Mikä on mielestänne suurin este oman mussukan löytymiselle ja parisuhteen syntymiselle?
Minusta suurin este on oma itsekkyytemme:)
(Siis mikä muu este kuin asuminen jollain tosi pienellä paikkakunnalla, sillä eihän sieltä yleensä löydä töitäkään ja muutto on edessä ennemmin tai myöhemmin.)
Minusta suurin este on oma itsekkyytemme:)
(Siis mikä muu este kuin asuminen jollain tosi pienellä paikkakunnalla, sillä eihän sieltä yleensä löydä töitäkään ja muutto on edessä ennemmin tai myöhemmin.)
Vastaukset 22
Vanhimmat
mun mielestä suurin este ihmissuhteiden syntymiselle on juuri toi ihmisten itsekkyys ja kylmyys. en tajua miten ihmiset voi nykyään olla niin välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. kuitenkin kaikki kaipaa rinnalleen toista ihmistä mutta silti kaikki kohtelee toisiaan kuin käytettyä nenäliinaa. jotenkin tuntuu ettei nykyään edes kannata yrittää kun kuitenkin ainoa asia mitä saa on paskaa naamalle..
"Niin tunkee läpi pääni se ääni
jota pursuu roska-auto
jos se ois minusta kii koko viikko
olis ohi ja kuopattu jo
eikä enää tarttis muistaa
ei ei tarttis muistaa
miten mä piiritin sua
Niin se oli typerä retki vain hetki
piti olla mut sut tapasin
nyt taas haluni voitan en soita
kun ei soi mun puhelin
taas enemmän kuin eilen
mä mua häpeilen
ei mitä mä teen
mä nukahdan eteiseen
Ja mun unessa aurinko laskeekin itään
ja silloin mun onneni kääntyy taas
mä oon niin väsynyt siihen et mullei oo mitään
päivät mua naamaan lyövät
seinät syövät toisiaan
Jos aurinko laskeekin itään
silloin mun onneni kääntyy taas
mä oon niin väsynyt siihen et mullei oo mitään
päivät mua naamaan lyövät
seinät syövät toisiaan
Pienenä kuvittelin että maailmassa
kaikki rakastais mua
poistaisin sodat
en kuolisi koskaan
enkä ikinä itkisi sua
enkä tekis mitään väärin
juoksisin maailman ääriin
nyt mitä mä teen
mä nukahdan eteiseen
Ja mun unessa aurinko laskeekin itään..."
Kylmyys ja itsekkyys eli "minä minä minä" -asenne. MINUN tarpeeni pitää tulla tyydytetyiksi, se on pääasia.
Epävarmuus ja pelko, ei uskalleta heittäytyä rakkauteen, koska pelätään ettei saa itse yhtä paljon kuin mitä antaa, tai että pelkää hylätyksi tulemista. Pelätään siis omaa riittämättömyttä, mikä taasen saattaa heijastaa sitä että ITSELLE ei riitä eikä kelpaa mikä ja kuka tahansa.
Pinnallisuus. Ei osata tai uskalleta katsoa toisen ihmisen sydämeen vaan ensisijaisesti haetaan tietyn "näköistä" ihmistä, ulkoisesti miellyttävää ja minun arvolleni sopivaa.
Puhumattakaan tosiaan niistä "mitä muut minusta ajattelee" -peloista.
Mitäpä muut?
hienoja, valtavan tärkeitä asioita tuli jo esille.. (asioita jotka napsahtavat osaksi kohdallenikin, vaikkeivat sentään aivan kaikki ja aivan ehkä juuri noin..) mutta vaikka on paljon muutakin tämän "tietyn" asian lisäksi, tämä nousee silti useimmiten päällimmäiseksi suhteen edetessä pidemmälle: pelko, antaa toiselle aseet itsensä vahingoittamiseen!!!!
ja tällä tarkoitan toiselle puhumista, omista peikoista, luurangoista, toiveista, fantasioista, peloista, haluista tai vaikkapa seksistä.. sillä näillä hän voisi vahingoittaa LIIKAA niin halutessaan!!! (ehkä minulta puuttuu luottamus toiseen ihmiseen yleisessä mielessä??!)
..niin hyvin usein pakenin itse aluksi suhteista heti sen hiemankin "vakavoituessa", ja jopa tästä toiselle puhuminen oli valtava kynnys!! ennen!!
toivon jokaisen ajattelevan asiaa vaikka ruokatunnin ajan..:o)
(ei vie kuin puolituntia elämästäsi) ;)
..vai olenko minä todellakin ainoa, joka ajattelee näin..????!
Ehkäpä pelko avoimuudesta ja siitä ettei uskalla kertoa tunteistaan ainakin hieman hankaloittaa parisuhteen syntymistä.
Ei uskalleta kysyä tai kertoa asioita suoraan.
..nii'in.. mutta miksi ei uskalleta/haluta puhua asioista?????! *hymy*
tarkennan, sillä tarkoitin siis, miksei uskalleta puhua suoraan asioista jotka meille ovat tärkeitä.. miksi pelätä avoimuutta??????
toivottavasti luet sen ensimmäisen viestinikin tällä palstalla..:)
Ymmärrän hyvin, että on aika vaikeaa suoraan puhua toiselle, että alammeko me nyt seurustelemaan ja että pidätkö minusta niin paljon, että kestät huonot päivänikin ja tulevan arjen huolineen ja murheineen.
Vaikeaa on myös puhua vaikkapa seksistä, että kun minä haluaisin, että olisit ehdottomasti hellempi ja hyväilisit minua tällä tavalla.. *ottaa toisen kädestä kiinni ja näyttää* tai *piirtää paperille* tai *näyttää valokuvasta*..
Vaikeaa on myös esittää suutelutoivomuksiaan, että älä kulta-rakas suutele huuliani mustelmille ja pure niitä vereslihalle..;) Minä nääs tykkään sellaisista pehmeistä kielareista, joissa kieli on pehmeästi työntynyt suuhuni, mutta ei suinkaan tavoita kurkkuani.....;D
Ei ole helppoa ei..;)
Mulle tulee mieleen tilanne jossa pitäisi kertoa toiselle rakastavansa tätä.
Pelätään että jos vaikka kerron että rakastan jotain hän vastaakin: olen pahoillani, mut et o mun tyyppiä, en usko että meillä on yhteistä tulevaisuutta.
..Se on hyvä että saa asiat ratkaistuiksi ja itselle tulee loppujen lopuksi helpommaksi kun asian ottaa puheen aiheeksi. Asioilla on taipumusta pahentua ajan myötä, tai siis reaktioilla.
Toisaalta toinen syy miksi ei uskalleta kertoa tunteista on oma epävarmuus. Pelko puhua paskaa toiselle, luvataan tänään rakastaa toista, mutta huomenna mieli onkin jo toinen..
Nii-in, elämä on yhtä suurta riskiä ja suhteet, etenkin parisuhde se vasta riski onkin; elämä voi muuttua, voi kasvaa ihmisenä, jotain vanhaa voi kuolla ja uutta syntyä ja se on todella pelottavaa. Elämää ei ole tarkoitettu helpoksi, eikä kasvamista kivuttomaksi. Minä uskon että jokaisella suhteella on tarkoituksensa molempien osapuolten kasvun kannalta. Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu elämän pituisiksi. Miksi siis murehtia niin paljon, pidätellä, estää elämää toteutumasta kun voisi heittäytyä avoimesti ja aidosti tunteillaan mukaan asioihin, suhteisiin, elämään. Toki silloin voi haavoittua ja varmasti haavoittuu, mutta myös vahvistuu, oppii elämästä ja itsestään ja saa elää.
"Nauraessa ottaa riskin-voi vaikuttaa hölmöltä. Itkiessä ottaa riskin-voi vaikuttaa tunteelliselta. Kohdatessa toisen ottaa riskin olla osallinen. Paljastamalla tunteensa ottaa riskin paljastaa sisimpänsä. Toivoessa ottaa riskin menettää toivonsa. Yrittäessä ottaa riskin-voi epäonnistua. Eläessä ottaa riskin-voi kuolla."
Niin no, mitä sisällytetään tuon itsekkyyden alle? Tällä hetkellä itselläni suurin este parisuhteen syntymiselle on pelko siitä että satutan taas itseni. Periaatteessahan sekin on itsekkyytä, en päästä toista lähelleni koska pelkään sitä kipua mitä se pahimmillaan voi aiheuttaa. En edes uskalla kiinnostua kenestäkään etten saisi pakkeja.
Se muuten oli tosi itsekästä multa kun aloin suhteilemaan vaikka en tuntenut samoin kuin toinen. Kadun sitä syvästi, satutin toista oman ajattelemattomuuteni vuoksi kun eihän se suhde tietenkään kestänyt. Onneksi (?) se ei edes kovin kauan kestänyt, aiheuttamani haavat ovat toivottavasti jo parantuneet.
on se, kun olen ihastunut mahdottomiin kohteisiin tai muuten hankaliin tyyppeihin. nyt viime aikoina kun olen käynyt treffeillä niin vastaan on tullut vaikka minkälaista hörhelöä. joko ei haluta tutustua vaan halutaan mennä "suoraa asiaan" , tai sitten käy ilmi että naikkosella onkin samaan aikaan monta naista kierroksessa, ym.ym. sitten kun törmää asialliseen naiseen, joita on harvassa, niin ei vaan kolahda.
..sille kolahtamiselle on annettava mahdollisuus.
Harvoin se kolahtaa, vaikka näkee kuinka ihanan tytsyn, joka ei ilmeelläänkään näytä kiinnostustaan;)
kyllä voi kolahtaa. ja mitä tarkoitit, antaa mahdollisuus? jos ei tyyppi miellytä, niin sitten ei. turha sitä on jäädä jahkaamaan, että jospa se huomenna alkaisi kiinnostaa, tai viikon päästä. kun ei niin ei.
..tarkoitan, että tänään tapaat tytön ja hän ei kolahda. Käännyt kannoillasi ja jatkat yksinäistä elämääsi..
Mutta entäpä, jos tuo samainen tyttö kolahtaisikin huomenna, viikon päästä tai kun olet kunnolla tutustunut.
Mihin sinulla oikeastaan on kiire?
Mahdollisuuden antaminen on sitä, että antaa aikaa tutustumiselle..;)
Jos minä olisin odottanut heti-heti-kolinaa, niin tuo nykyinen mussukkanikin olisi kävellyt ohitseni ja minä en olisi koskaan tutustunut häneen. Ja voi surkeus, se sentään olisi ollut täysin sietämätön juttu:)
minulla se nyt vaan on niin. joko heti tai sitten ei ollenkaan. kyllä sen ekalla tapaamisella näkee onko tyyppi kiinnostava vai ei.
...sinulle ole koskaan käynyt niin, että olet tuntenut jonkun kivan tyypin vaikkapa parisen vuotta ilman sen kummempia värinöitä. Sitten jonain päivänä, jossakin tilanteessa silmäsi avautuvat. Ja NÄET hänet? Sen jälkeen suhteenne ei ole enää entinen.
ystävyys on ystävyyttä. en voisi edes kuvitella mitään romansseja kaverien kanssa.
Miten oma itsekkyys olisi suurin este parisuhteen syntymiselle? Mitäs itsekästä siinä on, jos ei halua pilata omaa ja toisen elämää ryhtymällä suhteeseen ihmisen kanssa, joka epäilyttää enemmän kuin herättää luottamusta tai muitakaan niitä tunteita, jotka mielestäni kuuluvat parisuhteeseen. Jos toinen ei herätä ihastusta, vaan vetää naaman vakavaksi peruslukemille ja saa hälytyskellot soimaan päässä, niin eikö siitä voi vetää sellaiset johtopäätökset, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää, mitä toivoisi tai miten kuuluisi olla? Ihmiset hakevat eri asioita parisuhteelta. Rakkautta kai hakee jokainen, mutta niin eri tavoin... Erilaisia ihmisiä erilaisine tarpeineen on joskus vaikea sovittaa yhteen, tai liian samanlaisia, tai sellaisia, jotka on tarkoitettu vain kohtaamaan tässä elämässä, mutta muuhun vakavampaan ei sitten olekaan välttämättä edellytyksiä. Jos ei voi uskoa sitä, että tämä on se oikea, vaikka toinen osapuoli olisi siitä "vakuuttunut", mitä tehdä? Pitäisikö kuitenkin taipua epäitsekkäästi ja ryhtyä suhteeseen, yrittää edes? Onko halu löytää rakkaus, eikä pelkästään kumppani tai ystävä, itsekkyyttä?
itsekkyyttä. jokaisen pitäisi olla sen verran "itsekäs" ettei suostu suhteeseen vain pelkän seurustelun takia, että on jonkun kanssa vain sen takia ettei tarvitse olla yksin, vaikkei toista suuremmin rakastaisikaan. minä ainakin olen päättänyt, että haluan löytää sen elämää suuremman rakkauden, (olen sen kyllä jo löytänytkin, mutta mutkia on matkassa) jos en saa häntä jota palavasti rakastan, niin parempi on olla yksin. treffeillä voi toki käydä, mutta mihinkään vakavaan ei pidä ryhtyä, jos ei ole tarpeeksi tunteita mukana.
Lieneepä tuo itsekkyys ainakin yksi syy ja siihen varmaan liittyy jonkinsortin toisen ihmisen kasvun aliarvioiminen...ja tietenkin hetkeen tarttumattomuus...
Ite oon löytänyt ihania ihmisiä joiden kanssa ollaan matkaa taitettu kuukausista useampiin vuosiin...ja frendejä ollaan eronkin jälkeen eli melkein oikeita , jos sitä täysin oikeeta edes on mulle tehtykkään...
Välimatkahan ei ole mikään este ;P, jos jotain kaksi ihmistä haluaa, niin useimmiten se kanssa toteutuu. Yhden ihkun löysin kännyn päästä ja muutettiin yhteen asumaan. Hän oli aikakauan ollut työttömänäkin, mutta löysipä töitä sitten täältä etelästä :D. Kertoili, jotta oli neidoilla ollut aika negatiiviset asenteet, kun oli kertonut olevansa työtön. No se oli sitä mun tuuria ...;D
Ja luokittelu on kanssa aikas turhaa...oon ns.heteron kanssa seurustellut ja muutaman bi:n ja loppupelissä he sitten olivatkin lepsukoita.
Mä oon kovasti koittanut miettiä, että mistä niitä ihkuja mun tielle tollai tipahteleekin ja jotenkin tuntuu, et joku niitä mulle lähettää.
Ja aina on melkein ollu alkomahoolilla osuutta, kun oon niin ujo ja aikas yllättävää, et melkein absolutisteihin oon törmänny...mikä on sinänsä ihan hyvä asia, kun en mäkään kova oo luttaan "normaalielämässä".
Mutta uskokaa pois ennemmin tai myöhemmin, joku ihkuliini tulee vastaan ;D
TOP 5
1) viehättävä
2) luotettava
3) vapaa L-nainen (ei bi)
4) lähes raitis
5) savuton
Kuka jäi jäljelle?=)
....sinkku..;)