Olen pikkuhiljaa alkanut epäillä sukupuoltani... Siis, lapsena aina opetettiin, kuinka kiltti ja nätti ja lässynlässyn tyttö olen jne... ja sitten päätin viimeinkin hyväksyä itseni mieheksi. No, olo helpotti huomattavasti, vaikka kysymys vaivaakin minua 24/7. En osaa olla ajattelematta asiaa lainkaan...
Tuli sitten juteltua aikuisten kanssa (en asu kotona) seksualisuudestani ja nyt on jo todella kauan tolkutettu että moni nuori sitä ajattelee, enkä kuitenkaan olisi täysin varma.
Ja epäilys alkoi hiipiä pieneen mieleeni... Onhan minulla kyllä ollut elämässäni 2-3 naisellistakin jaksoa, jolloin olen ollut miltei tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen, mutta nyt en tiedä lainkaan, mikä olen. Päälimmäisenä aina ajatus siitä, että mies sitä ollaan, mutta jokin siellä pohjalla tuntuu sanovan, että "eikös näin ole kuitenkin ihan hyvä?"
Olen kyllä jo päättänyt mennä sinne tutkimuksiin ja leikkauksiin vaikka sitten kirvestä niellen, kun en muuten saa rauhaa sielulleni. Haluan vain tietää, onko moinen olo ohimenevä, se kun alkoi tuossa muutama päivä sitten saatuani viimeinkin revittyä kavereistani sen kauan kaivatun hyväksynnän.
Kiitän jo etukäteen kaikkia vastauksia, olivat ne mitä tahansa :3
Tuli sitten juteltua aikuisten kanssa (en asu kotona) seksualisuudestani ja nyt on jo todella kauan tolkutettu että moni nuori sitä ajattelee, enkä kuitenkaan olisi täysin varma.
Ja epäilys alkoi hiipiä pieneen mieleeni... Onhan minulla kyllä ollut elämässäni 2-3 naisellistakin jaksoa, jolloin olen ollut miltei tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen, mutta nyt en tiedä lainkaan, mikä olen. Päälimmäisenä aina ajatus siitä, että mies sitä ollaan, mutta jokin siellä pohjalla tuntuu sanovan, että "eikös näin ole kuitenkin ihan hyvä?"
Olen kyllä jo päättänyt mennä sinne tutkimuksiin ja leikkauksiin vaikka sitten kirvestä niellen, kun en muuten saa rauhaa sielulleni. Haluan vain tietää, onko moinen olo ohimenevä, se kun alkoi tuossa muutama päivä sitten saatuani viimeinkin revittyä kavereistani sen kauan kaivatun hyväksynnän.
Kiitän jo etukäteen kaikkia vastauksia, olivat ne mitä tahansa :3
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä kai ne tuntemukset vähän vaihtelee ja on kausia, jolloin on helpompaa olla vanhalla mallillaan. Mulla erilaiset harrastukset ja touhotukset auttoi ajoittain lähes unohtamaan koko asian. Mutta ikä pahentaa yleensä tätä vaivaa. Eli helpotusta ei ole luvassa loppupeleissä.
selvä, saatan siis rentoutua joutumatta ajattelemaan itseäni mielenvikaisena naisena...
Kiitos :3
sama 17-vuotias Nimetön, joka on viime päivinä kirjoitellut tänne? Ei se että identifioidut pojaksi kerro mitään seksuaalisuudestasi. Kyllähän jotkut aikuiset väittää, että moni nuori (eli ne itse nuorena) on joutunut miettimään seksuaalisuuttaan, mutta ehkä ne on jotain piilohomoja sitten. Mutta harva tavallinen nuori miettii onko tyttö vai poika. Ei sellanen tule mieleenkään, ellei siihen ole syytä.
ammatti ihmisen luokse ja pyydä lähete tutkimuksiin.Missä saat varmuuden kuka olet.Näin tein ja tiedän KUKA OLEN.TARKOITAN jos ei ole muuta keinoa,mene terveys keskuksen lääkäriltä pyytämään lähete.IHMISEN pitää tiedostaa itsensä.ITSE ANNAN TURPA SAUNAN NIILLE JOTKA HYPPII NENILLE.
jo käynyt prosessin läpi, kai tarkoitit ketjun aloittajaa.
ketjun aloittajaa,vähän kanustaa.
Kyseinen kirjoittaja ei useimmiten kirjoita vastauksiaan loogisesti, vaan siihen väliin mihin lystää.
taidankin tehdä. Ei tässä epävarmuudessa jaksa ihminen elää, joten kait se on pakko, kun edelleen jauhetaan sitä-"kyllä se on ihan normaalia sinun ikäiseltäsi"-kakkaa...
kyseinen nuori olen, ja tämän viestini ongelmahan se alkoikin vasta vähän sen jälkeen, kun tänne löysin...
Taidan siis sanoa niille suoraan, että ajatelkoot mitä vain, kunhan eivät tule sekoittamaan minun päätä niillä jutuillaan :3
eri henkilö, koska sanoit ettet asu kotona, kun mainitsit aiemmin jotain vanhemmista ja kodista.
Asu kotonani, vaan lastenkodissa. Välillä tulee kyllä sanottua kotona ihan vahingossa...
että paitsi jos asut laitoksessa, mutta sitten aattelin, että ei varmaan... No sori. Yleensä kun 17v sanoo, ettei asu kotona, tulee ekana mieleen, että on jo muuttanu omaan kämppään.
mitään. Yleensä vaan ei kehtaa sanoa, että asun laitoksessa.... Ja omaan kämppään jo ensvuoden joululomalla :D
Ei sun tarttee kirvestä niellen lähteä niihin hoitoihin, on sulla kuitenkin koko elämä aikaa olla oma itsesi, ei se minnekkään karkaa vuoden tai kahden harkinnan aikana.
Ja joku jo veikkaili, että sä olet se 17-vuotias mikä täällä on kirjoitellut, miten sun koulun käynti? Ajattelitko sä muuttaa fyysistä sukupuoltasi kesken koulun? Miten sä kestäisit sen miten ihmiset suhtautuu koulussa poikaan jolla on tytön nimi? Sanoit että olet saanut kavereiltasi hyväksynnän, kuinka vilpittömän?
Mieti rauhassa ja päätä koulun jälkeen mitä teet, sinulla on kuitenkin koko elämä edessäs!
joo vaihtaa, mutta kyllä ehdin ainakin lukion käydä loppuun enkä oikeastaan paljon välitä, mitä joku tuntematon ajattelee... Kavereiden vilpittömyydestä en tiedä, ainakaan ne ei kohtele yhtään eri tavalla kuin ennenkään ja vielä en ole joutunut millään tavoin syrjityksi. Ainakaan omasta mielestäni.
Miten liikuntatunnit? Meinaan ite en pystyny enää lukiossa käymään niillä. Paitsi joskus kun oltiin mettässä suunnistamassa, sinne menin, mutta tyttöjen pukuhuoneeseen en enää pystyny menemään, vaikka noin muuten elinkin tyttönä, vaikka koin olevani poika. Enkä mä poikien pukuhuoneeseenkaan olis voinut ängetä. Lopulta sain suorittaa liikkakurssit itsenäisesti.
sitä sitten kaikkien niiden lähes alastomien tyttöjen seassa eikä millään tahdo vaihtaa vaatteita samassa tilassa.... Eikä siihen auttanut mitenkään se, että mulle on kehittynyt pienimuotoinen inho naisvartaloa kohtaan.... Voisi melkein sanoa, että se oli jo tarpeeksi hyvä syy siihen, miksi olin aina "vahingossa" kymmenisen minuuttia myöhässä ja pysyin kopissa niin kauan vaatteet päällä, että muut oli jo lähteneet.
Olitko meinannut alottaa hormoonihoidot ennen koulun loppumista? Tai jos et ollut varma kavereidesi vilpittömyydestä, vielä ne on sun kanssa, mutta ei sukupuolen korjaus ole helppoa niillekkään, jotka sitä seuraa vierestä. Eli meinasitko odottaa ennen minkään hoidon aloittamista koulun loppuun vai aloittaa kesken??
aloittaa niin pian kuin voin, kärsimätön ihminen kun satun olemaan.
Ja ainakin se paras kaveri sanoi, että sen kus aloitat, ei se häntä haittaa. Sen jälkeen oikein hoputtin niihin tutkimuksiin ja toivotti onnea. Mutta se on kyllä oikeasti hyvä ihminen ja sen kanssa haukuttiinkin pystyyn kaikki ne pellet, jotka ei vaan ymmärrä vaikka kuinka tolkutan
Minä en ole tässä mikään oikea ihminen arvostelemaan, mutta sanon kuitenkin, älä ota itseesi.
Sanoit olevasi kärsimätön luonne, joten ethän ole tekemässä mitään hätäpäissäsi vain sen takia, että olet melkein 18 ja voit päästä naisen kropastasi eroon? Ettet olisi tekemässä mitään tekemisen vuoksi..
sentään. Kyllä tätä on jo kauan harkittu, arviolta ...vuosi-pari.
18-vuotispäivänään, ei sinne saa heti aikaa. Ja hormoneille ei todellakaan pääse heti. Ja hormonien vaikutukset ei näy aluksi päälle. Eli eiköhän hän ole jo päässyt koulusta siinä vaiheessa, kun asiasta tulee ongelma. Ehkä real-lifen voi alottaa vasta kun on valmistunut.