Itse olen ihan ulalla, että kuinka pitkän tuntemisen jälkeen on -kaikkia kohtaan (ennenkaikkea lasta!)- hyvä aika tutustuttaa uusi kumppani ja lapsi toisiinsa? Tietääkö sen vaan sitten, kun "aika on oikea"? Miten lapsi/lapset ovat suhtautuneet siihen tilanteeseen? Onko lapsilla ollut miehestä/naisesta mustasukkaisuutta?
Minä kun tiedän monta nais-yh-tapausta, jossa miehet vaihtuvat yhtenään ja kaikki ukkelit raahataan kotiin "lasten näytille". Mielestäni se taas ei ole lapsia kohtaan oikein. Tuntuu että itselläni on jopa liian korkea kynnys esitellä ketään lapselleni. Olen reilut 2vuotta ollut sinkkuna, eikä lapseni ole nähnyt yhtään ukkeleitani..
Lähinnähän se huolettaa, että minkälaisen parisuhteen mallin lapsi saa näistä kahdesta, tyystin erilaisesta "elämäntyylistä"?
Pitäisikö minun löysätä pipoa? :D
Minä kun tiedän monta nais-yh-tapausta, jossa miehet vaihtuvat yhtenään ja kaikki ukkelit raahataan kotiin "lasten näytille". Mielestäni se taas ei ole lapsia kohtaan oikein. Tuntuu että itselläni on jopa liian korkea kynnys esitellä ketään lapselleni. Olen reilut 2vuotta ollut sinkkuna, eikä lapseni ole nähnyt yhtään ukkeleitani..
Lähinnähän se huolettaa, että minkälaisen parisuhteen mallin lapsi saa näistä kahdesta, tyystin erilaisesta "elämäntyylistä"?
Pitäisikö minun löysätä pipoa? :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et tarvitse uutta koskaan. Oma virheesi oli hankkia lapsi väärän miehen kanssa. Jos et ole leski, kärsi ongelmasi itse.
koskaan naisystävää ollutkaan tai olet saanut pakit joltain yh-äidiltä ja siksi purat täällä katkeruuttasi.
Aivan, minun vikanihan se oli että ukko läväytti minua raskaana ollessani. Olin varmaan niiiiiin ärsyttävä, ettei ukolla ollut yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa kuin lyödä. Periaatteenani kun on että "enään toista kertaa ei minua sama ihminen lyö" -joten otin ja lähdin maha-asukkini kanssa. Näinhän mä "olin" tulevaisuuteni kuvat maalannut -yksin lapsen kanssa. EN TOD!
Voi, ompa säälittävää, että joku on noin katkera pikku pas****nen kun sinä!
Sinutkin on varmaan tuomittu yksinäisyyteen loppuelämäksesi.
Tervetuloa sitten kanssani samaan kerhoon.
Et tarvitse naista koskaan. Sinulle riittää yh-palstan naisten vihaaminen. Oli äitisi virhe hankkia sinut. Me kärsimme ongelmastasi - et sinä itse.
..etköhän itse tiedä, kun aika on "oikea". Tosin itse pitäisin puolta vuotta sopivana aikana, ennen kuin toista voi tuntea kunnolla. :)
Jos työpaikalleesi tulee uusi naispuolinen työkaveri, jonka kanssa ystävystyt ensimmäisellä viikolla, missä vaiheessa kutsuisit hänet kotiisi?
Jos tapaisit kivan yh-isän, tapailisitte... koska uskaltaisit tavata hänen lapsensa?
Olin 5 vuotta sinkkuna ennen kuin lapset tapasivat ukkelin. Tapaamista edelsi kuukauden satunnainen seurustelu niin, että lapset olivat hoidossa tai isällään. Yksinhuoltajana on hiukan vaikeaa seurustella lainkaan, jos lapset pitää pitää erossa uudesta ystävästä.
Siis ainoan oikean ratkaisun tiedät sinä itse, minä esittelin miesystäväni melko pikaiseen lapsille koska jotenkin vain tiesin että tästä kehkeytyy jotain pitkäaikasta(minulla oli sitä ennen ollut lyhyitä suhteita joiden toine osapuoli ei koskaan lapsia tavannut) Miesystäväni tuli heti hyvin toimeen lapsieni kanssa eikä siis mustasukkaisuutta ollut missään vaiheessa.
Olen varma että koska sinä tunnet lapsesi, niin osaat määritellä oikean hetken tapaamiseen. Lasten iällä on myöskin varmasti vaikutusta asiaan, jotkut lapset oikeen toivovat että äiti löytäisi jonkun ja jotkut taas ovat ihan ylitsepääsemättömän mustasukaisia.
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat kahdella erilaisella elämäntyylillä. Kun siis esittelet miesystäväsi lapsille he saavat sen kuvan siitä parisuhteesta minkä te kaksi annatte heille, eikai sinulla useampia parisuhteita ole??? Tai onko mikään parisuhteen malli olemassakaan jos ei paria ole? Sitä että jotkut esittelevät useamman miehen lapsilleen, en oikeen itse myöskään hyväksy, mutta tietenkin tilanteen tekee erilaiseksi se että miten ne esittellään tai minkälaisessa suhteessa he ylipäätään äidi kanssa ovat. Itsellä on miespuolisia ystäviä jotka kävivät kylässä jo ennen kuin tapasin nykyisen miesystäväni ja käyvät edelleen, ja lapset tietävät että he ovat kavereita, siinä missä naispuolisetkin. Siinä ei kai ole mitään pahaa? Lapsilla on itselläänkään kumpaakin sukupuolta olevia kavereita, miksei aikuisellla saa olla. Siis jos he ovat VAIN kavereita, kyllä lapsi huomaa jos se on jotain muuta.
Kiitos vastauksestasi :)
Minulla ei valitettavasti ole miespuolisia kavereita itselläni, joten kaikki mies-kontaktit lapsella on vain isänsä kanssa. Välit lapsen isään minullakin on nykyisin lämpimät, ihan vaan ystävänä.
Tätä tarkoitin; jos on sinkku eikä tuo ketään näytille ns.erakko (julma sana), niin tuleeko lapsesta samanlainen kun ei ole olemassa mitään parisuhteen mallia?
Ja taasen jos kumppanit vaihtuvat tiuhaan, oppiiko lapsi "levottomaksi" parisuhde-ihmiseksi?
No nää kai sitten selviävät vaan aikanaan ;) Ja tietenkin onhan paljon muitakin tekijöitä, mitkä vaikuttavat näihin asioihin.. On vaan kova hinku suojella lasta (mutta miltä, en tiedä?). Myös haluan turvata vakaan ja turvallisen kasvun..
Kai nää on tosiaan vaan niitä asioita että kaikki selviää aikanaan.
eli tapailin muutamaa miestä aikoinaan. toinen ei ollut sen oloinen, että olisi halunnut perhettä, joten lopetin suhteen. toinen, nykyinen mieheni, oli itsekin "lapsellinen" siis hänellä lapsia. Oma lapseni tapasi hänet melko pian tapaamisemme jälkeen, olisikohan ollut kuukauden tuttavuuden jälkeen.
Kaikki meni loistavasti. oli tietenkin kysymyksiä tilanteesta, mutta selvitimme ne yhdessä.
sanoin lapselleni, että hänellä on isä, eikä tämä mies yritä viedä isän paikkaa.
linjoilla kanssasi. Ei ole ollut kiirettä raahata ketään ja meni monta vuotta, kun ilman hakemista ja etsimistä tupsahti mies eteen. Sittenkään ei ole menty yhteisasumiseen ja hyvä näin, kun se molemmille käy.
Itse asiassa tunnen monta uusiosinkkua, joille uusi vakikumppani on kauhistus. Ensiksi siksi, että ne entiset kokemukset ovat mielessä ja usko ja luottamus on tiukassa jokaisen uuden tuttavuuden kanssa. Sitten se, että on mahtavaa, kun on täysin itsensä valtiatar, ei kukaan käske, kysy, utele. Saa tehdä, tulla ja mennä. Lapsen tai lapsien ehdoilla tosin.
uusia ihmisiä elämään, ja sen jälkeen pitää kysyä lapsen omalta äidiltä lupa ja isältä muös. Ei kukaan voi päättää lapsen puolesta.
Itse odottaisin että lapset ovat täysi ikäisiä ennenkuin raahaisin uusia seurustelukumppaneita lasteni elämään. Sitten lapset ovat valmiita tapailemaan uusia ihmisiä ilman että heidät pakotetaan siihen vasten omaa tahtoa. Lapsia on vaan niin hyvä manipuloida, että se pelottaa.