tai ehkä vielä asut jonain päivänä naisen kanssa...kuka tietää. Tulevaisuuteen ei voi nähdä. Elä ja tunne vaan rohkeasti mitä se sitten onkaan...elämä ja rakkaus ovat liian laajoja ahdettavaksi mihinkään lokeroihin ja leimojen alle. Pääasia kait on, että olet onnellinen ja sinut itsesi kanssa :)
Samaa mieltä edellisen kanssa.
Itsekkin aikani pohdiskelin näitä asioita ja ymmärrän kyllä kuinka hämmentävää se välillä voi olla. Kunnes sitten tajusin että millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä että on rehellinen itselleen. Kumpa vaan kaikki ihmiset sallisivat itselleen oikeuden rakastua ja olla onnellisia, oli rakkauden kohde sitten mies tai nainen.
Valitettavasti kaikki vain eivät pysty siihen ja yleensä syynä on pelko.
Ihmisillä on jonkin sorttinen pakkomielle luokitella muut ihmiset ja sulloa kuka mihinkin lokeroon.
Se tuo vaan sitä tiettyä turvallisuuden tunnetta kun voi luokitella toisen (tai itsensä) ja siinä sitten helposti unohtaa että asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia. Olemme kaikki yksilöitä.
Ja minä olen vain minä,enkä halua että minut lokeroidaan:) Anteeksi sekava ulosanti.
Ajatus ei tähän aikaan yöstä enää juokse niin sujuvasti :)
Älä lokeroi itseäsi!
Meissä on montaa puolta ja ne eri puolet ovat esillä milloin missäkin järjestyksessä :D Itse olen tällä hetkellä kuin puhdas pöytä tuon asian suhteen.. Herra siunaa, löytänyt siis siinä asiassa jonkin sortin tasapainon!!? 8) :D Tosin ilmeisesti kyselen ja pohdin puolueettomasti sekä kyseenalaistaen liikaa, ainakin mikäli on ympäristöön uskominen. Mutta kun tykkään kyseenalaistaa jopa ympäristöä xD
Tapahtui nimittäin ympäristön kanssa metka juttu, eräs läheinen, johon olen luottanut eniten kuin muihin, näkikin suureksi yllätykseksi minut aivan täysin eri valossa kuin mitä itse koen ja näen. Sysäsi ajatuksen liikkeelle, että kukaan ei todellakaan voi näissäkään asioissa auttaa, edes keskustelun tasolla.
Riittää kun olet itsestäsi varma, niin varma, ettei sisintä pysty kukaan kumoon puhaltamaan, vaikka sahaisi juuria irti ja lykkäisi vähintäänkin puukkoa selkään. Se sisin on ja pysyy ja piste. Ja hyvänen aika, ei unohdeta nauttimista! Ei turhaan ruoskita sitä mitä ollaan, että reteesti vaan vaikka sitten puhtaana pöytänä :D
Olet bi, jos tunnet seksuaalista/emotionaalista vetoa molempiin sukupuoliin. Ei sun kannata taistella sen kanssa, että kumpi sukupuoli saa enemmän huomiota, mutta sun kannattaa miettiä, että onko se sukupuolesta kiinni, ketä sut onnelliseksi tekee vai kenties muista seikoista. Ite olen bi, eikä sukupuoli ole merkittävä tekijä, vaan persoona. Tällä hetkellä hulluna erääseen naiseen, enkä vois kuvitellakkaan vaihtavani häntä miheen enkä myöskään toiseen naiseen. Ihminen itse on merkittävä, ei sukupuoli! :)
Mulla ihan sama, pystyn kiinnostumaan lähes millaisesta ihmisestä tahansa, mutta se menee vaiheittain. Aina kun ihastun johonkuhun kunnolla, niin seuraavaksi katselen lähinnä ihmisiä jotka tavalla tai toisella muistuttavat häntä. Erona vain se, että minulla tähän liitytyvät muutkin ominaisuudet kuin sukupuoli, esim. vuosi sitten olin ihastunut erääseen meksikolaiseen mieheen ja sen jälkeen oli vaihe jonka aikana katselin siinä mielessä lähinnä vain latinoita. Ja kun olen ollut ihastunut johonkuhun nörttimäiseen poikaan, niin sen jälkeen pelkästään nörttipojat kiinnostavat minua siinä mielessä. Jne. Inhottavaa ihmisten lokerointia, mutta se vaan tapahtuu pääni sisällä enkä voi sille mitään :D
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että tämä on ihan normaalia, sitä vaan etsii samankaltaista ihmistä kuin joku tietty ihana, ja että jos itselleen pitää joku seksuaalisuus diagnosoida, niin ihan biseksuaali minä olen :-)