Ei pitäisi koskaan elämässä katsoa taaksepäin.
Ei koskaan.
Saattaa tulla ongelmia...
Ei koskaan.
Saattaa tulla ongelmia...
Entinen kihlattu - Vaaran paikka!
hande
14577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisi pitänyt jättää sellaiseksi, kun ne jäivät.
Eikä penkoa menneitä...
mulle ainakaan ei entinen enää syntyis elämään, vaikka oisin yksinkin. Mutta enpä mee kritisoimaan. kyllähän se riippuu elämäntilanteesta. Sinä varmaankin asut yksin, lapsukaiset ehkä jo kauan omillaan?? Yksinelävä tietysti määrää päiväjärjestyksensä yksin ja voi järjestää hämyiltoja. Mutta älä sie silti tyydy mihinkään puollinaiseen, vajavaiseen, vain sinnepäin olevaan.Ja aloita ystävyydellä, kaikella ystävyydellä Jade.
Kun entistä ei enää ole, mieli kaivaa vielä entisimpiä.
Niitä varsikaan ei ole.
Jos onkin, olisi syytä jättää heidän Tuonen unta odottamaan...
Molemmin puolin.
Enää ei eletä 70- lukua.
Saattaa vanha suola janottaa. Silloin pitäisi ottaa vettä ja samariinia.
Jos on järkevä.
on. Suolahan ei oo terveellistä, mieluummin vähän makiaa. Älä tee silti nopeita, päätöksiä, vaan siemaile rauhassa, vettäsi.Ja tutkaile.Eikö kuulostakin tylsältä. Lupasit myös julkisesti kerran laihduttaa. Mites sen laita on?
Kuitenkin, jos se lähenteli 140 kg, oli se hiukan liikaa...
Nyt on jotain 110.
Johon olen aika tyytyväinen.
Ps. en ole pygmi. siitä isot lukemat.
ollut joku jostain rajojen takaa tulossa?
Vai olikse vaan provo, meinaan että kohtahan on joulukuu ja jos sä löydät jonkun sitä ennen niin meinaatkos kahta hoidella?
Kunhan kirjuuttelin...
Sveitsissä lähes 30v asunut siskoni lähettää jatkuvasti miehineen minulle venäläisten, ukrainalaisten naisien yhteystietoja. Vähättelen.
Mitä mie heillä tekisin?
jonkun kanssa jakaa vuotensa, elämänsä.
Sitten kun ero tulee, kaikki on poissa.
Aika iso osa ihmisen elämää.
Aika surullista.
Mihin se eletty hävisi?
Wanha vihtahousuko sen vei, tutkiakseen rakkauden rakennetta...
Itse päättelen näin.
jos onkin harhaa että olis vaan yksi ihminen kutakin varten.
Eikä ne vuodet karkaa pareilta sen enempää kun meiltä sinkuiltakaan.
Eletty on elettyä ja thats it.
Mulle ero oli helpotus se tuli tosin eroamalla ei kuoleman kautta.
Kun joku loppuu on aina jotain uutta edessä koska paikoilleen ei jää mikään.
Paljon voi itte miettiä mihin suuntaan lähtee vai jääkö paikoilleen.
Koskaan ei tiedä kenet kohtaa ja missä.
Olen pari kertaa pohtinut kun on tullut hymy vastaan olisko pitänyt tarttua hihasta mutta kenties seuraavalla kerralla.
Kun seuraavan kerran jäät miettimään, sinua nykäisee hihasta hoitaja, joka ei ole naapurikunnasta kotoisin.
- Hei sinä pahvi!, Vjoitsitko nyt syödä hiuka?
Niin on.Eletty mikä eletty tai siis tapahtunut mikä tapahtunut.Aika kuluu pakostakin.Uusia ulottuvuuksia kohden mennään joka päivä ja viiskymppisen vauhdilla.Ja se onkinkovaa vauhtia.Mutta hymyä ja sitä yhteistä ihanaa hymyä jotenkin kaipaa näin syystalven iltayössä.Meriläiselle hymyä ja lämmintä mieltä.Joskus sitä vain ihan niinkuin pakostakin haikailee.Ei niille haikailuille maha mittään.
Ja mihin suuntaan... Lauloi Georg Ots.
Mutta näin se vain on. tiedä järkevämmäksi, selektiivisemmaksi ehkä...
Koska meitä koetellaan. Monilla tavoin.
Sotaveteraaneja.
Kuin meillä, Joensuussa.
Poliisi pysäytti juovuksissa olevan, vanhemman mopedimiehen.
Ollaan kännissä! Konstaapeli totesi.
Vanhempi mies katsoi harittavin silmin.
-Eihän, eihän sitä poliisin pitäisi ollaa virassa..
- Siis te taidatte itse olla kännissä. Poliisi paikkasi.
- Ja missä on kypärä?
Vanhan miehen silmiin syttyi terävä katse.
Polkaisi Solikan käyntiin.
Sinisen savun seasta kuului: Perkele, se jäi Syvärille, ja siellä pyssyy...
Nuorempi konstaapeli tapasi kättään lippaan.
Jotenkin se tuli terävästi.
Kuin poliisikoulussa.