En ole saanut tarpeeksi isäni huomiota ja minua ei olla "nähty"(ei kavereitakaan)nuorena. Nykyään olen yli 25-vuotias, en seurustele ja jännitään sosiaalisia tilanteita. Sisälläni on myös tyhjä aukko kun kukaan ei ole nähnyt minua. en ole saanut elää normaalia teini-ikää.:( Onko kohtalotovereita? Ja onko minulla vielä toivoa?
P.s. tämä tuli tänne koska ensin ajattelin isääni.
P.s. tämä tuli tänne koska ensin ajattelin isääni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja siis en kaipaa v-mäisiä vastauksia.:)