Eikös luovutusikä ole 8 viikkoa?
Jos pentu on jo 3-4 kuukautinen ja sitä on
kutsuttu jollain nimellä koko ajan onko sen
hankala sitten myöhemmin oppia uusi nimi?
Onko joku ikä milloin pentu pitäisi viimeistään
emostaan erottaa?
Onko hankalampi saada menemään kaupaksi
puolivuotista pentua kuin luovutusikäistä ja onko
helpompi ottaa nuorempi pentu kotiin kuin jo
vanhempi aikasemman talon tapoihin oppinut?
Jos pentu on jo 3-4 kuukautinen ja sitä on
kutsuttu jollain nimellä koko ajan onko sen
hankala sitten myöhemmin oppia uusi nimi?
Onko joku ikä milloin pentu pitäisi viimeistään
emostaan erottaa?
Onko hankalampi saada menemään kaupaksi
puolivuotista pentua kuin luovutusikäistä ja onko
helpompi ottaa nuorempi pentu kotiin kuin jo
vanhempi aikasemman talon tapoihin oppinut?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luovutus ikä on siinä 6-8viikkoa.
Mielestäni ei kannata nimeä vaihtaa jos koira on
jo oppinut jonkun nimen. Tai voihan sitä hieman
muuttaa esim. jos on "Kiitu" niin nimen voi
vaihtaa vaikkaa "Piituksi", koska nämä
kuulostavat koiran korvissa samalta nimeltä.
Olisi hyvä jos pentu saataisiin vieroitettua
emostaan n.8 viikon ikäisenä.
Puolivuotias pentu on hankalampi saada
kaupaksi.(on tietenkin poikkeuksia)
Pentu on paljo parempi vaihtoehto. Koska silloin
sen saa opetettua oman kodin tavoille. Ja pentu
tottuu ja kiintyy paremmin uuteen omistajaa kuin
vanha koira.
Luovutusikä EI ole 6-8 viikkoa! Vaan pennun saa
luovuttaa ostajalle seitsemänviikkoisena,
aikaisemmin tämä oli kahdeksan viikkoa. Ja itse
olen edelleen kahdeksan viikon kannalla, ei tee
pennulle yhtään pahaa olla siihen asti emon
opissa koiran tavoista.
Ja puolivuotiaskin koiruus on vielä niin pentu,
että ei pitäisi olla vaikeuksia tämmöistä opettaa
oman huushollin tavoille. Asia erikseen, jos
ottaa esim. päälle vuoden ikäisen koira jolla
saattaa olla jo uhmaikä. Tämän kanssa saattaa
olla vaikeuksia, kun se ei ole ennen uhmaikää
sinua tuntenutkaan ja varmasti asettaa tosi
kyseenalaiseksi asian "kuka täällä on pomo".
Mutta edelleen, koirat on yksilöitä, eli
vanhempikin koira saattaa sopeutua uuteen kotiin
ihan helposti.
Ystäväni hankki koiransa 6 kk ikäisenä, ja
vaihtoi sen nimeä aivan erilaiseksi kuin
alkuperäinen nimi. Koira on oppinut uuden nimensä
hyvin, onhan sillä uudessa kodissa muutenkin
totuttelemista, miksei sitten nimen kanssa?
Kyllähän eri ihmisten äänikin kuulostaa
erilaiselta, vaikka he sanoisivat samoja sanoja.
Pennut luovutetaan tavallisimmin 7-8 viikon
ikäisinä jolloin ne parhaiten "sosialistuvat"
ihmisen kanssa.
Kyllähän koirat oppivat vanhanakin uuden nimensä
jos tarvetta vaihtamiseen tulee(löytökoirat tms.)
Että en usko että se pennulla olisi vielä kovin
vaikeaa. Vaihtaessasi nimeä, koira oppii sen
parhaiten silloin kun hyväilet ja paijaat sitä ja
toistelet uutta nimeä ja kehut kovasti.
Ei ole mitään varsinaista ikää milloin pitäisi
erottaa pentu emostaan, kyllähän emo
sen "vieroituksen" hoitaa itsekin ajan myötä ja
monessa paikassa on emo ja pentu samassa paikassa.
Puolivuotiaan kaupassa vaikuttaa paljolti se,
miten pentu käyttäytyy. Osaako se mitään asioita
(istumisen, sisäsiisteyden yms.) ja kuinka helppo
se on käsitellä. Ja ennenkaikkea se, että se on
ollut ihmisen kanssa tekemisissä koko pienen
elämänsä ajan. Toiset haluavat vanhemman pennun
juuri siksi, ettei heillä ole itsellä taitoa tai
aikaa opettaa pennulle näitä asioita
perusteellisesti.
Nuoren pennun ottamisessa on se hyvä puoli, että
tietää tasan tarkkaan mitä se on saanut kokea ja
miten se suhtautuu eria asioihin, kun taas
vanhempi pentu on saattanut säikähtää jotakin,
esim vettä, ja sitten saa ihmetellä kun ei koira
menekään uimaan. Nuoren pennun opettaminen
sisäsiistiksi saattaa olla työlästä ja vanhempi
pentu on sen saattanut oppia jo edellisessä
paikassaan..
Tulipas asiaa, mutta toivottavasti oli jonkin
sortin apua.
ovat sitä mieltä, että sopivin luovutusikä olisi
12-viikkoisesta eteenpäin AIKAISINTAAN!
jos pentu vieroitetaan emostaan liian aikaisin,
se ei ehdi oppia emoltansa normaalia
käyttäytymistä, nykyään esim. kuulee usein,
etteivät koirat tapellessaan tiedä mitä on
alistuminen vaan jo alistuneenkin kimppuun
käydään! tämä on luonnotonta käytöstä koiralle;
se ei ole pentuna saanut äidiltä kuritusta ja
oppinut alistumisen merkitystä.
Sosialistumisvaihe on siksi tärkeää viettää juuri
emon kanssa, eikä ihmisen. Onhan kasvattaja
kuitenkin jatkuvasti läsnä, että pentu kyllä
tottuu myös ihmiseen. Mutta jos koira ei opi edes
koirien tavoille, se voi olla arvaamaton myös
ihmisten keskuudessa. Itse pyysin kasvattajaa
pitämään pentuni emon kanssa 12-viikkoiseksi,
enkä ole jotunut katumaan! koira on täydellisen
killti ja ennennäkemättömän helposti
koulutettava, vaikka olikin pentueen "kovapäisin"
ja irvisteli jo pentulaatikossa, mistä
kasvattajakin minua varoitteli.. Ja oli se
silloinkin vielä pieni ja söpö. Muutama
selkäsauna omalta emolta on aina parempi, kuin
että pentu tuodaan liian aikaisin kotiin tekemään
pahojansa. Se on oppinut emolta nöyryyttä
tavalla, jota ihminen ei osaa jäljitellä yhtä
luontevasti.
Tästä meille puhuivat meidän koiran kasvattajat.
Omin silmin näin miten erilaisia pennut olivat.
Joku riiviö ei millään suostunut 'kellistymään',
toinen taas oppi heti. Emo kuonollaan niitä
pyöritteli. Aikamoista menoa.. Ja ihmiset, jotka
olivat valinneet pennun, kävivät niitä katsomassa
ja totuttamassa itseensäkin. Pentuihin saa koskea
ihminenkin ja se on hvyäksi myös ihan alussa. Emo
opettaa niille sellaisia asioita, joita ihminen
ei yksinkertaisesti osaa! Ja aivan naurettava oli
jostakin lukemani 'kasvattajan' selitys, että hän
antaa pennut mahdollisimman aikaisin, ettei itse
niihin kiinny.. Pentuja muuten käytiin katsomassa
kolemkin sadan kilometrin päästä!
Oman koiramme otimme 11-viikkoisena. Pyysimme
koiran kasvattajaa pitämään koiraa vielä pari
viikkoa luovutusiästä, jotta meillä alkaisi loma.
Hyvä kasvattaja oli löytänyt pennulleen sopivan
kodin ja empimättä suostui. Olisihan pennulle
ostajia ollut. Nyt penikka on vähän 2v. ylittänyt
nuori ja huima uroskoira. Sosiaaliset taidot
sillä on hyvät, varmasti kiitos myös myöhäisemmän
luovutusiän. Nyt perjantaina 20. pvä ollaan
ottamassa toista koiraa, mikä on tuolloin paria
pvää vaille 8vkoa. Ajankohta on vähäisten lomien
ja matkojen yms. vuoksi hyvä pennun kannalta.
Toivottavasti tästä myös saadaan hyvät sos.
taidot omaava koirakansalainen (narttu). Vanhempi
koiruli varmasti on kasvatuksessa mukana.
Meidänkin koiruus tuli meille kymmenviikkoisena,
ei voinut ottaa ennen kuin lomat alkoi. Ja ei
kasvattajalla kyllä ollut mitään sitä vastaan,
että koiruli oli pari viikkoa pitempään emon
seurassa. Päinvastoin, vielä sinne jäikin yksi
narttupentu jolla kyllä oli ostaja jo valmiina,
mutta hänkään ei voinut ottaa pentua
kahdeksanviikkoisena.
Ja paljon on saatu kiitosta tyyliin "ai, sehän ei
olekkaan äkäinen" kun kyseessä on
saksanpaimenkoira (uros) joka ýleensä tulee
toisten urostenkin kanssa toimeen ihan hyvin.
Tämä meidän koiruuus kuului myös
pentueen "pomoihin", eli emon koulutuksesta (ja
meidän myös) on varmasti ollut apua koiran
luonteen kehittymisessä. Nyt kun alkaa olla
uhmaiät takana (koira on 3v.)luonne alkaa näyttää
sakemanniksi varsin luppanalta, vaikka omaakin
tahtoa tarvittaessa löytyy:)