Oli alempana puhetta Rauman murteesta. Annan seuraavassa näytteen Hj. Nortamon runon muodossa. Jeskandeer on runon nimi
Jeskandeer! Ko mnuu sydämen hakka.
Juur jämt kaikep päivä ja yä.
Jos mnää pitele edest taikk takka
Ni mnää tunne guih harttast se lyä.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus näättäk ko vaeva.
Ei ne lääkrikkä lääkkeit taid keksi
Semssen dauttihi, ei maare vaa.
Eng mnää tiäd enä, mitä mnää teksi.
Ko ni durkasest kärssi mnää saa.
Ko mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva,
ko se rakkaus rundle ja vaeva.
Tällai joudu mnää vaivane hautta.
Tämä taut o ni vaaralist lai
Eik mnuu kukka ny enä voi autta,
Mut Gesgtalo dyrneväs Maij.
Hänen dähdes mnuu kaakerta kaeva,
Hänen dähdes mnuu rakkaus vaeva.
Maij o suur, punaposkine riuskas,
Sanalls sanott se ihmne o nätt.
Mutt ko friiull mnää meni, hän diuskas:
"Älä iisuttel"!-siihe mnun jätt.
Ong sitt ihme ett kaakerta kaeva?
Ong sitt ihme ett rakkaus vaeva?
Mutt se puhemiäs sääkrä ja vanno
Ett ne vaimihmses semssi o ai,
Ja että nii heijä dapas o sanno
Vaikk het tahto, että miäs heijä nai
Mut mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
Semne justeering lohdutt se verra
ett mnää pidängin duumastan gii,
ja mnää freista sitt viäläkkin gerra
Jeskandeer, mutt mnuu pelgutta nii.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
-Hj. Nortamo- (1860-1931)
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
Jeskandeer! Ko mnuu sydämen hakka.
Juur jämt kaikep päivä ja yä.
Jos mnää pitele edest taikk takka
Ni mnää tunne guih harttast se lyä.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus näättäk ko vaeva.
Ei ne lääkrikkä lääkkeit taid keksi
Semssen dauttihi, ei maare vaa.
Eng mnää tiäd enä, mitä mnää teksi.
Ko ni durkasest kärssi mnää saa.
Ko mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva,
ko se rakkaus rundle ja vaeva.
Tällai joudu mnää vaivane hautta.
Tämä taut o ni vaaralist lai
Eik mnuu kukka ny enä voi autta,
Mut Gesgtalo dyrneväs Maij.
Hänen dähdes mnuu kaakerta kaeva,
Hänen dähdes mnuu rakkaus vaeva.
Maij o suur, punaposkine riuskas,
Sanalls sanott se ihmne o nätt.
Mutt ko friiull mnää meni, hän diuskas:
"Älä iisuttel"!-siihe mnun jätt.
Ong sitt ihme ett kaakerta kaeva?
Ong sitt ihme ett rakkaus vaeva?
Mutt se puhemiäs sääkrä ja vanno
Ett ne vaimihmses semssi o ai,
Ja että nii heijä dapas o sanno
Vaikk het tahto, että miäs heijä nai
Mut mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
Semne justeering lohdutt se verra
ett mnää pidängin duumastan gii,
ja mnää freista sitt viäläkkin gerra
Jeskandeer, mutt mnuu pelgutta nii.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
-Hj. Nortamo- (1860-1931)
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ko joku osa oikke se sano...
Kiitos Tee ko toit tän helme tän!
Eikös olekin hieno? Olen itsekin ylpeä löydöstäni.
Tosin raumalaiset voisivat olla runoilijastaan vielä ylpeämpiä. Nykyinen raumankieli on kyllä vieraankin kuullen aikalailla haalistunut Nortamon päivistä, mutta kyllä selvää raumalaista vielä kuulee sivukylillä, Ihodessa ja Pyhärannassa päin, ehkäpä muuallakin.
Mielenkiintoista murretta. Enemmän oma kieli kuin Pohjois-Ruotsin suomalaisten meänkieli. Muuten kuvittelin ymmärtäneeni runon lähes, ainakin melkein, mutta mitä tarkoittaa "iisuttel"?
Tosin en ole raumalainen, jotka korjatkoot, jos olen väärässä. Mutta oma arvaukseni on, että merkitys on: älä isottele, - luule liikoja itsestäsi.