kuin pässiä narussa.
En oikein tiedä edes mistä aloittaisin... Minulla on sekarotuinen uroskoira, pian 1,5 v. Se on ollut minulla sellaiset vajaa puoli vuotta. Luonteeltaan se on tosi kiltti ja lempeä, oikein sylikoira. Ulkona se on kuitenkin ihan hermoraunio. Mitä ilmeisimmin sillä on tosi kova murrosikä, sillä alusta asti olen ollut sen kanssa ihan kusessa.
Olen tehnyt sen kanssa tosi paljon työtä, joka lenkillä on makupalat mukana ja teemme kaikenlaisia harjoituksia. Mikään ei tunnu asettuvan sen käytöksessä. Se vetää, haukkuu ihan kaikkea, kiskoo minua hajujen perään. Olemme käyneet koirakoulussa tämän syksyn ajan. Olen kysynyt neuvoja ja keskustellut eri kouluttajien kanssa ja voin rehellisesti sanoa että en voi syyttää itseäni yrityksen puutteesta tai siitä, etten olisi tehnyt tarpeeksi töitä tämän koiran kanssa. Se on kyllä oppinut paljon uutta ja pientä edistymistä on kyllä tapahtunut, ja tiedän että mikään ei tapahdu hetkessä. Olen vain kovin väsynyt!
Koko elämä pyörii tämän koiran ympärillä. En saa öisin nukutuksi kun mietin ja murehdin koiraa. Olin kyllä valmistautunut tekemään kovasti töitä tämän koiran kanssa, mutta en uskonut että tämä vie minulta kaikki voimat. Itken lähes joka lenkin jälkeen ja mietin jatkuvasti kaikkia asioita miten olen sen kanssa toiminut missäkin tilanteessa.
Turhaahan sitä on tänne itkeä, mutta tuntuu vain niin toivottomalta, että eikö mikään auta. Tällä hetkellä en pärjää tälle koiralle ja olen ihan loppu.
En oikein tiedä edes mistä aloittaisin... Minulla on sekarotuinen uroskoira, pian 1,5 v. Se on ollut minulla sellaiset vajaa puoli vuotta. Luonteeltaan se on tosi kiltti ja lempeä, oikein sylikoira. Ulkona se on kuitenkin ihan hermoraunio. Mitä ilmeisimmin sillä on tosi kova murrosikä, sillä alusta asti olen ollut sen kanssa ihan kusessa.
Olen tehnyt sen kanssa tosi paljon työtä, joka lenkillä on makupalat mukana ja teemme kaikenlaisia harjoituksia. Mikään ei tunnu asettuvan sen käytöksessä. Se vetää, haukkuu ihan kaikkea, kiskoo minua hajujen perään. Olemme käyneet koirakoulussa tämän syksyn ajan. Olen kysynyt neuvoja ja keskustellut eri kouluttajien kanssa ja voin rehellisesti sanoa että en voi syyttää itseäni yrityksen puutteesta tai siitä, etten olisi tehnyt tarpeeksi töitä tämän koiran kanssa. Se on kyllä oppinut paljon uutta ja pientä edistymistä on kyllä tapahtunut, ja tiedän että mikään ei tapahdu hetkessä. Olen vain kovin väsynyt!
Koko elämä pyörii tämän koiran ympärillä. En saa öisin nukutuksi kun mietin ja murehdin koiraa. Olin kyllä valmistautunut tekemään kovasti töitä tämän koiran kanssa, mutta en uskonut että tämä vie minulta kaikki voimat. Itken lähes joka lenkin jälkeen ja mietin jatkuvasti kaikkia asioita miten olen sen kanssa toiminut missäkin tilanteessa.
Turhaahan sitä on tänne itkeä, mutta tuntuu vain niin toivottomalta, että eikö mikään auta. Tällä hetkellä en pärjää tälle koiralle ja olen ihan loppu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisin voinut hyvin kirjoittaa vastaavan viestin jotain vuosi sitten. Eli kuten sinulla, myös minulla koira tuli vuotikkaana ja alkukuhertelun jälkeen alkoi tulla arki eteen. Kaikki koulutus mitä antoi, valui samantien kuin vesi hanhen seljästä. Mitään, kerrassaan mitään, ei tuntunut jäävän päähän.
Sitten eräänä päivänä koiran ollessa noin 2-vee, huomasin yllättävän seikan: Koira käyttäytyi kuin ihmisen mieli ja kaikki opetetut asiat tulivat esiin juuri sellaisena kuin oli opetettu.
Ei vetänyt lenkillä, tai ainakin uskoi kun sanoi että ei vedetä. Ei rähissyt enää toisille, vain muutama on edelleenkin jäljellä kelle vihoittelee (ovat aikoinaan aloittaneet riitelynsä aggressiivisesti, ilman meidän rekun syytä). Tuli ja tulee luokse kun kutsu käy, tai ainakin pienen nykäisyn jälkeen. Tuntee oikean ja vasemman puolen ja kulkee missä käsky käy, sekä kääntyy minne pyydetään. Ei merkkaa paikkoihin, joissa on kielletty, naapurien ikkunoiden alle tmv. Koira kysyy katseella luvan saako mennä, kun haluaa pusikkoon myyräjahtiin, tai kun tullaan johonkin risteykseen missä on vaihtoehtoisia suuntia minne mennä.
Ja luottamus on siis täydellinen, huolimatta siitä että takana on tällä palstalla kovasti moitittu jääkausi, ja huolimatta siitä että välillä on näytetty niskapersotteella mihin suuntaan pitikään mennä. Perkeleitä ja saatanoita yllinkyllin. Tavanomaisempia menetelmiä unohtamatta. Mutta kyllä taistelu kannatti.
Ja tulee varmasti kannattamaan sinullakin kunhan murkkuiän uhma laantuu. Kestämistä ja tsemppiä sulle.
Jatka vaan sitä kouluttamista ja älä anna periksi. Askel kerrallaan. Tuon ikäistä koiraa kiinnostaa nyt kaikki muut asiat eikä aina jakseta kuunnella sitä, mitä omistaja sanoo. Välillä ne korvat unohtuu kotiin, kun lähdetään lenkille. Oikeastaan aina.
Käytkö koiran kanssa koirapuistossa, jossa koira saa purkaa energiaansa riehumalla muiden koirien kanssa? Pitempiä lenkkejä? Lenkkeilyt kannattaa sijoittaa ajankohtiin, jolloin muut eivät ole koiriensa kanssa "laumana" tuolla ulkona.
Uroskoira on usein paljon hankalampi kuin narttu. Varsinkin jos koira on vielä kovapäinen - kuten tuo minunkin pahvipääni. Saman ikäinen kuin sinun koirasi. Välillä lenkkeily sujuu ongelmitta ja katse on omistajaan, toinen päivä taas enempi ollaan kiinnostuneita niistä hajuista ja otetaan muutamat hepulit lenkillä.
Älä puhu koiralle liikaa. Vähennä sen kanssa "keskustelua" kotona. Leiki vähemmän ja älä koko ajan paijaa.
Kyllä se siitä - nuorukaiset ovat aina hankalia :)
Miten muuten itse käyttäydyt, kun koirasi alkaa haukkua ulkona tai vetää jonnekin suuntaan? Mitä ohjaajat ovat neuvoneet näissä tilanteissa?
Meillä jähmetytään paikalleen, jos koira päättääkin, että nyt mennään tuonne. Ei liikuta eteen eikä taakse ennen kuin koira antaa periksi. Ja kun periksi annetaan, niin jatketaan matkaa. Jos katsekontakti syntyy koiran puolelta, niin kehutaan ja palkitaan. Jos taas katsekontaktia ei synny, niin jatketaan sanomatta matkaa.
rohkaisevista kommenteista!
Ihan alusta asti puutuin vetämiseen pysähtymällä ja kun naru löystyi, jatkoin matkaa. No tähän tilanteeseen alkoi liittymään se, että se alkoi hillittömästi haukkumaan joka kerta kun pysähdyttiin. Tähän reagoin siten, että matkaa jatkettiin vasta kun naru oli löystynyt ja sitten kun oli hiljaa. Noh, pian koira ei lakannutkaan haukkumasta, vaikka kuinka olin paikallani enkä huomoinut sitä. Kerran seisoin tuolla pihalla sen kanssa paikallan lähes puoli tuntia koiran räksyttäessä hillittömästi. En kieltänyt koiraa haukkumasta, koska olin kuullut sellaisia neuvoja ettei koiraa tulisi huomioida lainkaan kun se haukkui ja että kieltäminen voisi vaan pahentaa asiaa.
Tuon tapauksen jälkeen aloin kieltämään sitä haukkumasta ja annoin makupalan kun oli hiljaa. Pelkät pysähtymiset eivät enää auttaneet vetämiseen, joten aloin tekemään siten, että koiran alkaessa vetää kävelin jonkin matkaa takaisin ja laitoin istumaan. Tämä auttoi, mutta räksytys jatkui. Olen pyrkinyt olemaan aina hyvin rauhallinen itse. Suihkupulloa käytin myös räksytykseen, ja se auttoikin yhdessä vaiheessa, mutta ei oikeastaan enää. Jos koira on ollut ihan mahdoton heti kun ulos olemme lähteneet, olen monesti palannut takaisin sisälle ja ottanut hetken päästä uudelleen.
Tosi monenmoisia neuvoja olen saanut kouluttajilta. Hankalaa kun jokainen on neuvonut vähän eri tavalla. Olen sitten pyrkinyt soveltamaan konstia mikä parhaiten sopii tälle kaverille.
Koirapuistossa olen käynyt joitakin kertoja, mutta niistä kerroista vain yhtenä kertana siellä on ollut toisia koiria samaan aikaan. Sen sijaan koira pääsee juoksemaan irti vähän syrjemmässä tuttujen luona. Siellä käymmekin aika usein. Ohitustilanteita vältän, vaihdan suuntaa hyvissä ajoin kun näen jonkun tulevan koiran kanssa. Jos on sattunut tilanne missä koira on katsellut tosi kaukana kulkevaa toista koiraa ja on hiljaa olen palkinnut sitä makupaloilla ja kehunut paljon.
Koira on kyllä sisätiloissa tosi tyytyväinen ja rauhallinen, mutta ulkona käyminen sen kanssa on yhtä helvettiä tällä hetkellä.
Ajattelin laittaa tästä vähän lisätietoja ja huomioita omastani, jos ne auttaisivat sinuakin.
Yksi tärkeä huomio oli se että koiran kanssa lähtee lenkille vain silloin kun aloite siihen tulee sinulta. Eli jos koira kinuaa että eix nyt olis aika läkseä lenkille, jookosta ja exnii, niin silloin on mahdollisimman huono hetki toteuttaa sitä. Vireystaso 100. Jos mahdollista lähteä lenkille tilanteessa että koira miltei nukkuu tai on rauhallinen, kannattaa tehdä se. Meillä se vähensi riekkumista jo varsin paljon.
Toinen seikka jonka olit jo osittain huomannutkin, että kun koira käyttäytyy huonosti, kannattaa lenkki peruuttaa. Se kannattaa peruuttaa ja lähteä uudelleen vaikka sata kertaa päivässä. Itse tein sen saadakseni ulkona haukkumisen kuriin. Heti kun ensimmäinen haukku pääsi niin takaisin sisään ja uudelleen. Tätä uusintalähtöä tehtiin ensimmäisenä päivän varmaan parisataa kertaa, mutta sitten se alkoi mennä haukun aivoihin että ei kannata. Ei todellakaan kannata.
Myöhemmin, kun perushaukku oli hallinnassa, otin saman taktiikan käyttöön myös ensin remmirähinöinnissä. Vaikka kilometrin päässä kotoa palattiin takaisin ensimmäisen rähinähaun jälkeen, ja taas takaisin lenkille, kunnes lenkki oli tehty. Yleensä ensimmäinen rähinä syntyi paljon aiemmin. Mutta perille meni tämäkin.
Kun rähinähaut saatiin käsitellyksi, oli vuorossa vetäminen remmissä, ja niihin käytettiin myös samaa taktiikkaa. Ensi alkuun veto alkoi jo kotipihassa joten helppo saada tämäkin pois tällä keinolla. Ensin komento "älä vedä(ei olla klondyken vetokoirakilpailuissa)" ja ellei tehoa, takaisin ja uudelleen.
Lisäksi lenkillä opetin koiran istumaan aina suojatien eteen, rauhoittumaan ettei ryntää auton alle, ja tätä se protestoi usein haukkumalla johon totesin vain että "valitukset kirjallisesti kolmena kappaleena EU:n koira-asiamiehelle". Mutta kuitenkin istui ja istahtaa tänäkin päivänä suojatien eteen automaattisesti.
Ohitustilanteita ei ehkä kannata välttää, sillä siitä koira tuskin oppii miten se kuuluu tehdä oikeaoppisesti. Itse päätin että suoraan mennään maksoi mitä maksoi. Hyvissä ajoin remmi lyhyelle ja niin että koira ei huomaa mitään, ja sanoo "rauhoitu, kattotaan jos voi moikata, moikkaat, ellei niin et". Ja kun rähinähelvetti kuitenkin usein alkoi, niin samantein reilu nykäisy hihnasta niin että koiran koivet maata hädin tuskin viisti ja vein väkisin ohi. Tai palattiin takaisin ja otettiin koko reissu uudelleen.
Jos vastaantulija oli niin joviaali että uskalsi ottaa riskin, ja antoi luvan, sai koira nuuskasta, mutta itte piti olla varuillaan ja valmis nyppäämään koiran pois tilanteesta. Sitten vain jatkettiin tyynesti matkaa.
Jätän tässä käsittelemättä nyt nuo vesisuihkut, kolinapurkit, ketjut ja palkat, sillä omallani niillä ei ollut mitään vaikutusta. Edes namit eivät herralle kelvanneet. Nykyään jo maistuu välillä nekin kesken matkan.
Ja millainen on koira tänään, siitä kerroin jo edellisessä viestissäni. Nyt toivon että tästä ja näistä olisi sulle jotain apuja tai ainakin saisit rohkaisua näistä viesteistä, ja että näkisit millainen koiruus sinullakin voi olla siellä pinnan alla piileksimässä ja odottamassa murkkuiän väistymistä.
Oletko tietoinen mistä koiran käytös johtuu?
Ensimmäisenä mieleen tulee, ettei vain koirassasi olisi paimenkoiraa ja pystykorvaa? Silloin sen tapa reakoida asioihin olisi haukkuminen ja sille reakoinnin herättää lähes kaikki pois päin liikkuvat asiat.
Itselläni paimenkoiran vireen sataan nostaa pois päin liikkuvat autot, joten voi kuvitella,e ttä koiralla virettä löytyy, sillä autoja on paljon...
Vai onko koira pelokas ja epävarma? Onko se viettänyt esimerkiksi häkkikoirana elämänsä alun, joten se ei sosiaalistunut julkisilla paikoilla liikkumiseen? Onko sen historiassa joku hyökännyt sen kimppuun? Tunnistat varmasti pelokkuuden paimennusvietistä (vaikka monet paimenkoirat nöyristelevät työasennossaan..)?
Kiskoo sinua hajujen perään? Onko sen roduissa ajokoiraa tai vastaavaa, jolloin sillä vain on niin suuri metsästysvietti? Metsästyskoiran voimakkaimman vietin ylipääseminen on vaikeaa, mutta sinun pitää löytää jokin keino miten olet vielä houkuttavampi. Jos kyseessä on metsästysviettinen koira, käytä koiran palkitsemiseen "karkuun juoksevia makupaloja"... Jos kysessää on paimenkoira, suuntaa koiran vire itseesi, älä yritä tappaa sitä... Jos koira on pelokas, paranna sinun ja sen välistä suhdetta... Jos koirassa on pystykorvaa... Jaa mitään ei kai voi tehdä haukun lopettamiseksi. Mieti seuraavaa koiraa ottaessasi, että et halua haukkuvaa koiraa. Älä säälistä ota pystykorvaista rotua, sillä usko tai älä, myös niille löytyy kodit, joissa haukkuminen ei haittaa..