loppui kuin seinään. Yhtäkkiä olin kiinnostunut kodistani kuten joskus kauan sitten ennen lasten syntymää. Tuolloin jopa mankeloin kaikki liinavaatteeni säännöllisesti. Sitten alkoi tapahtua, oli omaisten sairastumista, keskenmeno, ensimmäisen äitiysloman loppuminen ja esikoisen kuskaaminen päivähoitoon. Työ oli melko vaativaa, perhe otti osansa, mutta elämä oli onnellista. Mies sairastui vakavasti, selvisi, mutta kuoli yhtäkkiä onnettomuudessa. Jäin eläkkeelle ja muutin. Tein kaikkea sellaista, joka edesauttoi, sitä, että selviäisin pinnalle. Pakenin kotoa metsää raivaamaan, ajelin autolla. Nyt olen yhtäkkiä rauhallinen ja haluan saada kodin kuntoon. Ihmeellistä, toipuminen vei nelisen vuotta, mutta olen selvinnyt ilman pillereitä ja pulloja.Elän ikiomaa elämääni.
Hektinen elämä
1943
14618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...elämääsi.
Voin kuvitella - ihana tunne - ikioma elämä.
erityisen ihanalta, kun kävin pulahtamassa järvessä . Nyt taitaa tulla tauko, koska laituri oli jo liukas, pakkasta 2 astetta. Aloitan taas joskus huhtikuussa.
Lapsuus wanhoillisesti uskovien mummujen välissä, seurapenkissä syntiin tutustuen. Oppikoulu, lukio, yliopisto. Elämän korska, silmän pyyntö ja lihan himo. Viina. Naimisiin. Ura ja perhe. Lapsen kuolema. Neljä lasta. Syöpä. Abortti. Vielä toinenkin syöpä. Avioero. Ja taas viina.
Mutta selvisin minäkin ilman maantieteellistä ratkaisua. Elämälle kiitos, sain sulta paljon.
On hienoa, että kaiken tapahtuneen jälkeen pystyt suhtautumaan elämään noin rauhallisesti.
Luotat vain päivään nousevaan. Kyllä se siitä menee.
Lapsuus evakkona, kansakulussa meni jotenkin,,kai, oppikoulu ja sitten kaupalliseen kouluun. Kaikki meni oikein hyvin omasta mielestäni ja valmistuttua oli työpaikkan osoite jo tiedossa.
Aikuisuus ja itsensä elättäminen kaukana kotoa tuntui ihmeelliseltä ja helpolta.
Epätasaista tuli ja sekin mennyt, nyt sitten vaan elän itselleni ja lasteni lapsille, silloin kun he minua enää tarvitsee.
Siis ei ihan tavallinen tarina,,,poistin pahimmat ;-))
kuinka kauan viel menee,omassakin mielen myllerryksessä...Onpahan tuota elämän tahkova joutunu kiertää ees sun taas.Millon pohjamutia myöten millon taas vähän iloakin ollut.
"mutta tästäkö selviän,otan kunnon kännin";D
ollut seuroissa, äitini oli harras körttiläinen. Jotain tästä olen itsekin omaksunut, pidän hengellisestä musiikista. Äitini lauloi usein Siionin virsiä. Viina ei ole suuremmassa määrin kuulunut elämääni, kohtuudella otan joskus.
varmaan riittää oman ikäluokkamme henkilöille. Perusrunko on monella samanlainen. Itselläni ei ole vielä lapsenlapsia, saa nähdä ilmaantuuko tai ehdinkö nähdä. Äitini ei ehtinyt nähdä kuopustani.
Tuohon on minullakin pyrkimys ollut.
Melkein olen saavuttanut rauhan.
Omaishoito vie energiaa, mutta on pientä siihen verrattuna mitä elämäni on ollut.
Nyt on illat ja vapaapäivä kerran viikossa omaa aikaani.
Myös päivisin voin olla omassa huoneessani ja tehdä mitä haluan koska hoidettava nukkuu päivälläkin aika paljon.
Työtä on kahden asunnon pitämisessä ja omaishoidossa sen verran että ei ehdi pitkästyä.
Hektistä voisi elämäni olla vieläkin jos päästäisin sellaiseksi.
Hoitotyö on ensimmäisenä listalla, muut hommat hoitelen vointini ja mielialani mukaan.
on asia, jota kunnioitan. Itse hoidin omaisiani-äitiä, isää, siskoa- jo lapsena. Mutta nyt aikuisena en toistaiseksi ole joutunut hoitamaan ketään. Sinulla on melko asiallinen suhtautuminen asiaa, toivon voimia. Itse opin noista lapsuuden kokemuksista sen, että mikään ei ole itsestään selvää. Voi olla onnellinen siitä, ettei toistaiseksi ole hoidettava.
elämässä tässä
ollaan hetki ihmettelemässä
Jos kaikki menee hyvin
kohta on murhe syvin
jos elämä koittelee
niin sitkis murheet voittelee
runosta. Yksi mottoni on "Elämä koostuu hetkistä". Yhtä onnen tai surun pötköä se ei ole, vaan vuorottelevat kuten päivän sää, satoi vettä ja aurinko paistoi. Jokohan huomenna on lunta?
totuuden, olet sillä saanut nyt uskottovuuden kaikille...
kunkin tulkittavissa. Totta on, että satoi tänään ensilumi. Kaunista päivää Sinulle eli sellaista, kun itse pidät kauniina.