vanhemmat ovat eri mieltä hoitavan tahon takia..." Sitäkö se rakentava keskustelu on että myönnellään kaikki mitä viranomaiset ja hoitava taho sanoo? Tuo ensimmäinen lause on siis lapsemme psyk. hoidon loppulausunnosta. Muissa papereissa mainitaan mm. miten "äidin persoonallisuus vaikuttaa olevan sellainen ettei hänen kanssaan tule toimeen kuin samaa mieltä olemalla" ja "äidin psyykkinen tila herättää huolen siitä onko hän kykenevä arvioimaan lapsensa parasta"... Pelottaa miten meidän saattaa vielä käydä jos lapsen ongelmat syystä tai toisesta eivät lopu tai jopa kasvavat. Kieltäydyimme jo osastohoidosta koska hoitava lääkäri sanoi että hoito on lapselle haitaksi jos vanhemmat ja henkilökunta ei pysty olemaan yhteistyössä keskenään. No, se yhteistyö loppui lopullisesti kun hoitava taho teki meistä lastensuojeluilmoituksen ilman että kuuntelivat edes meidän käsitystä asioista. Heidän käsityksensä meidän kotioloista on aivan käsittämätön, onneksi nyt sossun perhetyöntekijät ovat huomanneet että ihan normaalia meillä on kotona. Silti pelkään tulevaisuutta sillä tuntuu että koska tahansa saattaa joku päättää että äiti nyt tosiaan ei ymmärrä lapsensa parasta ja lapsi on saatava muualle...
Onko monella ollut ongelmia nimenomaan lapsen hoitavan tahon kanssa (jos lapsella terveydellisiä tai psyykkisiä ongelmia)? Miten olette onnistuneet vaatimaan lapselle asianmukaisia tutkimuksia (esim. meillä lapselle kuuluisi mielestäni laajat neurologiset tutkimukset sen sijaan että kaikki ongelmat leimataan johtuvaksi kotitilanteesta)? Onko ainoa vaihtoehto yksityiselle meno?
Tiedän että moni ajattelee tästäkin että täytyyhän tuolla perheellä olla jotain isoja ongelmia kun on toimiinkin ryhdytty mutta itse olen sitä mieltä että kyllä ne viranomaistenkin arviot joskus ovat vääriä. Meidän kohdallamme he ovat aivan varmasti väärässä vanhempien jaksamisesta, kodin ilmapiiristä ja turvallisuudesta, isoimman lapsen voinnista.. Ja todennäköisesti ainakin osittain väärässä myös hoidettavan lapsen voinnista. Lapsi ei pääse tarvitsemaansa terapiaan koska emme saaneet "kotiolojen" takia vielä tarvittavaa lausuntoa kelalle. Viivytys voi tarkoittaa ainoan vapaana olevan terapeutin menemistä sivu suun ja sitten saattaakin taas joutua odottamaan vuoden ennenkuin seuraava terapeutti vapautuu..
(pyydän anteeksi pientä avautumistani asiasta, helpotti kun sai johonkin kirjoittaa)
Onko monella ollut ongelmia nimenomaan lapsen hoitavan tahon kanssa (jos lapsella terveydellisiä tai psyykkisiä ongelmia)? Miten olette onnistuneet vaatimaan lapselle asianmukaisia tutkimuksia (esim. meillä lapselle kuuluisi mielestäni laajat neurologiset tutkimukset sen sijaan että kaikki ongelmat leimataan johtuvaksi kotitilanteesta)? Onko ainoa vaihtoehto yksityiselle meno?
Tiedän että moni ajattelee tästäkin että täytyyhän tuolla perheellä olla jotain isoja ongelmia kun on toimiinkin ryhdytty mutta itse olen sitä mieltä että kyllä ne viranomaistenkin arviot joskus ovat vääriä. Meidän kohdallamme he ovat aivan varmasti väärässä vanhempien jaksamisesta, kodin ilmapiiristä ja turvallisuudesta, isoimman lapsen voinnista.. Ja todennäköisesti ainakin osittain väärässä myös hoidettavan lapsen voinnista. Lapsi ei pääse tarvitsemaansa terapiaan koska emme saaneet "kotiolojen" takia vielä tarvittavaa lausuntoa kelalle. Viivytys voi tarkoittaa ainoan vapaana olevan terapeutin menemistä sivu suun ja sitten saattaakin taas joutua odottamaan vuoden ennenkuin seuraava terapeutti vapautuu..
(pyydän anteeksi pientä avautumistani asiasta, helpotti kun sai johonkin kirjoittaa)
Vastaukset 7
Vanhimmat
"...hoitavan tahon kanssa" eikä takia...
Onko kyseessä päijät-häme.
Päijät-Häme vaan Varsinais-Suomi...
professorit ja muut asiantuntijat ole nimenomaan sanoneet,
että vanhempien on vaadittava lapsilleen ja nuorilleen oikeanlaista terveydenhuoltoa.
Ja ovatpa viisaat vielä lisänneet,
että jos eivät vanhemmat ole tyytyväisiä yhden lääkärin palveluihin niin on mentävä toisen lääkärin luo!
Tässä maassa on tämä lastensuojelun "terveydenhuolto" huostaanottoineen ja vanhempien vihaamisineen vertaansa vailla. Joka mutkassa ja käänteessä, jos vain mahdollista, niin vieritetään koko yhteiskunnan eri palveluiden puuttuminen, alasajo, epäonnistuminen kaikkine epäkohtineen
lapsen, nuoren vanhempien syyksi. Heleppoo ku heinän teko.
Jaksamisia Teille ja omien lasten puolten pitämisiä.
Olen ehdottomasti yksityisen kannalla. Tänä päivänä valitettavasti "oireilevat" lapset joilla on neuron puolen ongelmia passitetaan lastenpsykiatriselle jossa he saavat väärän dg:n ja monesti lapsen oireilu vain pahenee. Ja tietysti lastenpsykalla vanhemmat "leimataan huonoiksi vanhemmiksi kun eivät suostu hoitoon", mitä se sitten onkaan... Jos epäilet lapsellasi olevan esim aspergerin syndrooma, älkää koskaan suostuko psykoterapiaan. Se on pahinta mitä assi-lapselle voi tehdä.
Varasin eilen ajan ja sain sen tälle päivälle, lastenneurologille siis. Hän katseli lasta n. 5 minuuttia ja kuunteli selostustani kunnes sanoi että hän voisi aloittaa lääkkeet vaikka heti mutta tehdään nyt tutkimukset ensin. Tutkimuksiin sain ekan ajan ensi viikolle. n. 500€ kai ne tutkimukset maksaa mutta kerjään vaikka sitten sukulaisilta kunhan saadaan tähän joku tolkku...
Lähetteessä oli lyhyesti sanottuna vain että "selkeää neuropsykiatrista oireilua, jatkotutkimukset välttämättömät"
Kyllä nuo psykiatrien sössötykset tiedetään.
Meillä lapsen vointi alkoi kohentua reippaasti kun päästiin lopullisesti eroon kaikista pelle-psykiatreista. Nyt on menossa 3-vuotinen neurologian puolen kuntoutus, joka on sujunut aivan ihanasti ja auttanut lasta tosi paljon.