mun tarina alkoi yli vuos takaperi. aloin seurustelemaan yhteen herran kansa.se kertoi että sillä on kuus vuotjas tyttö. mä olin ihan innoissa siitä että vähä hienoa. itsellä ei ollu silloin viellä lastaa.
pari ensimäistä tapamista meni hienosti. oli mulla silloinkin ahtistunut olo ja paha mieli mutta ei niin paljo kun nyt. silloin oli mulla koko ajaa tekohymy päällä ja teko iloinen olin. en pystynyt olema ihan oma itsensä.
nyt minusta o tullu aivan kamala.mä en sietä koko tilantenta enää ollenkaan. joka kertaa kun tyttö tule tänne mua ahista ihan saaatanasti ja paha mieli on koko ajaa. mä en edes pysty enää hymyillemään.päätä särke koko ajaa ja oksetta ja itkettä ja en edes pysty syömään.se viha mikä on tullu on aivan kamala tytön kohta ja se että mut syrjätään heti ja mulla tule paha olo.mulla käy kaikelaisia ajatuksia mitä on aivan kamalia mitä en olisi ikinä uskonut itsestä. esim. että kaikki olisi paljo parempi kun koko lasta ei olisi olemassa ja että tyttö ei tulisi ikinä tänne enää. mä tiedän että se ei ole lapsen syytä mutta tule kummiskin tuollaisia ajatuksia ja vihaa.MIKS??? ja kyllä mä tiedän että minussa on vikaa. kaikki se vihaa tule ihan itsestä mä en saa sitä pois mitenkään ja se kasvaa koko ajaa tyttöä kohtaan ja koko tilanetta.
olen yritänyt selittä herralle mutta ei se ymmärrä. olen ehdotellu että menen äitin luo sen ajaksi kun tyttö tule tänne. mutta se ei käy herralle. mä en keksi mitä muuta.
meillä on kauheita tappeluita aina herran kansa kun tyttö on täällä ja tyttö on nähnyt sitä. mä en leiki tytön kansa enkä puhu oma aloitesesti sen kansa ja olen tosi kylmä sen kohtaa. ja yritän olla tosi vähä tytön kansa tekemisessa. enne istun makuhuonessa koko päivän.
mä tiedän että itse olen valinut tuollaisen miehen kellä on lapsi että oma vikaa. mutta mitä mä sille voin tehdää että rakastan herra koko sydämestä ja meillä menee tosi hyvin kun tyttö ei ole täällä. ja meille syntyi yhteinen lapsi lokakuussa. poika on nyt 5 viikkoaq vanhaa.
täällä kaikki haukku naisia kellä on melkein sama tilanne mutta yritäkö ymmärtä myös ei meilläkään ole helppo ja ei me voita tehtä niille tunteille mitä. ne vaan tule itsestään ja sitten me olla tuollaisia kamalia äitipuolia.
jotkut yrittä tehtää asialle jotain jotkut ei. voisko joku sanoa mitä mä tekisin millä mä voisin helpotta mun oloa ja muiten oloa????se vihaa vaan kasvaa koko ajaa ja paha olo. mä olen ihan rikki mä en jaksaa enää.
lopetako meidän haukkumine eli kaikkien äitipuolijen.!!!!kyllä me tiedetään itsekin että me tehdään vääriin
T:ILKEÄ ÄITIPUOLI
pari ensimäistä tapamista meni hienosti. oli mulla silloinkin ahtistunut olo ja paha mieli mutta ei niin paljo kun nyt. silloin oli mulla koko ajaa tekohymy päällä ja teko iloinen olin. en pystynyt olema ihan oma itsensä.
nyt minusta o tullu aivan kamala.mä en sietä koko tilantenta enää ollenkaan. joka kertaa kun tyttö tule tänne mua ahista ihan saaatanasti ja paha mieli on koko ajaa. mä en edes pysty enää hymyillemään.päätä särke koko ajaa ja oksetta ja itkettä ja en edes pysty syömään.se viha mikä on tullu on aivan kamala tytön kohta ja se että mut syrjätään heti ja mulla tule paha olo.mulla käy kaikelaisia ajatuksia mitä on aivan kamalia mitä en olisi ikinä uskonut itsestä. esim. että kaikki olisi paljo parempi kun koko lasta ei olisi olemassa ja että tyttö ei tulisi ikinä tänne enää. mä tiedän että se ei ole lapsen syytä mutta tule kummiskin tuollaisia ajatuksia ja vihaa.MIKS??? ja kyllä mä tiedän että minussa on vikaa. kaikki se vihaa tule ihan itsestä mä en saa sitä pois mitenkään ja se kasvaa koko ajaa tyttöä kohtaan ja koko tilanetta.
olen yritänyt selittä herralle mutta ei se ymmärrä. olen ehdotellu että menen äitin luo sen ajaksi kun tyttö tule tänne. mutta se ei käy herralle. mä en keksi mitä muuta.
meillä on kauheita tappeluita aina herran kansa kun tyttö on täällä ja tyttö on nähnyt sitä. mä en leiki tytön kansa enkä puhu oma aloitesesti sen kansa ja olen tosi kylmä sen kohtaa. ja yritän olla tosi vähä tytön kansa tekemisessa. enne istun makuhuonessa koko päivän.
mä tiedän että itse olen valinut tuollaisen miehen kellä on lapsi että oma vikaa. mutta mitä mä sille voin tehdää että rakastan herra koko sydämestä ja meillä menee tosi hyvin kun tyttö ei ole täällä. ja meille syntyi yhteinen lapsi lokakuussa. poika on nyt 5 viikkoaq vanhaa.
täällä kaikki haukku naisia kellä on melkein sama tilanne mutta yritäkö ymmärtä myös ei meilläkään ole helppo ja ei me voita tehtä niille tunteille mitä. ne vaan tule itsestään ja sitten me olla tuollaisia kamalia äitipuolia.
jotkut yrittä tehtää asialle jotain jotkut ei. voisko joku sanoa mitä mä tekisin millä mä voisin helpotta mun oloa ja muiten oloa????se vihaa vaan kasvaa koko ajaa ja paha olo. mä olen ihan rikki mä en jaksaa enää.
lopetako meidän haukkumine eli kaikkien äitipuolijen.!!!!kyllä me tiedetään itsekin että me tehdään vääriin
T:ILKEÄ ÄITIPUOLI
Vastaukset 59
Vanhimmat
Rautakaupasta saa halvalla. Oikeasti, anna olla jo.
Kirjoittaja on ilmeisesti muun kuin suomen kielinen äidinkieleltään.
Tuttuja tunteita, monelle.
Mitä voi tehdä? En osaa sanoa. Antaa ajan kulua ja lähteä omiin menoihin, kun miehen tytär tulee käymään.
Et ole ilkeä, aloittaja. Kaikki tunteet ovat sallittuja.
Et voi muuta kun hyväksyä itsellesi tilanteen ja hyväksyä myös negatiiviset tunteet. Mitä muutakaan voisit tehdä? Miehelläsi on kuitenkin oikeus tavata lastaan.
Itsekin suosittelen, että älä ole paikalla silloin kun tytär tulee, jos se tuntuu hankalalta. Tuli riitaa tai ei. Ei mies voi sinua pakottaa olemaan läsnä kun hänen tyttärensä on käymässä.
Yritä perustella asiaa vaikka, että ajattelit, että on tytön parasta ettet ole paikalla. Tyttären ei ole hyvä nähdä riitelyä, koska kokee muuten itsesensä riidan aiheuttajaksi. Et myöskään halua alata esittämään "vara äitiä", koska koet että on epäkohteliasta tytön oikeaa äitiä kohtaan, jos välit ovat liian läheiset...
Jospa tämä herra ymmärtää paremmin kun puhut enemmän tyttären parhaasta. Toki omistakin tunteista voi puhua, mutta eikö ole tottakin jos voit huonosti se heijastuu myös lapseen ja täten parempi välttää riita sinun ja lapsenkin kannalta? Jos herra ei sitä ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa.
Missään nimessä en ainakaan itse suostuisi jäämään paikalle, jos se tuntuu epämukavalta vain riidan välttämiseksi.
Toki voit miettiä, että itsellesi on varmasti helpompaa, jos kuitenkin hyväksyt tilanteet ja tulet toimeen miehen tyttären kanssa. Eli hyväksyt, että miehelläsi on tytär, ei sitä poiskaan saa. Sinun ei tarvitse pitää siitä, mutta toimeentuleminen on, että pystyt keskustelemaan ja ehkä myöhemminkin asioimaan tyttären kanssa.
Herran taas täytyy hyväksyä se, että et aina halua olla paikalla. Yksi vaihtoehto on tietysti kompromissi, että olet aina joskus paikalla ja joskus poissa. Tällöin ajattelet tasapuolisesti omia ja miehen toivetta...
Tsemppiä vaan ja jaksamista elämäntilanteeseen...
miksi halusit miehen jolla on lapsia? Oma valinta ja nyt syytät lasta siitä? Meneppä hoitoon pikaisesti, ja hankkiudu eroon miehestä jolla on ihana pieni tyttö, jota mies rakastaa.
Ei kannata sekittaa heidän välejä omalla tyhmyydelllään, kun sille voi jotain.
Hyvä että pyydät apua ihmisiltä jotka tietävät, se on jo alku sille. Ei kannata tunkea toisten ihmisten elämään väkisin.
Hänhän juuri selitti että tunteet vain tulivat. Ettekö te tajua, että miestä ei aina valita! Ehkä tunteet ovat voimakkaampia kuin saisvat olla ja näin päädytään elämään yhdessä.
Miksi aloittajan pitäisi mennä HOITOON???
Mistä sinä tiedät että miehen tytär on niin ihana pieni tyttö?
Hän ei ole tunkenut toisten elämään väkisin, hän on yrittänyt poistus vierailujen ajaksi, mutta mies ei ole halunnut hänen lähtevän.
Mene sinä niiden omasta mielestäs ihanien lapsien luokse itkemään moraalisaarnoja keneen saa ja keneen ei saa rakastua!
Ja jos sä olet ydinperheen äiti, mitä ihmettä sä edes teet uusioperhepalstalla???
miten toimitaan, ja ydinperheen äidit ovat parhaita neuvojia, ja opastajia, kun tietävät perhe elämästä kaiken mikä on oikein. Siksi käyn lukemassa ja opastamassa aina välillä. Hänkin tuossa tarvitsee nauvoja, ja miksei niitä sitten me äidit anna?
No minun mielestäni näin uusioperheen äitinä kyllä sinun neuvosi menivät metsään ja pahasti.
Sinua ei tarvita tänne. Mene ysinperheet pälstalle jos niitä löytyy.
Millä perusteella ajattelet ydinperheen äidin olevan paras opastaja ja neuvoja? Perusteluja?
tietää tarkkaan lapsistaan kaiken, toisin kuin ihminen jolla ei ole omia lapsia, ja joka ei välttämättä pidä lapsista lainkaan, mutta pakolla saanut lapsia miehen kautta, koska miehelle lapsensa on rakkaita. Lapseton ihminen ei ymmärrä lasten tarpeita samoin kuin lapsen äiti, lapseton ihminen ei osaa olla lasten kanssa, ellei ole käynyt lastenhoitokursseja tai ole töissä lastentarhassa.
Ja toisen lapset ovat aina erilaisia kuin omat jos omia on. Äidit vaan on kasvaneet vastuuseen kuin taas lapseton ihminen ei ajattele kuin itseään ja liihoittelee mielikuvissaan.
Äidit ovat vaan parhaita neuvojia.
annatkin! Tuo "mene hoitoon" on kyllä ylivoimaisesti paras ja kaiken kattava... Oletkohan itse kokeillut moista?
on nyt oma lapsi miehensä kanssa....
Et vastannut kysymykseeni siitä, että mistä tiedät että tämän ap:n miehen tytär on ihana. Myös muihin kysymyksiin jäi vastaamatta...
Ap:llä on myös oma lapsi.
Ap ei ole saanut lapsia miehensä kautta, hän ei halua olla kontaktissa lapseen. Tätähän täällä palstalla kokoajan korostetaan, että uusi nainen ei ole äiti... Ja ap selkeästi ei edes halua olla äiti tälle tytölle eikä pidäkkään.
Se että olet töissä lastentarhassa, ei takaa paljoakaan lastenhoitotaidoista. On nimittäin vähän eri maailma kuin kotiolot (nähty on...) ja siellä se hoito välillä vasta huonoa on.
Kirjoituksesi oli perin itsekeskeistä. Äidit harvoin pystyvät katsomaan tilannetta objektiivisesti, koska kyseessä on oma lapsi. Jokainen äiti on erilainen ja jokaisella on omat mielipiteensä. Neuvoja on tullut minulle hyviäkin LAPSETTOMILTA IHMISILTÄ. Minäkin olen äiti ja olen täysin eri mieltä kanssasi. Juuri sinunlaisesi ihmiset ovat sellaisia, joiden kanssa en tykkää keskustella asioista, sillä sinunlaisesi ihmiset kuvittelevat tietävänsä kaiesta kaiken ja vain siksi että ovat äitejä.
Lisäksi olet äitinä täysin kykenemätön asettumaan ap:n tilanteeseen ja varsinkin koska olet ydinpeerheen äiti. Et siis koskaan ole ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap.
mä en ole syytämässä lasta siitä vaan itseä kun olen ollu tyhmä ja miestä. mistä mun olisi pitänyt tiedä että minusta tule tuoollainen.mistä sä voit tiedä millainen koko likka on. esim. haukku meidän 5 viikosta poika äpäräksi ja se on viellä pientä mitä se tekee.kun mulla on yhteinen lapsi herran kansa.
miestä syytän siitä että se ei päästä mua pois tästä tilantesta kun olen ehdotellu myös asumis eroa jne.
sinä äiti kaikki tiedävä kerro miten sä voit tiedä minkalaista on olla uusperhe äiti kun sä olet ydinperhe äiti menee antama omia nuvoja muualle kun tänne
Piru sut perikööt!
joka johtuu vieraaseen maahan ja uuteen kulttuuriin muuttamisesta sekä lapsen synnyttämisestä. Miehesi pikkutytössä ei ole mitään syytä, vaan ongelmat ovat sinun omiasi.
Todella ikävää, että pieni lapsi joutuu kärsimään ongelmistasi.
Mieheltä on vastuutonta altistaa lapsi tuollaiseen tilanteeseen. Mitä mieltä lapsen äiti asiasta on? Tietääkö hän tunteistasi? Kerro hänelle tai pyydä miestäsi kertomaan. Myös sosiaaliviranomaiset olisivat kiinnostuneita tytön tilanteesta.
Älä pilaa pikkutytön elämää. Älä jää koskaan kahden kesken hänen kanssaan. Yritä hoitaa oma lapsesi kunnolla.
Ennustan sinulle ja perheellesi isoja ongelmia, ellet pysty muuttamaan asennettasi.
Eikös ap ihan sanonut että on halunnut lähteä esim. äitinsä luona käymään mutta mies ei halua. Ap siis itse on koettanut poistua paikalta. Ap myös itse sanoi, että hän tietää ettei tytössä ole syy vaan hänessä itsessään.
Voin myös asiaan enemmänkin perehtyneenä (suomen kieltä opettaneena ja monikulttuurisessa perheessä elävänä) sanoa, että ap ei ihan äskettäin ole muuttanut tähän maahan, sillä vaikka moni voisi sanoa että suomenkielen kirjoitus on hiukan kehnoa, niin kirjoitus on varsin erinomaista ottaen huomioon kuinka vaikeaa suomen kieli on. Tuollainen kirjoitusasu ja suomen kielen sanavarasto vaatii usean vuoden opiskelun.
mä en ole syytämässä tässä tyttöä vaan itseä ja yritän keksiä jotain kun herra ei päästä mua pois tästä tilantestaa vaikka olen ehdotanut myös asumisero.
lapsen äiti ei tiedä asiasta kun mä en ole sitä ikinä nähnyt ja herra ei halua että mä näen sitä. jos mä menen kertomaan tytön äitille sitten herra ei saa tavata tyttöä enää ja se on mun syytä sitä mä en halua.
kiitos kun puolustit kun kaikki ei lue koko tekstiä kunnolla vaan alkaa tuomitsemaan heti.mä haen neuvoja ei krtiikkia.
ketään, vaan pyrin selittämään ja ymmärtämään alkuperäisen kirjoittajan tunne-elämää. Helpostihan tuollaiset puheet voisi tulkita merkiksi mielisairaudesta tai suorastaan rikollisuudesta, mutta esitin myös muita selityksiä.
Enköhän minä meistä kahdesta liene sittenkin perehtynyt näihin asioihin enemmän. En väitä, että suomen kieli on vaikeaa, ja tiedän, että sitä voi opiskella myös muualla kuin Suomessa.
Olivatpa syyt mitkä tahansa ja kenessä tahansa, lapsen on saatava olla turvassa ja rauhassa.
Alkuperäiselle sen verran, että asiat eivät korjaannu tänne kirjoittamalla. On ryhdyttävä toimiin. Onneksi Suomessa on saatavana monenlaista apua tällaisiinkin tilanteisiin.
herra päästä sinua pois, voit hakeutua turvakotiin tai kääntyä poliisin puoleen. Täällä Suomessa naisilla ja miehillä on samat oikeudet, eikä toista voi estää liikkumasta vapaasti.
Tunnut ajattelevan, että kaikki on herran syytä ja sinä olet vain tahdoton objekti. Se ei ole kuitenkaan totta. Olet itse vastuussa teoistasi, myös siitä, mitä vahinkoa ne aiheuttavat pienelle viattomalle lapselle.
Uskon, että ahdistuksesi johtuu sekä Suomeen muutosta että epätasa-arvoisesta liitostanne. Sinun on ruvettava hoitamaan mielenterveyttäsi ja korjaamaan tilannettasi.
Kun käyt muutenkin vauvasi kanssa neuvolassa, ota tämä asia puheeksi siellä.
Miksi sinä pyydät mieheltä lupaa menemisiisi. Lapsi on miehen ei sinun. Ei sinun tarvitse olla paikalla jos et tahdo. Et sinä ole lapsenvahti miehesi lapselle. Tapaamiset ovat isän ja lapsen välisiä, ei sinun tarvitse olla paikalla eikä mies voi sinua siihen pakottaa.
Oletko sinä mustasukkainen lapsen saamasta huomiosta? Ää nyt päästä tätä mielialaa valloilleen vaan mieti tarkkaan mistä tämä ihan oikeasti johtuu. Ei lapsen saama huomio ole sinulta pois. Ei isän rakkaus lasta kohtaan vähennä rakkautta sinua kohtaan. Jos tuntuu kuitenkin, että tilanne karkaa käsistä, niin sitten on vain poistuttava paikalta oli mies mitä mieltä tahansa. Älä kuitenkaan ala nöyristelemään ( mies ei anna lähteä ) vaan ole oma herrasi ( rouvasi ). Nöyristä naisista tulee katkeria vanhoja akkoja kun he huomaavat kuinka elämä meni muiden tekmien sääntöjen mukaan eläessä.
Meillä ihmisillä on taipumus kohdistaa vihamme heikompaa kohtaan. Jos sinä oikeasti oletkin vihainen miehelle, mutta et uskalla sitä tuoda julki. Lapseen on helpompi kohdistaa vihaisia ajatuksia. Tuot jatkuvasti esille kuinka et voi tehdä mitään kun mies ei anna tehdä. Pelkäätkö sinä miestä. Jos et pelkää, niin mikä estää tekemästä päätöksiä oman tahdon mukaan. Selvitä ne todelliset ajatukset mitkä ovat tämän asian taustalla. Lapseen kohdistuvat tunteet ovat tekosyy jolla peität jotakin muuta.
Vaikka haluaisit, et voi välttämättä ymmärtää ap:n sielunelämää. En vain ymmärrä miksi voisi ajatella tuollaisista puheista, että ap olisi mielisairas. Minusta on tervettä jos ihminen voi tämän asian itselleen myöntää, ettei tyttöä voi sietää. En ymmärrä miten sekoitat rikollisuuden tällaiseen.
Minä en tiedä millä perusteella voit sanoa että olet meistä kahdesta enemmän tähän asiaan perehtynyt.
"En väitä, että suomen kieli on vaikeaa, ja tiedän, että sitä voi opiskella myös muualla kuin Suomessa."
Suomen kieli ON ERITTÄIN vaikeaa. Puhuminen ei ole se vaikein osa, vaan nimenomaan kirjoittaminen. Suomen kieltä voi opiskella muuallakin kuin suomessa, mutta harvemmin maahanmuuttajat sitä ovat opiskelleet ennen tänne tulemistaan. Tähän vastauksen voisi antaa ap.
Jos itse olisin ap. en varmaan näiden kirjoitusten lukemisen jälkeen ryhtyisi mihinkään toimiin. Rikollisuutta, mielisairautta... Ja ihminen kun pyytää vain pientä neuvoa. Sinäkin latelet että apua on suomessa saatavilla. Jos asia on niin yksinkertainen niin kerroppa MISTÄ??? Ai ota yhteys sosiaalitoimeen? Tuskinpa...
kirjoittaa, kuten aloittaja edellä, että hän on aivan rikki, että hänen vihansa tyttöä kohtaan kasvaa koko ajan, että häntä ahistaa ihan saatanasti ja mielessä käy kaikenlaisia kamalia ajatuksia, ei hän oikein normaalilta tunnu.
Uskon edelleen, että monetkin voisivat pitää häntä sairaana ja ympäristölleen vaarallisena.
Esitin yhden selitysmallin hänen tilalleen, ja uskon, että se selittää ainakin osan hänen oireistaan.
En tietenkään ole perehtynyt juuri tämän henkilön ongelmiin, mutta minulla on kahdenkymmenen vuoden työkokemus maahanmuttajien parissa sekä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ja monikulttuurisuuden yliopisto-opintoja. Olen siis melko hyvin näihin asioihin perehtynyt, luultavasti paremmin kuin sinä.
Mihin verrattuna suomen kieli on erittäin vaikeaa? Kielen vaikeus tai helppous ei ole absoluuttista. Oppijoita on monenlaisia. Joillekuille kirjoittaminen on vaikeampaa kuin puhuminen ja päinvastoin. Se sinun kannattaa muistaa opettaessasi suomea vieraana kielenä.
Olen jo ehdottanut aloittajalle, että hän ottaisi ongelmansa puheeksi neuvolassa käydessään. Muita mahdollisuuksia ovat terveyskeskus, sosiaalitoimi, ja mielellään siellä maahanmuuttajakoordinaattori tai vastaava, jos sellainen on. Maahanmuuttajillekin on olemassa mielenterveyspalveluita, joskin esimerkiksi terapian saaminen on vaikeaa kieliongelmien takia.
Toivottavasti olemme yhtä mieltä siitä, että aloittaja tarvitsee ja ansaitsee apua.
Tärkeintä on kuitenkin lasten turvallisuudesta huolehtiminen. Myös tytön äidin on saatava tietää tilanteesta.
Kun noin kovat on osaamiset mamujen seassa, luulisi sinun tietävän, että yleisesti ottaen harva maahanmuuttaja osaa suomea tänne tullessaan. Myös luulisi sinun tietävän että yleisesti ottaen suomen kielen kirjoittaminen ja taivuttaminen on vaikeaa. Lisäksi luulisi sinun näkevan ap:n kirjoitusasusta, että hän on todella paljon opiskellut suomea. Suomen kielen ollessa kyseessä, on puhuminen helpompaa kuin kirjoittaminen. En tarvitse sinun neuvojasi suomen kielen opetukseen, sillä epäillen syvästi luettelemaasi kokemusta mamujen kanssa. Sen verran hatara on käsitys sinulla suomen kielestä ja maahanmuuttajista.
Ja sitten asiaan. Hänen vihansa kasvaa tyttöä kohtaan, TYTTÖÄ JOKA TUOLLA KIRJOITUSTEN MUKAAN HAUKKUI HÄNEN LASTAAN ÄPÄRÄKSI! Saattaisipa oma vihanikin kasvaa. Ja eipä hän tyttöä ole tappamassa!!! Minusta vain on outoa, jos heti leimataan hulluksi, jos ei toisen lapsista piittaa. Syynsä siihenkin aina on.
Mitäpä jos vikaa alettaisiin etsiä tytön isästä, luulen että menisi oikeampaan suuntaan.
En minä lähti noita ap:n asioita puimaan jossain neuvolassa (ikuinen riesa niskassa) ja vielä vähemmän sossussa (riesa niskassa vielä seuraavan elämänkin) kun ymmärrys on aika huonolla noissa laitoksissa.
Mielestäno tytön isän tehtävä on kertoa tytön äitille tilanteesta. Eihän meille uusikoille yleensäkkään kuulu perheen asiat, miksi tämän nyt pitäisi kiinnostaa.
Minusta pääasia että kukaan nyt ei ole pahoinpitelemässä ketään, ainakaan noin fyysisesti.
on melkoisen turha jatkaa, ja minulle on yhdentekevää, epäiletkö sanojani vai et. Pari asiaa kuitenkin sinulle neuvoksi.
Suomen kieltä on melko helppo kirjoittaa, koska lähes jokaisella äänteellä on oma kirjaimensa toisin kuin monissa muissa kielissä. Ajattelepa vaikka englannin kielen a-kirjainta sanoissa ball, that ja make. Myöskään sanojen taivuttaminen ei ole erityisen vaikeaa. Sanavartaloiden oppiminen on työlästä, mutta kun ne kerran on oppinut, on poikkeuksia vähän. Monissa muissa kielissä esim. verbioppi on paljon monimutkaisempaa. Suomen kielen oppimista on verrattu vuorelle nousuun. Vuori on aluksi hyvin jyrkkä, mutta loivenee myöhemmin. Englannin kieli taas on aluksi loiva, mutta jyrkkenee aikaa myöten.
Suomen kielen vaikeus onkin paljolti myytti, jota suomalaiset itse kovin mielellään ylläpitävät. Älä ihmeessä sano oppilaillesi, että suomen kieli on vaikeaa. Sano, että se on erilaista kuin heidän oma kielensä ja saattaa siksi tuntua aluksi vaikealta, mutta kyllä sen voi oppia. Minulla on ollut ilo nähdä monien opiskelijoiden oppivan suomea varsin hyvin.
Tietänet ammattilaisena, että esimerkiksi inkeriläisten paluumuuttajien on osoitettava suomen kielen taitonsa saadakseen oleskeluluvan Suomessa. Pietarissa järjestetäänkin varsin kovatasoisia suomen kursseja, joille on pitkät jonot. Virolaisilla on usein tänne saapuessaan kieli jo hyvin hallussa, ja lisäksi tänne saapuu eri maista suomen kielen opiskelijoita jatkamaan opintojaan. Nykyään jopa pakolaisleireillä annetaan Suomeen lähdössä oleville kielen opetusta.
Tulkitsin aloittajan viestin hätähuudoksi. Hän tarvitsee apua ja tietää sen itsekin. Miehestä ei avun antajaksi näytä olevan, joten apua on etsittävä muualta. Onneksi sitä on Suomessa saatavana. Sitä on syytä hakea viipymättä. Sinulta on vastuutonta leimata apua antavia tahoja riesoiksi.
Kuusivuotias lapsi ei ymmärrä kaikkien sanojen merkitystä, varsinkaan sanan äpärä. Ihmettelen, ellet sitä ymmärrä, vaan arvelet, että vihasi saattaisi kasvaa, jos lapsi sitä käyttäisi. Kuulostaa ikävältä ja epäkypsältä.
Ennen kaikkea on huolehdittava lasten turvallisuudesta. Se menee aina ohi kaikesta muusta.
Kuittaan sanomasi sillä, että sanoin jo aiemmin, että en tarvitse neuvojasi suomen kielen opetukseen. Mielipiteesi suomen kielen vaikeuteen on asia, johon löytyy myös aikamoiset vasta-argumentit ja kuten itsekkin tiedät, suurin osa maahanmuuttajista ei suomea kovinkaan tasokkaasti osaa, vaikka sellaiset asiat olisivat hallussa, että alkuunsa pärjää.
Apua antavat tasot ovat riesoja tietyssä mielessä. Itse suosittelen TARKASTI harkitsemaan, milloin kyseisiltä tahoilta pyytää apua ja milloin ei. Myös siellä leimataan sekopääksi helpolla, EI AINA. Kaikesta jää merkintä, joka vaikuttaa kaikkeen jos esim. joskus oman lapsen kanssa tulee ongelmia JA JOTA SAATETAAN TULKITA VÄÄRIN!!!
6 v. lapsi kuitenkin tällaisen sanan tietäessään tod. näk. tietää ettei se ainakaan hyvää ole. ap kertoi että muutakin on ollut.
Siitä olemme yhtä mieltä, ettei miehestä avunantajaksi ole, tosin itse sitä mieltä, että kyllä siltä apua irtoo kun vain ottaa ja lähtee kotoa pois tai tarpeeksi ärhäkkäästi sanoo.
päätellen ottanut linjan, että asiantuntijan apu on aina pahasta. Mistä olet sellaiseen päätynyt?
Jos jatkat suomen kielen opettamista, joudut ehkä tietämättäsi ottamaan minulta neuvoja vastaan.
Kuusivuotias lapsi ei ymmärrä, mitä äpärä tarkoittaa. Jos hän käyttää sitä, hän matkii aikuisia. Lisäksi henkilö, jonka äidinkieli ei ole suomi, voi ymmärtää väärin lapsen sanat ja puheet. Eli turha kiihtyä.
iski!
Otsikon ensimmäisen sanan pitäisi olla siis "olet".
MINÄ en halua neuvojasi. Olen neuvojesi kanssa aika vankasti eri mieltä ja sanotaan että vaikkei minulla ole yhtä vankkaa kokemuspohjaa mitä ainakin väität itselläsi olevan, en todellakaan halua neuvoja joltain wannabe-asiantuntijalta suomi24:n palstalla. Siihen minulla on opettajat kyllä omasta takaa. Lisäksi ihmettelen, että näitä neuvojasi jakelet, vaikka olen jo sanonut etten sinulta neuvoja kaipaa. Oppilaani ovat ihan nätisti kyllä suomea tähänkin asti oppineet.. Taidatkin olla juuri niitä tapauksiajotka ovat asiantuntijoita asiassa kuin asiassa, jotka eivät muiden mielipiteitä ota korviinsakkaan.
Ja ei ole ap: n asia opettaa mitä äpärä tarkoittaa, pitäköön äiti huolen ettei tuollaisia sanoja viljellä vieraiden lapsista.
siis vain sellaisia neuvoja, joista olet itse samaa mieltä? Sellainen asenne on tehokas oppimisen este.
Ja edelleen, voit joutua tietämättäsi ottamaan vastaan minunkin neuvojani, jos kerran alalla toimit.
En ole asiantuntija asiassa kuin asiassa, mutta suomen kielen opettamisessa toisena/vieraana kielenä olen kyllä asiantuntija.
Eikä suomi ole edelleenkään vaikea kieli, vaan erilainen kuin useimpien oppijoiden kielet.
Lapsen äiti ei ilmeisesti ollut paikalla, kun lapsi "viljeli" äpärä-sanaa. Aloittajahan kertoo, ettei ole äitiä tavannut.
Lapset kokeilevat ja matkivat uusia sanoja, ja samalla oppivat niiden käyttöyhteyksiä. Tämä lapsi oppi varmasti, että sanassa äpärä on jotakin sellaista, mikä raivostuttaa aloittajaa. Hän joko lakkaa käyttämästä sitä aloittajan kuullen tai saa siitä hyvän ärsytyskeinon. Varmaa on se, että hänen kiinnostuksensa heräsi.
Kukahan tuolle 6 vuotiaalle lapselle on opettanut sanan äpärä ja että hänen isänsä ja uuden puolison pikkuinen on äpärä?
Ai että neuvosi on se että suomen kieli on helppoa. No jaa, minäpä olen pannut merkille että jotkut sen kokevat vaikeaksi. SInä et tunnu hyväksyvän sitä, että mielipiteesi eivät ole kaikkienmielipiteitä.
Voin kyllä ottaa neuvojasi vastaan, jos satumme samassa opinahjossa olemaan, mutta sitä kyllä epäilen... silloin se tapahtuu kasvotusten ja työtovereina. Ei missäänihmeen suomi24:n palstalla jossa jutut muutenkin ovat hiukan soeltä tännepäin. Onneksi minun työtoverini eivät tule neuvomaan, jossen sitä pyydä, koska tietävät ammattitaitoni. Olenko pyytänyt neuvoja sinulta?
väittänyt, että suomen kieli olisi helppoa. En myöskään väitä enkä soisi muidenkaan väittävän, että suomen kieli on erityisen vaikea kieli. Kielen helppoutta ja vaikeutta tuskin kukaan pystyy todentamaan. Olen samaa mieltä monien asiantuntijoiden kanssa siitä, että suomi on yhtä helppo tai vaikea kuin muutkin kielet. Minkä tahansa kielen oppiminen on joillekuille vaikeampaa kuin toisille.
Jos opettaja alkaa maalailla kauhukuvia kielen vaikeudesta, lannistuvat jotkut opiskelijat heti. Se on ikävää.
Ei, et ole pyytänyt neuvoja minulta. Joskus hyvät neuvot ovat kuitenkin tarpeen - ihan oppijoita ajatellen. Ajatusten ja mielipiteitten vaihto on aina hyväksi. Ehkä voisit perustella hieman sitä, miksi suomi mielestäsi on vaikea kieli?
Itsekkin? Oikeinkirjoitettuna itsekin.
Virkkeen alkuun iso kirjain.
Täällä on kaikenlaisia "asiantuntijoita" =).
- asiavirhe: "olen neuvojesi kanssa eri mieltä"
- samassa virkkeessä välimerkkivirhe: "sanotaan, että"
- välimerkkivirhe: "sanonut, etten"
- sanan "oppineet" perässä kaksi pistettä yhden/ kolmen sijasta"
- välilyöntivirhe: "tapauksia jotka"
- "korviinsakkaan" kirjoitetaan "korviinsakaan"
- välimerkki puuttuu: "huolen, ettei"
=) Hymyä huuleen, tosikot!
Minulla karvat nousivat pystyyn tekstiä luettuani, olisi aivan hirveä ajatus että minun lapseni joutuisvat viikonloppujaan viettäämään moisessa seurassa, tosin ikävää olisi myös jos he eivät saisi viettää aikaa rakastamansa isän kanssa.
Et ehkä voi tunteillesi mitään, mutta ehkä olisi syytä käsitellä niitä aikuismaisemmin. Mieti vaikka hetkiä jolloin tyttö on teillä jonain ikävämpänä työtehtävänä minkä hyvin tehdessään tietää saavansa hyvän palkkion.
Mieti myös miksi tämä tämä tyttö saa aikaiseksi tuollaisia tunteita? Saako esim naapurin tai ystäväsi lapsia samankaltaisia tunteita aikaiseksi?
Voisitko vaan niellä pahanolosi ja yrittää ottaa tyttö esim vauvan hoitoon mukaan tai esim. leipoa hänen kanssaan, tai mikä ikinä sinusta tuntuisi luontevalta tehdä lapsen kanssa. Jos et edes yritä hallita omia tunteitasi, käy vielä pian sillä tavoin että olet itse yksin lapsesi kanssa ja joudut hänestä luopumaan tietyin väliäjoin ja tällöin oma lapsesi voi joutua ties minkälaisen ikävän ilkeän äitipuolen hoitoon.
Rakastuin mieheen ja hänellä oli lapsi. Alkuun yritettiin elää kaikki sulassa sovussa mutta kerta kerralta kävi vaikeemmaks ne kerrat ku lapsi oli meillä. Mies meni ja tuli omien kevereidensa ja harrastustensa perässä ja musta tuli lastenhoitaja. tein selväksi että tulevaisuudessa kun lapsi tulee en oo kotona vaan meen ystävän tms luokse siksi aikaa. no sillon alko kyläilykäynnit harvenemaan, ex-vaimo pimahti ja lopputulos oli se ettei olla oltu ex-vaimon eikä sitä kautta lapsen kanssa misdsään tekemisissä. Itse en ole miestäni käskenyt, kiristänyt enkä muutakaan millään lailla, itse hän lopetti yhteydenpidon heihin. Täytyy myöntää että olen elämäämme nyt tyytyväinen ja meillä menee paremmin kuin koskaan. Täällä riittää moralisoijia ja haukkujoita mutta ymmärrän sen että katkeraksihan se tekee jos yksin jää lasten kanssa. Alkuperäiselle (ja muille samojen ongelmien kanssa kamppaileville) toivotan jaksamista ja kerro rehellisesti miehellesi tunteistasi.
olet saanut.
No, eihän kaikille riitä kunnollista miestä. Eikä naista.
Millä kriteereillä mittaat, onko mies kunnollinen vai ei? Kukaan ei ole täydellinen.
Usein tällä palstalla puhutuaan että mies ei ole kunnollinen, mikäli ei tapaa lastaan tms. Jollekulle se on kunnollisuuden kriteeri. Minulle kunnollisuuden kriteeri on se, että mies ei ole väkivaltainen, käyttää alkoholia kohtuudella ja se, että miestä näkyy kotonakin, ettei ole aina töissä tai ystävien kanssa menossa. Omalla miehellä on syynsä että lapsia tapaa harvemmin ja minä en ole siihen MILLÄÄN TAVALLA vaikuttajana (ihan vaan ettei ole epäselvyyttä). Jokaisella syynsä, enkä ala arvostelemaan ketään. Kiinnostaisi vain että mitähän luurankoja teillä arvostelijoilla on kaapissa...
Ehkä se on joillekin miehistä vaikeaa olla lasten kanssa kahden. He ikäänkuin tarvitsevat sen äitihahmon siihen mukaan. Jos on tottunut siihen että äiti huolehtii lapsista, niin ei oikein tiedä kuinka pitäisi olla. Tämä nyt ei ollut ilkeilyä vaan ihan toteamus.
vielä hormonit hyrrätä sekaisin synnytyksen jälkeen. Anna aikaa, keskity nyt vauvaan, ettet "menetä" näitä ikimistoisia ja tärkeitä ensihetkiä vauvasi kanssa murehtimalla muita juttuja. Nyt varmaankin vain vielä korostuu biologisen lapsen ja ei-biologisen lapsen erilaisuus. Anna siis aikaa tilanteen rauhoittumiselle!
Sekin jo auttaa kun kirjoittaa/keskustelee pahasta olosta. Jos asioita vain murehtii itsekseen, niin ne suurenevat ja suurenevat. Varmaan tämäkin keskustelu on jo auttanut osaltaa asiaa kun on saanut kommentteja muilta.
lapsi ei nyt tulisi vähään aikaan, kun teillä on kerran pieni vauva? Vauva-aika on niin ainutlaatuista, hormonitäytteistä ja raskasta, ettei siinä varmaan vieraita käypäläis-lapsia kaipaa.
Meillä ainakin miehen lapset olivat pari kuukautta käymättä, kun meidän vauva syntyi. Mieheni ymmärsi minua ja asetti vauvan ja äidin (minun)tarpeet etusijalle. Se lujitti meidän parishdetta ja isän suhdetta meidän lapseemme.
Hän tapaisi edellisen suhteensa lapsia muutaman tunnin kerrallaan joka toinen lauantai-iltapäivä. Aikaisemmin lapset kävivät meillä joka toinen vkl, nyt käyvät n. kerran kuussa yhden viikonlopun. Ja hyvin menee.
eivät tulisi isän luo enää koskaan? Sehän olisi vielä parempi asia, että lapset kiellettäisiin isältään kokonaan? Mitä se mies entisillä lapsilla kun uusia pukkaa joka puolelta? Äkkii ne lapset unohtaa isän olemassaolon ja mies että muita lapsia on ollutkaan. ;))) Saa lapsetkin ymmärtää, että entisten on poistuttava jotta tilaa tulee uusille kakaroille.
Vauvamme on suloinen lapsonen, ei mikään kakara.
Näin on malli meillä ja toimii ihan helvetin hyvin... Ei häiritse minua pätkääkään. Tosin se miksi lapset eivät meille tule, ei johdu minusta millään muotoa, kuten joku voisi olettaa.
Jos sua ei olis, lapset olisivat isän luona, mutta eivät tule kun oot siellä häiriköimässä. Mutta tietenkään sinä et sitä myönnä.. hheh mee hoitoon.
jätä se "sir vili"ja ala elämään hyvää omaa elämää.
töitä tehden, opiskellen, yms
Neiti provolle tiedoksi, että olin minä kuvioissa tai en niin lapset eivät olisi isän luona.
Etkö muuta osaa hokea kuin mee hoitoon, yksi ja sama saatanan sekopää kirjottelee päivät pitkät tällä palstalla. Eli sinulle suositukseksi, mee töihin.
Totuus kirpasee! Heh..
Niin se vain on, että oma lapsi on toiselle kakara ja päinvastoin. Jos sinä et voi sietää toisen lasta niin vastavuoroisesti joku muu ei siedä sinun lastasi. Tätä voisi miettia itse kukin aikuinen, josko ne kakarat voisivat olla lapsia jokainen. Jos sinä lietsot mielessäsi vihaa toisen lasta kohtaan niin samoin voi käydä omalle lapsellesi, olisiko se mukavaa.
että en vie "kakaraani" kenenkään nurkkiin pyörimään joka toinen viikonloppu tai muulloinkaan.
ja nyt et hauisi hänen näkevän omaa isää, koska olet katkera? Sun kakaras on ei omalle isälleen siis merkkaa mitään, onhan se sun jälkeläisiä.
Pitäskö su mennä hoitoon ja pian?
En ole vienyt keneltäkään ketään. Lapset ovat tärkeitä miehelleni, tämä meidän yhteinen myös on erittäin tärkeä.
Oli mieheni exän valinta erota miehestäni aikoinaan, kuulemma. Ja hänen päätös oli ottaa lapset itselleen. Miehen lapset käyvät siis edelleen kerran kuussa viikonlopun ajan meillä isäänsä tapaamassa.
Onko sinun vaikea hyväksyä, että meidän yhteinen lapsosemme on miehelleni sekä minulle todella tärkeä? Haluamme antaa hänelle ehjän kodin, me molemmat. Muista lapsista en ole vastuussa, vain omastani.
ja kieltääkaiken, se onyksi merkki siitä että on jotain vikaa. Aivan kuin alkohlolisti, hän myös kieltää kaiken vaikka olisi hoidon tarpeessa.
Mutta onhan ne miehenkin lapset hänen lapsiaan, vai eikö ne ole tärkeitä? Ei varmaan sinulle, mutta miehelle on. Eikä miehen ex vaimostakaan sun kakarat oo tärkeitä hänelle, vaan omat.
Jos vie toisten miehet, niin ei kannata kehuskella liikoja, sillä se on typerintä mitä ihminen voi toisilleen tehdä,ja varsinkin lapsille.
välitä. Sun on parempi lähteä menemään. jotain muuta on suhteessanne vialla.
Se vain heijastuu tuolleen.
itsellä meni hyvin, kunnes selvisi etä tämä mun puoliso onkin pettävää tyyppiä. Sen jälkeen aloin vihata hänen lastaan, kun ei rakkaus enää riittänyt sinne asti.
No älysin onneksi lähteä sitten pois, kun alkoi se suhde mutenkin rakoilla.
Katkeraa kalkkiahan se on, mutta mitä sitä tuottamaan pahaa oloa kaikille ja kärsimään siitä itsekin. Nyt tuntuu pahalta lähteä ja pelottaa, mutta paremmin se sitten menee kun opn omillaan. vaikka yksin.
Toi on puhdasta mustasukkaisuutta, siitä että joudut jakamaan miehesi toisen ihmisen kanssa.
Muista kuitenkin että kyseessä on lapsi, ja vielä pieni sellainen.
Äläkä vaan pane miestäsi valintatilanteeseen, sillä vannon että sinä jäät kakkoseksi.
Aloittajan kirjoitus on vain esimerkki siitä miksi itse en edes ajatellut ottavani lapsetonta miestä eroni jälkeen. Kun molemmilla on lapsia, niin molemmat sisäistävät paremmin asioiden tärkeysjärjestyksen.
Olet aikuinen joten käyttäydy sen mukaisesti. Et sinä voi antaa tunteiden ohjata itseäsi. Sinä nyt vain päätät käyttäytä lapsen kanssa kunnolla ja sillä siisti. Täysin lapsellista puuhaa tuo että ollaan eri huoneissa kun lapsi tulee käymään. Käyttäydytkö sinä muutoinkin noin omapäisesti jos joku asia ei mene sinun tahdon mukaan. Kaupoissa lapset kirkuvat kun eivät saa karkkia, tämä nyt on vastaavaa käytöstä. Puolison sukua ei voi vaihtaa. Tämä päteee lapsiin, anoppeihin ja muihin sukulaisiin. He nyt vain ovat olemassa eivätkä katoa yhtään minnekään.