Voiko yläasteen opettajaa velvoittaa kahvikassan/kahvin oston ja keiton tai kukka/lahjarahaston vuosittaiseksi hoitajaksi?
Meillä mennään nimilistan mukaan, ja aina seuraava listassa saa nämä "nakit". Eli kahvijärkkänä laskee sen vuoden kahvikassaa, ostaa ja keittää kahvit, hommaa sokerit, teet, hunajat, suodatinpussit, ym.
Kukkarahaston hoitaja kerää kaikilta rahaa yhteiseen pottiin, ja hoitaa kaikki kukkien, vauvalahjojen, ym ostot pävänsankareille.
Itse mieluusti annan rahaa näihin kassoihin, mutta en haluaisi hoitaa niitä, sillä itselläni on aika iso tuntimäärä ja muutakin elämää työn ulkopuolella on. Mielestäni näiden pitäisi perustua vapaaehtoiseen hoitamiseen; ja jos kukaan ei haluaisi hoitaa, niin sitten ei juoda kahvia tai ostella kukkia. Sekin kävisi minulle, jos niin päätettäisiin.
Mutta voinko kieltäytyä?
Olen seuraavana listalla, ja aloittanut tänä syksynä siis tässä uudessa työpaikassa...
Meillä mennään nimilistan mukaan, ja aina seuraava listassa saa nämä "nakit". Eli kahvijärkkänä laskee sen vuoden kahvikassaa, ostaa ja keittää kahvit, hommaa sokerit, teet, hunajat, suodatinpussit, ym.
Kukkarahaston hoitaja kerää kaikilta rahaa yhteiseen pottiin, ja hoitaa kaikki kukkien, vauvalahjojen, ym ostot pävänsankareille.
Itse mieluusti annan rahaa näihin kassoihin, mutta en haluaisi hoitaa niitä, sillä itselläni on aika iso tuntimäärä ja muutakin elämää työn ulkopuolella on. Mielestäni näiden pitäisi perustua vapaaehtoiseen hoitamiseen; ja jos kukaan ei haluaisi hoitaa, niin sitten ei juoda kahvia tai ostella kukkia. Sekin kävisi minulle, jos niin päätettäisiin.
Mutta voinko kieltäytyä?
Olen seuraavana listalla, ja aloittanut tänä syksynä siis tässä uudessa työpaikassa...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kahvinjuonti tai kolehdin antaminen on vapaaehtoista.
voit antaa tommoisen kiperän asian ratkottavaksi........ mikäli olet jäsen ???
Työyhteisössä toimiminen on yksi tärkeitä asioita, joita pitäisi yläasteella oppia. Sitä ei opita parin viikon työharjoittelussa, vaan myös opettajien pitäisi omalla toiminnallaan antaa hyvää esimerkkiä.
Jos työyhteisössä on päätetty yhteiset pelisäännöt, eli että mennään nimilistan mukaan ja kaikki noudattavat vuoroja, niin osoittaa melkoista sopeutumattomuutta jos sinä nyt uutena opettajana et noihin yhteisiin sääntöihin mukaudu.
Ei missään tapauksessa ole fiksu ratkaisu jättää kahveja keittämättä tai kukkia ja muistamisia hoitamatta! Mielestäni et voi kieltäytyä, eikä sinun kannata kieltäytyä. Kaikilla työpaikoilla on omia yhteisön sääntöjä, joihin joudut uutena työntekijänä sopeutumaan. Joka ei sopeudu, joutuu yhtisön ulkopuolelle, leimautuu hankalaksi, saattaa joutua kiusatuksikin ja sairastuu.
En siis ole ensimmäisessä työpaikassani - työkokemusta on kertynyt jo useamman vuoden ajan, mutta nyt sain viran uudesta paikasta muuton johdosta, ja tätä siis siksi aprikoin. Aiemmissa työpaikoissani on asiat hoidettu fiksummin: apulaisrehtori on hoitanut kukkarahaston ja vaksi kahvit. Kahvit on tilattu tukusta yhteisellä kolehdilla (mihin olisin siis valmis). Kassaa en halua hoitaa ja pennosia laskea, enkä juosta kukkakaupoissa muiden kiireideni ohella...mutta MITEN KIELTÄYTYÄ KOHTELIAASTI MUIDEN MIELTÄ PAHOITTAMATTA?
Voisittekohan porukalla miettiä kahvi- ja kukkaisrahastolle uudet säännöt. Esim. kahvirahakerääjän voisi vuorollaan valita niiden keskuudesta, jotka juovat kahvia. Kahvikeittovuorosta taas huolehtii se kahvia juova opettaja, joka ensin ehtii tunniltaan tai jolla on ollut hyppytunti. Ts. kahvia on tarjolla, jos joku kahvinjuoja keittää.
Kukkaisrahaston osalta voisitte miettiä sellaista, että rahoista huolehtiva saisi siitä jotain aineetonta hyötyä. Meillä oli edellisessä koulussani sellainen systeemi, että kahvi- ja kukkarahoista huolehtivalla oli noin yksi välituntivalvonta vähemmän. Rehtori järjesti sen. Vapaaehtoisia rahanhoitajia löytyi aina.
Itse saat miettiä, miten kieltäydyt osallistumasta. Muista kuitenkin, että muillakin opettajilla on paljon töitä ja elämää koulun ulkopuolella.
Itse en juo kahvia enkä osallistu pullarinkiin. Olen ilmoittanut, etten keittele kahveja. Aikoinaan yhden kerran (viikon ajan) yritin hoitaa kahvinkeittovuoron, mutta siitä ei tullut mitään, koska en koskaan ehtinyt luokasta ajoissa opettajanhuoneeseen.
Minulle on saarnattu "yhteisestä asiasta", mutta en millään voi ymmärtää, miksi pitäisi huolehtia sellaisesta asiasta, joka ei liity omaan arkeen mitenkään.
Kertokaa te!
lapsia mm. yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta.
Sama ope miettii päänsä puhki mitä leikkejä tms. järjestää luokalle, jotta luokassa kaikkia arvostaisi toisia ja huolehtisi toisista.
Tietysti tunne porukkaan kuulumisesta ja yhteiseen "hiileen" puhaltamisesta on tärkeä.
Ei... Ei... nykyjan opettajilla ei ole nykyään muuta yhteistä kuin OAJ:n jäsenmaksut !
Meillä tuota yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta ollaa muka pönkittävinään niin, että tupakoimattomilla opettajilla on myös tupakkapaikan siivousvuorot. Mielestäni tupakoivat opettajat ja opiskelijat voisit itsenäisesti hoitaa sotkunsa. Sama koskee kahvin lissuttajia ja merkkipäivien muistelijoita.
Mitä yhteisöllisyyttä on siinä, että hoidan hommaa mikä ei liity omaan päivääni mitenkään?
Yhteiset asiat tulevat meidän koulussa ihan muilla tavoilla.
Eikö voisi ehdottaa vaikka sellaista, että se keittää kahvit, kuka ensimmäisenä ehtii paikalle? Meillä on joka työpaikassa ollut näin. Se on toiminut hyvin. Ei ole ollut mitään kinaa siitä, että joku ei suostu keittämään kahvia, koska ei ole hänen vuoronsa.
Meillä on siten, että jokainen tuo vuodessa tietyn määrän kahvipaketteja ja suodatinpusseja ja sokeria. Ne merkitään vihkoon. Näin yhden ihmisen vastuulla ei ole jokaisen paketin osto ja ainaiset rahankerjuut. Teen juojia on meillä sattunut aina olemaan vähän. Niinpä jokainen teeihminen on tuonut itse oman pakettinsa. Mielestäni tämä vaikuttaa kätevältä.
Itse en onneksi juo kahvia enkä teetä eikä tarvitse olla osallisena tätä rumbaa - se kun joskus voi paisua ihan yliluonnollisiin mittoihin. Erittäin tyytyväisenä haen kraanasta pelkkää vettä tai joskus harvoin jääkaapista tuomani mehupullon.
Edellisellä kirjoittajalla oli hyviä ajatuksia kahvitteluun: se keittää, joka ekana ehtii ja jonka tekee kahvia mieli. Kiva on muiden tulla perässä. Ja kun jokainen kuitenkin yrittää luoda mukavaa työpaikkahenkeä, kahvinkeittovuorokin vaihtuu sopivin väliajoin.
Kukkarahat ovat pakollinen joskin ikävä riesa. Meillä rahat kerätään kerran vuodessa, ja keräämisen tekee kanslisti, jolta se onkin käynyt sujuvasti. Jaksaa siis kinuta eurot siltä hajamielisimmältäkin.
Et kyllä anna itsestäni kovin hyvää kuvaa kieltäytymällä. Yhteisöllisyys koostuu juuri tuollaisista pienistä eleistä ja yhteisistä asioista. Ei niihin nyt oikeasti niin paljon aikaa mene.
Jos taakka oikeasti on kohtuuton, hommassa lienee järkeistettävää. Jos kahvit ym. tilaa vuodeksi tai lukukaudeksi kerrallaan, eihän siihen kauaa kulu. Kahvinkeittovuorossa olkoon se, joka on paikalla. Kukkavuorossa voisi olla myös kaksi ihmistä kerrallaan. Ehkä hunajat voisi sentään jättää hankkimatta.
Minusta on aika härskiä opettajakunnalta teettää nämä hommat kanslistilla tai vaksilla, kuten tämän ketjun viestien perusteella jossain tehdään. Tajuatteko te ollenkaan, kuinka vähän nämä ihmiset tienaavat? Miksi heidän pitäisi vielä hoitaa opettajien kahvit ja kukkaset?
Minusta teillä asia hoidetaan varsin oikeudenmukaisesti, kun kukin on vuorollaan vastuussa. Monessa paikassa samat ylikiltit ihmiset tekevät nämä hommat vuodesta toiseen.
Työyhteisöissä ihmisillä on aina muitakin velvollisuuksia kuin ne, joiden täyttämisestä maksetaan. Me kaikki kuitenkin varmaan mieluiten olisimme töissä yhteisöissä, joissa meitä huomioidaan, kun vaikkapa saamme lapsen, tai joissa vietetään yhteisiä kahvihetkiä.
Vaikka meillä kaikilla on niitä muitakin töitä ja muutakin elämää, kannattaa vähän panostaa siihenkin, että töissäkin voisi olla mukavaa.
Alkuperäinen vastaa:
Lähinnä riesana on kahvien, suodatinpaperien ja rahan kerääminen. Kahvit ja suodatinpussit, teet, sokerit ja hunajat juostaan tietystä kaupasta tietyssä osassa kaupunkia (jossa en asu!), sillä näin on sovittu kauppiaan kanssa (miksi, ei mitään järkeä, mutta systeemiä ei kuulema muuteta...on niin kätevää...) ja jokainen ope maksaa kahvi/teekupposesta 5snt kuppi. Jokainen laittaa senttinsä kahvikippoon, josta kahvivastaava laskee, että vastaa kulutusta, toimittaa omistaan vaihtorahaa (euroja, seteleitä) ja ottaa sen edestä itselleen niitä hemmetin viisisenttisiä (suuremmaksi osaksi ne ovat niitä, kyllä...). Jokainen jättää lapun että "maija maksoi 55 sentillä kahvia 21.11." joista sitten kahvivastaava laskee että kassa täsmää. KOKO VUODEN.
Arvatkaa mikä homma tuossa laskemisessa on.
Sorry, mun mielestä on todellakin liikaa.
...kahvit ostaa kunta ja se keittää joka ekanan ehtii ja huomaa. Usein kouluavustajat ovat keittäneet kahvin. Hyvin pelaa.
Lahja/kukkarahoja hoitaa kanslisti. Ilmoittaa sähköpostitse milloin pitäisi laittaa euroja tilille. Ja aika kivuttomasti tuntuu tuokin sujuvan.
Kahvileipää tuo kukin silloin kuin tuo. Ei olla kyylätty, että onko kaikki tuoneet tasapuolisesti. Yleensä merkkipäivänä tai nimipäivänä tuodaan jotain.
kahvit ostaa kunta, mitä tarkoitat? eikö tarvitsekaan itse maksaa??
systeemi rakennettu. Aivan skitsoa, otan osaa.
ihan hyvin ilmoittaa, että teet asian omalla tavallasi. Jos käytäntöä ei suostuta muuttamaan, hoitakoon sitten joku toinen. Kahvit yms. voi tilata esimerkiksi keittiön kautta. Keittiö tilaa joka tapauksessa omiin kahvituksiinsa. Näin tavarat tulevat suoraan koululle.
Useimmissa kouluissa kerätään könttäsumma. Kerää kaikilta pari euroa, osta mitä sillä saa ja lisää sitten, jos tarvitaan.
Miten asia on hoidettu aikaisemmilla työpaikoillasi? Enpä ole kyllä koskaan itse kuullut, että asia voidaan tehdä noinkin vaikeaksi...
aika hirvee hommahan tuo on. voiskohan tuosta saada vaikka yhden vuoden ajan jonkinlaista palkallista lisää??
Kukka/lahjarahan keräämisessä parhaaksi osoittautunut käytäntö on mielestäni se, että jokainen työyhteisön jäsen maksaa kerran vuodessa yhteiseen pottiin esim. 15 euroa. Omassa työpaikassani keräyksen hoitaa kanslisti. Niillä rahoilla ostellaan sitten tarpeen tullen kukkapuskia ja paketteja.