Moi mä oon Nina. Mä oon blondi ja mulla on kaheksan kaveria, jotka on kanssa blondeja. Ei ollu varmaan vaikeeta arvata. Me ollaan kaikki väliltä viistoista-kuustoista. Me asutaan tämmösessä ns. normikaupungissa eli normaali kokosessa ja muutenki normaalissa. On vaan yksi pieni ongelma tässä meidän vaatteiden ja poikien ja kaikkien pikku turhuuksien täyttämässä maailmassa, jatko-opiskelut. Me kun ollaan just lopetettu yläaste ja nyt pitäisi valita joku lukio tai vastaava. As if! Blaah...
Blondit... (jatkakaa tätä jooko... )
blondi... ;)
10568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nina-blondi hokasi lokakuun lopussa, että yläaste loppuikin jo keväällä. siitäkös syntyi kauhea pankointi, ku toine silmä vilkui vaatekrääsää ja poikia ja toinen silmä mulkoili tulevaisuutta. Asiat eivät olleet sittenkään niin huonosti - normaalikaupungissa kun asui, sillä ihan normaalia jopa blondienkin päässä hokata, että voi juku, määhän oon valinnan edessä.
No, eiku valkkaamaan. Ekana mielipiteeseen vaikutti liki kiihkomielisen yksimielisesti kahdeksan kamun mielipide mennä parturikampaajakouluun. Sitten joku rohkea alkas epäileen, että em mää sinne tairakka soppi.
Nina-tyttö oli blondiksi melko järkevä ja päätti tehdä ratkaisun ihan omasta päästänsä käsin.
Hän pohti vaihtoehtoja: mennäkkö ammattikouluun vaiko jatkaa lukioon.
Amis tarjoisi sekä lukionkäynnin että ammattiinvalmistumisen yhtaikaa.
Lukioon menoon Nina vilkaisi torkan numeroita. No ne saattaisivat riittää, mutta tietoista lukuintoa tarvitaan. Toisaalta lukio kypsyttää löytämään oman suuntansa ja antaa pohjan hakeutua vaikka yliopistoon taikka ammattikorkeaan.
Taas ammattikoulu valmistaa työelämän tarpeisiin ja antaa pohjan hakeutua myöhemmin vaikka AMK:uun.
Nina päätti punnita eri vaihtoehtoja. Avuksi hän käytti ammatinvalinnan ohjaajaa...
Nina meni siis ammatinvalinnan ohjaajan puheille ja tämä kyseli kaikkea, Ninan mielestä turhaa, kuten mikä kiinnostaa ja onko tulevaisuuden suunnitelmia. Vastaushan oli jopa blondille helppo: hänestä tulee malli ja miss Suomi ja vaatefirman pomo jne. Ammatinvalinnan ohjaaja käski Ninan tehdä ammattitestin osoitteessa: www.mol.fi/avo. Tänne Nina meni ja teki testin. Testin tulos ei ollutkaan niin niin selvä kuin Nina oli odottanut. Se kertoi hänen sopivan näyttelijäksi ja autonvahaajaksi! Kun kerran näistä piti valita, Nina valitsi tietenkin näyttelijän uran. Hänestä tulisi kuuluisa filmitähti ja hän näyttelisi Elijah Woodin kanssa romanttisessa komediassa, hän muuttaisi Hollywoodiin ja näyttelijän uralta ponkaisisi myöhemmin malliksi, kun kaikki olisivat nähneet hänen kauniin olemuksensa valkokankailla, ja ehkä hän voisi koittaa myös laulajan uraa. Ei kai se äänestä ole kiinni, eihän? Mielikuvat turvatusta tulevaisuudesta vilisivät Ninan silmien ohitse. Ei sitten muuta kuin etsimään sopivaa lukiota tuleville näyttelijöille. Hmm... Tehtävä ei ollutkaan niin helppo ja Ninan oli pakko lähteä shoppailemaan löytääkseen vastauksen. Shoppailu rentoutti aina ja auttoi selvittämään ajatuksia. Nina astui liukuovista sisään ja nousi liukuportaat ylös toiseen kerrokseen, jossa parhaat (ja kalleimmat) vaateliikkeet sijaitsivat. Portaiden yläpäässä seisoi poika (aika hyvännäköinen), joka jakoi esitteitä jostain, Nina ei pahemmin siinä tilanteessa kiinnittänyt huomiota lappuseen, koska hänen täytyi keskittyä hymyilemään valloittavaa hymyään pojalle. Poika taisikin huomata Ninan, koska hymyili takaisin syötävän suloisesti. Nina oli tyytyväinen tulokseen ja ehti vihdoin vilkaista lappusta. Siinä se oli! Hänen tulevaisuutensa avautui hänen silmiensä edessä! Kallion ilmaisutaidonlukio Helsingissä! Tanssia, näyttelemistä, kuvataidetta, mediaa... Voisihan hän alkaa vaikka kaiken muun lisäksi maalaamaan kuin Picasso tai Leonardo da Vinci. Tauluista sai nykyaikana ihan mukavan hinnan ja tämän pienen lisätulon Nina voisi käyttää uusiin vaatteisiin joita hän löytäisi maailmalta. Ninan silmät loistivat, lukion hyvä sijainti ja opiskelumahdollisuudet olivat osatekijöitä valinnassa, mutta hakeutumisen tähän, mikä se nyt oli, Kallion lukioon varmisti poika, joka oli jakanut esitteitä. Se oli syötävän söpö! Eikä sitten muuta kuin hankkimaan tietoa tästä paikasta...
As if!!! paku hei...rauha...mä sekoon n....
eiks tää ooki loistava! hiukan blondi bimboo... ;)
Nina kävi internetissä ottamassa selvää Kallion lukiosta ja kertoi tietenkin äidilleen uudesta upeasta tulevaisuudestaan. Äiti ei aluksi pitänyt ajatuksesta; Ninastahan piti tulla muotimaailman supertähti ja muuta vastaavaa. Kun Nina selitti loputki suunnitelmastaan, äiti oli todella mielissään ja kehui tyttärensä näyttelijän lahjat maasta taivaaseen.
Lopulta pitkän odotuksen jälkeen piti lähettää hakupaperit. Tietenkin Nina laittoi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Kallion lukion. Ensin Nina ei aikonut laittaa mitään muita vaihtoehtoja, koska oli sata prosenttisen varma, että hänet hyväksyttäisiin, mutta kun opinto-ohjaaja moneen kertaan suostutteli Ninaa laittamaan muitakin vaihtoehtoja, eihän sitä koskaan tiedä, hän suostui. Toiseksi vaihtoehdoksi hän hyväksyi Forssan Ammattikoulun(tooosi hyvä paikka ;)...), koska hän oli kuullut sen maineesta lukiolaisten keskuudessa; tästä "Amiksesta" puhuttiin todella todella paljon.
Kevät kului jännittämllä, siis kaikilla muilla ei tietenkään Ninalla, koska hän pääsisi tietenkin sinne minne halusikin. Keskiarvo näytti jopa 8.9:ää kun hänet hyväksyttiin pääsykokeisiin.
-Mitäs mä sanoin, Nina hehkutti voitonriemuisena katellisille blondeille ystävilleen. Kaverit olivat päässeet tavalliseen lukioon, suurin osa omalle paikkakunnalle, yksi oli päässyt Forssan Ammattikouluun kokkipuolelle. Kaikki olivat ylpeitä hänestä, hänet tultaisiin aivan varmasti näkemään 'Kokkisodassa'.
Pääsykokeissa Nina antoi kaikkensa ja kaikki hänen blondit ystävänsä olivat mukana kannustamassa, laittoivat siis Ninan hiuksia, meikkasivat, tekivät manikyyriä, yhdestä Ninan kaverista tulisi vielä joskus kuuluisa kosmetologi ja maskeeraaja. Nina esitteli itsensä kaikille ja teki kaiken muunkin tarvittavan. Ja eikun odottamaan sisälle pääsyä.
Jälleen pitkän odotuksen jälkeen tulokset tulivat. Kaikki blondit olivat Ninan Valkoisessa Talossa odottamansa postin tuloa. Posti kolahti luukusta ja kaikki huudahtivat: Nina! Nina juoksi ovelle ja nosti ruskean kuoren maasta henkeään haukkoen, vaikka hän tietenkin pääsisi häntä hiukan jännitti. Tietenkin. Nina pyysi kirjeveitsen, jonka yksi hänen blondeista ystävistään ojensi hänelle. Hitaasti mutta varmasti Nina avasi kuoren siististi ettei kuori vaan repeisi, niin että sen voisi sitten laittaa senälle kehystettynä hänen ensiaskeleestaan näyttelijänä. Sen voisi näyttää sitten ohjelmassa joka esittelisi hänen elämänsä lukuisille faneille. Nina oli saanut kuoren auki ja pysähtyi hetkeksi unelmoimaan.
-Nina!, kaverit huusivat kuorossa. Nina hätkähti ja heitti blondit pitkät hiuksensa taakse ja veti paperit hitaasti kuoresta...
jatkuu seuraavassa jaksossa... :)
Karsee kun sä jätit ton jännään kohtaan!!!! AARGH!!!! Miten tuossa käy????? Ole kiltti ja jatka!!!!!
Sori kun on kestäny näin kauan. Ei tätä varmaan kauheen moni luekaan tosissaan :) Nyt seikkailu jatkuu...
Kaikki blondit tuijottivat henkeänsä pidätellen, kun Nina katsoi ja selasi papereita. Ninan ilme oli miettiväinen ja kaikki halusivat heti tietää oliko Nina päässyt sisään vai ei.
-No kerro jo! Pääsitkö sä? Milla (yksi Ninan blondeista ystävistä) kysyi malttamattomana. Nina nosti katseensa papereista ja katsoi kaikkia kavereitaan vuoron perään. Hänen ilmeensä oli sanoin kuvailematon eikä kukaan voinut päätellä tulosta siitä. Hiljaisuus muuttui käsin kosketeltavaksi, mutta vihdoin Nina rikkoi sen kuiskaamalla itkun sekaisella äänellä:
-Mä arvasin tän... Ei mitään epäilyksiä... Kaikki katsoivat Ninaa lohduttavasti ja sanoivat, että voihan hänkin mennä kokiksi 'Kokkisotaan', siellähän on joka kerta kaksi kokkia.
-Musta tulee näyttelijä! Nina huudahti ja kaikki ottivat askeleen taakse päin. Vaaleat hiukset heilahtivat järkytyksestä.
-Mi-mitä? joku kysyi kuiskaten.
-Niin, Nina sanoi voitonvarmasti.
-Musta tulee näyttelijä. Mähän sanoin eikä siitä ollu epäilystäkään. Tekin menitte halpaan. Eks mä ooki loistava? Nina käänsi jälleen katseensa kaukaisuuteen ja hänen ilmeensä muuttui unelmoivaksi. Vähän aikaa oli aivan hiljaista, hiljaisuutta pystyi taas ottamaan käteen ja puristamaan itseänsä vasten ja niin blondit näyttivätkin tekevän: kaikki nostivat manikyyrissä hoidetut sirot kätensä kauniille täydellisille kasvoilleen.
-Ihanaa! joku huudahti ja Nina peittyi blondiin hiusmereen. Kaikki blondit ryntäsivät halaamaan Ninaa ja onnittelemaan häntä. Blondit päättivät järjestää päättäjäisbileet, siis päätäjäiset yhteiselolle, joka tietenkin jatkuisi vielä monta vuotta, eihän tämä nyt maailmanloppu ollut. Tietysti he halusivat juhlia myös sitä, että Nina pääsi opiskelemaan näyttelijäksi.
Seuraavina viikkoina Nina suunnitteli muuttoaan ja tietenkin bileitä. Mitä kaikkea pitikään ottaa mukaan! Kaikki ihanat huonekalut hänen ihanasta täydellisestä sisustussuunnittelijan sisustamasta huoneestaan, joka oli ISO (siis tooooosi iso). Ninan isä oli ostanut hänelle asunnon Helsingistä, läheltä Kallion lukiota. Se oli tietenkin ollut kallis, mutta so what? Pappa betalar. Kaikki vaatteet piti ottaa mukaan vaikka sieltä Nina ostaisikin lisää. Aika suuri osa hänen tavaroistaan oli jo viety asuntoon odottamaan sisustussuunnittelijaa. Sitten oli vielä ne bileet. Niistä tulisikin suuremman luokan bailut, koska Nina ja hänen blondit ystävänsä olivat todella suosittuja. Toisaalta, siinähän tulisi hyvää harjoitusta Ninan tulevaisuutta ajatellen: Hollywoodissahan julkkisten bileet ovat hieman isomia kuin täällä asuvien tavallisten nuorten blondien. Bileisiin kutsuttiin lähes kaikki paikkakunnan nuoret, tietysti kaikki sopivan ikäiset eli yli 15 vuotiaat. Biletys illaksi (ja yöksi) sovittiin seuraava perjantai. Millan vanhemmat olivat luvanneet lähteä laivaristeilylle siksi aikaa, pitihän nuorten saada pitää kunnon läksiäiset.
Perjantai ilta koitti ja armoton valmistautuminen sen mukana. Ninan täytyi laittaa hiuksensa, meikata, valita vaatteet ja mitä vielä... Tietysti tällaiset bileet vaativat henkistä valmistautumista, piti harjoitella hymyilemään valloittavasti (vaikka Nina osasikin sen jo, mutta eihän sitä koskaan voi harjoitella liikaa) ja tanssimista saattoi suunnitella hiukan, siis missä päin taloa tanssisi ja kenen kanssa ja pitihän hänellä olla jonkinlainen tanssikuvio, myös käveleminen vaati valmistautumista. Kun Nina oli suorittanut kaikki rituaalinsa ja oli täydellisen näköinen, hän soitti autonkuljettajalleen eli isoveljelleen Jonille. Sähkönsininen upea urheiluauto ajoi etuovelle ja Nina sipsutti siihen pinkissä vekkiminihameessaan (jos tiedätte mitä vekit on. No vähän niinku chearleeder-hame) ja valkoisessa melko lyhyessä takissaan. Pinkit tennarit hän oli valinnut siksi, että ne tuntuivat mukavilta ja niillä olisi helppo tanssia.
Nina nousi autoon ja ovi paukahti kiinni. Joni käänsi musiikin täysille ja he ajoivat suuren valkoisen tiilitalon pihaan jossa oli jo melko paljon porukkaa. Nina kiitti veljeään ja käveli ulko-ovelle, bileet saattoivat alkaa...
Nyt on ollu pitkä väli kirjottamisessa, mut toivottavasti ymmärrätte et ku käy koulua tulee aina "sillon tällön" semmosia paperilappuja eteen ja niitä kutsutaan kokeiks :) Nyt se alkaa...
Kuten Ninan tapoihin kuului, hän avasi oven näyttävästi ja astui sisään huudahtaen:
-Heippa kaikki! Niin herkullisella äänellä (herkullinen? mistäköhän toi tuli?), että kaikkien oli pakko huomata hänet. Nina seisoi hetken ovensuussa ja tuntui kun aika olisi pysähtynyt.
-Onneks olkoon! Kaikki hänen blondit ystävänsä huusivat kuorossa ja pian muutkin bilettäjät yhtyivät onnitteluun. Ninan käskettiin astua peremmälle ja menemään olohuoneeseen. Nina käveli juhlallisesti olohuoneeseen kaikkien seuratessa hänen jokaista liikettään hiljaisuuden vallitessa. Nina astui valtavaan pimeään olohuoneeseen ja ihmetteli:
-Mitäs tää nyt on?
-Yllätys!, kaikki huusivat kuorossa ja valot välähtivät päälle. Huoneen keskellä oli jättimäinen mahonkipöytä ja sen keskellä suuri vaaleanpunaisin marengein koristeltu kakku jossa luki vaaleanpunaiseksi värjätyllä kermavaahdolla "Onnea (melkein) filmitähdelle!"
-Ihanaa!, Nina huudahti kuin ei olisi arvannut mitään.
-Te kaikki ootte niin ihania! Nina halasi kaikkia blondeja ystäviään ja kiitteli muitakin läsnäolijoita.
Biletys oli ollut käynnissä jo muutaman tunnin ja Nina oli tanssinut kaikkien keskipisteenä koko ajan. Hitaissa Nina oli ollut koko ajan eri pojan pyöritettävissä. Nytkin hän tanssi luokan suosituimman pojan kanssa. Monet blondit ja muutkin tuijottivat kateellisina Ninaa, joka hymyili jäälleen valloittavasti.
Tanssi loppui ja Nina halusi hengähtää hetken. Hän asteli kepeästi väsyneistä jaloistaan huolimatta istumaan valtavaan punaiseen nojatuoliin ja heti joku tuli puhumaan hänelle lukioon menosta ja siitä mitä Nina aikoisi ottaa mukaan. Ninaa ei enää huvittanut kuunnella tuollaista hössötystä jostain lukiosta, sehän oli vain yksi pieni väliaskel kohti näyttelijän uraa ja Hollywoodia. Nina nousi tuolista ja käveli lattian poikki ovelle ja siitä ulos.
-Mikäs sille tuli?, monet kyselivät ihmeissään. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt Ninan perään, kaikki ajattelivat, että ehkä näyttelijätkin tarvitsevat joskus aikaa itselleen.
Nina sipsutti vaaleanpunaisilla tossuillaan nurmikon poikki valkoiselle huvimajalle tontin reunaan. Siellä hän istui sen valkealle penkille ja huokaisi syvään. Ensimmäistä kertaa elämässään hänestä tuntui, että kaikki ei ollut kohdallaan. Oliko hän sittenkään oikea ihminen Kallion lukioon? Entä jos hän ei pärjäisikään siellä? Entä jos hänellä ei olisikaan näyttelijän lahjoja? Entä jos hänet heitettäisiin pois? Nina painoi kauniit kasvonsa kämmeniinsä ja hän tunsi kuinka kyynel vierähti hänen meikin peittämälle poskelleen...
Askeleita. Nina nosti päänsä ja etsi äänen aiheuttajaa katseellaan. Ei ketään missään. Vaikka ketään ei näkynyt Nina aisti jonkun tai jonkin läsnäolon.
-Kuka siellä?, Nina kysyi katsellen ympärilleen.
-Susta ei tuu koskaan mitään. Sä oot tommonen hemmoteltu kakara, joka saa aina kaiken, ääni kului, mutta mitään ei edelleenkään näkynyt.
-Ku-kuka sä oot?, Nina kysyi ääni täristen.
-Mieti sitä. Mut oikeesti sillä ei oo merkitystä kuka mä oon, koska niitä jotka sua vihaa on niin paljon. Eli mä voin olla melkein kuka tahansa.
-Tuu esiin! Ja miten niin kaikki vihaa mua? Mähän oon koulun suosituin tyttö.
-Julkisuuden kirot... Ehkä sä vielä ymmärrät, ääni lopetti ja Nina tiesi taas olevansa yksin. Kuka se oli voinut olla? Ja ketkä kaikki vihasivat Ninaa? Miksi? Hänhän oli kaunis ja kaikkien suosikki, ihan hyvä koulussa ja hänellä oli paljon ystäviä. Vai oliko? Olivatko hänen "ystävänsä" hänen kanssaan vain, koska hän oli suosittu ja hänen kauttaan muutkin saivat julkisuutta? Julkisuuden kirot tosiaankin... Ninan päätä alkoi särkeä tämän liiallisen ajattelun tuloksena. Tällaista hän ei ollut ikinä ennen joutunut kokemaan. Kuinka kauan tällaista "salaliitto aikaa" oli ollut? Miksi juuri nyt hänelle sanottiin suoraan, että häntä vihataan? Miksi?! Nina purskahti jälleen itkuun ja hänen huoliteltu silmämeikkinsä levisi pitkin kauniita kasvoja. Ei hänelle voinut käydä näin! Juuri kun kaikki oli niin täydellistä... Nina päätti ettei menisi enää sisälle vaan lähtisi yksin kävellen kotiin, vaikka se ei hänen tapaistaan ollutkaan ja hänen upeat vaatteensa menisivät pilalle. Kerrankin hän ajatteli muutakin kuin vaatteitaan. Nina nousi penkiltä ja lähti kävelemään takakautta pois, koska jos hän menisi etukautta, kaikki näkisivät hänet ja kysyisivät miksi hän lähtee jo nyt.