pallo hukassa

Olen 40 transmies; eli siis mies naisen ruumiissa. Minulla on takana pitkä avioliitto ja olen synnyttänyt kolme lasta. Missään vaiheessa elämääni - ehkä jotenkin raskausaikojen hormonimyllerryksiä lukuunottamatta - en ole tuntenut olevani nainen. Jo kauan ennen kouluikää tajusin jotakin olevan pielessä. Koin itseni pojaksi mutta pojat pitivät minua tyttönä ja toisaalta taas en milloinkaan saanut tytöistä ystäviä - he pitivät minua outona friikkinä. Olinhan kiinnostunut vain poikamaisista asioista ja halusin aina roolileikeissä olla isä, isoveli, tms. Ehkä tuohon epävarmuuteeni omasta seksuaalisuudestani kaatui myös avioliittoni.

En ole koskaan ollut kiinnostunut naisista "siinä mielessä", vain miehet saavat minut syttymään. Uskon siis olevani homoseksuaali mies väärässä ruumiissa. Jo pikkutyttönä/poikana haaveilin miehen ruumiista mutta en ole milloinkaan uskaltanut tehdä ratkaisua lähteä korjaamaan sukupuoltani, vaikka TIEDÄN olevani mies. Läheiset ystävänikin, jotka eivät edes tiedä tästä, sanovat usein että ajattelen ja toimin kuin mies ja monet parhaista kavereistani ovat miehiä. Nyt kun olen yhteishuoltajana ja lähivanhempana vastuussa kolmesta alaikäisestä, en heidän vuokseen enää voi edes harkita vaihtavani sukupuolta. Haluaisin kuitenkin tavata tai edes päästä keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa, todellisesta tai fyysisestä sukupuolesta riippumatta.

Onko teitä täällä tai onko esim. Tampereella paikkaa, mihin kaltaiseni voisi mennä tapaamaan muita ja juttelemaan?
6528
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Käsittääkseni on Tampereen seta. Ja tiedän, että Tampereella on kohtalotovereitasi. Olin vuosia sitten eräällä kurssilla, jossa oli osanottajana mm. yksi transmies Tampereelta joka paini samojen asioiden kanssa kuin sinä nyt. Hänellä lienee koko prosessi nyt takana.

Äänestä

Toi ei oo mitenkään älyn harvinainen tilanne. Harvinaista vaan on tajuta se. Edelleen moni transmies luulee, että pitää kiinnostua vaan naisista, että voi olla transmies.

Äänestä
  • Vähän "sama" tilanne mutta toisinpäin - omassa transihmisyydessäni koen useinkin olevani lesbo nainen miehen ruumiissa. Eikä sekään tehnyt avioliitolle hyvää :-(

    Äänestä

  • trannie kirjoitti:

    Vähän "sama" tilanne mutta toisinpäin - omassa transihmisyydessäni koen useinkin olevani lesbo nainen miehen ruumiissa. Eikä sekään tehnyt avioliitolle hyvää :-(

    Täällä taas hetero nainen miehen ruumissa, avioero väistämätön.

    Äänestä

  • ollut netissä saatavilla jo melko pitkään, usein törmää kirjoituksiin, joissa potentiaalinen ftm kysyy tarvitseeko olla "täysin lesbo" päästäkseen hoitoon.

    Äänestä

"Haluaisin kuitenkin tavata tai edes päästä keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa, todellisesta tai fyysisestä sukupuolesta riippumatta."

Kirjaudu netissä transmiesten foorumille. Pääset juttelemaan muiden transmiesten kanssa vaikka joka päivä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sparkplug kirjoitti:

Olen 40 transmies; eli siis mies naisen ruumiissa. Minulla on takana pitkä avioliitto ja olen synnyttänyt kolme lasta. Missään vaiheessa elämääni - ehkä jotenkin raskausaikojen hormonimyllerryksiä lukuunottamatta - en ole tuntenut olevani nainen. Jo kauan ennen kouluikää tajusin jotakin olevan pielessä. Koin itseni pojaksi mutta pojat pitivät minua tyttönä ja toisaalta taas en milloinkaan saanut tytöistä ystäviä - he pitivät minua outona friikkinä. Olinhan kiinnostunut vain poikamaisista asioista ja halusin aina roolileikeissä olla isä, isoveli, tms. Ehkä tuohon epävarmuuteeni omasta seksuaalisuudestani kaatui myös avioliittoni.

En ole koskaan ollut kiinnostunut naisista "siinä mielessä", vain miehet saavat minut syttymään. Uskon siis olevani homoseksuaali mies väärässä ruumiissa. Jo pikkutyttönä/poikana haaveilin miehen ruumiista mutta en ole milloinkaan uskaltanut tehdä ratkaisua lähteä korjaamaan sukupuoltani, vaikka TIEDÄN olevani mies. Läheiset ystävänikin, jotka eivät edes tiedä tästä, sanovat usein että ajattelen ja toimin kuin mies ja monet parhaista kavereistani ovat miehiä. Nyt kun olen yhteishuoltajana ja lähivanhempana vastuussa kolmesta alaikäisestä, en heidän vuokseen enää voi edes harkita vaihtavani sukupuolta. Haluaisin kuitenkin tavata tai edes päästä keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa, todellisesta tai fyysisestä sukupuolesta riippumatta.

Onko teitä täällä tai onko esim. Tampereella paikkaa, mihin kaltaiseni voisi mennä tapaamaan muita ja juttelemaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu