Musta tuntuu tosi usein aika pahalta, en haluis mennä kouluun ollenkaa. Ahdistaa kaikki, paha olla. En oikeen tiiä mitä mä täsä selitän, eihän ketään voi oikeesti kiinnostaa, ei ainakaa mua kiinnostais. En jaksa hyvä tuulisena lukee toisten pahast olost ku en osaa kumminkaa auttaa. Nyt lähti vähän sivul aiheest. Mä haluisin apuu, ees jonkinlaist, jonku kaverin jolle puhuu. Mun ongelmana onki etten pysty puhumaan kellekkään mitä oikeesti ajattelen ja tunnen. en osaa/kehtaa/pysty hakee apuu, haluisin et joku huomais tän mutku en näytä ulospäi. Mä en tiiä mitä tekis, jos vaa alkais taas makoilee koton ja tuijottaa telkkarii ku on nykyään menny koneen ääres kaikki aika. Mä panikoin koulutehtävist ku en jaksais tehä nii paljo kaikkee nii lyhyes ajas. Mut ei mul mitää oikeit ongelmii oo ku vertaa johonki muuhu ku saa ammatti apuu ja kaikkee. Mun ongelmat ei oo todellisii mä vaa kuvittelen kaiken, mut silti tuntuu pahalt. Eihän mul oo mitää välii, parempi olis jos en olis ollenkaa olemassakaa, kukaan ei välitä kuitenkaa. Ihan pienii juttu mut tuntuu välil ihan uskomattoman suurilta mulle, kukaan ei kiitä mistää, ei juttele, ei pyydä apuu missää, ei kysele vointia yms pientä. Mä halailen äitiäni ja siskoani aina ku nään ne viikonloppusin kotona, mut aina ne vääntäytyy pois. Mä tarttisin jonku läheisyyttä, mut kuka tälläsest turhasta ja rumasta tykkäis, ei kukaan. Mä jään ainiaaks yksin ja se pelottaa. Nytki tätä kirjottaes huomaan kui turha mä oon, mun "ongelmatkaa" ei oo ongelmii muihin verrattuna. Mä en tiiä miten mä jaksan eteenpäin. Oon monet monet illat toivonu et voisin vaa jäädä kämpäl nukkuu eikä tarttis mennä kouluun. Viiltelin yläaste ikäsenä ja nyt on taas tullu pari kertaa sitä tehtyy. taidan alkaa tekee enempiki. Oon pitäny muutaman vuoden ajan "päiväkirjaa" jota oon täydentäny ain sillo ku on paha olla. Saan itkettyy omaa surkeuttani sen verran pois et saa taas nukuttuu jotenki yön yli. Mä en yhtään tiiä kui mä tätä tänne kirjotan, ihan turhaan. Täst tuli varmaa ihan hirmu pitkäki ettei ketään jaksa tällästä turhaa valitusta lukee. Mä vaan en tiiä mitä tekis, mikä mul on. Mä haluun pois täst kaikest, kukaan ei jäis kaipaamaan tälläst surkimust. Ihan turha juttu mut sainpa vähän ehkä kevennettyy taakkaa, tai lisättyy ku tajusin mitä mun pääs liikkuu. Hyvästi.
ei tärkeetä..
mäpä täsä vaa
6608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei nyt vähän positiivistä ajatelua kehiin, oot vaipunu vähä liian syvään masennukseen ja kaikki siks näyttää pahalt.
ÄLÄ LUOVUTA! Kyl elämä siit paranee ja taastusti sun perhees välittää sust. Vaik nyt ei silt tunnukaa. Sun pitäis puhuu tost jollet perheelles koeta koulun terveydenhoitajaa. ihan sama kenelle kunhan teet jotain!!!!
Ja niit tehtävii on ihan turha panikoida, oot sen verran huonoon jamaan päästäny ittes et neuvo ois et tee koulu tehtävii vain sen verran kuin jaksat, tonst maasennuksest selviminen on tärkeempää!
Muista kyl ihmiset välittää!! Toivottavasti helpotti ku kirjotit ja nyt tiiät et joku on lukenu. Kaikki on tärkeit!
Tsemii sulle yritä kestää. Viäl elämä hymyilee:)
Tais olla hömppää koko juttu, eipä siinä mitään. Koulujutut täytyy tehä, olin täsä vähän aikaa sitten muutamilta tunneilta pois ja nyt pitäis olla keikki samat tehtävät tehtynä ku muillaki. Ei niitä voi noi vaa jättää tekemät ja jos en tee mitää ni tulee kauheen laiska ja typerä olo ku ei saa mitään aikaseks. Mitään en osaa eikä kukaan tykkää. tällästä tää on, minkä sille mahtaa. Kovin yritän olla kaikkien mieleinen, mutta se kai ei riitä. Ei tästä mitään kumminkaa tule. Kiitos kumminki kun jaksoit pitkän valitusvirteni lukasta läpi.
Aika hölmöö mun tänne on kyl kirjottaa mitää. Luulette kaikki mua ihan typeräks viäl senki taki.
mulla on vähän sama ongelma kun sulla. mikään ei huvita, kukaan ei kiinnostu musta. enkä tiedä, mitä tekisin. Koulussa ei jaksais käydä, kun ei jaksa edes yrittää ymmärtää niitä juttuja. Tuntuu, että kaikki on turhaa. Mulla on pari kaveria, mut musta tuntuu, et niillä olis parempi ilman mua, enkä oikeen pysty oleen edes oma itteni niittenkään seurassa. mut yritän kuitenkin aatella asioita positiivisesti, vaikka se on välillä mahdotonta. mut sulle toivon kaikkee hyvää ja että löydät taas elämänilon. Täytyy vaan yrittää jaksaa.
Hei oot selvästi masentunu, ja kannattais tosiaan puhuu jollekki.
Toivon et mietit ihan kunnolla, mikä sussa muka on väärin ja huonompaa ku muissa. Ei kukaan oo täydellinen, oot ihan yhtä hyvä ku kuka tahansa muu ihminen. Yritä keksii ittestäs jotai hyvii asioita ja listaa ne ylös. Tiedän, että sussakin on paljon hyviä puolia, vaikket ehkä haluis myöntää tai et heti löytäis niitä.
Ite oon kans joskus ollu samassa tilanteessa ja harkitsin itsemurhaa, mut pääsin masennuksesta yli ja nykyään elämä senkun hymyilee ja oon entistä vahvempi ihminen.
Itsemurhan ei pitäis koskaa olla ratkaisu.
Elämällä on oikeesti vielä paljon annettavaa sulle ja on olemassa Joku, joka rakastaa just sua. Ehket vaa oo viel tavannu sitä.
Sun perhe kyllä rakastaa sua, ja välittää susta.
... masentunu. miettikää hiukan mitä oikeesti masentuneil on, mä taidan olla vaan vähäsen huonotuulinen. En uskois et ketään oikeesti pitäis mua masentuneena, mä vaan tunnen itteni välil ihan pohjasakan alapuolel olevaks mönjäks. Mä en usko et kukaan musta tulee tykkäämään, meinaan ystävänä taikka vielä naurettavampaa, sillä lail et haluis alkaa seurustelee, hah!