Rakkaat keskustelijat!
Aurinko paistaa ulkona ja menemme kohti joulua.
Minun sydämessäni ei paista aurinko, enkä tiedä miten selviän joulusta.
Mieheni jätti minut 30 vuoden avioliiton jälkeen, enkä tiedä miten tästä aloitetaan uusi elämä. Onneksi on lapset, mutta heillä on oma elämä. Enkä missään nimessä aijo heihin ripustautua.
Olenkin kuulemma ollut huono vaimo aina, en vaan ole tiennyt sitä, että olisin voinut olla toisenlainen.
Nuori virolainen nainen tuli mieheni elämään, eikä hän voinut vastustaa. Tietysti toivon heille onnea, enhän muutakaan voi.
En kuvitellut, että saan valmistautua yksinäiseen vanhuuteen. Meidän piti matkustella ja nähdä maailmaa. Kaikki on nyt sitten toisin, enkä tiedä miten uusi elämä rakennetaan.
Aurinko paistaa ulkona ja menemme kohti joulua.
Minun sydämessäni ei paista aurinko, enkä tiedä miten selviän joulusta.
Mieheni jätti minut 30 vuoden avioliiton jälkeen, enkä tiedä miten tästä aloitetaan uusi elämä. Onneksi on lapset, mutta heillä on oma elämä. Enkä missään nimessä aijo heihin ripustautua.
Olenkin kuulemma ollut huono vaimo aina, en vaan ole tiennyt sitä, että olisin voinut olla toisenlainen.
Nuori virolainen nainen tuli mieheni elämään, eikä hän voinut vastustaa. Tietysti toivon heille onnea, enhän muutakaan voi.
En kuvitellut, että saan valmistautua yksinäiseen vanhuuteen. Meidän piti matkustella ja nähdä maailmaa. Kaikki on nyt sitten toisin, enkä tiedä miten uusi elämä rakennetaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
no jos on virolainen, huijaa aikansa ja jättää,
ei niistä ole monikaan kovin pitkään,
hyvin harva 10vuotta, ikuisesti yksi kahdestakymnmenestäkään.
jos mies alkaa sairastamaan ja/tai rahat loppuvat, loppuu rakkauskin.
Kyllä on sydämmetöntä kirjoitusta Virolaisesta naisesta.Ajattele nyt vähän mitä kirjoitat.Liekö katleruus osana,mutta itse olen kohdannut vain onnellisia miehiä heidän kiinnyttyä Virolaisnaiseen.
Meneppä Tallinnaan ja opiskele minkälaisista naisista miehet pitävät.Siellä ei naisilla ole naamallaan länsimäisen elämän olemus ja hapatus vaan tyyli ja kunnioitus miestä kohtaan.
..muutamia jopa on hyvinä ystävinä. Mukavia ja ystävällisiä, toisia huomioon ottavia ovat nämä virolaiset naiset. Osaavat olla vieraanvaraisia ja kohteliaita. Aina kysyvät koko perheen vointia, kauniisti käyttäytyvät. Ilokseni olen nämä naiset ystävikseni saanut. Ei pidä yksipuolisesti leimata KAIKKIA virolaisia se typerää. Ja virolaiset miehet myös ovat aivan yhtä rehtiä ja tavallisia ihmisiä kuin me suomalaisetkin. Samanlaiset huolet ja murheet toimeentulosta ja elämästä. Kyllä molemmissa maissa löytyy sitten näitä ääripäitä. Ainut ongelma on ehkä hiukan jos, ajattelee tämä vironkieli. Mutta, pieni ongelma sekin loppujen lopuksi. Avoimuutta.
Toinen juttu, on sitten tämä henkilökohtaisesti petetyksi tuleminen. Jos, itse joutuu avioliitossaan pettymään, ei pitäisi kuitenkaan kaikkia leimata. Niin, katkeralta kalkilta vaikka elämä sitten välillä tuntuisikin. Ihmisiä olemme kaikki, että sikäli aloittajan kirjoitus oli ihan inhimillinen.
:/..........
OpettelePPa kirjoittelemaan ensin äidinkieltäsi edes vähän : )) ennen kuin alat kehuskelemaan Virolaisia (mistähän se iso kirjain tuohonkin tulee) et nimittäin opi sitä viroa, jos et osaa suomea.
"vaan tyyli ja kunnioitus miestä kohtaan."
Jaha siitäkö se kenkä puristikin..
varsinkaan suomalaiselle kielten samanlaisuuksien takia ja kirjoitusvirheitä tulee itse kullekkin.
Nuoren, kauniin naisen ja vanhenevan miehen juttu ei vain mielestäni toimi, olkoot kansalaisuus mikä tahansa, myös omakohtaisia kokemuksia on asiasta. En tarkoita viriiliyttä tms, vaan ajatusmaailmojen ja elämänhuvien erilaisuutta. Vanha rokkari ei ole sama nuori vanhoissa kuorissa, kuka oli ennen, jotakin on tullut lisää, eikä välttämättä huonoa.
Virolainen perusihminen ei eroa suomalaisesta vastaavasta, mutta ääripäitä on kummassakin kansalaisuudessa. Onhan Suomessakin näitä vanhenevia varakkaita miehiä metsästäviä tyttösiä, mutta ei heidän takiansa sovi leimata yleisesti suomalaista naista, tai miestä.
samaa mieltä olen minä. Täällä palstalla taas, noita pilkun etsijöitä löytyy. Pääasia kun kuitenkin olisi keskustelun sisältö. Ei se tuleeko, se kirjoitus tänne palstalle nyt kaikkien kielioppisääntöjen mukaan kirjoitetuksi. Minulle ainakin näitä kirjoitusvirheitä tulee. Ihminen kun olen. Nopeasti, kun tämän tekstini tähän ruutuun laitan.
Kyllä tuo ikä on sellainen joka, ihmistä muuttaa. Olimme sitten nuorina mitä tahansa. Harvemmin nämä ihmissuhteet naisen ja miehen välillä onnistuvat jos, nainen on paljon nuorempi kuin mies. Mutta, tiedän minä pari tällaista paria ja hyvin ovat ONNELLISIA. Eiköhän tuo ihmisten välinen kemia ole kuitenkin se juttu, joka tämänkin asian lopulta ratkaisee. Ympäristö vaan usein kun mielellään ottaa kaikkeen vähäänkin poikkeavavaan heti mielellään kantaa. Suvaitsevaisuutta, hyvät ihmiset. Eivät toisten Onni ja Rakkaus ole meiltä itseltämme pois. On se ikä tai kansalaisuus sitten mikä tahansa. Vai onko?
..virolaiseen naiseen. Kaksi vuotta sitten erosin pitkästä suhteesta, aloin matkustella paljon ja aina yksikseni, suruuni kiertelin. Puoli vuotta eroni jälkeen menin Tallinnaan, vuokrasin netin kautta huoneiston, asuin siinä 3 viikkoa. Tutustuin Tallinaan perin pohjin. Minulle oltiin ystävällisiä kaikkialla. En käynyt turistien ravintoloissa, paitsi josks ruokailemassa, joskus otin pienet neuvoa antavat, en ryypännyt. Kävin vain paikallisten tanssipaikoissa ja paras sellainen löytyi 4-5 km keskustasta Narvantien varresta. Kävin siellä 6-7 kertaa tanssimassa ja selvin päin. Jo ensimmäisellä kerralla kohtasin itseäni lähes 10 vuotta nuoremman erittäin huolitellun, kauniin leskinaisen. Tanssittiin vaan ja yritettiin ymärtää toistemme juttuja, siinä syntyi kyllä ihastusta molemmin puolin. Illan päätteeksi hyvästelimme toisemme ja sovittiin muutaman päivän perästä tapaamista samassa paikassa. Tätä samaa jatkui sen 6-7 kertaa, kunnes hän pyysi minua luoksensa. Hän asui yksin. Vietimme yhteistä aikaa varmaan lähes 10 päivää, osan hänen luonansa 24 tuntia. Meille syttyi tästä luottamussuhde, jota on kestänyt tähän päivään. Hän käy luonani Savossa kuukausittain ja minä hänen luonaan samoin. Molemmat pidämme toisistamme hyvää huolta, hän maksaa kaikki kuluni siellä ja minä kaikki hänen kulunsa täällä. Kumpikaan ei lypsä toisiltaan rahaa, panemme kaikkemme likoon kumpikin. Olen saanut tosi huolehtivaisen hyvän ystävän hänestä, hän pitää minusta hyvää huolta, jatkuvasti kyselee: Onko kaikki hyvin. Joskus minusta tuntuu, että se menee vähän liiallisuksiinkin. Tuota tunnetta en ole saanut suomalaiselta naiselta 59-ikävuoteeni mennessä, joten olen myyty mies. Nyt kun olen jäänyt ansaituille eläkepäiville, ollaan keskusteltu muutostani hänen luokseen, en vaan ole vielä saanut päätöstäni aikaan. Minä olen tyytyväinen virolaiseen naiseen kaikin puolin, on luotettava, yhden miehen nainen.
sairas. Mene hakemaan apua itsellesi.
Veljelläni oli virolainen vaimo. Alku oli myös samanlaista puolin ja toisin passaamista lahden molemmin puolin. Ja vieläpä niin siveätä ja kaunista. Naimisiinmenon jälkeen nainen muutti Suomeen ja kaikki muuttui. Kun veljeni joutui työttömäksi ja olisi pitänyt puhaltaa yhteen hiileen, niin vaimo erosi lypsettyään veljen varat.
Nyt tämä sama nainen on jo toisen miehen vaimo täällä Suomessa.
...kirjoittaa "Tietysti toivon heille onnea, enhän muutakaan voi."
Aloituksesi alussa kirjoitat, "enkä tiedä miten selviän joulusta."
Miksi et samalla ajatuksella kirjoittanut: " Selviän joulusta, enhän muutakaan voi."
komppiryhmä :)))
Ei maailma siihen kaadu, se vaan raapii ja pitkään.Kokemuksella voin sanoa, että aika tekee hyvää ja muutaman vuoden päästä asioita jo osaa katsoa erilailla. Itse pähkäilin samaa asiaa pari vuotta ja lopetin turhan miettimisen ja jatkoin elämääni.
Ei se ehkä lohduta, mutta tiedä ettet ole murheinesi yksin.
Elämää on avioeron jälkeenkin. Nyt järjestä olos' ja elos' mukavaksi ja järjestä vaikka jouluksi itsellesi matka (jotain erilaista, jotain uutta). Jos et aiemmin ole ollut joulua pohjoisen lomakeskuksessa, varaa paketti sieltä. Kaikki matkat, lumi, joulukuusi, siivottu huone, ruuat. maisemat, joulukirkko, itsensä hemmottelu ja palvelu samaan syssyyn, niin etköhän tuosta kohene. - Ja niitä yksinäisiä ihmisiäkin on samassa elämänvaiheessa muitakin.
selvittävä niistä niistä on. Ei sitä auta tavallisen tallaajan, murheisiin jäädä makaamaan. Elämää on elättävä eteenpäin. Näin se vaan on. Joulun voi todella viettää, muuallakin kuin kotona. Jopa kohtuuhinnoin. Vielä ehtii paikan varata. Eikun sanomalehti vaan käteen. Suru kestää aikansa, kyllä se siitä sitten. Elämä kirkastuu ja uomiinsa taas järjestyy. Päivä kerrallaan.
Keräät voimasi ja itsetuntosi takaisin ja huomaat että eipä se maailma yhteen mieheen kaadu!
Ei kaatunut minunkaan maailmani yhteen naiseen; hetken ihmettelin maailman menoa ja yht´ äkkiä huomasin että elänkin elämäni parasta aikaa. Ja niin teen edelleenkin, aika parantaa ja elämä jatkuu hymyillen!
Lähes kuuskymppisenä nautin elämäni parhaimpia päiviä,vaikka katkeruutta "köyhyysloukkuun" putoamisesta vähän onkin.
Maksoin miehen ulos asunnosta yms ja nyt maksan eläkkeestäni kaiken yksin,mikä ennen jaettiin puoliksi.
Ei ole hurraamista muusta kuin vapaudesta,vaikka toinen nainen veikin mukanaan.
Tiedän,miltä tuntui...
Minä olisin vielä jatkanut,vaikeuksista huolimatta,mutta ne "vaikeudet"aiheuttikin tää piilossa ollut toinen nainen..
Miehet on raukkiksia.
Tällä kertaa ei mene läpi.
..äkkäseltään kun luin. Pelkkä nimimerkki, jo pisti ajattelemaan. Että, tosissaanko kirjoittaa. Mutta, täällä nettikeskuskustelupalstalla on kovin vaikea aina arvioida kuka on tosissaan ja kuka ei. Sinä kun olet varmasti, minua kokeneempi, niin huomaat helpommin. Sitten on tämä näkökulma otettava myös huomioon, että, entäs jos, onkin totta. Kyllä se, ihminen silloin hädissään on jos, pitkä avioliitto päättyy. Mutta, samapa tuo. Onko tämä aloitus sitten mahdollisesti "provo" tai ei. Ainakin minulle. Ei hetkauta.
Tutun oloiset sanankäänteet ja se ihan aito pahoillaan ja hädissään olo jotenkin tuntui puuttuvan.
Varma en tietenkään ole ja pyydän sitten anteeksi jos vakuutun aloittajan vilpittömyydestä.
että miehesi ratkaisu on tullut aika nopeasti ja yllättäen hänelle itselleenkin,,,päätellen siitä, että teillä oli yhteisiä suunnitelmia...
eikä valituksen aihetta ole ollut aiemmin
Pitkän avioliiton tai suhteen äkisti loputtua jää ikäänkuin tyhjän päälle: Ei osaa ajatella tai tehdä mitään yksin. Sitä kestää aikansa kunnes huomaa, että yksinkin voi mennä rientoihin, harrastaa, nauttia elämästä ja tavata ihmisiä. Itsestä riippuu, jääkö tyhjiö pysyväksi tai mihin suuntaan se lähtee menemään. Mutta voi olla myös aika helpottavaa, puhdistavaa ja virkistävää saada ilmaa omien siipiensä alle. Ja maailma odottaa avoimena.
Ihastuin nuorempaan ja melkeimpä jätin vaimoni, niinikään 30 vuoden avioliiton jälkeen. Löin kuitenkin vielä jarrut päälle ja päätin että yritetään vielä. En tiedä sitten teinkö oikein, sittenkään...
Ihan tosi juttu se on mistä kirjoitin. Ehkä sanakäänteet ja tunteet ei tulleet niin aidosti ilmaistua, kun en jaksanut oikein paneutua tekstiin ja suunnitteluun.
Selviänhän minä joulusta, selviän elämästäkin, jatkan elämääni ja voi olla että elän onnellisena.
Puun takaa se juttu tuli meille molemmille, exälleni ja minulle.
Eipä tässä muuta, kiitos kannaotoista ja lohduttavista sanoista.
Tunnen monta miestä, jotka ovat haksahtaneet virolaisiin ja venäläisiin naisiin ja ovat sitten
vaimon ovella kohta kolkuttelemassa.
yhtä lailla on tyhjää.
Samaa katkeruutta elämää kohti.
31,5v meillä.
Onneksi on kaksi fiksua lasta.
Aivan siskoseni.Elämän pyörä on joskus kovaa kuin on kivi.Mutta kristallipalloni kertoo aina hyviä uutisia.Sinun elämääsi saapuu aivan iki ihana prinssi.Kristallipalloni kertoo myöskin,että hyvä ei seuraa pettäjää.Näen kuinka musta hiippalakkinen juoksee petturin perässä.Huh,...aivan tavallinen näky kristallipallossani.Ja on tuo tumma hiippalakki saanut aikaan ikäviä asioita.Toivotaan nyt kuitenkin ettei ihan kamalia satu.
Prinssisi onkin uljas ja valkoisella ratsulla saapuva komea tummaverikkö.Hänellä on kultaiset elämänavaimet kädessään ja kultainen koristeltu lukko.Sillä lukolla hän sitoo ystävät yhteen.Paratiisilomasi alkaa kun prinssi saapuu.Avaa ovi ja ota syleilyt vastaan siskoseni. Onnea paratiisilomallenne ja rakkaudentäyteistä elämää.Toivottaa sisko Kyöpelivuorelta.Kyllä se elämä hymyilee.