koiramme makaa sisällä ollessaan lähes aina
eteisen oven vieressä eikä sieltä paljoa liiku ja
kun se tulee luokse, niin korvat on luimus. Jos
vieraita tulee niin sitten ollaan jaloissa
pyörimässä. Muutenkin koiramme on puolet ajasta
korvat luimussa(pitäis olla pystykorva)
ärsyttävää... kyllä sitä komennettukin on, muttei
mitenkään ihmeemmin, eikä rajoitettu olemassa
oloa... ja ainainen kiire sillä on. Autoon tarvii
päästä ekana samoin ovesta ulos. Onko mitään
keinoa millä saada sitä rauhottuu ja mitä olemme
tehneet väärin?
eteisen oven vieressä eikä sieltä paljoa liiku ja
kun se tulee luokse, niin korvat on luimus. Jos
vieraita tulee niin sitten ollaan jaloissa
pyörimässä. Muutenkin koiramme on puolet ajasta
korvat luimussa(pitäis olla pystykorva)
ärsyttävää... kyllä sitä komennettukin on, muttei
mitenkään ihmeemmin, eikä rajoitettu olemassa
oloa... ja ainainen kiire sillä on. Autoon tarvii
päästä ekana samoin ovesta ulos. Onko mitään
keinoa millä saada sitä rauhottuu ja mitä olemme
tehneet väärin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ikäinen ja rotuinen???Uros?narttu??
searotuinen
Kuullostaa osittain tutulta. Meille tuli
puolivuotiaana sekarotuinen narttu, taustasta ei
ollut mitään tietoa, mutta pahoinpidelty sitä ei
ole, ainakaan siitä päätellen, millä
mielenkiinnolla se suhtautuu käsiin. Koira
oli "anteeksi että olen olemassa"- tyyppiä ja
otimmekin ekaksi tavoitteeksi koiran itsetunnon
parantamisen. Ei aikaakaan, kun koira vilkastui,
alkoi luottaa itseensä ja muihin. Toisten koirien
haukkumista yms. äkäilyä kummastelee vieläkin,
itse ei ole paha kellekkään, muutaman kerran on
jo nostaqnut karvat pystyyn, kun on joku liiaksi
räkyttänyt vieressä. Se lienee merkki siitä, että
pikkuhiljaa alkaa rohkeutta löytymään. Koira ei
haukkunut ollenkaan meille tullessaan, ja hyvin
maltillisesti(onneksi) vieläkin, mutta on kyllä
tehnyt selväksi, ettei kenen tahansa auta sisään
tunkeutua. On ihanaa katsella, kuinka oma
kärsivällisyys ja ymmärrys ja työ on tuottanut
tulosta, koira on vieläkin alistuva (kaikkia ei
ole luotu johtajiksi), mutta se ei ole
negatiivista alistumista, eikä suinkaan kaikille
vastaantulijoille tapahtuvaa. Ja mitä tulee
korviin...älä hyvä ihminen saa koiran korvista
ongelmaa, meidän neiti oppi ekan juoksun myötä
lurputtamaan korviaan, pystyyn ne nousevat enää
lähinnä mielenkiinnon todella herätessä ja hellän
hetken yllättäessä roikkuvat entisestään. olen
lähinnä kateellinen, kun toinen voi mielensä
mukaan säädellä höröttimiään.