Mustiin pukeudun, hulmuaviin:
en surusta.
Kukaan ei kuole,
jätä pieniä sormia siivillään.
Neula
lävitse ajan ja paikan, laakson
vehreässä
puroa seuraa, kulkee vastaan:
virtaan.
Niin silloin.
Niin muistan ensimmäisen päivän.
Ja tänään,
tänään odotan ensimmäisestä
luvattua - kuin jo odottavaa toista.
en surusta.
Kukaan ei kuole,
jätä pieniä sormia siivillään.
Neula
lävitse ajan ja paikan, laakson
vehreässä
puroa seuraa, kulkee vastaan:
virtaan.
Niin silloin.
Niin muistan ensimmäisen päivän.
Ja tänään,
tänään odotan ensimmäisestä
luvattua - kuin jo odottavaa toista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.