Aikoinaan käytettiin koirannahkarukkasia,
rikkaalla isännällä saatoi olla jopa
koirannahkaturkki.
Nykyään ei tämä turkis liene muotia.
Miltä tuntuisi, jos oman lemmikin turkki
käytettäisiin vaikkapa talvihatun tekoon, joka
lämmittäisi vielä vuosia lemmikin elinkaaren
päätyttyä muistuttaen siitä? - Tähän tietysti
soveltuisivat vain määrätyt koirarodut.
Asiaan tietysti sisältyisi käytännön ongelmia,
kuten nukuttaminen, nylkeminen ja nahan
käsittely; yksilöllisesti tehty hattu tietysti
maksaisikin melkoisesti.
Ymmärrettävää tosin on, että moni koiran ystävä
voi suhtautua kammoksuvasti tällaiseen
näkemykseen. Entä muuten?
rikkaalla isännällä saatoi olla jopa
koirannahkaturkki.
Nykyään ei tämä turkis liene muotia.
Miltä tuntuisi, jos oman lemmikin turkki
käytettäisiin vaikkapa talvihatun tekoon, joka
lämmittäisi vielä vuosia lemmikin elinkaaren
päätyttyä muistuttaen siitä? - Tähän tietysti
soveltuisivat vain määrätyt koirarodut.
Asiaan tietysti sisältyisi käytännön ongelmia,
kuten nukuttaminen, nylkeminen ja nahan
käsittely; yksilöllisesti tehty hattu tietysti
maksaisikin melkoisesti.
Ymmärrettävää tosin on, että moni koiran ystävä
voi suhtautua kammoksuvasti tällaiseen
näkemykseen. Entä muuten?
Vastaukset 19
Vanhimmat
aina lässyttelen haukulleni tekeväni siitä hatun
ja lapaset, kun se kuolee...tai täyttäväni
olohuoneen nurkkaan istumaan...No en kyllä
oikeasti missään nimessä tekisi.
joskus viime vuoden puolellahan tuli ohjelma
jenkkilästä, jossa joku setä työkseen kuolleita
lemmikkejä täytteli. siinä muistaakseni pari
koiraa näytettiinkin. Niitten silmät oli aika
kammotavat. Pahin täytettävä oli kuulema ollu
kultakala... 8-D Mut tää olikin jenkeissä, itte
en kyllä näin tekis.
Meillä puhutaan, että tehdään niistä syylinkejä
ja sitten niitä halitaan, pyöritellään
nurmikolla. Ne vain haukkuvat iloisesti! Ja kun
toisella oli turkkiongelmia, surtiin, että nyt
tulee huonot syylingit!
Ei oikein ihastuta idea rakkaan olennon nahasta
rukkasina.. Kaikkee.. Karvattomasta koirasta
vöitä, nahkabaskeri, kukkaro? Voevoe..
miksi turhaan heittää hyvää lemmikkiä menemään?
turkiksen lisäksi siitä voi ottaa myös lihat,
säilöä ja syödä tai tarjota koiran hautajaisissa.
nammmmmmmmmmm
Hyvä ajatus,koiran lihakin on hyvä käyttää.
Hyvin hoidetun koiran pehmeä liha sopii hyvin
vaikkapa minkinruuaksi.
Ei tarvitse koiran hautaamisestakaan huolehtia,
vaikka hautajaiset pidettäisikiin.
sitä paitsi monien koirien, esimerkiksi mopsien
lihaa ON syöty hanhenmaksaa vastaavana herkkuna
mm.kiinassa ja englannin kuningattaren
hienostuneessa hovissa vielä ihan viime
vuosituhannen puolivälissäkin. varmasti tätä
tapahtuu vieläkin, mutta kun koirien kaikenlaisen
paapomisen muotiaalto on pyyhkäissyt yli läntisen
maan, on tästä järkevästä tavasta jouduttu
luopumaan VAIN NÄÖN VUOKSI.
Miten niin vain näön vuoksi ja miten niin on
luovuttu "järkevästä tavasta" syödä koiria?
Onko järkevä olento sellainen, joka jalostaa
jonkun lajin ystäväkseen sen sosiaalisen ja
älykkään luonteen vuoksi, sitten alkaakin
yhtäkkiä pistellä poskeensa?
Ovathan ihmiset syöneet toisiaankin ja varmasti
vieläkin jossakin päin maailmaa, jos saa syödä
eläinystävän, miksei ihmisen?
Ja jos entiset barbaaritavat kerran haluat
takaisin kunniaan, niin ohessa saat sitten
myöskin kannibalismin. Minä olen valmis
kokkaamaan raiskaajien ja murhaajien lihoja
keittiössäni, he sen ansaitsevatkin toisin kuin
viaton eläin!
käytetään ihmisiä hyödyksi, kun se nyt on ainoa
laji joata on oikeasti vain ja ainoastaan HAITTAA!
arvoisa koirapaapoja fifi-täti kuka väittää
ettenkö jo olisi kkannnibaali mmmmmm kyllä
ihmisen liha kelpaa siinä missä koirankin. ja
ihmisiä alkaa olla vähän liikaa ja eikö
luonnollinen tapa päästä niistä eroon olekin
syöminen, kaikkien lajien perusvaisto? namnam
Koiriahan voisi kasvattaa jopa kaupallisesti
turkin takia. Pitäisi vain valita sopivat rodut
ja jalostaa niitä.
Tähän ei turkistarhojen vastustajillakaan liene
mitään sanottavaa, kyseessä kun on tavanomainen
kotieläin.
Saataisiinhan markkinoille uusi turkistuote.
Menekkiä varmaan löytyisi.
Kummallista, ettei tätä markkinarakoa ole vielä
kukaan löytänyt.
Kyllä kuule se markkinarako on jo ajat sitten
löydetty! voin kertoa teille sivistymättömille,
että koirien ja kissojen lihaa, turkkeja ja
nahkoja käytetään maailmalla hyvinkin yleisesti;
kuka hullu nyt lähtisi maksamaan nahoista
kallista hintaa karjankasvattajille, kun
kulkukoiria ja -kissoja vilisee monissa maissa
kaduilla riesaksi asti?
Meillä suomessakin saattaa löytyä katumyyjiä, tai
kaupastakin nahkatakkeja, vain harvassa
ilmoitetaan nahan eläin-alkuperä, esim.
italialaisissa se hyvinkin usein on tehty juuri
koiran- tai kissan nahasta.
Mikäpäs siinä; syödäänhän lehmiä, possuja ja
lampaitakin yms..
Mutta tietty ero siinä on; lehmät ja possut
ihminen on aikojen alusta asti jalostanut
nimenomaan RUOAKSI, kun taas koira ja kissa
jalostettiin ihmisen ystäväksi, suojelijaksi ja
metsästyskumppaniksi..
-Että kyllä nyt kelpaa pistellä poskeen, tai
pukea nautittavaa takkia niskaansa, joka tehty
ihmisen parhaasta ystävästä, joka on kymmenien
vuosituhansien ajan palvellut ihmistä ja ollut
hänen ainoana tosi-luotettavana ystävänään
kriiseissä.
-Siinä ihmisen tunnettu tapa sanoa "kiitos".
Mitä kiittämättömyyden osoitusta eläintä kohtaan
on, jos ihminen käyttää sen kuoltua sen nahkaa
hyväkseen?
Miksi koira olisi erikoisasemassa? Eläin sekin
on. Tosin se ei ole edes antanut maitoa eikä
vetänyt kuormia.
sinä vaimostasi, lapsestasi tai muusta
perheenjäsenestäsi miellyttävät kinttaat tai
talvipalttoon?! Koiran erottaa lehmistä ja muista
karjaelukoista juuri se, että se on luotu
villipedosta ihmisen YSTÄVÄKSI, kuten jo sanoin.
Eko-ihmisenä voisin kyllä hyvinkin antaa
kuolleiden elukoitteni jäämistöt hyötykäyttöön,
kuten yhtä lailla omanikin! -mutta jo menee liian
pitkälle, että pitäisi varta vasten alkaa
koiriakin kasvattaa turkeiksi, eikö kettu
koiraeläimenä ole jo tarpeeksi?
Ihmisen ystävä on toinen ihminen; jos hänellä
ihmisen tilalla on ystävänä eläin, jotakin
hänellä on vinossa.
Koira on eläin siinä kuin muutkin eläimet, ei se
mikään ystävä ole.
Koiran nahan hyötykäyttö turkiksena ei ole sen
moraalittomampaa kuin naudanlihan syönti.
törmännyt ihmiseen, jonka kiintymys ja ystävyys
olisi yhtä vilpitöntä kuin koiran. Eikös
sanonta "ihmisen paras ystävä" ole tuttu?
Ihmiset tulee ja menee elämässä, mutta koira ei
petä eikä hylkää. Siksi ihmiset yhä enemmän
ottavat lemmikkejä, yksinäisyyshän on tavallista
nyky-yhteiskunnassa, kun kehenkään ei voi enää
luottaa. Kuinka moni tuntee paljonkaan ystävyksiä
tai pariskuntia, jotka pysyivät yhdessä elämänsä
loppuun asti?
Ja johan sanoin, että on ero koiran ja
karjaeläinten välillä, kummatkin
ihmisen "luomuksia" ja tiettyä tarkoitusta
varten. Hyötykäyttö on toki eri asia, mutta jos
lemmikeistä niiden kuoltua aletaan ottaa talteen
turkki, menee se vähitellen siihen suuntaan että
niitä myös aletaan kasvattaa turkiseläiminä.
Näinhän on jo tapahtunut esim. kaneille ja
chinchilloille, tosin nehän alkujaan olivatkin
ihan muuta kuin lemmikkejä..
Lemmikkieläin on täysin eri asia, kuin syötäväksi
tarkoitetut. Se on perheenjäsen ja siihen saa
kiintyä koko sen elinajaksi.
Ja on tyhmää ylipäänsä keksiä uusia
turkistuotteita, kun koko ala on hitaasti mutta
varmasti jäämässä historiaan; mikä osoittaa että
sentään joku järjen ripe ihmisessä vielä löytyy..
Turkis on turhaa saastutusta ja haaskaamista,
jossa eläimen liha on sivutuote.
Ovat käyttäneet koirasta tehtyjä turkiksia jo
vuosikausia. Heillä vain on ollut se ikävä tapa,
että kun koira lopetetaan, niin se hirtetään
monta kertaa. Elikä koira hinataan naruun, ja
ennenkuin se kuolee, niin lasketaan alas, näin
turkki pörhistyy "paremmaksi", ja tätä toistetaan
joitakin kertoja, ennen viimeistä nostoa. Tosin
Tanskalaiset ovat valittaneet moisesta
käytöksestä. Tiedä sitten onko siitä ollut mitään
hyötyä?
Tämä kissa ei nyt tänne palstalle oikein kuulu,
mutta kun se tavallaan liittyy tähän "lemmikki
turkiksena -aiheeseen", niin kirjoitan nyt
kuitenkin tämän tarinan.
Meillä oli joskus, vielä muutama vuosi sitten,
kissa nimeltä Otto-Poika. Otto oli erittäin
lellitelty ja hellitelty, varsinainen sylikissa
tuo maatiaismöllömme, siis luonnollisestikin jos
itse halusi.
Temppujakin tuo kissa osasi. Tässä vain kuitenkin
tuo turkiksiin liittyvä temppu:
Kun Oton nosti yhdellä kädellä kainaloista naaman
korkeudelle, niin sille piti sitten sanoa: "Otto,
kuvittele olevasi karvakaulus". Ja jo vain tuo
kissan mötkäle heittäytyi aivan rennoksi, ja sen
saattoi sujauttaa kaulan ympärille, niskan
puolelle kuin kettupuuhkan konsanaan. Oton pää ja
tassut roikkuivat tuossa ihmisen rintapuolella
aivan turkispuuhkan mukaisesti.
Kaverit aina nauroi, että varsinainen
eläinystävän vaihtoehto, elävä turkissomiste.
Vaan milläs tällaisen puuhkan voi jättää esim.
narikkaan?!!
Oton kuoltua siitä ei suinkaan tehty puuhkaa,
vaan se haudattiin maalle pihlajan alle, aivan
kokonaisuudessaan. Ei tullut kyllä mieleenkään
siitä turkissomisteita väsätä, suorastaan
vastenmielinen ajatuksena.
Olen kerännyt koirieni irronutta aluskarvaa ja
nyt sitä on noin kilo. Jossakin on kehräämöjä,
missä niistä voi teettä villapuserolankaa.
Koirankarvaan kai sekotetaan lampaankarvoja?
Tietääkö kukaan missä olisi sellainen kehräämö?
Nyt en muista paikkaa, mutta kannattaisi kysellä
husky porukoilta, tai seurasta. He ovat tehneet
näitä koirankarvapuseroita ja pipoja yms. jo
vuosikymmeniä. Ja niihin todella sekoitetaan
lampaanvillaa jonkun verran. Ovat kuulemma paljon
parempia ja lämpimämpiä, kuin nämä cottonit.yms.
Mä en ainakaan pystyis tekemään oman koiran
kuoltua siitä turkista tai mitään
talvihattua.Rakastan koiraani niin paljon etten
ikimaailmassa pystyisi tuollaiseen tekoon.
Onko itselläsi koiraa????