Isäni omistaa maatilan rakennuksineen
Äiti kuollut v,1967.
Sisaruksia on 4.
Voiko isä myydä tilan ja rakennukset kelle haluaa ,ilman että muilla ei ole mitään sanomista siihen?
Tietääkseni tilalla ei ole tehty perunkirjoitusta äidin kuoltua.
Entä jos isä tekee testamentin kahdelle lapselleen,voiko jäljelle jäävät olla vailla lakiosuuden ja minkä suuruinen se on?
Isä haluaa tilan tasan kahdelle lapselleen,mikä on paras ratkaisu?
kiitos
Äiti kuollut v,1967.
Sisaruksia on 4.
Voiko isä myydä tilan ja rakennukset kelle haluaa ,ilman että muilla ei ole mitään sanomista siihen?
Tietääkseni tilalla ei ole tehty perunkirjoitusta äidin kuoltua.
Entä jos isä tekee testamentin kahdelle lapselleen,voiko jäljelle jäävät olla vailla lakiosuuden ja minkä suuruinen se on?
Isä haluaa tilan tasan kahdelle lapselleen,mikä on paras ratkaisu?
kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Selvität siitä mitä siellä lukee ja kuka omistaa ja mitä.
isä saattaa luulla omistavansa kaiken, muutta luultavimmin on kyse jakamattomasta kuolinpesästä, jolloin isä omistaa puolet.
Lakiosa sinun osaltasi on 1/8 siitä omaisuuskokonaismäärästä mikä perintönä on.
Isä saa tehdä omaisuudelleen aivan mitä haluaa. Kaupalla hän voi siirtää omaisuutensa jo eläissään.
Totta on että lakiosa on 1/8 perinnöstä mutta kuten arvelit pesä saattaa olla jakamaton eli koko omaisuudesta erotetaan ensin äidin osa ja siitä perintöosuus on 1/4 ja jos isä testamenttaa muille sisaruksille lopun niin siitä saa tuon 1/8.
Eli koko perintö tällaisessa tapauuksessa tulisi olemaan tuo 1/8 1/8=2/8 koko omaisuusmassasta.
Vielä selvennykseksi: äidin osuus ½ jaetaan neljään osaan eli suhteutettuna koko omaisuusmassaan on tuo 1/8 ja lakiosa isän osuudesta on 1/8
>
Tai sitten äidin perilliset luulevat omistavansa osan tilasta, tai että kuolinpesä omistaa osan tilasta vaikka tosiasiassa äidillä oli vain avio-oikeus miehensä omaisuuteen, ei omistusoikeutta. Näitä luuloja on monenlaisia, siksi pitää ensiksi selvittää, kuka omistaa ja mitä. Perukirjakaan ei välttämättä vastaa todellisuutta vaan sinnekin on voitu kirjata höpötyksiä. Tyypillisesti maaseudulla vanhat perunkirjat on laatinut joku maallikko jonka laintuntemus perustuu lähinnä perinteisiin tapoihin.
>
Lakiosa on 1/8 osa isän perinnöstä. Äidin kuolinpesään mahdollisessa osituksessa siirtyvä omaisuus kuuluu kokonaan tämän toisen kuolinpesän osakkaille.
Paitsi että lakiosaoikeus on olemassa, jokainen äidin perillinen voi mahdollisesti jo isän eläessä tehokkaasti sabotoida hänen sukupolvenvaihdossuunnitelmaansa, vaikka isä omistaisikin tilan yksin, esittämällä ositusvaatimuksen, mikäli ositusta ei ole vielä tehty.
>
Paitsi että hän ei saa myydä puolisonsa kanssa asumaansa yhteistä kotia ilman tämän puolison perillisten tai tuomioistuimen lupaa. Se seikka että 41 vuotta on kulunut puolison kuolemasta, ei suinkaan tee avioliittolain vallinnanrajoituksia tyhjäksi. Lisäksi jos hän myy tilan lahjanluonteisella kaupalla, ääritapauksessa lahjan saaja voi joutua palauttamaan omaisuutta sikäli kuin sitä tarvitaan äidin avio-oikeuden toteuttamiseen osituksessa. Eri asioita ovat, että isä voi joutua osituksessa luovuttamaan vastiketta äidin perillisille alihintaisen talokaupan takia sekä tekemään heille tilin kaiken omaisuutensa vallinnasta vuoden 1967 jälkeen. Luonnollisesti myös isän mahdollinen testamentti täytetään vasta siitä omaisuudesta joka hänelle tulisi osituksen jälkeen. Vaikka isä omistaakin oman omaisuutensa, hän voi menettää pahimmillaan puolet siitä jo elinaikanaan tehtävässä osituksessa, koska hän ei voi vedota tasinkoprivilegiin. Hänen asemansa on erilainen ja selvästi huonompi kuin perhe- ja jäämistöoikeudellisista rasitteista vapaan yksinomistajan.
>
Mutta onko tämäkään pahin mahdollinen skenaario isän kannalta? Eikö hän voi menettää ääritapauksessa vaikka *kaiken omistamansa* elinaikanaan tehtävässä osituksessa äidin perillisille, vai johtuuko esim. lakimuutoksista muuta? Tämä edellyttäisi että hän on hävittänyt AL 94§:n mukaisesti tarpeeksi paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta eikä hänellä ole avio-oikeudesta vapaata omaisuutta ollenkaan.
Isoisäni kuoltua hänen tilaansa tuli perimään joukko serkkujani (äitinsä kuollut). Luulivat ihan tosissaan saavansa osan tilasta (tai hinnasta). Ei auttanut vaikka kuinka lakimies selitti etteivät he tilaa peri koska tila ei ollut perittävän omaisuutta. Tila oli ollut vaarin vaimon (mummuni) joka myi sen vanhemmilleni 20 v ennen vaarin kuolemaa.
Ei perintö kelvannutkaan: raamattuja, nauloja, nahkasaappaat, tupakkavehkeet ja laiton ase.
Tarkennusta kaipaisin vielä tähän.
Isä haluaa tilan tasan kahdelle lapselleen,mikä on paras ratkaisu?
kiitos
Myydä eläessään vai testamentilla kuoltuaan?
Katsotaan perijän/saajan näkökulmasta.
Tuli vastauksia.
Esität edelleen arvoituksia joihin haluat täsmällisiä vastauksia.
Kerro ensin kaikki faktatieto osituksista perinnönjaoista yms. jotka vaikuttavat tilanteeseen.
Jos isällä on oikeus määrätä omaisuudesta niin kauppa on kai se mikä on varmiin.
Kauppa pitää tietenkin oikeasti toteuttaa.
Testamentilla ei voi ohittaa rintaperillisiä, heillä on aina oikeus lakiosaan.
Mutta niinkuin kerroin nämä on vain villejä arvauksia kun ei faktatietoa ole saatavissa.
Mistä pitää kysyä asiotten nyky tilaa?
On aivan uutta kaikki ,ei näitä tavan tallaaja joka päivä käsittele.