Todella omituista porukkaa täällä liikkuu...tuntuu kuin ainoa tyydytystä tuottava asia olisi päästä vittuilemaan ja ilkkumaan toisille. Ja jos esim. täs ilmolla on jokin juttu kohdistettu tietylle ihmiselle, niin voi miten on PAKKO päästä siihen väliin asiattomuuksia rustailemaan! Feikkaamisesta puhumattakaan.Pikkupennnut ymmärrän toki, ei vielä kokemusperäistä tietoa paljoakaan, mut että aikuiset ihmiset puuttumassa toisten asioihin ja joka paikassa turpaansa rääpimässä...outoa on. Tähän loppuun ei voi kyl sanoa mitään muuta kuin vanhan kliseen. Hankkikaa oikeesti se elämä.
Ihme touhua...
Vakkari SB:stä
1471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun näen lapsen, joka on ilkeä ja julma toisille lapsille, mietin kuka on ollut hänelle itselleen niin ilkeä ja julma, ettei hän ole oppinut muuta. Pienellä lapsellahan on luontainen lämmin kiinnostus toisia lapsia kohtaan ja luontainen taito empatiaan: yhteinen nauru, yhteinen itku.Tämä kyky empatiaan on usein erityisen korostunutta kehitysvammaisissa lapsissa.
Kun näen aikuisen, joka on ilkeä ja julma toisille ihmisille, mietin kuka joskus hänen avuttomuutensa vuosina on ollut hänelle niin ilkeä, niin julma ja tuhoava, että hän menetti kyvyn kasvaa ulos itse kohtaamansa julmuuden kehästä, menetti kyvyn kasvaa ihmiseksi, kyvyn tuntea empatiaa: iloita ja surra yhdessä toisten kanssa.
Ihminen, joka on julma muille, on yhä se satutettu turmeltu lapsi, häntä sattuu yhä eikä hän osaa muuta kuin ajaa kipua edellään. Voimme jokainen tehdä vähän hänen hyväkseen, emme paljoa, mutta vähän: auttaa häntä vertaamaan mahdollisuuksia, näkemään taakseen ja eteensä, vihaamaan vähemmän, ottamaan vastuuta enemmän, häpeämään tekojaan ja oivaltamaan oma kostonkierteensä, tuntemaan myötuntoa muita ja itseään kohtaan, siitäkin huolimatta, ettei olisi koskaan itse saanut sitä osakseen. Tunteettomuudesta voi toipua.
Raja on aina jossakin. Joku ihminen vain haluaa olla julma ja tekee tietoisesti, harkiten, jopa nauttien toisten ihmisten elämästä tuskaa. Sellainen ihminen lopulta jää aina yksin.