lapsi pesuveden mukana

ja kieltäydy verojen alennuksesta.
Niin maailma, ja lapset ja opettajat ja professorit, kallonkutistajat ja muut , pelastuu.

vanhempien merkitys lasten ja nuorten hyvinvointikysymyksiä pohdittaessa?

Veikkaanpa, että satunnaisesti koulutuspäivien vuoksi tai muuten sijaisena toimiva epäpätevä henkilö valmistautuu opetustehtäväänsä erityisellä huolella. (Olihan meidän lapsuudessammekin kouluissa välillä nuoria epäpäteviä opettajia, jotka olivat vasta suorittaneet ylioppilastutkinnon. Monesti luokkakaverikin voi auttaa toista tietojen pänttäämisessä.)

Surullista on se, että monet pätevät pedagogit väsyvät taistelemaan moniongelmaisten ja rajojaan kokeilevien murrosikäisten kanssa ja hakeutuvat muihin tehtäviin, kun niin monet lapset ovat jääneet vaille huomiota ja kunnon kotikasvatusta. Opettajien pitäisi jaksaa antaa positiivista huomiota kaikille uhittelijoille, jotka kaipaavat sitä aikuiselta ja samanaikaisesti hoitaa opetustehtävänsä. Monissa kodeissa kaiken hyvän lisäksi arvostellaan ikävästi opettajia ja muita ihmisiä, joiden kanssa lapsi/nuori joutuu päivittäin tekemisiin. Miten lapset voisivat suhtautua edes asiallisen kunnioittavasti niihin samoihin ihmisiin ja noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä ellei kotonakaan ole sellaisia?

Mielestäni kasvatusta ja lastenhoitoa ei pitäisi jättää pelkästään yhteiskunnan tehtäväksi - ellei oman elämäntilanteen vuoksi ole ihan pakko. Aina voi esittää vaatimuksia ja etsiä virheitä muiden toiminnasta, joskus kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä mitä itse voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.

katsotakaan perään, niin mitäs sitten? Tässä taannoin lapseni luokka oli koko päivän oman onnensa nojassa. Sattui ja tapahtui, kuten arvata saattaa.