Olemme n. vuosi sitten eronneet (lähti toisen matkaan) ja kaikki vielä hakusessa. Miehellä jo uusi perhe (vauva juuri syntynyt). Nyt on alkanut jostain syystä enemmän ja enemmän kuuluttamaan "oikeuksiensa" perään. Kerran humalapäissään myönsi rahan olevan suuri vaikutin näihin juttuihin, haluaisi viikko/viikko systeemin ettei tarvitse maksaa elareita. Kun yritän keskustella ja saada aikaan jotain kultaista keskitietä ja käytän termejä etä- ja lähivanhempi, näkee hän aina punaista ja kuittaa puheeni että olen itse keksinyt nimitykset etä- ja lähi. Siis miten virallisia nuo nimitykset ovat? Itse näen niiden vilahtelevan täällä palstoilla jatkuvasti, mutta exäni mielestä nimitykset ovat mielikuvitukseni tuotetta ja että näiden avulla yritän mitätöidä hänen oikeuksiaan ja käytän niitä hämätäkseni häntä. Itse asia jää aina näiden termien pähkäilyn taakse, eikä hän suostu jatkamaan keskustelua asioista. Itse olen sitä mieltä että lähivanhempana teen arkipäivän ratkaisut lapsen suhteen ja olisimme tasavertaiset vanhemmat ja keskustelisimme yhdessä lapsen ns. suurista päätöksistä. Ilmoittelen myös esim. jos lähdemme matkalle tai lapsi on sairaana. Ex ei ilmoita pyynnöistäni huolimatta. Lapsi saattaa esim. olla hoidossa muualla kun isä on viihteellä. Itse ottaisin mieluiten kotiin, mutta ei koskaan ilmoita, enkä kehtaa soitella peräänkään. Häntä ei kiinnosta mitä tapahtuu kun lapsi ei ole hänen hoidossaan, ei soita ei kysele. Arvostelee kyllä jälkikäteen jos kuulee minun olleen esim. viihteellä ja lapsen olleen hoidossa muualla (on ilmoittanut ettei ryhdy "lapsenvahtihommiin").
Exäni vänkää
ja taivuttaa
2385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huoltajuusmuoto on se ratkaisevin, jos on yhteishuoltajuus te teette yhdessä lapseen liittyvä ratkaisut. Lähivanhemmuus ei tarkoita yksinmääräämisoikeutta, vaan vain sitä osoitetta, missä lapsi on kirjoilla, mihin maksetaan lapsilisä/elatukset. Lähi/etävanhemmuus ovat vain selkeyttäviä käsitteitä.
Lapsen ollessa isällä, hän on vastuussa ja tekee arkiset ratkaisut, esim. jos lähtee viihteelle, kuka hoitaa lasta. Se on sitä tilan antamista, isyydelle, kuten hän antaa sinulle tilaa, tehdä arkisia ratkaisuja, kun lapsi on sinulla, eikä soittele perään. Isän ei kuulukkaan ryhtyä lapsenvahdinhommiin.
Vuosi on lyhyt aika ja tunteet ovat vielä paljon mukana asioiden hoidossa. Mitä vähemmän tapaatte exäsi kanssa ja puhutte asioista, sitä paremmin pääsette tolpillenne elämänmuutoksesta. Puhukaa vasta sitten, kun olette samoilla radioaalloilla.
Jos exääsi ärsyttävät sanat etä- ja lähivanhempi, puhu toisilla sanoilla. Ei tittelit ole niin tärkeitä. "Sinä isänä" "minä äitinä" esim. Miksi tehdä kärpäsestä härkänen.
Sitten noihin toisenlaisiin ongelmiin.
Lähivanhempi tekee automaattisesti arkielämän päätökset, koska joka puseron väriä tai maidon rasvaprosenttia ei voi kysyä etävanhemmalta. Yhteishuoltajuuden velvoittamissa puitteissa olet pakotettu kertomaan etävanhemmalle tiettyjä asioita, muuten sinä päätät.
Jos lapsella on kaikki hyvin ja hänet hyvin hoidetaan hoitopaikassa, jonka isä on hankkinut siksi aikaa kun hänellä on jotain muuta puuhaa, asia ei kuulu sinulle. (Kova pala nieltäväksi, ja pahalta varmasti tuntuu, uskon sen.) Sinulla on lapsetonta vapaa-aikaa tapaamisten aikana, käytä se hyödyksesi ja elä se pieni hetki itsellesi - äläkä takerru lapseen, mikäli lapsi isälleen mielellään lähtee.
Toiseksi. Se, mitä sinä teet vapaa-aikanasi ei kuulu exällesi. Molemmin puolinen hallintayritys ja määrääminen pahentavat tilannettanne. Lopeta turhanpäiväinen "keskustelu" exäsi kanssa, koska suurin osa asioista hoituu kommunikoimatta. Vain lapsen matkoista pyytäisin kertomaan, muuten tilanteessanne ei ole mitään "keskustelemista" tai ihmeellistä.
Googlettamalla yhteishuolto-sanan, saat lisätietoa oikeuksistasi ja velvollisuuksistasi yhteishuoltajana.