TKV - 3 - LUKU

3 – LUKU




Jätin auton rähjäni Maaretin pihalle ja otimme hänen Mersunsa. Maaret oli hyvin toimeentuleva nainen ja todella hyvännäköinen ja jos olisimme ottaneet auton rämäni ja hän olisi ollut kyydissä, autoni arvo olisi hetkessä tuplaantunut.

Ajoimme sittenkin paikallisen Nordean pihaan, josta Maaret kävi nostamassa vaaditut rahat ja sen jälkeen kävimme vasta työpaikkani toimistostossa, jossa kollegani Reiska istuskeli ja ilmeestä päätellen oli juuri tullut vessasta iltapäivärunkilta.

Pienen vartiointiliikkemme toimisto sijaitsi vanhassa tehtaassa Hietasen - sataman läheisyydessä.

Me olimme vähän erilainen vartiointiyhtiö, verrattuna toisiin vartiointialan yhtiöihin. Meidän miestemme ei tarvinnut valvoa marketteja tai tehdasalueita, sillä asiakkaat soittivat meille, kun tarvitsivat meidän palveluitamme.

Kulissin takia me vartioimme paria hallia, että poliisit näkivät firmamme auton liikkuvan alueella silloin tällöin, mutta suurin tulonlähteemme oli laittomien uhkapelitilaisuuksien suojeleminen Kymenlaakson alueella.

Reiska ei kysynyt, enkä minä vastannut, kun otin työpöytäni laatikosta ja pöydän salalokerosta puoliautomaattisen 9 mm:n Glockin. Olihan se klisee, mutta kliseitä käytetään sen takia, että ne toimivat.

Tarvitsetko apua, kumppani? Reiska huusi kun olin lähdössä pois tuvasta. Sanoin, että kyseessä on yksitysasia, jonka pystyn itse hoitamaan. En ollut täysin sinut yhtiökumppaneitteni kanssa, enkä aina oikein pitänyt siitä mistä sain elantoni. Mutta työelämääni ja blondattua punapäätä, en tulisi ikinä yhdistämään. Ne maailmat halusin pitää erossa toisistaan.

Saavuin toimistolta autoon, jossa huomasin Maaretin käsien vapisevan. Jännitys oli iskenyt häneen ja pystyin auttamaan häntä ainoastaan, niin että käyttäytyisin nyt koko ajan täysin kylmähermoisesti ja antaisin sen kuvan, että tietäisin mitä tekisin.

- Ota ihan rauhallisesti, kyllä kaikki tulee järjesteymään hyvin. Sanoin ja Käynnistin Mersun, Maaret nyökkäsi hermostuneesti.

Pian olimme hotelli Leikarin pihassa ja saavuimme sen huoneen ovelle jonka numero oli meille annettu.

Tunnettu karhulainen kirjailija tuli meitä vastaan, hän oli todella juovuksissa ja hänen jormansa tuli hänen sepaluksestaan ulos, hän yritti sanoa jotain, mutta en ihan ymmärtänyt lausetta ja sen jälkeen hän kompastui omiin jalkoihinsa ja sammui, me jatkoimme Maaretin kanssa matkaa eteenpäin.

Koputin ovelle ja sen jälkeen astuin syrjään ja sipaisin kädelläni puseroani, sitä kohtaa joka peitti kainalokoteloni joka piti sisällään vähän kättä pitempää.

Oven avasi lihaksikas kalju mies, joka näki ensimmäisenä Maaretin ja pidin itseni tarkoituksella sivummalla.

Ookko sää Maarit

Olen, mutta nimi on Maaret, ei Maarit.

Siun pit tulla yksin. Kalju jatkoi ja katsoi arvioivasti minuunpäin.

Sen ihmisen kanssa joka soitti minulle, sovittiin, että saisin ottaa kyydin tänne.

Myö luulttiin, ett sie ollisit tullut jonkun naikkosen kyyttissä.

En ole missään vaiheessa antanut ymmärtää, että tulisin nimenomaan jonkun naisen kyydissä. Olen toiminut täysin ohjeiden mukaan, enkä ymmärrä mikä nyt on ongelmana.

En mie tiiä onkko mittään onkelmaa, mutt myö ei ootettu, ett sie tullisit jonkun miekkosen seurass. Kalju sanoi.

No, tulin kuitenkin. En kyllä ymmärrä miksei se käynyt teidän mielessänne. Maaret sanoi ja huomasin selvästi kuinka ymmällään kalju tästä tilanteesta oli.

Hei pääasiahan on, että on toimittu teidän ohjeittenne mukaan ja näytänkö minä muka uhkaavalta. Sanoin ja pakotin typerimmän virnistyksen päälleni.

Ett sie minnusta uhkaavalta näyt. Kalju sanoi ja väistyi ovelta jotta pääsimme huoneeseen.

Välittömästi silmäni reagoivat huoneen sängyllä istuvaan mieheen, koska hän erosi aika paljon paikallisista kavereista.

Ensinnäkin hän oli musta ja toisekseen hän oli kääpiö tai siis virallinen termi taitaa olla lyhytkasvuinen. Tällaiset miehet tuppaavat olemaan täälläpäin ja mieleeni tuli Jim Carreyn elokuva: Me kaksi ja Irene.

Jorma ja Maaret, Sanoin.

Minä olen Topi ja tuo ovella teidät vastaanottanut mies on nimeltään Jouko.

Joukolla oli jänskä korostus, mistähän päin hän on sen saanut?

Ei Jouko puhu murretta, se on hänen tapansa puhua ja hän on puhunut samalla tavalla jo lapsesta lähtien.

-Aivan. Sanoin.

Liekäri tiputti miut vahinkossa lattialle silloin kun mies synnyin. Jouko sanoi.

- Aivan, aivan. Vastasin.

Topi oli pukeutunut tyylikkäästi, aivan niin kuin amerikkalaiset parittajat elokuvissa. Ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä kaveri oli eksynyt sirkuksesta, mutta päätin olla sanomatta mitään.

Käännyin katsomaan Maarettia ja hänen takanaan oleva kalju, Jouko oli vetänyt esiin mustan automaattiaseen ja se vei keskittymiskykyni Topista.

Miksi ase? Kysyin hyvin stoalaisesti.

Joukon paineensietokyky on pienempi, toisin kuin nähtävästi sinun. Topi sanoi.

Mitenkäs on sinun laitasi? Hermoiletko sinä? Kysyin Topilta ja näin Maaretin ilmeestä päätellen joutuvan kohta paniikkiin. Yritin pitää äänenpainoni rauhallisena ja vein käteni kohti Maaretin kättä ja puristin sitä hellän määrätietoisesti.

Miksi minä hermoilisin? Joukolla on ase ja se on tähdätty sinuun. Ei minulla ole mitään syytä hermoilla.Topi sanoi.

Sehän on hyvä. Sanoin.

Istukaa alas, ottakaa tuolit jostakin. Topi jatkoi.

Katsoin Joukoa.

Tämä on julkinen paikka, jos painat liipaisinta, syntyy hässäkkää.

Ellä sie murrehdi semmoiset. Se on täyssin miun omma onkelma.

No niin rauhoitutaanpas kaikki ja kun toimitaan niin kuin minä sanon, niin kaikki menee paremmin kuin hyvin. Kuka haluaa juotavaa? Topi sanoi.

Ei kiitos. Maaret sanoi ja myös minä pyöritin päätäni kieltätymisen merkiksi.

Kumpi teistä soitti tyttärestäni? Maaret kysyi.

Se olin minä. Topi sanoi.

Jouko oli laskenut aseen reidelleen ja näytti, että hän piti minua vaarattomana. Ehkä jonain huolestuneena poikaystävänä, joka oli lähtenyt tyttöystävänsä tueksi, eikä tiennyt vastassa olevan minua ja se oli loistava merkki. Pidin siitä, että minut aliarvioitiin, se nimittäin antoi etulyöntiaseman minulle.

Käskit tuoda 2000 euroa tiedoista, jotka koskevat tytärtäni. Maaret sanoi ja minä päätin ottaa tilanteen meidän hallintaamme.

Voinko ottaa tupakan taskustani, tiedän että täällä ei saisi polttaa, mutta kun minua hermostuttaa, niin tekee aina niin hemmetisti mieli polttaa? Kysyin huolettomasti ja Topi nyökytti hyväksynnän merkiksi. Jouko oli keskittynyt katsomaan Maaretin rintoja ja hän ei näyttänyt noteeravan minua ollenkaan..

Minulla on rahat. Maaret sanoi ja näytti kirjekuorta johon hän oli laittanut Nordeasta hakemansa rahat.

Olisi pitänyt pyytää tuplana. Topi sanoi.

Et kuitenkaan pyytänyt ja meillä on vaatimasi rahat. Sanoin ja käyttäydyin mukamas ettei tupakat olisi tulleet mukaan.

Myö voittaan ottaa teiän rahat siltti, ettekkä työ voi yhttään mittään. Jouko sanoi ja heilutti pistooliaan päänsä yläpuolella.

Vedin käden toiselle puolelle takkiani ja vedin aseen nopeasti esiin ja tähtäsin Joukoa päähän. Hän oli kuin shokissa havaittuaan minulla aseen ja hänen aseensa oli yhä hänen päänsä yläpuolella.

Mitäpä jos se kuvio ei menekkään ihan käsikirjoituksen mukaisesti? Sanoin. Topi naurahti, hän näytti olevan todellisia pelimiehiä ja hänestä huokui se, että hän oli tottunut yllätyksellisiin tilanteihin ja siihen, että näissä kuvioissa tilanteet tuppaavat muuttumaan äärettömän nopeasti suuntaan jos toiseenkin.

Mittee tie on, Mittee tie on? Jouko huuteli ja heilutteli asettaan päänsä yläpuolella, mutta älysi kuitenkin olla tuomatta sitä päänsä alapuolelle.

Laita tykki pöydälle. Sanoin.

Jouko, tee, niinkuin kaveri sanoo. Topi sanoi. Nyt vasta kiinnitin huomiota siihen, että hänen Suomen kielensä oli loistavaa. Jouko laittoi aseensa pöydälle ja otti itselleen tuolin samalla hirvesti sadatellen. Maaret katsoi Topia.

No minkä takia tänne piti tulla 2000 euron kanssa?

Koska rouvan tytär on oikeasti hemmetin moisessa lirissä..

Senkö takia me ollaan täällä? Sanoin ja jatkoin. Että kuultiin asia minkä sanoit jo puhelimessa.

Me Joukon kanssa ajoimme pitkän matkan tänne, jotta saisimme tukun seteleitä, tästä tiedosta joka meillä on. Ja meillä on tosissaan on huutava käteisen tarve.

No kelläpä ei olisi? Sanoin ja annoin aseen levätä polvellani, mutta pidin huolen siitä, ettei minua tultaisi yllättämään. Minä en ikinä aliarvioinnut vastustajiani, jos isästäni ei muuta hyvää voinutkaan sanoa, niin ainakin tuo oppi oli mennyt perille.

Me ollaan Joukon kanssa matkalla Viroon ja me olimme töissä vielä vähän aikaa sitten Yrjö Janhusella.

Vihelsin, sillä tiesin kenestä oli kysymys.

Kuka on Yrjö Janhunen? Maaret kysyi.

Topi katsoi minuun ja kun huomasi etten aikonut selittää, hän alkoi selittää sitä Maaretille.

Yrjö Janhunen on helsinkiläinen liikemies, joka käytännössä hallitsee Helsingin talousalueen huume-, prostituutio ja muutakin järjestäytynyttä rikollisuutta. Mikään isompi rikos ei mene Helsingissä läpi, mikäli sillä ei ole Janhusen hyväksyntää.

Ja miten tämä liittyy tyttäreeni? Maaret kysyi.

Meidän toimenkuvaamme Janhusen organisaatiossa kuului prostituutio ja tytöistä huolehtiminen.

Susku ei ole huora, ei ole koskaan ollut. Maaret kivahti.

No alunperin rouvan tytär ei tullut Janhuselle töihin suoraan, vaan Janhunen valtasi Helsingin eliittihuora markkinat kovalla kädellä.

Kuinka kovalla? Kysyin.

Helsingin eliitti huorat kuuluivat aikaan rouva Tyrneelle, joka liikkui seurapiireissä ja tajusi pian, että valtaa ja paljon rahaa omistavat miehet, olivat valmiita maksamaan seksistä nuorten naisten kanssa. Rouva Tyrnee sai nopeasti nuoria opiskelijatyttöjä leipiinsä, jotka halusivat nopeasti ja helposti ansaita helppoa rahaa ja pian rouva Tyrneellä oli loistava bisnes, jossa nuoret tytöt harrastivat seksiä rikkaiden ja vaikutusvaltaisten miesten kanssa ja hän sai joka panosta oman siivun.

Annappa kun arvaan. Janhunen huomasi rouva Tyrneellä olevan hyvän bisneksen ja halusi siihen mukaan.

- Aivan. Suomi on pieni maa, täällä tieto liikkuu niin nopeasti. Janhunen otti yhteyttä rouva Tyrvääseen ja teki ehdotuksensa tavalla joka ei jätä vaihtoehtoja. Rouva Tyrnee tajusi pian, että vastassa oli kovan luokan rikollinen ja ettei hän voisi pitää bisnestään itsenäisenä.

Niin?

Rouva Tyrnee suostui aluksi, mutta vastentahtoisesti Janhusen ehdotukseen ja alisti kaikki liiketoimintansa Janhusen alaisuuteen. Janhunen antoi hyvän korvauksen ja sanoi, että rouva Tyrnee saa vapaat kädet liiketoiminnan kehittämiseen, mutta että valtaosa voitoista tulee hänelle. Janhunen osaa olla oikein ymmärtäväinen ja jopa lämminhenkinen, mutta hän ei salli yhtään sitä, että häneltä yritetään vetää välistä.

Ja rouva Tyrnee tuli ahneeksi? Kysyin.

Aivan, hän piti itseään liiketoiminnan keksijänä, eikä voinut sallia, että Janhunen sai isommat voitot.

Ja rouva Tyrnee luuli olevansa ovela, mutta Janhunen varmaan sai tietää tulojen pimittämisestä, eikö vaan?

Kyllä, rouva Tyrnee luuli olevansa ovela, mutta vain omasta mielestään. Aika pian hänen välistä vetonsa huomattiin ja Janhunen lähetti minut ja Joukon tapaamaan rouva Tyrneetä.Ja aluksi meille annettiin ohjeistus, että kokeilkaa neuvottelemalla saada rouva Tyrnee tajuamaan oma parhaansa.

Ja miten meni?

Rouva Tyrnee ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä mitä me oltiin sanomassa. Hän luuli, että hän olisi ollut hyvinkin fiksu tai että hänellä olisi ollut isompikin valta tyttöihin.

Mutta ei ollut? Kysyin.

Ei todellakaan. Jos rouva Tyrnee olisi vain alistunut ja todennut, että hän kohtasi vahvempansa, hän eläisi yhä. Hoitaisi Helsingin eliittihuoria ja tienaisi hyvin. Tosin valtaosa menisi Janhuselle, mutta hän eläisi ja voisi hyvin.

Mitä tapahtui, ihan konkreettisesti?

Rouva Tyrnee odotteli meitä ja hän oli palkannut pari venäläistä kaveria meitä vastaan. Eli hän halusi lähettää Janhuselle viestin, että hän halusi palata itsenäiseksi yrittäjäksi, mutta aliarvioi meidät täysin.

Nii - in se tätsy tossissaan aliarvioiv meiät. Jouko sanoi ja alkoi sitten itsekseen höristä.

Siitä tuli aika rumaa jälkeä, verta kaikkialla ja...................

Kerrotko tuollaisia tarinoita, jotta saisimme kuulla kuinka kova tyyppi olet, vai pidätkö oman äänesi kuulemisesta. Maaret kysyi ja tajusin, ettei hän halunnut kuulla yksityiskohtia, siitä mitä rouva Tyrneelle oli tapahtunut. Minua Topin tarina kyllä kiehtoi.

Sekä että. Topi vastasi.

No kerro nyt Suskusta. Maaret alkoi tivaamaan.

No siis Susku, rouvan tytär oli rouva Tyrneellä töissä. Kun me Joukon kanssa nitistimme Rouva Tyrneen ja hänen dopermanninsa. Me jouduimme viemään heidät pois Helsingin alueelt ja niinpä me otimme käyttöömme muuttoauton, joka muuten kuulu Janhusen laillisiin bisneksiin. Se jätkä on osannut sotkea omat lailliset ja laittomat liiketoimintansa mukavaksi sekamelskaksi.

Asiaan. Maaret vaati.

No me etsimme rauhallisen paikan veden ääreltä, jossa ei ollut ihmisiä lähistöllä, enkä nyt sano tarkemmin missäpäin tämä paikka on. Heitimme rouvan ja hänen dopermanninsa sinne muutaman lyijypainon tykö tietysti. Sellainen mukava katoaminen, joka ei vähään aikaan tule julkisuuteen.

Miten tämä liittyy Suskuun?

No ei varsinaisesti mitenkään, mutta kun rouva Tyrnee ei ollut kuvioissa, Janhunen laittoi meidät hoitamaan prostituutiota. Vaikka itse sanonkin, me saimme Joukon kanssa liiketoiminnan hyvin liikkelle. Jostain syystä vaikutusvaltaiset ja rikkaat ihmiset tykkäävät ostaa pillua kääpiöiltä.

Suskuun.Maaret kivahti ja hän oli jo tulossa aika kärsimättömäksi.

No minä taisin vähän innostua tuosta liiketoiminnan pyörittämisestä ja minuun iski ahneus, aivan kuten Rouva Tyrneeseen. Nimittäin jotkut asiakkaat olivat valmiita maksamaan joidenkin tyttöjen tekemistä erikoispalveluista, moninkertaisesti sen mitä Janhunen oli laittanut meille vaatimukseksi ja Susku kuului näihin tyttöihin.

Eli pissa ja kakka leikeistä pystyitte laskuttamaan ohi sen mitä Janhunen teiltä vaati, mutta hän taisi saada vihiä? Sanoin.

Aivan. Janhunen lähetti pari poikaansa meidän peräämme ja toisin kuin rouva Tyrneelle, meille ei annettu mahdollisuutta palauttaa rahoja ja alistua huonommilla ehdoilla liiketoimintaan Janhusen kanssa.

Miksei. Maaret kysyi.

- Topi ja Jouko olivat Janhusen miehiä ja tuolla maailmassa oman leirin kusetukset otetaan paljon raskaammalla kädellä, kuin jos ulkopuolinen tekisi kusetuksen. Sanoin.

Olet oikeassa ja olisi käynyt huonosti, jos Jouko ei olisi pistänyt hanttiin.

Eli heistä taisi tulla raatoja? Kysyin.

Ei mutta kovaksi rähinäksi meni.

Ette kai te olleet lööpeissä niistä Kallion ammuskeluista? Kysyin.

Juuri niistä.

Vihelsin ja Maaret katsoi minuun oudosti.

- Miten voit tietää tuollaisista asioista?

- Kerron myöhemmin. Sanoin.

Meille tuli kiire lähteä pois ja vaikka olimme tienanneet ihan hyvin, niin olimme Joukon kanssa osanneet kyllä rahaa kuluttaakin ja me jouduimme pummaamaan tytöiltä rahaa. Monella heistä ei ollut, mutta rouvan tytär, Susku antoi tonnin ja sanoi, että rouva maksaisi sen tuplana, jos toisimme hänen viestinsä tänne.

Mikä se viesti on? Maaret kysyi.

Susku haluaa pois Janhusen kuvioista.Topi sanoi.

Missä Susku on?

Kääpiö laittoi hitaasti kätensä housun taskuun ja nosti sieltä rauhallisella liikkeellä lapun, jonka ojensi Maaretlle.

Rouvan tytär on tuolla.

Pyysin Maarettia ojentamaan lapun minulle.

Mitä jos te kusetatte? Tuollahan voi olla vain pelkkä kuoppa.

Ei kai me tänne asti lähdettäisi tällaista kertomaan ja sitä paitsi rouva varmaan tietää, että hänen tyttärensä ei ole mikään enkeli.

Vihdissä on siis Janhusen ilotalo.

Pikemminkin Nummelassa, ne ovat suhteellisen tarkkoja näiden asioiden kanssa. Se on mukava pikku kylä, jossa Janhusella on liiketoimia, muunmuassa motelli, jossa myydään pillua. Saanko nyt ne rahat?

Yhtä asiaa en ymmärrä?

Mitä?

Susku antoi Teille tonnin ja sanoi, että saatte tuplana takaisin. Miksi ette ottaneet tyttöä mukaan ja soittaneet meille ja kertoneet, että Susku on teillä ja hän on luvannut vapauttamisestaan rahaa ja olisitte pyytäneet meitä maksamaan Suskun tuomisesta?

No me lähdettiin vähän niin kuin kiireellä ja Janhusen porukka oli koko ajan meidän kintereillä ja kun me näimme Suskun, niin meillä ei edes ollut autoa eikä suunnitelmaa, me vain juostiin Janhusen armeijaa karkuun. Susku sanoi meille kun pummasimme rahaa, että menkää Kotkaan ja kertokaa, että minä haluan pois ja antoi rouvan numeron. Sitten me häivyimme sieltä, varastimme auton ja teimme suunnitelman tulla tänne ja myydä tietomme parista tonnista ja alkaa sen jälkeen tekemään uutta suunnitelmaa.

Tosi ammattimaista touhua. Sanoin.

- No jutut lähtivät vähän käsistä ja jouduimme Joukon kanssa aika paljon improvisoimaan. Saisimmeko nyt ne rahat, kiitos? Topi sanoi.

Maaret katsoi minuun ja nyökkäsin, sitten hän heitti kirjekuoren Topille.

Puhuit, että Susku on ongelmissa, kun soitit minulle. Mitä oikein tarkoitit ja sanokin selkeästi? Maaret kysyi.

Luulen että toiset tytöt ovat äkänneet, että Susku haluaa lähteä Janhusen tallista ja Janhunen ei sellaista hyväksy, ei tosiaankaan.

Mitä hän aikoo tehdä? Kysyin.

Janhusen tapaisilla miehillä on selkeät suunnitelmat loikkareiden varalle.

Mitähän se tarkoittaa ihan virallisesti?

No hän voi myydä tytön vaikka Viroon.

No sittenhän tällä lapulla ei tee mitään. Sanoin.

Mutta se on kuitenkin hänen viimeinen osoitteensa.

Maaret katsoi minuun, minä katsoin Topiin.

Tämän jälkeen me ei haluta nähdä teitä enää ikinä.

Sopii, vannon että viimeksi kun näin Suskun niin se oli Nummelan Hurjahovi motellissa ja että hän halusi pois sieltä.

Parasta että tuo osoite johtaa johonkin. Sanoin.

- Uskokaa pois ja viimeksi Susku oli siellä ja hyvissä voimissa, mutta haluaa tuolta maailmasta pois ja jos Janhunen saa edes vihiä, että yksi hänen parhaimmista tytöistään, edes miettii lähtöä, hän voi tehdä Suskusta esimerkin muille tytöille.

Maaret alkoi olla romahtamassa ja näin kyyneleiden tulevan hänen silmistään. Minusta oli parempi lähteä. Ohjasin Maaretin ovelle, katsoin Joukoa tuimasti ja hän väistyi, sitten me poistuimme Leikarista ja tapaaminen oli ohi. Kävelimme autolle, Maaret katsoi minuun.

Minä en yhtään tiedä mitä tehdä. Minä olen aivan sekaisin.

Minusta tuntuu, että kaikkein parasta kaikille on, jos käydään hakemassa Susku sieltä pois. Sanoin.

En minä voi vaatia sinulta sellaista.

Et sinä vaadi tätä, minä haluan suostua. Minulla oli tarkoitus puhua tänään meistä, mutta luulen, että meistä ei voi keskustella ennen kuin sinä koet, että tyttäresi on turvassa.

Luulen, että olet oikeassa.

- No sitten me teemme suunnitelman ja käymme hakemassa tyttären äidilleen. Sanoin ja käynnistin auton.