Muistan kun kouluaikana kerättiin talvisin käpyjä. Niistä sai hyvän maksun. Minäkin hiihtelin pussit mukana ja keräsin käpyjä. Nyt ihmettelen, että mikähän idea siinäkin oli. Voisiko joku valaista?
Muistan myös, että oli sellainen vihko, mihin piti merkitä miten monta kilometriä hiihti talvisin. Minulla oli minimi 100 kilometriä.
Muistan myös, että oli sellainen vihko, mihin piti merkitä miten monta kilometriä hiihti talvisin. Minulla oli minimi 100 kilometriä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koulumatkat hiihdettiin!
Joo, ja usein ei ollut edes kunnon latua. Reen jäljissä oli sentään toiselle sukselle ura.
Minä hiihdin jäällä, oli vettä ja kehitty kamalat jää muhkurat suksiin. Niitä minä nostelin ja matka jatkui. Olin eka ja toka luokalla. Me ollaan sankareita kaikki. Hyvin selvittiin koulumatkoista. Meillä päin jotkut kulki kouluun pitkospuita pitkin -50 luvun lopulla. Olen ylpeä juuristani.
Oli minullakin järven selän yli hiihdettävä kouluun. Tapasin yleenä toisia lapsia kun latumme yhtyivät. Joskus kun pyrytti niin latua ei näkynyt, hädin tuskin häämöttivät lumeen pistetyt "viehkat" (risut). Ja pimeässä suunnistin valoja kohti.
pyryssä ja pakkasessa kasvatti nahkaa nenän päälle ja sitkeyttä. Ei oo tarvinnu kaatua rähmälleen pienten vastoinkäymisten edessä.Tapasin sen ajan koululaisia Tukholmassa ja Göteborgissa. Kaikki hyvissä hommissa. Oli kiva kattoo vanhoja koulukuvia.
Ne taasen kasvattivat taimet istutettavaksi hakkuu aukeille uudksi metsäksi
Kesällä kävellessäni metsässä keräsin käpyjä pussiin. Nyt alan maalailemaan niitä, saa kivoja joulukoristeita.
On toinenkin käyttö: voi käyttää "hieronta"-käpynä.