Masentuneen elämä on helvettiä.
Aamulla kun herää ensimmäisenä itku kurkussa.
Melkein odottaa jo iltaa että sais mennä nukkumaan.
Pillerien kanssa uni sentään tulee onneksi.
Mikään ei huvita. pitkäjännitteisyys tipotiessään. Mistään ei innostu.
Kaikki ikävät asiat palautuvat mieleen elämästä.
Aivankuin hauskaa ei olisi ollutkaan elämässä.
Osaakohan sitä edes nauraa enää Harmaata mössöö kaikki päivät. Samanlaisia. Mikään ei kiinnosta.
Energiat ovat täysin finaalissa.
Aamulla kun herää ensimmäisenä itku kurkussa.
Melkein odottaa jo iltaa että sais mennä nukkumaan.
Pillerien kanssa uni sentään tulee onneksi.
Mikään ei huvita. pitkäjännitteisyys tipotiessään. Mistään ei innostu.
Kaikki ikävät asiat palautuvat mieleen elämästä.
Aivankuin hauskaa ei olisi ollutkaan elämässä.
Osaakohan sitä edes nauraa enää Harmaata mössöö kaikki päivät. Samanlaisia. Mikään ei kiinnosta.
Energiat ovat täysin finaalissa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Masennus on vakava sairaus.
Toivon että paranet pian.
Oletko saanut lääkkeitä tai terapiaa?
Keskustella?
Eihän täällä muuta voi kun sanoa, koeta pärjätä.
Koeta katsoa niit sivuja, jos saisit sieltl juttuseuraa.
Pitää olla joku toinen ihminen rinnalla tukemassa, on se sitten kuka hyvänsä!
Vaikeaa on mitenkään sinua lohduttaa
http://www.poliklinikka.fi/masennus/
tässä osoite josta löytyy lisää monista asoista.
Ala järjestää itsellesi rutiineja,
uimahallissa käynti, kirkossa käynti,
elokuvaillat, ystävien kutsuminen,
jne...
Turhia neuvoja, jos ihminen ei jaksa mitään, ei edes peseytyä, saati kaupassa käydä.
Tämä on väärä saitti hänelle.
kukas sinulle niin on kertonut?
Miksi missataan normaaliin elämään kuuluvista asioista keskustelu?
Menikö nyt vähän yli sinulta.
Ennen vuosituhannen vaihtumista, rankka sairaalajakso, josta tervehdyin, onneksi.
ei auta nuo ohjeesi, sori vaan.
Kerro sinä kuinka selvisit ja mikä sinua auttoi.
Mikä oli oljenkortesi?
-Ystäväni tajusivat toimittaa hoitoon,
-sairaalajakso
-terapia
-toipuminen
En epikriisiä täällä ala selvittää
Sen tiedän ettei täysin masentunut varmaan kykene tännekään kirjoittamaan.
Kun ei jaksa, niin ei jaksa, yhtään mitään.
Kaa kun masennusta on niin eri tasoista.
Eihän kenekään masennus nyt varmaan niin rankkaa ole ollutkaan kuin sinun.
Sinulle on oikeus annettu kuka saa kirjoittaa ja mistä aiheesta. Kukahan senkin on antanut??
Oleko katsonut koskaan peiliin ja tuijottanut syvälle silmiis. Tunnetko sen ihmisen?
Jos tänne joku kertoo olevansa masentunut sinä teilaat kuin spitaalisen.
Sinulle. Toivottavasti olet jo unten mailla etkä herää keskellä yötä. En muutakaan osaa, koska en tunne näitä asioita. Itse olen elämässäni itkenyt paljon, itke, jos itkettää.
Kyllä masennus on niin salakavalaa, että hirvittää. Tämä pimeys täällä etelässä on vielä oikein ytimiin koskettavaa. Minä ainakin yritän tehdä edes yhden hyvän ja positiivisen asian tai ajatella mieleisen, valoisan ajatuksen etten vaipuisi tähän synkkyyteen. Minulla ei ole masennustautia, mutta kärsin. Olenpa varma, että monia muitakin sivuaa tämä asia ja toivon nyt hartaasti, että tuleva joulukausi tekisi minua hieman positiivisemmaksi valoineen, ihmisineen, väreineen ja yhdessä tapaamisineen. On se hyvä, kun joulu on laitettu pimeimpään mahdolliseen ajankohtaan. (En tarkoita kerskajoulua, vaan ihan tavallista yksinkertaista joulunviettoa rauhan ja hiljaisuuden keskellä). Kumpa vielä saataisiin valkoinen joulu!
Hei,
tuntemuksesi ovat hyvin tuttuja mullekin, voin allekirjoittaa kaikki mitä sanoit. Jos et ole vielä hakenut apua, niin tilaa heti aika terv.keskuksesta. Lääkäri määrittelee taudin lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi ja suunnittelee hoidon sen mukaan.
Mulla on kokeiltu muutamia mielialalääkkeitä, mutta harmikseni sivuvaikutukset mitätöivät lääkehoidon. Tällä hetkellä otan aamuisin ahdistuslääkettä, joka helpottaa itkuisuutta ja tekee päivästä jotenkuten siedettävän. Ensikuussa on keskusteluterapia-aika terv.kesk.psykiatrilla.
Älä jää yksin murehtimaan. Kerro mitä sulle kuuluu ja tuetaan toisiamme.
se siitä.
Masennus on vakava asia ja siitä kärsivälle tosi raskas aihe. Huumeet eivät liity masennukseen, ne on taas toinen juttu. Tietysti vakavia asioita on muitakin, mutta olettaisin jo -60 v. ymmärtävän, että elämässä on joskus vaikeitakin asioita, joista olisi hyvä puhua eikä vähätellä. Minusta on aika naurettavaa, jos palstalla aiheet koostuvat pelkästään seksi-, ulkonäkö-, raha-, treffi- ym pinnallisista asioista.
pinnallisia asioita. Alakulo ja saamattomuus eivät ole masennusta.
Minulla kun tuntuu tuolta niin pakotan itseni ulos lenkille, luonnolla ja ulkoilmalla on mielestäni tehokkaampi vaikutus kuin lääkkeillä. Pysyy samalla myös fyysisesti kunnossa... Ja vaikka keli olisi miten huono tahansa niin aina on kuitenkin jälkeenpäin tyytyväinen että tuli lähdettyä.
Ihmettelen suuresti joitakin ketjun kirjoituksia.
Onko kukaan negatiiviseen sävyyn kirjoittaja tietoinen, kuinka paljon vanhuusiällä tehdään esim.itsemurhia? Masennus on vakava sairaus!!!!
Jos tässä ei nyt ihan vielä vanhuksia olla, niin hyvää vauhtia tulossa.
Ketjun aloittaja kuvasi masennustaan samoilla tuntemuksilla, jotka itsellänikin jyllää päivittäin.
Toivon sinulle jaksamista ja pieniä voimia antavia valonpilkahduksia päivääsi.
Kyllä tänne saa ja pitää saada kirjoittaa!!!!!
Toivottavasti masennuksesi on jo ammattilaisen hoidossa!! Yksin ei tarvitse taistella.
minä oon sitä mieltä kans et ne ihmiset jotka ei ole,SIIS MASENNUSTA,käynyyt läpi eivät tiie asiasta mitään...Minä jo toisesta helvetistä olen selviytymäs;)Keskustelu apua ja ryhmäterapias käynnillä oli varmaankin aika suuri merkitys.Mut päättäväisyyttä vaati et menin mukaan.Tee just niinku tunnet jaksavasi.Ja itke kun itkettää, tiien et sitä riittää.Minua itkettää pelkkä ajatuskin,siitä miten vaikeeta sinul on.Kolmevuot.
siitä kun minä romahdin.Eipä ole liiemmälti ystäviä ympäril näkyny.Tämä kone ollu pieni henkireikä;)
Tosi paljon semppiä sinulle;))
Tosi ystävät puntaroidaan juuri silloin kun elämässä on jotakin surkeaa, kuolemaa, avioeroa, työpaikan menetystä, varojen menetystä jne. Silloin viimeistään selviää ketkä niitä ystäviä oli, ja ketkä siipiveikkoja tuttavia.
Ensinnäkin: sinä ET ole huono ja sinulle EI tapahdu pahaa!
Lähde ulos kävelylle, kävele niin pitkään kuin jaksat. Katsele ympärillesi lähelle ja kauas eri kohteita ja huomioi niitä. Huomioi myös mielestäsi kauniita yksityiskohtia ympäristössäsi. Pakota itsesi tähän, minä TIEDÄN että se helpottaa oloasi. Auttaa myös unensaamiseen.
Palauta myös joka päivä ainakin kolme asiaa elämästäsi, jolloin olit onnellinen ja iloinen, niitä kyllä löytyy, kun pinnistät.
Tsemppiä!:)
Hyvä ystävä!!! Yritä kerätä itsesi kokoon ja soita terveyskeskukseen ja pyydä apua! Ei sinun pidä jatkaa tuolla tavalla. Oletan ettet ole vielä saanut hoitoa etkä lääkkeitä.
Eikä sinulla ole ystäviä tai lapsia, jotka voisivat vähän auttaa sinua? Usein puheseurakin auttaa, ainakin hetkellisesti.
Ole kiltti ja soita heti apua!! Jokainen masennuksessa eletty päivä on hukkaan heitetty päivä, emmekä kukaan tiedä montako päivää meillä on jäljellä.
Kaikkea hyvää sinulle, toivon hartaasti että saat apua nopeasti.
Jo on kauhiaa.Menes katsomaan viimeisillään olevia todella kipeitä syöpäpotilaita.Nekin varmaan ymmärtää sua,kun energiat on finaalissa,niinkuin heilläkin.Lohduttiko??
menee vielä huonommin.
Masennus on pahimmillaan tappava tauti kuten syöpäkin.
Hae ihmeessä asiantuntevaa apua ja vertaistukea, pillerit eivät pahaan oloon yksin auta.
Ulkoilu auttaa kohentamaan mielialaa ja on sentään ilmaista.
Elämässä on monia asioita, jos pystyy lukemaan. Se tuo mieleen muutakin kuin omat murheet, joita ei kannata märehtiä.
Kuules ystävä hyvä siellä missä oletkin.SOITA HETI AIKA LÄÄKÄRILLE.ÄLÄ MIETI SEN ENEMPÄÄ.
Minulla itselläni on kaamosmasennus,joka kuitenkin on jo joitakin vuosia sitten hoidettu.Kaamosaikainen masennus hoituu siihen tarkoitetulla lääkkeellä ja kirkasvalohoitolaitteella.Minulla itselläni on käytössä molemmat ja hyvin toimii.
Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää.Hoito todella auttaa usko pois.
Tuosta masennuksesta on sanottava, että se on varsin monen ihmisen ongelma. Ehkä enemmistö meistä on sellaisia, joita ainakin silloin tällöin vaivaa masennus.
Et siis ole lainkaan ainoa, joita tämä ongelma painaa. Kaukana ei ole totuus, että se on olennainen osa ihmisen elämää. Joskus ihmisen pitää olla masentunutkin. Usein se tapahtuu juuri aamun tunteina yön jälkeen. Sitten taas voi elämä näyttää paremmalta.
Kirjoittele vaikka tänne, millaisista seikoista koet masennusta. Onko kyseessä raha, ihmissuhteet, toimintasi menneisyydessä, alkoholi vai mitä.
Siihen ämpäriin, joka nyt on täyttynyt masentuneisuudella, pitäisi saada jotakin muuta. Menepä johonkin toimintaa tai kerhoon mukaan, rupea harrastamaan vaikka uutta vierasta kieltä. Jos ei muuta, niin kirjoittele tänne.