Oliko kenties pitkäaikaisen haaveen toteuttaminen,sattuma,vai mikä?
Omalla kohdallani voidaan kai puhua sattumasta,en koskaan ollut kovin kiinnostunut prätkistä,enkä mikään "tosimotoristi"ole vieläkään,tykkään ajella kohtuullisen hyvällä kalustolla,mutta en mitään päiväunia vieläkään mopoista näe.
Aikanaan kun lopetin edellisen pitkäaikaisen harrastukseni ja myin harrastusvälineeni,tuli mieleen,että prätkää voisi kokeilla.
Ensin alle varovasti kuussatanen jos homma ei toimisikaan,niin olisi kohtuuhintainen uusi mopo ehkä helpompi hukata?
Alkukesä meni ja Elokuun alussa alle ensimmäinen tonninen peli,siitä ovat sitten vuodet vierineet ja mopot kasvaneet ja joka kesä uuteen vaihtuneet.
Viimeiset viisi kautta alla ollut aina merkistä riippumatta,valmistajansa tehokkain malli.
Parasta antia ovat kuitenkin olleet,uudet kaverit joihin on lajin myötä tutustunut,mopoilun voisin kyllä lopettaa,mutta noita tyyppejä jäisin kyllä kaipaamaan!
Omalla kohdallani voidaan kai puhua sattumasta,en koskaan ollut kovin kiinnostunut prätkistä,enkä mikään "tosimotoristi"ole vieläkään,tykkään ajella kohtuullisen hyvällä kalustolla,mutta en mitään päiväunia vieläkään mopoista näe.
Aikanaan kun lopetin edellisen pitkäaikaisen harrastukseni ja myin harrastusvälineeni,tuli mieleen,että prätkää voisi kokeilla.
Ensin alle varovasti kuussatanen jos homma ei toimisikaan,niin olisi kohtuuhintainen uusi mopo ehkä helpompi hukata?
Alkukesä meni ja Elokuun alussa alle ensimmäinen tonninen peli,siitä ovat sitten vuodet vierineet ja mopot kasvaneet ja joka kesä uuteen vaihtuneet.
Viimeiset viisi kautta alla ollut aina merkistä riippumatta,valmistajansa tehokkain malli.
Parasta antia ovat kuitenkin olleet,uudet kaverit joihin on lajin myötä tutustunut,mopoilun voisin kyllä lopettaa,mutta noita tyyppejä jäisin kyllä kaipaamaan!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siis ekaksi oli potkuhousut ja punainen kolmipyörä, siitä siirryttiin apupyöräiseen ja eka muistikuva ilman apupyöriä ajosta on törmäys navetan seinään..tää törmäys oli kai se kipinä tähän päivään jatkuneeseen harrastukseen.
Fillarien customointi oli jokapäiväistä puuhaa nuoruusiässä, ennenkuin siirryttiin mopoihin, joita niitäkin viriteltiin ja yritettiin tehoja ulosmitata.
Mopoista kevareihin ja sitä rataa suurempiin.
Nuoruusiän rämäpäisyys ja ajattelemattomuus on onnksi karissut ja nykyisin ajellaan hillitysti.
Pyörien rakentelukin on hieman jäänyt, toki pientä toimintaa on nykyäänkin.
Tää moottoripyöräilykin lienee monen muun ohessa periytyvä harrastus, isältä pojalle periaatteella..tai nykyään siis äidiltä tyttärellekin.
Nyt pojallakin crossi ja vanha mopo ja elkeet ja puuhat aivan samat kuin omassakin lapsuudessa..lienee siis aika tavallinen tarina mulla.
Meidän perheessä isoisällä oli prätkä ja kylän ensimmäinen auto. Isällä auto ja moottoripyörä, joita äitikin ajoi. Veljellä "Fillarien customointi oli jokapäiväistä puuhaa nuoruusiässä, ennenkuin siirryttiin mopoihin",sitten mootoripyöriin ja ralliautoihin.
Itse "ajoin" paapan vanhaa Ifaa, mäkeä alas jo pikkukakarana, veljen kanssa.
Oli itsestäänselvää, että hankin oman pärrän jonain päivänä.Se tapahtui vaiheessa, jolloin nuorimmaiseni täytti 12.
Houkuttelin Gubben innostumaan asiasta, eikä siinä mennyt minuuttia pitempään. Siitä lähtien olemme tehneet uskomattoman hienoja matkoja yhdessä.
Easy Rider
Eräänä aamuna 70 luvun lopulla heräsin
kellon soittoon tavalliseen aikaan (5:45),niin
päätin ryhtyä harrastamaan lajia.
Mitään kokemuksia tai ajatuksia ei sitä
ennen ollut pyöräilystä.
Sisäinenääni kuiskasi päästäni,että näin
tulee menetellä.
Nyt odottelen lopun herätystä.
...ja kiinnostus kaikkeen polttoaineel kulkevaan pyöril liikkuvaan.
Skidinä oli hyvä jos oli ehtinyt polkupyörää raidaamaan niin piti jo päästä traktorin satulaan...sitten tuli mopot ja niitten virittämiset...sitten hyvis ajoin ennen ajokorttia piti hommata se eka auto jota tuunas ja duunas kuntoon kuunnes ajokortti oli lompsas.
Ajaminen on aina ollut SE JUTTU,työtkin on aina ollut jonkin koneen rahtaamista.
Kun 40ikä lähestyi tuli sitten mieleen ettei koskaan piikkiä ollut omistanut, mopoa tuli vaan viriteltyä ja trktoril pyörittyä kylil sadeilmoil, mp oli joteskin vaan "unohtunut"(äiti tais kyl kans olla vastaan,heh).
Nyt on sitten 5viimeistä kesää moottoripyöräilty ja tää on kyl priima harrastus, auto ja traktorihuullu oon kyl vieläkin mutta tämä kakspyöräisel kurvailu vetää ehdottomasti pisimmän korren.
10-vuotta on tullut oltua uusiomotoristi. Nuorena on tietysti pyöriä ollut.Pyörää teki mieli jo 10-vuotta,ennekuin ostin oman.
on vasta alussa.Olin joku 10-vuotias kun himoitsin juuri markkioille tulluta Honda monkeyta.12-vuotiaana ostin vanhan Helkamamopon jolla leikin pari vuotta.Kun oli 15 vuotias innostus kaksipyöräisiin loppui.Taisi olla -97 kun päätin eräällä etelänmatkalla skootterin sijaan vuokrata Yamaha Viragon.Tajusin silloin että semmoistahan minä haluan kunhan talous kohenee.2000-luvun alussa puhuin joka kevät vaimolle että prätkä olisi kivaa.No siitähän aina sota syntyi.Vaimo pisti hanttiin kun ei ymmärtänyt mitä hyötyä pistää rahaa pyörään.
Noo 2004 oli himo pyörään niin kova että tein pienen tempun jouluaaton illallisella sukulaisten läsnäollessa kun ilmoitin vaimolle että tilasin moposkootterin itselleni.
Parina kesänä hän tottui siihen että kaksipyöräinen oli etupihalla.Eipä juuri kommentoinut kun vuosi sitten tuli piikkinen kiinalainen skootteri.Moitti hieman että en ostanut laatupeliä kun jälkeenpäin totesin että ei ollut paras mahdollinen ostos.
No tässä syksyllä kävin tekemässä kaupat Maxiskootterista. Tähän vaimoni totesi kun kerroin että hänpä lähtee samantien tilaamaan uuden astanpesukoneen hajonneen tilalle.Olin aikaisemmin kieltänyt häntä koska olin ajatellut ostaan sen jouluksi:). Ja kielto päättyi tietenkin samantien. No kyllä se Customikin vielä jonain päivänä ilmestyy pihalleni.Olenhan vasta 42-vuotias:)
Nooh nuorena ja nättinä pokasin yksissä bileissä kundin, joka ajele tuutilla, huom ei jäätelöllä.
No aikani sit kundii katselin ja mietin, että tossapa on namu kundi:)
Ei tarvinu kun silmää räpäyttää, niin se oli myyty, se kundi meinaan:)
Nooh ensin olin hänen kyydissään, mut jotenkin vaan piti näyttää, että myös minä voin hankkia itselleni moottoripyörän.
Monen montaa käytiin katsomassa ja kun olin aloittelija, niin päädyin sit tohon, joka on kuvattuna tuolla jossain.
Nimittäin Jammun 350Rd.
Huoh voi nuoruutta:)
Nooh aikani sillä ajelin ja opettelin olemaan tosimotoristi..
Ei minusta koskaan tosimotoristia ole tullut, nyyh;(
Moottoripyöriä on vaihtunut enemmän,kun kundeja mun elämässä.
Oikeinko vai väärin,kuka sen kertoo?
Oli mullakin väliä ajelussa, mm tyttäreni syntymä ja muutamia vuosia myös sen jälkeenkin.
Ihme juttu muuten aina on kamuna ollut kundi, joka omistaa moottoripyörän:)
Kait minussa on jotain vikaa sit,mut parempi kaiffana motoristi,kun kundi, joka ei edes tiedä mikä on etu ja mikä on takanakki:)
Jooba joo...
mut just toi etu ja takanakki jäi vähän pimentoo.
Onks se nii ku otetaa nakkipaketti sillee kämmenelle ja katotaa sitä sillee ikäänku horisontaalisesti,et se takimmainen nakki on se takanakki ja se etummainen etunakki,tietysti helpompi ois jos paketti ois niiku pystyssä,ei tarttis nii pitkälle tiirailla!...
He,älä vedä nakkia nokkaan!
No nakki on sama kun läsi, eli jos tiedät mikä on etu ja mikä on takaläsi, niin tiedät noi nakitkin:)
Mul on muuten tällä hetkellä Metzelerit edessä ja takana,mitkäs sul on?
Niin ja unohtu, että vuosi oli-79, kun mä ekan moottoripyörän ostin, voi tsiisus siitä on aikaa:)
mut mitä me niistä välitetään.....
olis suvas tänään paikallisessa et mites iskee pure mua meijun laulamana.tosin ei liittyny tohon vuoteen 79 mitenkään.tuutko striken kyytiin jos tuun hakeen...eiku kyseinen kuljin narikkaan ja jalalla koriasti....t.ville 5vee................?
Ei vaan natsaa Suvas..Sunhan piti mennä Yötä kuuntelee,niin myös mun, mut hatsii:)
Duunit kutsuu huomenna, joten sekin jää nyt väliin..
Mut kun kuulet laulun Pettävällä jäällä.
Se sopii nyt mulle,sä tiedät miks...
No joo pidä hauskaa Ville 5 v:)
Sitäpaitsi rakkaus on lumivalkoinen...
Joo ei oo minkäänlaista nakkii etu eikä takaläsin puolella,mutta Z6 Metukoilla on parina kesänä kurvailtu,sen jälkeen Misukan Pilot Road 2:lla ja nyt jo päättyneenä ajokautena ajelin ensiasennusrenkaiden jälkeen Dunlopin Roadsmarteilla kaksi rengaskertaa,oli muuten hintalaatusuhde aika hyvin kohdallaan noissa Dunlopeissa.
No tää ei taas sivunnut edes läheltä omaa aloitusaihetta,mut mitä siitä!
Oman poikani kohdalla harrastus alkoi onneksi jo 12 vuotiaana,ensin peltomopon ja peltoauton puikoissa,siitä rekisteröidyn mopon ja piikin kautta ekaan seiskapuolkkiin Kawaan,tietysti nelipyöräinenkin kuuluu kuvioon.
Silti vaikka tiedänkin,että on pojasta polvi parantunut,kun isänsä ajamisiin vertaa,on se vaan jännää, että ei pysty koskaan täysin relaamaan ennenkuin on jannu reissuiltansa kotiin palannut.
Se mikä tuosta aloituksesta myöskin unohtui,on kaikista mahtavin fiilis kun pääsee oman poikansa kanssa välillä ajelemaan,ne ovat hetkiä joita on vanhana mukava muistella.
toi on ...on ..(en voi sanoa söpöä kun sitten kaikki mehet käsittää väärin) ...nyny nyt löytyi= upeaa!
Melkein tuli tippa linssiin pelkästä ajatuksesta, että oma beibi ajais pärrää mun seurassa. Siinä on samalla hirveän huolissaan, että kaikki menee/sujuu oikein, ettei mitään odottamatonta tapahdu ja toisaalta jakamassa näin arkkityyppisen riemun lapsensa kanssa.
Ymmärrän oikein hyvin...
Vanhin poikani haluaisi pärrän, pitänee panna joulupukin toivelistalle sekin!
..tuo pisti mut kans, taas kerran miettimään tuota omaa tyttöäni kun se tuolla skootterillaan kaasuttelee ja sitä hermoilua kun hän Taalintehdas- rekkaliikenteen seas kapeahkol tiellä enimmäkseen liikkuu.
Yritetään mekin pitää järki päässä tuolla kun ajellaan kosk se huoli on kyl molemminpuolista,tiedän,on keskusteltu.
Oli miten oli niin elää ei uskalla jos kaikkea pelkää,tuli vaan mieleen tällainen ja eksyin vähän aiheesta,tsori.
väliin poikani seurassa.
Väliin ajellaan vuorotellen yhdellä pyörällä, väliin kahdella.Ajaa kumpi jaksaa.
Kaverit on jo hyväksyneet poikani osaksi kerhojaan.
kaikkialla tervetulleeksi toivotettu, nuori mies ;))
Sai sen verran valuuttaa kasaan että oli millä ostaa rätkä.
Tosin oon aina tykänny takuta kaikenmoisten(amerikan)maakulkineiden kanssa.
..olen kasvanut niihin.
Meitsi on niiiin wanha, että lapsuudessani tehtiin metsähommia hevospelillä. Omaa ei toki ollut, ennenkuin nyt, omalla flikalla ;)
Heposen korvasi myöhemmin traktori, jollaista sitäkään ei omaa ollut pienviljelijän pojalla.
Metsässä vaikeuksitta liikkunut traktori oli kai se pienen pojan ihmetys ja ihailun kohde. Kylällä kun oli "isoja poikia" jotka sitten ajoivat prätkillä traktoriuraa kesät talvet, oli kipinä istutettu pienen jätkän sieluun ja sydämeen. Ekat tyypit mopolla joskus 6-7 vuotiaana ja omaan käyttöön kytkimetön husse joskus 9 vee korvilla.
Siitä se lähti ja eikun jatkuu.
Ehkä nyt tässä 50 iässä alkaa jo olla kilsoja takana niinpaljon, että paluu juurille toteutunee piakkoin.
Oma poika kasvaa ja ajelee kilpaakin ja taustoista on aina pula. Ei sitte vaan kerkiä.
Mutta aloittamisesta kysymys olikin.
Jos mopot jätetään, niin eka oikea prätkä oli 350cc jawa. Iso ja painava ja aina rikki, mutta silloinen 14 vee julppi oppi pitämään ruuvaria kädessä ja kuntoon on saatu lähes peli kuin peli ja kai siinä ajamaankin on hieman oppinut, kun loukkaantumisiakin ollut vain pari ja niistäkin selvitty muutaman kk;n sairaslomilla ja buranalla, tässä hmmm kohta 40 harrastusvuoden aikana. Joskus on ajettu ihan numeron kanssa ja sillon tietysti "tosissaan"....ilma mitään mitalisadetta..myönnetään :(
Antosaa on ollut ja toivottavasti jatkuu.
Nyt tallissa 6 kulkuneuvoa ja seitsemäs syntymässä ( -73 tuutti ) kotilot päälle, joten rojektia riittää enemmän kuin intoa...
Taas karkas mopo, mutta menköön...
Ajelin aluksi enduroa, mutta sitten halusin olla hurja mopomies ja ostin myös tieliikennekelpoisen pyörän ala KTM. Sitten tajusin, etten voi olla hurja jos en osaa mitään. Sittemmin olen vain hinkannut yksittäisiä kadunpätkiä ja parkkipaikkoja.
mulle synttärilahjaksi. Pitihän se sitten ostaa mopokin ettei hyvät hanskat jää turhan pantiks.