Onko kirjoittajan pärjätäkseen oltava juoppo tai ainakin alkoholia reippaasti käyttävä? Tuli mieleeni, kun luin tuon kommentin, miten kirjailijabileissä tullaan korvaan sönkkäämään että anteekshi khun en ole aikhanaan thajunnut shun tekshtin arvoa, mishä täälä olikaan shitä viihaa lisää...
Onko kirjoittajan oltava juoppo?
mä en sitte pärjää
17849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos pyrkii kirjailijoiden raskaaseen sarjaan on oltava valmis alistamaan maksansa yli-inhimillisille määrille ravintola-annoksia laskettuna alkoholissa.Tämä tarkoittaa esimerkin omaisesti esimerkiksi korillista nelosolutta päivänmittaan nautittuna siten että kyytipojaksi ja jälkiruuaksi nautitaan pullollinen ravitsevaa konjakkijuomaa.Täten vältetään matalamielinen arkipäiväisyys ja siirytään ja ylläpidetään olympolaisiin sfääreihin itsestäänselvästi kuuluvaa luovuutta.Lisäksi perikunnan ei tarvitse tapella perinnöstä ollen se jo aikoja suodatettu munuaisten lukuisten tiehyiden läpi luonnon suureen kiertokulkuun kuten myös ämpärikaupalla dolikolia aivojen harmaista kammioista.
kirjoittaa näin alkoholinhuuruista tekstiä. Joko olet löytänyt tiesi ulos viinakellarista?
Eherottomast!
Välttyäkseen kaikenlaiselta tympeältä patustelulta ja jonnin joutavalta jaaritukselta, on kirjailijan välttämättä tyynnytettävä sielunsa hirviömäistä dionyysisyyttä reiluhkolla alkoholin käytöllä.
Kännissä tai ei niin kirjoittaja joutuu kyllä milloin minkäkinlaisiin tunnelmiin hilautumaan. Tässä yhden kirjailijanalun tekstipalaa yhdestä jatkonovellista nimeltään Kohmelo tuolla Jatkonovellit puolella aloittajana Kössi-eno (Tietoa palstasta elokuu 2007)
... juuh.
” Raikas hanavesi valui pitkin suupieliä, kun Rytkönen kankeana ojenteli ruhoaan tiskipöydästä itseään tukien. Keittiönikkunasta tulvi liiankin kirkasta valoa. Silmissä viuhahteli yhä vinhempia valoilmiöitä, jotka ikäänkuin vaativat jotakin äkkinäistä liikettä tai lisäpromillea häipyäkseen, mutta hän ei oikein osannut päättää pitäisikö suunnistaa herättelemään Räsästä, vai sittenkin oikaisemaan itsensä takaisin sohvan uumeniin. Pysähtyneessä olotilassaan ihmetellessään hän kuuli ulkoa moottorin ujelluksen. Vatsassa kurnahteli yhä. Tuliko ääni sittenkin hänestä itsestään? Hän oli jo kääntymässä kiireesti takaisin vessaan, mutta vilkaistessaan syrjäsilmällä ikkunaan näki kuinka pihalle kaahasi naapurin rekisterikilvillä varustettu auto, joka pysähtyi äkisti nytkähtäen nippanappa kolhaisematta rapunpielessä nököttävää sementtistä rengasta, jossa sojotti menneen kesän kukkaistutukset henkihieverissään, pakkasenpuremat pelargoniat.
Rytkönen hilasi täriseviä sääriluitaan kohti ulko-ovea. Yllättävän ripeästi hän pystyi olosuhteet huomioon ottaen etenemään, vaikka tunsikin edelleen hyytävää kylmyyttä sisuksissaan. Riuhtaistessaan oven auki hän rekisteröi katseellaan, kuinka syksyisen hallayön muotoilemalle kuuraiselle pihanurmelle venäjänvihreästä Ladasta astahti rivakasti pari mustia saapikkaita, joiden korot upposivat naulana pehmeän mutaiseen maastoon. Rytkönen tunsi ilmassa leijuvan eteerisen ominaistuoksun, joka saattoi kuulua vain yhdelle ja ainoalle hänen tuntemalleen... Rytkösen sisuskalut heittivät volttia, kun hänen kielenkantansa siinä samassa irtosi möräyttäen:
- Irina ! ... pemalauta-jurkele... shi-shinäkö täällä? Mishtäshpäin nyt tuulee? “
Mielestäni jokainen luova ihminen on altis alkoholisoitumaan, taiteenlajista riippumatta. Usein läpimurto tapahtuu kun on ensin käynyt pohjalla ja tuon jälkeen raitistunut.
Juopot ovat juoppoja, eikä heiltä kunnon tekstiä synny, koska kirjan kirjoittaminen vaatii aivokapasiteettiä enemmän kuin sitä alkoholinvaikutuksen alaisena on.
ja tämä tarina on tosi...
Sama minkä taiteenlajin edustajia haastattelette (Muusikoilla oikein raittiusbuumi) Huomaatte että taide raittiuden myötä saavuttaa täysin uuden tason, joka yleensä yllättää niin tekijän kuin yleisönsä. Ero raittiina tehdyn taiteen pöhnätaiteen välillä on liki uskomaton. Eli juopon tuurilla saatat saada läpi ensimmäisen tekstin (ei ollut estoja joten kerroit ihan kaiken ja uteliaita on aina) Pidemmän uran luominen kirjailevana juoppona on mahdotonta.
Waltarista? Muiden muassa.
Olivat loistavia kirjailijoita juoppoudestaan huolimatta, eivät sen ansiosta.
Waltari kärsi myös maanisdepressiivisyydestä, joka siis on useiden juoppojen alkuperäinen juoppouden syy tai toisaalta seuraus.
Waltari kävi "latauksella" Suljetulla osastolla jokaisen kirjansa jälkeen.
Kyse ei ollut ihan vain siitä että otti viinaa ja kirjoitti hyvin. Waltari kirjoitti Sinuhensa muutamassa kuukaudessa, eikä kenenkään polla tuollaista kestä.
Luulen silti että Waltari oli selvä kirjottaessaan, en pysty kuvittelemaan että oli humalassa ja kirjoitti yli 10 sivua päivässä? Ehkä juominen tuli kuvaan vasta kirjan valmistuttua, ennen seuraavan aloittamista.
aina selvänä, Melleri ei.
Kirjojaan ei saa julki jos ei ole laajoja suhteita "kulttuuripiireihin". Noita "kulttuuri-ihmisiä" taas ei kestä katsella jos ei ole perskännissä.
... juu otetaas tähän tää selvennykses...
Kylttyyri!
Kylttyyri! Kylttyyri! Kylttyyri!
Tuo huuto on Suomessa syyri.
Mutt mikä on se kylttyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.
Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.
Tuhatkarvainen on kylttyyri.
Se on Kiinassa Kiinan myyri,
mut Suomessa Suomen kylttyyri
tuon kaiken on karikatyyri.
Eino Leino
eivät ota pisaraakaan, mutta viihtyvät hyvin piireissä. On myös paljon kirjailijoita jotka ottavat tai eivät ota, mutta eivät syljekään piireihin päin. Esim. Finlandia-ehdokas Juha Seppälä on mainio esimerkki arvostetusta kirjailijasta, joka ei koskaan käy missään ja jota ei voisi vähempää piirit kiinnostaa.
Alkoholin käyttö tai sosieteetin pippaloissa juokseminen ei ole edellytys menestyksekkäälle kirjailijanuralle. Riittää että osaa kirjoittaa hyvin.
... ai siksvartenko,
olikohan se nyt hesarin jossain pikkutekstissä luki että Seppälä tuo Porin Greta Carbo. Mä vähän jäin sen luettuani että mitä ihmettä... mutta siis hän jos nyt voittaisi esimerkiksi tämän Finlandia palkinnon, niin ettei tulisi julkisuuteen
?
eikä kirjailija.
pikkuisen juoneena. seuraavana päivänä
löysin runoni erikoisen, jota en olisi osannut
odottaa sen olevan minun. Mutta nimimerkkini
sen paljasti minulle.Huh,huh. esimerkki vain.
Pakko olla. Ehdoton vaatimus.
On monta juoppoa jotka eivät osaa kirjoittamaan edes nimeään julkisesta juopumuksesta annettuun sakkolapuun.
Juoppous on hankittu ominaisuus, joko pidemmällä tai lyhyemmällä harjoittelulla.
Kirjailijalta vaaditaan hulluuttam ja juoppo hulluus on melkoinen valtti.