voisivat vastata kysymyksiini?
Appiukko sanoi, että "vanikkaa" ei syönyt kukaan, se ei kelvannut hevosillekaan. Ok.
Lujaakin työtä kestää ihminen aikansa, mutta sitten
voimat loppuu.
Eli aidosti... mitä siellä syötiin ja miten syöminen tai nukkuminen oli mahdollista? Tämä kysymys koskee liikuntasotavihetta.
Appiukko sanoi, että "vanikkaa" ei syönyt kukaan, se ei kelvannut hevosillekaan. Ok.
Lujaakin työtä kestää ihminen aikansa, mutta sitten
voimat loppuu.
Eli aidosti... mitä siellä syötiin ja miten syöminen tai nukkuminen oli mahdollista? Tämä kysymys koskee liikuntasotavihetta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aikana Korpiselkä - Tuulosjoki välillä. On totta, että leivästä oli pula koska huolto jäi jälkeen ja sitten se "vanikka" oli tosi kestävää, hyökkäysvaunun allahan sitä sai murenettua. Mm. Pitkärannan tiellä kun muona-autot matelivat leipälastissa ohitsemme, nostelimme auton kuormasta useita leipälaatikoita joten meidän yksiköltä loppui leipäpula. Yksikkö oli 3./JR 23 eli Viialan komppania 5.D;sta. Varsinaista ruokaa saimme hyvin toimivan kenttäkeittiömme kautta kerran päivässä ja linjaan toivat keitot isoissa kantoastioissa.
Nukkuminen oli helppoa kesäaikana kun ei vaan satanut, kuukahdittiin vaan sopiva mätäs päänalusena ja ei helposti herätty. Esimerkiksi
Säntämän ja Viteleen tasolla oli aikaa jo pystyttää teltat ja rakentaa yhdyshautaa teltan viereen jos sattui tulemaan äkkilähtö.
Tuolla aiemmin kyselin vaarini sotilaspassin perään ja nyt huomioni kiinnittyi Viteleen, vaarini on kulkenut samaa reittiä hyökkäysvaiheen aikana. Itsekin kävin katsomassa Viteleessä taistelujen muistomerkkiä joen rannassa. Ajoimme kaverini kanssa autolla sinne ja tarkoitus oli mennä vielä Syvärillekin, mutta aika ei antanut myöten. Vaarini haavoittui Ohtalissa, olisiko ollut vielä kaukanakin se paikka?
Tuosta leivästä, mummoni kertoi leiponeensa vaarille rintamalle neliskulmaisia leipiä, jotka lähetettiin kenttäpostilla pahvilaatikossa.
Muistatteko ryhmästänne yhtään sotilaspastoria nimeltä? Tamperelainen vaarini nimittäin oli sotilaspastorina juuri noissa joukoissa, joissa Te olitte sodassa. Jatkosodan aikana hän oli Korpiselässä ja Säntämässä ainakin, mutta sai siirron ennen saapumista Syvärille.
Olisin kiitollinen tiedoista, vaarini nimittäin kuoli jo vuonna -59.
oli Laatikainen niminen mies, mutta en tuntenut
häntä paremmin ja pataljoonamme oli hetken aikaa
etulinjassa myös Säntämässä.
vastauksesta... kiitos.
Isä- ukko kertoi asemasodan aikaisista sapuskoista.
Kalastivat paljon, jotkut kranuillakin... joku "kalasti itsensä" kasapanoksella, vaikka varoittelivat sen vaaroista.
Minä olin töissä Immolan lentokentän radiokorjaamolla, ja sinnehän se Hitlerkin laskeutui aikoinaan.
Minä korjasin siellä rajavartioston radio-asemia.
Se oli paras työpaikka mitä minulla ikinään on ollut. Minulla oli ihan yksin se radiokorjaamo siellä, ja joskus tuli kapteeni Tolonen minua katsomassa. Silloin oli vielä radioputki aikakausi. Nyt on transistori aikakausi.
Olis kiva tietää että saatko sinä tämän viestini.
Pentti Olavi
Jos oli niin kyllä näen viestisi.
Tunteeko kukaan JR 23 esikunnan edesmennyttä lähettialiupseeria Vilho Palmia ja hänen sotatietään.